Milloin aloitte mielestänne näyttää vanhalta (nuoruuden hehku kadonnut)?

Täytän 35. Olen huomannut ihan vuoden sisään muutoksia. Iho ei hehku, vähän väsyneen näköinen ja leukaperät aavistuksen valahtaneet.

oon 28 v. Ja en enää käytä MITÄÄN meikkiä. (se muuten vaikuttaa) Hmm... No mä tiesin jo ennakkoon että jos mä opiskelen ja oon kotona niin jotenki kuvittelulla ajattelin et ulkonäkö muuttuu huonommaks, ja jostain syystä mul on aiemminki ollu silleen et melkeen ajatuksen voimalla voi vaikuttaa "hehkeyteen" :DD Ja nykyään mun ajatukset silt osin on aika huonoja, eli ei oo sellanen "ihanaa olla kaunis" -olo. Ja lisäks en syö kasviksia enää plus vietän aikaa tosi paljon sisätiloissa.

en käytä kasvorasvaa, en kuori ihoa, en mitään. Ja en harrasta ees seksiä joka seki tuo sellasen hehkun iholle. :DDDD Joskus sillon ku erosin niin huomasin muutoksen, en tiiä johtuko seksin loppumisesta mut loppu se hehkuki. :DD Sillon ku seurustelin viimeks niii aina hehkuin ja iho hohti ja säteilin. :D mut se johtuu muustaki ku iästä.

Nyt ollu yksin nii paljon et se vaikuttaa oleellisesti, tiiän että jos ottaisin miehen jonka kanssa viihdyn nii myös ulkonäkö muuttuis positiivisempaa suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että olen alkanut hehkua sitä enemmän mitä vanhemmaksi olen tullut. Syynä lienee se, että nuoruuteni oli täynnä vaikeuksia, mutta nyt ne on selätetty ja tunnen itseni päivä päivältä onnellisemmaksi. Mieliala vaikuttaa hyvin paljon ulkonäköön.

Tätä minäkin ajattelin aloituksen luettuani, nuoruuden hehkun huomasin loppuneen 25-vuotiaana(ekat silmärypyt 😢), mutta olen nyt 31-vuotiaana huomannut taas uutta hehkua, uskon sen johtuvan siitä että olen niin rakastunut tuoreeseen avopuolisoon. Ryppyjä on entistä enemmän, mutta eivät enää häiritse niin paljon kuin ennen, onnellisuus tosiaan kaunistaa 😊

Ainii ja lisäks syön kovaa rasvaa ja sokeria ihan hirveitä määriä, syöny joka päivä jo melkein puolen vuoden ajan. :D Jo sillon ku panostin TOSI paljon ulkonäköön, niin jos vaikka yhden ainoan päivän söin sokeria, niin huomaisin HETI eron kasvojen kirkkaudessa yms. Nykyään oon niin sellanen "ihan sama", etten ees enää huomaa muutosta :D pikkuhiljaa vaa huonompi ja huonompi, muttei sitä silleen ees huomaa ku keskittyy muihin asioihin :)

Minulla 23-vuotiaana. Silloin alkoi näihin päiviin asti jatkunut raskas vaihde elämässä: ahdistusta, stressiä, huonoa syömistä ja aivan liikaa valvomista, ja painoa tullut lisää. Myt kun katson 20-22 iässä minusta otettuja kuvia, niin ero on selvä... kirkkaampi iho, kiinteät posket ja silmänaluset, pidempi kaula, hoikkuus. Mitään noista ei enää ole. Harmittaa, että ei nuoruuden raikkaus pysynut kauempaa. Nyt olen 29, eikä Alkossa ole kysytty vuosiin papereita (kielii, että näytän yli kolmekymppiseltä).

Parin viimeisen vuoden aikana kun on ollut niin järjetön stressi. Mutta sain kostoni ja olen tyytyväinen.

43-vuotiaana

Milloin aloitte mielestänne näyttää vanhalta (nuoruuden hehku kadonnut)?

Kund shaind tämänd himputind shyyshflundsshand. Ei ole voinndissha ja ulkondäösshä kehumishta.

Ehkä siinä 25v... Harmi sinänsä. Aloin vihdoin pitää ulkonäöstäni siinä 19-vuotiaana ja nyt se on jo mennyttä. Ja suunta vain alaspäin. Mulla on piirteet jotenkin valahtanut ja mustat silmänaluset ja juonteita. Varmaa ahdistus ja masennus näkyy naamassa. Mietin jo, et täytyis mennä fixaan tätä lärviä johonkin...

N27

Naisilla alamäki alkaa siinä 21, miehillä ehkä 27

47. Ikääntyminen iski kertarytinällä kasvoihin. Mutta nyt tilanne on jo neljä vuotta pysynyt suht samanlaisena. Vanhuuden hehkua ootellessa..

52

Kuten täällä jo mainittiin, onnellisuus kaunistaa. Hyvä olo, stressittömyys, sisäinen tasapaino, positiivisuus... nuo merkitsevät habitukselle enemmän kuin ikävuodet.

Hymyilevä ihminen on aina kauniimpi kuin hapan, tyly naama.

Olen 61-vuotias, eikä hehku ole kadonnut. Elämässäni pyrin jakamaan sitä, eli tuomaan hetkeksi iloa muillekin.

Vierailija kirjoitti:

Kuten täällä jo mainittiin, onnellisuus kaunistaa. Hyvä olo, stressittömyys, sisäinen tasapaino, positiivisuus... nuo merkitsevät habitukselle enemmän kuin ikävuodet.

Hymyilevä ihminen on aina kauniimpi kuin hapan, tyly naama.

Olen 61-vuotias, eikä hehku ole kadonnut. Elämässäni pyrin jakamaan sitä, eli tuomaan hetkeksi iloa muillekin.

Juurikin näin. Sisäinen hehku on kaikkein parasta kauneuseliksiiriä. Rypytkin himmenee onnellisuuden rinnalla. 

Jaa-a...sitä odotellessa. Olen 43v ja elämäni kunnossa, mikään paikka ei roiku. Treenaamisen ja monipuolisen ruokavalion myötä iho/kroppa kunnossa. Elämäntavoilla voi vaikuttaa yllättävän paljon Esim. ihon kuntoon.

Ainut juttu mikä vaikuttaa ulkonäköön on bilettäminen. Kyllä näkyy naamasta seuraavana päivä että on valvottu ja otettu skumppaa (ja vielä muutama päivä siihen lisää)..

36 vuotiaana

42 v.nyt enkä saa enää naamasta nättiä. Naama on jotenkin valahtanut. Ryppyjä ei juuri ole mutta muuten todella kulahtanut naama. Ihmeellisiä pusseja paitsi silmien alla myös poskipäiden päällä. leuka roikkuu ja suupielet näyttää alaspäin vaikken olisi kiukkuinen. Harmi, olin aika nätti naamasta, mutta mennyttä on se aika. Alkoi n.35 näkyä alamäki ja 40v rajapyykki oli aivan ilmeinen. On jännä huomata miten ulkonäön kulahtaminen vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen. Olen aika näkymätön ja palavereissa vaikka sanoisin jotain ihan fiksua, en saa samalla lailla huomiota. Nuoret miehet näyttää todella inhoavilta jos erehdyn katsomaan pitkään. En meinaa muistaa että olen tätikastia.

Olin parhaimmillani siinä 40-vuotiaana. 42 vuotiaana kuvissa vielä oikein hyvä, mutta 46-vuotiaana alkoi tapahtua nopeasti. Ei ryppyjä tai roikkumista, mutta ilmeestä tuli jotenkin kyllästynyt, ihosta himmeä ja oudosti aloin muistuttaa isääni. Miehekkäät piirteet korostui ja naiselliset alkoi kadota. Ei hyvä.

Kun hankala parisuhde kutisti itsetunnon ja elämänilo loppui. Suhde tuli ja meni, hymy ei palannut.

Tunsin hymyileväni ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan sydämestäni ja aidosti, kun tapasin kaupassa yllättäen entisen koulukaverin pienen vauvansa kanssa. Näytin ainakin omiin silmiini järisyttävän kauniilta, kun menin ostoskassin kanssa kotiin. Olin unohtanut, miten hehkuva olen joskus ollut.

Vierailija kirjoitti:

Olin parhaimmillani siinä 40-vuotiaana. 42 vuotiaana kuvissa vielä oikein hyvä, mutta 46-vuotiaana alkoi tapahtua nopeasti. Ei ryppyjä tai roikkumista, mutta ilmeestä tuli jotenkin kyllästynyt, ihosta himmeä ja oudosti aloin muistuttaa isääni. Miehekkäät piirteet korostui ja naiselliset alkoi kadota. Ei hyvä.

Tuo on aika ihmeellistä, serkku oli nuorena aika kuuma kissa, mutta vahemmiten alkanut muistuttamaan tosi paljon vaarin veljeä, mikä ei todellakaan ole hyvä asia, samoin siskolle on käymässä samalla tavalla ja on vielä alle 40v, mutta ulkonäöllinen alamäki on ollut rajua 30v jälkeen.