Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ilmoitti lähtevänsä, jos laihdun enää grammankaan. (Syömishäiriö)
30.08.2018 |
Olemme olleet yhdessä 1,5 vuotta ja olen edelleen korviani myöten rakastunut.
Kun tapasimme, olin huomattavasti hoikemmassa kunnossa kuin vielä muutama kuukausi sitten. Seurustelumme alkuajat pyörivät paljon ruuan ympärillä, kävimme paljon ulkona syömässä ja tilasimme sushia kotiin, ja lihoin todella nopeasti. Lopulta painoin 63 kg (167 cm).
Päätin tiputtaa painoa takaisin sinne mistä lähdettiin, eli 55 kiloon. Laihduttaminen on kuitenkin minulle helppoa syömishäiriötaustani takia, ja koska paino vaan putosi, en lopettanut siihen vaan jatkoin ihannepainooni 49 kg.
Eilen kun tarkistin saunan jälkeen painoni miehen nähden (48,8 kg) mies sanoi, ettei enää katso painon tippumista vaan lähtee kävelemään, mikäli vielä laihdutan.
Mies tietää syömishäiriöstäni, joka on jo menneen talven lumia. En ole vielä merkittävästi alipainoinen, joten on mielestäni kohtuutonta huolestua. Hänen mielestään olen edelleen kaunis, ja ainakin käytöksensä perusteella voin päätellä että haluaa minua enemmän kuin silloin, kun BMI:ni oli lähempänä yli- kuin alipainoa. On tekopyhää huolestua, kun oikeasti kuitenkin pitää minua kauniimpana ja haluttavampana nyt kuin silloin, kun minulla oli tosiaankin mistä ravistaa.
En halua menettää miestä, mutta haluan silti ottaa pois vielä vajaa 1,5 kiloa. Olen jokseenkin loukkaantunut siitä, ettei minulla ole oikeutta pitää huolta omasta ruumistani sellaisessa painossa, jossa olen onnellinen.
Erityisesti miehet, mitä mieltä olette? Kieltäisittekö oikeasti naisystäväänne laihduttamasta? Eikö tuollainen uhkaus muka ole tekopyhää?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenties mies haluaa tulevaisuudessa lapsia, ja on huolissaan mahdatko sinä ylipäätään tulla raskaaksi. Tai kuinka terveen kasvuympäristön tarjoat lapsille tuolla ajatusmallilla
Sanoisitko samaa 167 cm ja 70 kg naiselle, joka on LIEVÄSTI ylipainoinen? Ap taas on LIEVÄSTI alipainoinen.
Jos et, olet tekopyhä.
Bmi:llä 16,5 on alipainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenties mies haluaa tulevaisuudessa lapsia, ja on huolissaan mahdatko sinä ylipäätään tulla raskaaksi. Tai kuinka terveen kasvuympäristön tarjoat lapsille tuolla ajatusmallilla
Kumma kun eniten maailmassa lisääntyy juuri alipainoiset naiset kehitysmaissa, ei minkäänlaisia ongelmia lisääntymisen suhteen...
Kiva, että se 1,5kg on sinulle tärkeämpi kuin miehesi :)
Olette olleet yhdessä 1,5 vuotta ja tuona lyhyenä aikana mies on nähnyt painosi seilaavan 63 ja 48 kilon välillä.
Siinä ajassa tuollaisen eron huomaa ja kyllä sivusta näkee, mikä on ongelmasi, jonka itse kiellät.
Mies lähtee, jos esim. haluaa perustaa perheen, silloin tarvitsee terveen naisen rinnalleen. Sinä et ole perheenäitimatskua, valitettavasti. Elämäsi on vaa'assa ja peilissä, etkä edes kuuntele miestä.
Laiha ja lihakseton ei ole kaunis, vaan pelkkää luuta ja nahkaa. Herää jo unestasi! Mallimaailma antaa sairaan kuvan luurangoista, joita paikkaillaan silikoneilla ja botoxilla. Luepa juttu siitä pisamanaamaisesta ranskalaismallista, joka eli vielä BMI:n ollessa alle 15, mutta nääntyi lopulta, koska sydän petti. Kaunis tyttö, mutta ala varmaan tuhosi muutenkin syömishäiriöön taipuvaisen nuoren naisen. Malli ajoi anorexian vastaista kampanjaa loppuelämänsä ajan. Isabella Caro oli naisen nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenties mies haluaa tulevaisuudessa lapsia, ja on huolissaan mahdatko sinä ylipäätään tulla raskaaksi. Tai kuinka terveen kasvuympäristön tarjoat lapsille tuolla ajatusmallilla
Sanoisitko samaa 167 cm ja 70 kg naiselle, joka on LIEVÄSTI ylipainoinen. Eli vastaavasti kuin ap on LIEVÄSTI alipainoinen.
Jos et, olet tekopyhä.
Tää on provo. Tämä 70-kiloinen on nippanappa normaalin ylärajan yläpuolella, kun taas ap on kaukana pienestä normaalipainon alarajan alituksesta. Omituista matematiikkaa.
Monä olen 154 cm ja 47 kg. Pidetään hoikkana, silti on kurvit kohdallaan. Ap:n mittarilla olen rankasti ylipainoinen.
Olen lievästi alipainoinen, ja merkittävästi alipainoinen en tahdo olla sillä sen jo huomaa. Olen vielä terveen näköinen, enkä aio mennä takaisin siihen maanpäälliseen hlvettiin, joka syömishäiriö ja sairaalloinen alipaino oli.
Moni kehottaa hakemaan apua. Pahoin pelkään (tai siis tiedän), että minut nauretaan tämän painoisena polilta pihalle. On oikeasti laihoja avun tarvitsijoita, itse olen vain vähän normaalipainon alapuolella.
1,5 kiloa ei ole tärkeämpi kuin mies, mutta se on, että olen tyytyväinen kropassani. Mielestäni se on ainoastaan painostani pois, ei mitään pois varsinkaan mieheltäni.
Eihän ylipainoisillekaan ole ok sanoa, että ”lihopa vielä grammakin niin lähden”. Miksi alipainoisille se on ok..?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laiha ja lihakseton ei ole kaunis, vaan pelkkää luuta ja nahkaa. Herää jo unestasi! Mallimaailma antaa sairaan kuvan luurangoista, joita paikkaillaan silikoneilla ja botoxilla. Luepa juttu siitä pisamanaamaisesta ranskalaismallista, joka eli vielä BMI:n ollessa alle 15, mutta nääntyi lopulta, koska sydän petti. Kaunis tyttö, mutta ala varmaan tuhosi muutenkin syömishäiriöön taipuvaisen nuoren naisen. Malli ajoi anorexian vastaista kampanjaa loppuelämänsä ajan. Isabella Caro oli naisen nimi.
167 cm pitkän pitäisi painaa alle 42 kiloa, että BMI olisi alle 15.
Ap on kuitenkin lähemmäs 50 kuin 40 kiloa painava, eli aika kaukana.
Mies on väsynyt sinun sairauteesi ja ruokailuongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän ylipainoisillekaan ole ok sanoa, että ”lihopa vielä grammakin niin lähden”. Miksi alipainoisille se on ok..?
Ap
Miksi ei ole ok, jos syömishäiriöiselle yrittää pistää stopin? Sama se on alkoholistillekin, joskus tulee se raja vastaan ja silloin voi pelastaa itsensä siitä pois, ja sanoa, että jos et lopeta dokaamista, lähden.
Jos olet varma, että se puolentoista kilon tiputus tekee sinusta onnellisemman, tee se. Mutta samalla miehesi saa tehdä sen lähdön. Ette ole toisianne varten.
Ei se nykyinen paino miestäsi varmaan eniten huolestuta vaan se pakkomielle siellä taustalla. Nyt sanot että 1,5kg vielä pois ja sitten on hyvä. Mutta jos sittenkin vielä pari kiloa pois ja pari lisää pois.
Anoreksia on kuitenkin mt-sairaus ja ei kukaan halua seurustella mt-ongelmaisen kanssa jos ei ole pakko.
Anoreksia kuitenkin vaikeuttaa normaalia elämää. Ja jos joskus haluatte lapsia ja niitä onnistuisit saamaan niin voit siirtää omat ruokafobiat ja painon kyttäämisen lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se nykyinen paino miestäsi varmaan eniten huolestuta vaan se pakkomielle siellä taustalla. Nyt sanot että 1,5kg vielä pois ja sitten on hyvä. Mutta jos sittenkin vielä pari kiloa pois ja pari lisää pois.
Anoreksia on kuitenkin mt-sairaus ja ei kukaan halua seurustella mt-ongelmaisen kanssa jos ei ole pakko.
Anoreksia kuitenkin vaikeuttaa normaalia elämää. Ja jos joskus haluatte lapsia ja niitä onnistuisit saamaan niin voit siirtää omat ruokafobiat ja painon kyttäämisen lapselle.
Moni kuitenkin seurustelee mt-ihmisen kanssa, niin kerrotko, mikä pakko heidän on seurustella ko ihmisen kanssa. Kiitos.
Laihduta jos se tekee sinut onnelliseksi. Ja jos mies ei ole onnellinen luurangon kanssa niin hän lähtee. Suomi on vapaa maa.
Ja yleensä moni syömishäiriöinen pyörii aika tiukasti sen oman navan ympärillä ja sellainen ihminen nyt vaan ei ole ihannekumppani.
Ihan sama jos joku lihava viettää elämänsä jääkaapilla niin tuskin moni sellaistakaan kauaa katselee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se on valinta jos seurustelee mt-ongelmaisen kanssa ja se ei ole mikään pakko. Sinun miehesi on kertonut nyt sinulle että hän ei ole halukas jatkamaan jos haluat yhä laihduttaa.
Etsi mies joka tykkää anorektikoista. Näitähän löytyy kyllä niinkuin näitä toisen läskiksi syöttäviäkin. Tosin se ei ole rakkautta vaan vallankäyttöä mutta kaikkea ei saa.
Voit sitten uuden miehen kanssa kilpaa valvoa että laihdut yhä enemmän ja enemmän ja molemmat ovat tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiha ja lihakseton ei ole kaunis, vaan pelkkää luuta ja nahkaa. Herää jo unestasi! Mallimaailma antaa sairaan kuvan luurangoista, joita paikkaillaan silikoneilla ja botoxilla. Luepa juttu siitä pisamanaamaisesta ranskalaismallista, joka eli vielä BMI:n ollessa alle 15, mutta nääntyi lopulta, koska sydän petti. Kaunis tyttö, mutta ala varmaan tuhosi muutenkin syömishäiriöön taipuvaisen nuoren naisen. Malli ajoi anorexian vastaista kampanjaa loppuelämänsä ajan. Isabella Caro oli naisen nimi.
167 cm pitkän pitäisi painaa alle 42 kiloa, että BMI olisi alle 15.
Ap on kuitenkin lähemmäs 50 kuin 40 kiloa painava, eli aika kaukana.
Ap:lta lähti "helposti" melkein 15 kiloa, jos nyt ollaan reilun viiden kilon päässä kuolemasta enää niin eikö pitäisi muka huolestua? Pelivara on vähän liian vähäinen jo nyt.
Turhaa tulit tänne vänkäämään kun olet jo valintasi tehnyt. Nähtäväksi jää seisooko mies sanojensa takana.
Ja eihän se mies voi sinua puntarille pakottaa joten mistä edes tietää mitä painat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se nykyinen paino miestäsi varmaan eniten huolestuta vaan se pakkomielle siellä taustalla. Nyt sanot että 1,5kg vielä pois ja sitten on hyvä. Mutta jos sittenkin vielä pari kiloa pois ja pari lisää pois.
Anoreksia on kuitenkin mt-sairaus ja ei kukaan halua seurustella mt-ongelmaisen kanssa jos ei ole pakko.
Anoreksia kuitenkin vaikeuttaa normaalia elämää. Ja jos joskus haluatte lapsia ja niitä onnistuisit saamaan niin voit siirtää omat ruokafobiat ja painon kyttäämisen lapselle.
Moni kuitenkin seurustelee mt-ihmisen kanssa, niin kerrotko, mikä pakko heidän on seurustella ko ihmisen kanssa. Kiitos.
Jos ihminen haluaa tehdä jotain omalle mt-häiriölleen, hoitaa sitä ja hakee apua. Ja ensinnäkin myöntää ongelman, niin sillä asetelmalla yhdessä olo on tyystin erillaista, kuin sellaisen, joka kieltää kaiken eikä hoida sairauttaan millään tavalla. On ihan ok jättää kieltäjä ja pelastaa itsensä, ainoastaan riittävän suuri sukellus pimeyteen saa kieltäjän heräämään ja motivoitumaan hoitoihin. Ja puhun ihan omasta puolesta, vaikean masennuksen, ahdistuneisuushäiriön, syömishäiriön ja PTSD:n läpikäyneenä. Parisuhde ei saa olla hoitosuhde, se on väärin kumppania kohtaan.
Hei ap, olen itse mitoissa 48-49kg/167cm. Tosi sillä erotuksella sinuun, että olen koko aikuisikäni ollut skaalalla 45-50kg, se on minulle siis ns. luonnollinen paino: en ole koskaan tarkoituksella laihduttanut, kontrolloinut painoani tms. (ikäviä syömishäiriöepäilykommentteja olen joiltakin moukilta kuullut, mutta se on toinen tarina). Tähän vaikuttaa toki ruumiinrakennekin. Sinulla kuitenkin tuo paino ei ilmeisesti luonnollisesti asettaudu tuohon kaipaamaasi lukemaan, joten sun pitää tarkoituksella laihduttaa? Mun mielestä tuo juuri on se huolestuttava juttu sulla!
Miten menkat/hormonitoiminta? Onko se säännöllinen? Yleensä kroppa kertoo kuukautisten poisjäännillä sen, mikä on painon alaraja (tai yläraja).
Tottakai sulla on oikeus olla juuri sen painoinen kuin haluat (vrt. bodypositiivisuus), mutta olisin huolissani juurikin sen vuoksi, koska sun pitää tarkoituksella laihduttaa, että pääset kaipaamaasi painoon/pysyt painossasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiha ja lihakseton ei ole kaunis, vaan pelkkää luuta ja nahkaa. Herää jo unestasi! Mallimaailma antaa sairaan kuvan luurangoista, joita paikkaillaan silikoneilla ja botoxilla. Luepa juttu siitä pisamanaamaisesta ranskalaismallista, joka eli vielä BMI:n ollessa alle 15, mutta nääntyi lopulta, koska sydän petti. Kaunis tyttö, mutta ala varmaan tuhosi muutenkin syömishäiriöön taipuvaisen nuoren naisen. Malli ajoi anorexian vastaista kampanjaa loppuelämänsä ajan. Isabella Caro oli naisen nimi.
167 cm pitkän pitäisi painaa alle 42 kiloa, että BMI olisi alle 15.
Ap on kuitenkin lähemmäs 50 kuin 40 kiloa painava, eli aika kaukana.
Ap:lta lähti "helposti" melkein 15 kiloa, jos nyt ollaan reilun viiden kilon päässä kuolemasta enää niin eikö pitäisi muka huolestua? Pelivara on vähän liian vähäinen jo nyt.
Ap nyt on kuitenkin vain lievästi alipainoinen.
Ei merkittävästi, ei vaikeasti tai vakavasti. Lievästi.
Ei siis minun mielestäni ole (vielä) syytä huolestua.
Sama kuin huolestuisi 167/70 naisen lievästä ylipainosta.
Alue: Aihe vapaa
Asia on eri jos ihmisellä on syömishäiriötausta. Ei tässäkään se paino sinäänsä ole ongelma,vaan tuo muu käytös joka kertoo syömishäiriön aktivoituneen uudestaan.
Joku voi olla luonnostaan ja koko ikänsä lievästi alipainoinen/tosi hoikka ja omata terveen suhteen ruokaan, ap.lla näin ei ole.
Syömishäiriöinen voi olla minkä painoinen tahansa.