Lue keskustelun säännöt.
Ex-ystävä petti hädän hetkellä
29.08.2018 |
Olin muutama vuosi sitten palamassa loppuun. Mieliala alhaalla, tein kotona työtä jolla oli tiukka aikataulu. Puhelimessa sitten sorruin kysymään vanhalta ystävältä, että voisiko sanoa mulle mitä hyvää on nähnyt tai näkee minussa.
Hänelle ei tullut mieleen mitään. Lopulta sanoi jotain negatiivista, ulkonäköön liittyvää. Hän kirjoittaa ammatikseen, ei ole kyse kuvailukyvyn puutteesta. Myöhemmin, kun muistakin syistä en jaksa enää olla yhteyksissä, hän halusi uudistaa ystävyytemme. En tiedä miksi hän haluaa olla ystävä, jos ei näe ainoaakaan hyvää puolta?
Onko tämä jotain suomalaista kulttuuria, johon on vain totuttava? Minulle tulee itselleni mieleen vaikka mitä asioita ystävistäni, pidän heistä ja sanon näitä kevyesti.
Oliko pyyntöni kohtuuton?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Harvoin niitä kehuja nyt tulee kun niitä alkaa itse vaatia. Ja kun toinen ei sanokaan sitä mitä itse haluaa niin suututaan ja uhriudutaan vuosiksi eteenpäin.
Joo näin nyt kävi ja ei auta kun hyväksyä tosiasiat ja jatkaa eteenpäin kohti uusia pettymyksiä!
Missä kohdassa ap on vaatinut jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olethan sinä itsekin puhumaton ja mökötät.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olla meedio kun ap itse kertoi että tästä on jo muutamia vuosia. Ja tuskin se masennus sillä paranee että ei kykene jatkamaan elämäänsä jos yksi puhelu oli paska muutamia vuosia sitten. Meni jo.
En ole masentunut. Yhteisen tutun kanssa tuli puhe tänään tästä ihmisestä. Ap
Voi hyvä jeesus sentään. Aikuiset naiset. Sano nyt jotain hyvää, eksä sano, mikset sä sano, sano nyt ARGH!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuule keskustele asiasta sen ex-ystäväsi kanssa niin eikös se siitä selviä ja voit jättää tämänkin asian taaksesi niin ei purskahtele esiin taas parin vuoden päästä. Kun se nyt näyttää sinua niin kovasti kuitenkin häiritsevän. Puhumalla ne asiat selviää kun et kerran ymmärrä suomalaista tyyliä olla puhumaton ja mököttää ym.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä jeesus sentään. Aikuiset naiset. Sano nyt jotain hyvää, eksä sano, mikset sä sano, sano nyt ARGH!
Juttumme luiskahti aiheeseen HÄNEN lahjoistaan puhuessamme, mutta jännä kun se sinun päässäsi saa tuollaisen muodon! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuo ollut vaatimista vaan hätähuuto hädän hetkellä. Yksikin hyvä sana olisi ollut pinnalla pitävä oljenkorsi. Se ei okisi paljon vaatinut eikä olisi keltäkään pois. Mutta ei, eihän nyt lähimmäiselle voi mitään hyvää sanoa. Mitäs on niin heikko luuseri. Mielummin tuomitaan tai ollaan kokonaan hiljaa.
Oikeasti mun sydän itkee, millaisia ihmiset ovat toisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ollut vaatimista vaan hätähuuto hädän hetkellä. Yksikin hyvä sana olisi ollut pinnalla pitävä oljenkorsi. Se ei okisi paljon vaatinut eikä olisi keltäkään pois. Mutta ei, eihän nyt lähimmäiselle voi mitään hyvää sanoa. Mitäs on niin heikko luuseri. Mielummin tuomitaan tai ollaan kokonaan hiljaa.
Oikeasti mun sydän itkee, millaisia ihmiset ovat toisilleen.
Samoja ajatuksia. Toivottavasti ap:lla on myös parempia ystäviä. He ovat kullanarvoisia. Ei elämässä ole tarkoitus vain sinnitellä yksikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse ollut kaverin luona kun itkee vaikka miesystävän jättämistä, ja ihan helppo on sanoa juttuja. Siksi tällainen harvinainen keskustelu jäikin mieleen.
Tämä ihminen - olen jonkin verran yhteyksissä mutta monessa kohtaa tunnustellen, ja aina on sama juttu. Hän jotenkin on kieltäytynyt kanssani samoin kun "parempien naisystävien" kanssa toimimisesta. Kerran tarjosi yhtä esinettä somessa julkisesti, heille tarpeettomana. Minä ainoana kirjoitin ketjuun, että kelpaisi tänne. Ei kuulunut mitään. Meni varmaan roskiin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ollut vaatimista vaan hätähuuto hädän hetkellä. Yksikin hyvä sana olisi ollut pinnalla pitävä oljenkorsi. Se ei okisi paljon vaatinut eikä olisi keltäkään pois. Mutta ei, eihän nyt lähimmäiselle voi mitään hyvää sanoa. Mitäs on niin heikko luuseri. Mielummin tuomitaan tai ollaan kokonaan hiljaa.
Oikeasti mun sydän itkee, millaisia ihmiset ovat toisilleen.
Samoja ajatuksia. Toivottavasti ap:lla on myös parempia ystäviä. He ovat kullanarvoisia. Ei elämässä ole tarkoitus vain sinnitellä yksikseen.
On minulla, onneksi. Kun muistin tämän ja on yhden yhteisen asian vuosipäiväkin, tämä tuli mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaavassa tilanteessa kaverini mainitsi hyväksi ominaisuudekseni nätin meikin, ei mitään muuta. Vähän on yhteydenpito sitten minun suunnaltani hiljentynyt.
Tämä oli just ytimessä, niin laiha kohteliaisuus, että yhteyttä olisi minun vaikea jatkaa muuten kuin hissaamalla minimiin yhteydenpito. Näin olen itse tehnytkin omassa, aloituksen tapauksessani. En tosiaan tiedä, onko tilanne parannettavissa puhumalla, kuten moni sanoo.
Kiitos monesta kannustavasta kommentista!
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ollut kaverin luona kun itkee vaikka miesystävän jättämistä, ja ihan helppo on sanoa juttuja. Siksi tällainen harvinainen keskustelu jäikin mieleen.
Tämä ihminen - olen jonkin verran yhteyksissä mutta monessa kohtaa tunnustellen, ja aina on sama juttu. Hän jotenkin on kieltäytynyt kanssani samoin kun "parempien naisystävien" kanssa toimimisesta. Kerran tarjosi yhtä esinettä somessa julkisesti, heille tarpeettomana. Minä ainoana kirjoitin ketjuun, että kelpaisi tänne. Ei kuulunut mitään. Meni varmaan roskiin. Ap
Hitto mikä ihminen. Poista facesta ja älä ole enää tekemisissä, mitä tuollaisen kanssa mitään yrittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitäkin vastauksia kun lukee, niin huomaa että noin puolet ihmisistä on sinun puolellasi ja noin puolet eivät ymmärrä sinua. Itselleni tulee mieleen jos minulta ystävä äkkiä kysyisi hyviä puoliaan, ehkä hämmästyisin kysymystä ja voisi vastaaminen kestää. Toki jotain hyvää kyllä löytäisin jokaisesta ystävästäni. Itselleni ei kyllä tulisi mieleenkään kysellä tuommoista asiaa muilta ihmisiltä. Jos seurani kelpaa, niin eiköhän se tarkoita että olen ihan kivaa seuraa. Enhän itsekään ole niiden ihmisten kanssa joiden seurasta en välitä.
Vierailija kirjoitti:
Näitäkin vastauksia kun lukee, niin huomaa että noin puolet ihmisistä on sinun puolellasi ja noin puolet eivät ymmärrä sinua. Itselleni tulee mieleen jos minulta ystävä äkkiä kysyisi hyviä puoliaan, ehkä hämmästyisin kysymystä ja voisi vastaaminen kestää. Toki jotain hyvää kyllä löytäisin jokaisesta ystävästäni. Itselleni ei kyllä tulisi mieleenkään kysellä tuommoista asiaa muilta ihmisiltä. Jos seurani kelpaa, niin eiköhän se tarkoita että olen ihan kivaa seuraa. Enhän itsekään ole niiden ihmisten kanssa joiden seurasta en välitä.
Se olikin epätavallinen tilanne minullakin, ei ole tavallisessa tilanteessa tapana kysellä vaan juuri kuin kerroit, ollaan vaan.
Kuten sanoin aloituksessa, tuon jakson seuraus oli burn out. Se, että tämä ihminen sai sanotuksi _negatiivista_ oli siis yllättävää.
...Eli jos ystävä heittäisi minulle epätavallisen tarvitsevan kyssärin, ja vastaisin siihen julmasti, hänen vikojaan osoittaen, minulta se olisi vähintään kylmää, jopa julmaa käytöstä. Ap
Ei tarvitse olla meedio kun ap itse kertoi että tästä on jo muutamia vuosia. Ja tuskin se masennus sillä paranee että ei kykene jatkamaan elämäänsä jos yksi puhelu oli paska muutamia vuosia sitten. Meni jo.