Lue keskustelun säännöt.
Pinnallisuus ei kiinnosta minua enkä jaksa olla mitään muuta kuin olen.
29.08.2018 |
Tiedän olevani kaunis kun laittaudun edes hieman.
Tiedän, että saisin miehiä mutta ahdistaa, koska uskon heidän vain näkevän minut alustana.
En vain jaksa pinnallisuutta. En enää edes välitä jos lihon, saatika muuten miltä näytän, kunhan hiukset harjattu jne.
En välitä millaiset vaatteet päällä kuljen vaikka varmasti voisin olla muodikkaampi ja vartaloni hyvät kohdat korostuisi.
En vain jaksa kiinnostua. Olen niin mukavuudenhaluinen ja tahdon olla oma itseni alusta saakka. En halua, että minuun kiinnostutaan heti ulkonäön perusteella vaikka toki tahdon olla tulevan mieheni silmissä kaunis ja haluttava. En kuitenkaan kestä enää ajatusta, että joku haluaisi minulta pelkästään seksiä. En pysty harrastamaan enää lainkaan yhden illan juttuja ja tapaillessa olen varovainen.
Olen vielä todella nuori (parinkymmenen paremmalla puolella) mutta en jaksa kulkea normien mukaan. Olen jopa miettinyt, että haluan (joskus) yhden lapsen ja voisin olla yksinhuoltaja. Ellen sitten joskus satu tapaamaan miehen, johon voisin todella luottaa ja joka olisi myös henkisesti kasvanut sekä tuntee itsensä.
Jokin kyynisyys minussa on ja puoli joka haluaa tulla vahvasti esiin ilman, että minun pitäisi miellyttää sillä ketään.
Ennen halusin nimenomaan miellyttää ja näyttää hyvältä muiden takia, tosin olin kuitenkin jatkuvasti epävarma mitä enemmän yritin.
Nykyään saan itsevarmuutta vain olemalla miten haluan ja olla välittämättä mitä muut ajattelevat.
Olen jopa eristäytynyt ihmisistä ja rakastan omaa rauhaa. Tosin hetkittäin yksinäisyys tuntuu siltä kuin elämä olisi tyhjä.
Pitäiskö olla huolissaan? :D
Mietin vain, etten lihoa kymmeniä kiloja ja lukittaudu kokonaan kotiini vaikka itsevarmuuteni sekä itsetietoisuus on kohonnut erittäin hyväksi ja oma rauha ehdotonta.
Toisaalta nautin etten ole aikoihin juuri stressannut muuta kun terveyden puolesta. Se on minulle tärkeää kyllä mutta toisinaan lipsun epäterveelliseen elämään kausittain.
Tunnistaako kukaan samanlaisia ajatuksia?
Kommentit (28)
Ihan vain huomio: mielestäni ei ole pinnallisuutta pitää huolta terveydestään pysymällä hoikkana.
Sanot, että et stressaa, mutta kuitenkin kirjoituksesi perusteella sinua vaivaa tämä miesystäväasia kovastikin. Eli sanojesi mukaan eli älä stressaa. Ole sen sijaan iloinen itsenäisyydestäsi. Miehenä voin sanoa, että kynnysmattonaiset eivät ole seksikkäitä - oman tiensä kulkijat sen sijaan ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tossa on puolensa. Osa voi olla sellaisia mitä et näe nyt. Esim. saatat 15 vuoden kuluttua havahtua siihen, että itseasiassa tän vuoksi et halunnut kehittyä ihmissuhteissa, parantaa vuorovaikutustaitoja. Ihmetellä, miksi parisuhteet kariutui. Ja mikä pahinta havahtua siihen, että juuri sinä itse olit se pinnallinen, vaikka pidit muita sellaisena. Huomaat, että niillä toisilla on hyvät parisuhteet. Pelkkä pinnallisuuden karttelu ei ts. vie vielä mihinkään. Ja tämä kommentti on vain pintaraapaisu.
Been there... N39
Haluatko paraatin? Pormestarilta kultaisen avaimen? Nimettäisiinkö katu mukaasi? Jösses, mikä siinä on, että pitää julkisesti ilmoittaa, ettei ole pinnallinen, eikä kulje massan mukana jne?
Juu, ihmettelen miten ennen jaksoin oikein kärsiä kaikenlaisista ruokavaliosysteemeistä kun rennostikin voi elää. Meikkaaminen on kivaa, mutta vielä kivampaa on nukkua pitkään. Kik keliä saa jos haluaa, mutta useimmiten se ei ole niin kovasti sen arvoista. Useimmat miehet on jalkovälinsä vietävissä, enkä jaksa käyttää energiaa helmen löytämiseen.
Ehkä realistisin haaveeni on, että löytäisin naisen, jonka kanssa haluaisin elää syvässä ystävyydessä ja kumppanuudessa. Tai vain pari oikein hyvää ystävää. Sekään ei ole välttämätöntä, kun yksinkin menee aika hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain huomio: mielestäni ei ole pinnallisuutta pitää huolta terveydestään pysymällä hoikkana.
Sanot, että et stressaa, mutta kuitenkin kirjoituksesi perusteella sinua vaivaa tämä miesystäväasia kovastikin. Eli sanojesi mukaan eli älä stressaa. Ole sen sijaan iloinen itsenäisyydestäsi. Miehenä voin sanoa, että kynnysmattonaiset eivät ole seksikkäitä - oman tiensä kulkijat sen sijaan ovat.
On terveyttä tottakai pitää itsensä normaalipainossa. Pointti nyt oli, etten todellakaan enää halua tehdä sitä sen takia, että näyttäisin hyvältä muiden silmissä.
Vain oman hyvinvointini vuoksi elän terveellisesti ja liikun. Joskus kuitenkin ristiriitaisuuksissani eksyn epäterveelliselle polulle.
Niin ja se, että en stressaa. En siis stressaa siitä enää miten muut ajattelevat.
Mutta kieltämättä mietin tuota luottamusasiaa usein. Olen kuitenkin tyytyväinen, että tahdon olla varovainen. Siitä huolimatta en tiedä voinko kunnolla luottaa enää miehiin vaikka tulisi mukava ehdokas. Ehkä joku päivä kun olen tavannut oikeita ihmisiä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tossa on puolensa. Osa voi olla sellaisia mitä et näe nyt. Esim. saatat 15 vuoden kuluttua havahtua siihen, että itseasiassa tän vuoksi et halunnut kehittyä ihmissuhteissa, parantaa vuorovaikutustaitoja. Ihmetellä, miksi parisuhteet kariutui. Ja mikä pahinta havahtua siihen, että juuri sinä itse olit se pinnallinen, vaikka pidit muita sellaisena. Huomaat, että niillä toisilla on hyvät parisuhteet. Pelkkä pinnallisuuden karttelu ei ts. vie vielä mihinkään. Ja tämä kommentti on vain pintaraapaisu.
Been there... N39
En oikein ymmärtänyt mitään tästä. - ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ap kuulostaa masentuneelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tossa on puolensa. Osa voi olla sellaisia mitä et näe nyt. Esim. saatat 15 vuoden kuluttua havahtua siihen, että itseasiassa tän vuoksi et halunnut kehittyä ihmissuhteissa, parantaa vuorovaikutustaitoja. Ihmetellä, miksi parisuhteet kariutui. Ja mikä pahinta havahtua siihen, että juuri sinä itse olit se pinnallinen, vaikka pidit muita sellaisena. Huomaat, että niillä toisilla on hyvät parisuhteet. Pelkkä pinnallisuuden karttelu ei ts. vie vielä mihinkään. Ja tämä kommentti on vain pintaraapaisu.
Been there... N39
En oikein ymmärtänyt mitään tästä. - ei ap
Halun olla vain oma itseni -> ei haasta itseään pois tältä mukavuusalueelta -> vuorovaikutustaidot jää heikoiksi ja ihmissuhteet lopulta pinnallisiksi.
Oikeasti... monet niistä, jotka hokee tätä "mä oon mä, mä haluun olla vaan mä" mantraa, ei välttämättä oivalla, että ihminen muuttuu jatkuvasti, JOS laittaa itsensä alttiiksi ihmissuhteissa ja silloin se mä on vuosi vuodelta erilainen, mutta sen tunteminen vaatii sitä, että altistaa itsensä... elämälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap kuulostaa masentuneelta.
Tätäkin olen miettinyt. Onko siis normaalia, ettei minua kiinnosta ja olen eristäytynyt sekä epäluottavainen. Vaikkakin aina olen kyllä viihtynyt itsekseni. Nykyään olen kuitenkin yksinäinen.
Vai olenko kasvanut, kyynistynyt ja tunnen itseni paremmin. Myöskin olin ennen todella kova stressaamaan, jotta miellyttäisin kaikkia.
Nykyään en jaksa, sietokyky on alhaisempi ja uusi puoli on tullut esiin. Sellainen vahvempi ja itseään puolustava.
Kuitenkin rakastan elämää ja olen ihmisille mukava ja tahdon aidosti hyvää heille. Haluan tehdä olon seurassa mukavaksi ellen huomaa ihmisen olevan itse jotenkin ilkikurinen. Sillon annan nykyään takaisin tai jätän huomiotta. Enkä enää päinvastoin yritä enemmän miellyttää ja pyydellä anteeksi ilman syytä.
Siksi kirjoitin koska en ole aivan varma onko tämä enemmän suojamekanismi vai oikea minä.
Vahva ja kasvanut olen sekä rakastan elämää kuitenkin ja näen paljon mahdollisuuksia. En vain enää muiden vuoksi vaan toteutan elämääni vain miten itse haluan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap kuulostaa masentuneelta.
Minusta taas realistiselta tolkun naiselta. 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap kuulostaa masentuneelta.
Tätäkin olen miettinyt. Onko siis normaalia, ettei minua kiinnosta ja olen eristäytynyt sekä epäluottavainen. Vaikkakin aina olen kyllä viihtynyt itsekseni. Nykyään olen kuitenkin yksinäinen.
Vai olenko kasvanut, kyynistynyt ja tunnen itseni paremmin. Myöskin olin ennen todella kova stressaamaan, jotta miellyttäisin kaikkia.
Nykyään en jaksa, sietokyky on alhaisempi ja uusi puoli on tullut esiin. Sellainen vahvempi ja itseään puolustava.
Kuitenkin rakastan elämää ja olen ihmisille mukava ja tahdon aidosti hyvää heille. Haluan tehdä olon seurassa mukavaksi ellen huomaa ihmisen olevan itse jotenkin ilkikurinen. Sillon annan nykyään takaisin tai jätän huomiotta. Enkä enää päinvastoin yritä enemmän miellyttää ja pyydellä anteeksi ilman syytä.Siksi kirjoitin koska en ole aivan varma onko tämä enemmän suojamekanismi vai oikea minä.
Vahva ja kasvanut olen sekä rakastan elämää kuitenkin ja näen paljon mahdollisuuksia. En vain enää muiden vuoksi vaan toteutan elämääni vain miten itse haluan.
Ap
Vuorovaikutusongelmalta tuo minusta.enemmän kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tossa on puolensa. Osa voi olla sellaisia mitä et näe nyt. Esim. saatat 15 vuoden kuluttua havahtua siihen, että itseasiassa tän vuoksi et halunnut kehittyä ihmissuhteissa, parantaa vuorovaikutustaitoja. Ihmetellä, miksi parisuhteet kariutui. Ja mikä pahinta havahtua siihen, että juuri sinä itse olit se pinnallinen, vaikka pidit muita sellaisena. Huomaat, että niillä toisilla on hyvät parisuhteet. Pelkkä pinnallisuuden karttelu ei ts. vie vielä mihinkään. Ja tämä kommentti on vain pintaraapaisu.
Been there... N39
En oikein ymmärtänyt mitään tästä. - ei ap
Halun olla vain oma itseni -> ei haasta itseään pois tältä mukavuusalueelta -> vuorovaikutustaidot jää heikoiksi ja ihmissuhteet lopulta pinnallisiksi.
Oikeasti... monet niistä, jotka hokee tätä "mä oon mä, mä haluun olla vaan mä" mantraa, ei välttämättä oivalla, että ihminen muuttuu jatkuvasti, JOS laittaa itsensä alttiiksi ihmissuhteissa ja silloin se mä on vuosi vuodelta erilainen, mutta sen tunteminen vaatii sitä, että altistaa itsensä... elämälle.
Olen haastanut itseäni paljonkin ja kehittynyt. Myöskin ymmärrän varsinkin nuoruuden olevan jatkuvaa muutosta.
Kuitenkin pitänyt viime vuosina suhteisiin rakoa tai sitten minuun on pidetty. Puhun kuitenkin suoraan tunteista jos niistä tarvitsee puhua.
En vain alistu jotenkin enää mutta en myöskään toivo toisille huonoa oloa käytökselläni. Jotenkin vain olen hyväksynyt, että minä olen mikä olen ja saan tuntea asioita. Enkä voi hallita ihmissuhteita tai mukautua liikaa.
Toisaalta mietin välillä, josko olen liian etääntynyt, sillä tunne yksinäisyyttä. Kuitenkin pidän yksin olosta ja taas liika kontakti väsyttää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap kuulostaa masentuneelta.
Mua vähän häiritsi viimeinen kappale. Stressaat terveysasioista? Ja lipsut epterveellisyteen? Jos olet nuori ja terve ihminen, niin ei terveysasioiden pitäisi olla ykkös huolenaiheesi.
Hyvä, Ap! Elämää ei ole tarkoituskaan elää muiden pillin mukaan tanssien, vaan sen mukaan, mikä tuntuu itsestä oikealle ja hyvälle. Ihan sama, mitä muut sanovat tai mitä yhteiskunta/kulttuuri vaatii. Kulttuuri on kuitenkin ihmisten keksintöä, samoin kuin kaikki "normaali", johon pitäisi mahtua. Ne vaihtuvat ajan, yhteiskunnan ja ihmisten mukaan, eivätkä ole mitään vakioita kuten esim. painovoima.
Luulen, että nauttisit Anita Moorjanin kirjasta "Kuolema antoi minulle elämän". Hänellä on samanlainen elämäntausta kuin sinulla, ja sama asenne sen jälkeen, kun hän kohtasi kuoleman.
Minä päätin elää itselleni parhaimmaksi katsomallani tavalla kuin olin 19v. Olen nyt keski-ikäinen ja jatkan edelleen samaan malliin. Aina löytyy jotain kehitettävää ja opittavaa, jotta pääsisi turhista, itseään hidastavista ajatusmalleista ja muistoista eroon.
Mutta elämä ei tulekaan koskaan valmiiksi. Me olemme matkalla ja kehittymässä ja kasvamassa aina viimeiseen henkäykseen saakka!
Toisaalta ja toisaalta vatkaus paljastaa sen, ettet pysty olemaan täysin rehellinen itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap kuulostaa masentuneelta.
Mua vähän häiritsi viimeinen kappale. Stressaat terveysasioista? Ja lipsut epterveellisyteen? Jos olet nuori ja terve ihminen, niin ei terveysasioiden pitäisi olla ykkös huolenaiheesi.
On minulla fyysisiä sairauksia, jotka myöskin ovat aikanaan väsyttäneet ja vienyt elämästä kiinnostusta, toisaalta myös taas avannut monessa asiassa silmiä. Kuitenkin hoidan näitä ja senkin vuoksi olen alkanut olemaan armollisempi oman tien tallaaja, jolle terveys on tärkeämpää kuin esimerkiksi stressaaminen asioista, jotka väsyttävät lisää sekä vaikuttaa monella tavalla terveyteen negatiivisesti. Kuitenkin siinäkin on vielä parantamisen varaa ja parempaan mennään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ja toisaalta vatkaus paljastaa sen, ettet pysty olemaan täysin rehellinen itsellesi.
Tiedostan oma ristiriitaisuuteni. Kehitän näitä asioita itsessäni hiljalleen. Minusta on hyvä olla erilaisia näkökulmia, joka lisää itsetuntemusta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, Ap! Elämää ei ole tarkoituskaan elää muiden pillin mukaan tanssien, vaan sen mukaan, mikä tuntuu itsestä oikealle ja hyvälle. Ihan sama, mitä muut sanovat tai mitä yhteiskunta/kulttuuri vaatii. Kulttuuri on kuitenkin ihmisten keksintöä, samoin kuin kaikki "normaali", johon pitäisi mahtua. Ne vaihtuvat ajan, yhteiskunnan ja ihmisten mukaan, eivätkä ole mitään vakioita kuten esim. painovoima.
Luulen, että nauttisit Anita Moorjanin kirjasta "Kuolema antoi minulle elämän". Hänellä on samanlainen elämäntausta kuin sinulla, ja sama asenne sen jälkeen, kun hän kohtasi kuoleman.
Minä päätin elää itselleni parhaimmaksi katsomallani tavalla kuin olin 19v. Olen nyt keski-ikäinen ja jatkan edelleen samaan malliin. Aina löytyy jotain kehitettävää ja opittavaa, jotta pääsisi turhista, itseään hidastavista ajatusmalleista ja muistoista eroon.
Mutta elämä ei tulekaan koskaan valmiiksi. Me olemme matkalla ja kehittymässä ja kasvamassa aina viimeiseen henkäykseen saakka!
Kiitos sinulle!
Mukava lukea tekstiäsi, jollain tavalla se helpottaa. En kyllä pidä tätä ns erilaisuutta negatiivisena asiana enää. Nautin elämästä kyllä ja ihmettelen usein mahdollisuuksia, elämän monipuolisuutta ja henkistä kasvua.
Olen toisella tavalla innostunut elämään.
Tahdon oppia paljon.
Mielenkiintoiselta kuulostaa tuo suositus! Täytyy lukea tuosta kirjasta enemmän.
Läpielämän me tosiaan kehitytään eikä koskaan tule valmista, näin olen ymmärtänyt.
Hyvää jatkoa sinulle :)
Kyllä. Mutta olen jo lähes 50v.)