Mies ilmoitti lähtevänsä, jos laihdun enää grammankaan. (Syömishäiriö)

Olen ollut joskus samassa tilanteessa. Nykyään suhtaudun normaalisti ruokaan ja syömiseen, mutta sairaus on läpi käyty.

Sinulla on edelleen valitettavasti anoreksia, hae apua! Ymmärrän miestäsi hyvin, sillä hän ei halua ottaa kontolleen sitä vastuuta että jonakin päivänä saat jonkun kohtauksen/käy huonosti! Se on tosi stressaavaa sille toiselle osapuolelle kun sairaudesta tietämättömänä (kuinka voi auttaa) ei osaa tehdä mitään eikä myöskään pysty sinua pakottamaan hakemaan apua.

On elämässä oikeasti muutakin kuin se painon tarkkailu. Toivon vaikken sinua tunne, että valitset mieluummin sen tien eli haet apua ja alat syömään. Myös miehesi vuoksi, hän varmasti rakastaa sinua eikä haluaisi muuten lähteä.

Anoreksia on niin ilkeä sairaus ja todella raskasta läheisille kuin itselle. Ja haittaa elämää kaikin puolin, kuten sosiaalisiin tilanteisiin.

Vai ei ole syömishäiriö sinulle enää ongelma? Mietipä uudestaan. Lue tekstisi ja mieti tarkkaan, miten edelleen ajattelet, käyttäydyt ja mitä suunnittelet. Miten väännät ja käännät muiden huolenpidon negatiiviseksi, koska haluat käyttäytyä sairaalloisesti. Olet itse tekopyhä sepustuksissasi. 

Toisen hidasta kuolemaa on vaikea katsella vierestä. Etenkin jos asianomainen ei sitä itse halua myöntää. En minäkään jaksaisi - hoitoon tai ero.

PS. Olet jo harhainenkin, mies ei todellakaan _halua_ sinua seksuaalisesti nyt enemmän jos on valmis jättämään sinut! Mieti nyt kuinka sairas olet! Hae apua!

Vierailija kirjoitti:

Olen lievästi alipainoinen, ja merkittävästi alipainoinen en tahdo olla sillä sen jo huomaa. Olen vielä terveen näköinen, enkä aio mennä takaisin siihen maanpäälliseen hlvettiin, joka syömishäiriö ja sairaalloinen alipaino oli.

Moni kehottaa hakemaan apua. Pahoin pelkään (tai siis tiedän), että minut nauretaan tämän painoisena polilta pihalle. On oikeasti laihoja avun tarvitsijoita, itse olen vain vähän normaalipainon alapuolella.

1,5 kiloa ei ole tärkeämpi kuin mies, mutta se on, että olen tyytyväinen kropassani. Mielestäni se on ainoastaan painostani pois, ei mitään pois varsinkaan mieheltäni.

Eihän ylipainoisillekaan ole ok sanoa, että ”lihopa vielä grammakin niin lähden”. Miksi alipainoisille se on ok..?

Ap

Käytkö terapiassa? Monet terapeutit ovat erikoistuneet syömishäiriöiden hoitoon.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laiha ja lihakseton ei ole kaunis, vaan pelkkää luuta ja nahkaa. Herää jo unestasi! Mallimaailma antaa sairaan kuvan luurangoista, joita paikkaillaan silikoneilla ja botoxilla. Luepa juttu siitä pisamanaamaisesta ranskalaismallista, joka eli vielä BMI:n ollessa alle 15, mutta nääntyi lopulta, koska sydän petti. Kaunis tyttö, mutta ala varmaan tuhosi muutenkin syömishäiriöön taipuvaisen nuoren naisen. Malli ajoi anorexian vastaista kampanjaa loppuelämänsä ajan. Isabella Caro oli naisen nimi. 

167 cm pitkän pitäisi painaa alle 42 kiloa, että BMI olisi alle 15.

Ap on kuitenkin lähemmäs 50 kuin 40 kiloa painava, eli aika kaukana.

Ap:lta lähti "helposti" melkein 15 kiloa, jos nyt ollaan reilun viiden kilon päässä kuolemasta enää niin eikö pitäisi muka huolestua? Pelivara on vähän liian vähäinen jo nyt.

Ap nyt on kuitenkin vain lievästi alipainoinen.

Ei merkittävästi, ei vaikeasti tai vakavasti. Lievästi.

Ei siis minun mielestäni ole (vielä) syytä huolestua.

Sama kuin huolestuisi 167/70 naisen lievästä ylipainosta.

No ei se paino ole ainoa asia millä on merkitystä, vaan ap:n syömihäiriötausta ja selkeät syömishäiriöajatukset tälläkin hetkellä. Jos 167/70 kokoinen nainen vaikkapa ahmisi ja oksentelisi niin se olisi myös huolestuttavaa vaikka paino itsessään ei olisikaan.

Sen kun sitten laihdutat. Sen kun sairastat syömishäiriöitä. Sen kun olet loukkaantunut.

Mutta mies tekee ihan oikein, jos lähtee, kun ei halua olla kanssasi suhteessa. Ihan fiksua varoittaa ensin. Nyt tiedät tilanteen ja voit (kai?) tehdä oman valintasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenties mies haluaa tulevaisuudessa lapsia, ja on huolissaan mahdatko sinä ylipäätään tulla raskaaksi. Tai kuinka terveen kasvuympäristön tarjoat lapsille tuolla ajatusmallilla

Sanoisitko samaa 167 cm ja 70 kg naiselle, joka on LIEVÄSTI ylipainoinen. Eli vastaavasti kuin ap on LIEVÄSTI alipainoinen.

Jos et, olet tekopyhä.

Riippuu tilanteesta. Tässä tapauksessahan on takana syömishäiriö, joten miehen huolestuminen on todennäköisesti aiheellista. Jos ap:lla ei olisi anoreksiataustaa, eikä hän haluaisi välttämättä pudottaa painoaan lähelle alipainoa tai sen alle, tilanne olisi miehelle varmasti ihan ok.

Lievä ylipaino ilman syömishäiriötaustaa tai vahvaa sukurasitetta esimerkiksi diabetekselle tai sydänsairauksille on huomattavasti terveellisempää, kuin syömishäiriötaustaisen painontarkkailu, jossa onnellisuuden määrää se, tippuuko vielä 1,5 KILOA! Itellä vaihtelee tuon verran paino viikossa. Voi siinä miettiä, kumpi tarjoaa tasapainoisemman kasvuympäristön.

Vierailija kirjoitti:

Olen lievästi alipainoinen, ja merkittävästi alipainoinen en tahdo olla sillä sen jo huomaa. Olen vielä terveen näköinen, enkä aio mennä takaisin siihen maanpäälliseen hlvettiin, joka syömishäiriö ja sairaalloinen alipaino oli.

Moni kehottaa hakemaan apua. Pahoin pelkään (tai siis tiedän), että minut nauretaan tämän painoisena polilta pihalle. On oikeasti laihoja avun tarvitsijoita, itse olen vain vähän normaalipainon alapuolella.

1,5 kiloa ei ole tärkeämpi kuin mies, mutta se on, että olen tyytyväinen kropassani. Mielestäni se on ainoastaan painostani pois, ei mitään pois varsinkaan mieheltäni.

Eihän ylipainoisillekaan ole ok sanoa, että ”lihopa vielä grammakin niin lähden”. Miksi alipainoisille se on ok..?

Ap

Oletko nyt aivan varma, että kun vaaka vihdoin näyttää -1,5kg, olet sillä hetkellä täysin tyytyväinen kehossasi? Mietippä uudelleen kuinka typerältä tuo kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen lievästi alipainoinen, ja merkittävästi alipainoinen en tahdo olla sillä sen jo huomaa. Olen vielä terveen näköinen, enkä aio mennä takaisin siihen maanpäälliseen hlvettiin, joka syömishäiriö ja sairaalloinen alipaino oli.

Moni kehottaa hakemaan apua. Pahoin pelkään (tai siis tiedän), että minut nauretaan tämän painoisena polilta pihalle. On oikeasti laihoja avun tarvitsijoita, itse olen vain vähän normaalipainon alapuolella.

1,5 kiloa ei ole tärkeämpi kuin mies, mutta se on, että olen tyytyväinen kropassani. Mielestäni se on ainoastaan painostani pois, ei mitään pois varsinkaan mieheltäni.

Eihän ylipainoisillekaan ole ok sanoa, että ”lihopa vielä grammakin niin lähden”. Miksi alipainoisille se on ok..?

Ap

Miten voit olla syömishäiriön läpikäynyt ja noin tietämätön faktoista?

Ylipainoa ja alipainoa ei voi verrata. Alipaino altistaa paljon nopeammin ja todennäköisemmin vaarallisille terveyshaitoille ja myös kuoleman riski on lähiaikoina suurempi kuin sairaalloisen ylipainoisille.

Sun mieli on sairas ja syöttää sulle jotain harhoja.

Ja huom. kun lähdit laihduttamaan olit normaalipainoinen etkä siinäkään lähelläkään yläkanttia.

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on oikeus lähteä jos haluaa, oli syy mikä tahansa. Vertaisin syömishäiriötä alkoholismiin: molemmat ovat sairauksia, jotka voi parantaa, jos potilas vain suostuu myöntämään sairautensa ja hakemaan apua. Jos ei, ei puolisolla ole mitään velvollisuutta hyysätä ja katsella vierestä kun toinen syö/juo itsensä sairaaksi ja hautaan.

Kai tää koskee myös niitä, jotka ahmii itsensä hautaan? Niin ainakin itse ymmärsin. Silti yllättävä suhdeluku peukuissa nimittäin 94-1! Jos tällaisen (sanasta sanaan) laittais vastaavan lihoamisongelman yhtydessä, niin oliskohan reaktio sama? Epäilen vahvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lievästi alipainoinen, ja merkittävästi alipainoinen en tahdo olla sillä sen jo huomaa. Olen vielä terveen näköinen, enkä aio mennä takaisin siihen maanpäälliseen hlvettiin, joka syömishäiriö ja sairaalloinen alipaino oli.

Moni kehottaa hakemaan apua. Pahoin pelkään (tai siis tiedän), että minut nauretaan tämän painoisena polilta pihalle. On oikeasti laihoja avun tarvitsijoita, itse olen vain vähän normaalipainon alapuolella.

1,5 kiloa ei ole tärkeämpi kuin mies, mutta se on, että olen tyytyväinen kropassani. Mielestäni se on ainoastaan painostani pois, ei mitään pois varsinkaan mieheltäni.

Eihän ylipainoisillekaan ole ok sanoa, että ”lihopa vielä grammakin niin lähden”. Miksi alipainoisille se on ok..?

Ap

Miten voit olla syömishäiriön läpikäynyt ja noin tietämätön faktoista?

Ylipainoa ja alipainoa ei voi verrata. Alipaino altistaa paljon nopeammin ja todennäköisemmin vaarallisille terveyshaitoille ja myös kuoleman riski on lähiaikoina suurempi kuin sairaalloisen ylipainoisille.

Sun mieli on sairas ja syöttää sulle jotain harhoja.

Ja huom. kun lähdit laihduttamaan olit normaalipainoinen etkä siinäkään lähelläkään yläkanttia.

Linkkiä tähän. En usko.

Ohis

Laitoin sun nykyiset mität amerikkalaiseen painoindeksiin ja vastaus oli: "Your calculated BMI suggests a possibility of anorexia nervosa."

Eli ellet ole pelkkä provoilija, mene hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on oikeus lähteä jos haluaa, oli syy mikä tahansa. Vertaisin syömishäiriötä alkoholismiin: molemmat ovat sairauksia, jotka voi parantaa, jos potilas vain suostuu myöntämään sairautensa ja hakemaan apua. Jos ei, ei puolisolla ole mitään velvollisuutta hyysätä ja katsella vierestä kun toinen syö/juo itsensä sairaaksi ja hautaan.

Kai tää koskee myös niitä, jotka ahmii itsensä hautaan? Niin ainakin itse ymmärsin. Silti yllättävä suhdeluku peukuissa nimittäin 94-1! Jos tällaisen (sanasta sanaan) laittais vastaavan lihoamisongelman yhtydessä, niin oliskohan reaktio sama? Epäilen vahvasti.

Tottakai. On hieman eri asia, jos elintavoissa on vähän säätämistä ruokavalion sisällön, liikkumisen yms. suhteen, kuin että on oikeasti ahmimisongelma tai anoreksia. Koskee kaikkia sairauksia. On toki suotavaa, että se puoliso tukee, kun on vaikeaa, mutta ei siltä puolisolta voi vaatia jäämistä suhteeseen, jossa toinen ei joko a) myönnä ongelman olemassaoloa ja/tai b) ei halua tehdä asialle mitään. Keneltäkään ei voi vaatia oman elämän pilaamista. Jokaisella meistä on oikeus pyrkiä onnellisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenties mies haluaa tulevaisuudessa lapsia, ja on huolissaan mahdatko sinä ylipäätään tulla raskaaksi. Tai kuinka terveen kasvuympäristön tarjoat lapsille tuolla ajatusmallilla

Sanoisitko samaa 167 cm ja 70 kg naiselle, joka on LIEVÄSTI ylipainoinen. Eli vastaavasti kuin ap on LIEVÄSTI alipainoinen.

Jos et, olet tekopyhä.

Hedelmällisyyden kannalta on parempi olla lievästi ylipainoinen kuin lievästi alipainoinen, eli tässä ei ole mitään tekopyhää. Optimaalinen hormonitoiminta vaatii riittävästi rasvaprosenttia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lievästi alipainoinen, ja merkittävästi alipainoinen en tahdo olla sillä sen jo huomaa. Olen vielä terveen näköinen, enkä aio mennä takaisin siihen maanpäälliseen hlvettiin, joka syömishäiriö ja sairaalloinen alipaino oli.

Moni kehottaa hakemaan apua. Pahoin pelkään (tai siis tiedän), että minut nauretaan tämän painoisena polilta pihalle. On oikeasti laihoja avun tarvitsijoita, itse olen vain vähän normaalipainon alapuolella.

1,5 kiloa ei ole tärkeämpi kuin mies, mutta se on, että olen tyytyväinen kropassani. Mielestäni se on ainoastaan painostani pois, ei mitään pois varsinkaan mieheltäni.

Eihän ylipainoisillekaan ole ok sanoa, että ”lihopa vielä grammakin niin lähden”. Miksi alipainoisille se on ok..?

Ap

Miten voit olla syömishäiriön läpikäynyt ja noin tietämätön faktoista?

Ylipainoa ja alipainoa ei voi verrata. Alipaino altistaa paljon nopeammin ja todennäköisemmin vaarallisille terveyshaitoille ja myös kuoleman riski on lähiaikoina suurempi kuin sairaalloisen ylipainoisille.

Sun mieli on sairas ja syöttää sulle jotain harhoja.

Ja huom. kun lähdit laihduttamaan olit normaalipainoinen etkä siinäkään lähelläkään yläkanttia.

Linkkiä tähän. En usko.

Ohis

https://www.voice.fi/terveys-ja-hyvinvointi/a-65233

Voit hakea itse uudempaa tietoa, jos luulet sen muuttuneen.