Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaksi vuotiaan yökarjumiset - mikä neuvoksi?
29.08.2018 |
Viime yö meni ihan plörinäksi. Lapsi inahteli vähän väliä, ennen kuin kolmelta aamuyöllä alkoi aivan demoninen huutaminen. Alkuun luulin, että lapsi näkee painajaisia ja kyseessä olisi kauhukohtaus, mutta syliin ottaminen olikin isompi virhe ja se laittoi lisää vettä myllyyn. Lapsi karjui kokonaisen tunnin ilman katkoja, eikä siihen auttanut mikään. Ei sylissä pito, hyssyttely, puhuminen, silittely vaan se tavallaan oli kuin bensaa liekkeihin.
Alkuun tosiaan tuntui, että lapsi näki painajaisia, mutta pian toettuaan viimesistäkin unenrippeistä lapsi alkoi hoeta lempisarjansa nimeä ja vaati puhelinta josta katsoa sitä. Lopulta lapsi nukahti, mutta emme pystyneet tekemään mitään muuta kuin katsomaan, ettei lapsi loukkaa itseään kiemurrellessaan. Onko tuollaiset yölliset uhmaraivarit tavallisiakin?
Lapsi saa riittävästi syliä, rakkautta ja lämpöä ja hellää huolenpitoa, hän ulkoilee säännöllisesti ja saa ohjelmaa päiväkodissa. Rajojen vetämistä vain mietin, että purkautuuko päivän turhautumiset yölliseen aikaan?
Aamulla oli inhottavaa, kun nukuimme koko sakki pommiin tuon huutosirkuksen seurauksena. Kumpikaan meistä aikuisista ei herännyt aamulla 6:15 herätyksiin vaikka kännykät olivat huutaneet kummallakin täysillä. Nyt muutama yö mennyt levottomien unien takia niin se alkaa tuntua.
Kommentit (29)
On aika tavallisia. Meillä kesti liki vuoden tämä yöllinen itkeminen. Koittakaa jaksaa. Ja illat mahdollisimman rauhallisiksi ja päivät muutenkin. Nyt meillä loppuneet vallan, poika vähän yli kolme. Ei tarvitse enää onneksi ajatella jatkuvasti ettei tee päivästä liian vauhdikasta. Voi koittaa päikkäreitä ja ilman, et kumpi sopii paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli noita myös. Menevät onneksi ohi. Syliin ei tosiaan kannata ottaa. Vain peitellä ja sanoa rauhallisesti mutta päättäväisesti, että nyt on yö ja nyt nukutaan. Ja sitten päivällä voi jutella siitä, että yöllä ei puhelinta katsota. Yleensä nuo yöraivoajat eivät kyllä edes aamulla muista koko episodia.
Lapsen sänky vanhempien huoneeseen. Meillä tuo auttoi.
Meillä on ollut samaa. Lapsi nyt kolme vuotias ja enää ei oo pitkään aikaan ollut. Saattoi kans hysteerisenä huutaa yöllä "äiti tuuu, äiti mee pois, äito tuuu" tai sitten huusi piirrettyjä kunnes taas nukahti yhtäkkiä 😊
Meilläkin oli näitä yöllisiä kauhukohtauksia. Kestivät muutaman vuoden ja tulivat aina säännöllisen epäsäännöllisesti, kunnes loppuivat lähes kokonaan.
Oman lapsen kohdalla oli selkeä kuvio, että jos päivällä oli ollut paljon tapahtumaa (siis jotain kivaakin tekemistä, esim. koko päivä huvipuistossa) tai meni normaalia myöhempää nukkuun, niin isolla todennäköisyydellä herättiin yöllä huutamiseen.
Eipä noihin oikein mikään auta, itse vain silittelin lapsen selkää ja toistelin, ettei mitään hätää, näet vain unta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen sänky vanhempien huoneeseen. Meillä tuo auttoi.
Meillä lapsi nukkui jo valmiiksi vanhempien huoneessa, mutta kohtauksia tuli silti.
Onnea yöllisistä kauhukohtauksista. Meillä ne ovat tulleet kahdessa vaiheessa. 2-4 vuotiaana (ei joka yö) ja nyt 5-7 vuotiaana, joka ikinen helvetin yö ja jatkuu edelleen. Kauhukohtaukset johtuvat siitä, että siirryttäessä unenvaiheesta toiseen, tämä siirtyminen ei toisilla sujukaan normaalisti vaan he saavat tuon kauhukohtauksen. Saatat huomata tämän siitä, että lapsi yleensä nukkuu tietyn ajan ja käy sen jälkeen huutamaan. Meillä esim. nukutaan tasan tunti ja sen jälkeen huudetaan.
Tämä on ihan helvettiä. Olin kuvitellut, että lapsen täyttäessä 7 vuotta, meillä nukuttaisiin kokonaisia ehjiä öitä, mutta ei. Koska nämä loppuu, sitä en tiedä. Etkä tiedä sinä.
Vinkkinä mitkä saattavat helpottaa: ei telkkaria. Yhtään. Ja myöhemmässä vaiheessa pelaamisen kanssa tosi tarkkana, mutta ei tämäkään meillä vaikuta huudon laatuun. Päivinä, jolloin on pelattu vain vartti, saatetaan huutaa kovemmin kuin jos olisi pelattu tunti. Toiset ovat saaneet avun omega3:sta.
Sanovat, että tämä on sosiaalisten ja eläväisten lasten ongelma, mutta tämä on niin syvältä, että tuo ei lohduta.
Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnea yöllisistä kauhukohtauksista. Meillä ne ovat tulleet kahdessa vaiheessa. 2-4 vuotiaana (ei joka yö) ja nyt 5-7 vuotiaana, joka ikinen helvetin yö ja jatkuu edelleen. Kauhukohtaukset johtuvat siitä, että siirryttäessä unenvaiheesta toiseen, tämä siirtyminen ei toisilla sujukaan normaalisti vaan he saavat tuon kauhukohtauksen. Saatat huomata tämän siitä, että lapsi yleensä nukkuu tietyn ajan ja käy sen jälkeen huutamaan. Meillä esim. nukutaan tasan tunti ja sen jälkeen huudetaan.
Tämä on ihan helvettiä. Olin kuvitellut, että lapsen täyttäessä 7 vuotta, meillä nukuttaisiin kokonaisia ehjiä öitä, mutta ei. Koska nämä loppuu, sitä en tiedä. Etkä tiedä sinä.
Vinkkinä mitkä saattavat helpottaa: ei telkkaria. Yhtään. Ja myöhemmässä vaiheessa pelaamisen kanssa tosi tarkkana, mutta ei tämäkään meillä vaikuta huudon laatuun. Päivinä, jolloin on pelattu vain vartti, saatetaan huutaa kovemmin kuin jos olisi pelattu tunti. Toiset ovat saaneet avun omega3:sta.
Sanovat, että tämä on sosiaalisten ja eläväisten lasten ongelma, mutta tämä on niin syvältä, että tuo ei lohduta.
Tsemppiä.
Lisään vielä, että jos huomaat lapsen huutavan esimerkiksi kun on nukkunut tunnin, niin toiset herättävät lapsen kevyesti 15 minuuttia ennen kuin lapsi yleensä huutaa. Eli lapsi huutaa nukuttuaan tunnin, kevyt herätys lapsen nukuttua 45 min. Meillä tämä ei tosin auttanut vaan lapsi alkoi huutaa kun kevyesti herättelimme. Otimme peittoa pois, silitimme, juttelimme hissukseen siten, että lapsen silmät vähän avautuivat.
No huh. Toivottavasti teillä ei ole seinänaapureita tai teidän alakerrassa asu ketään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ette asu kerrostalossa
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ette asu kerrostalossa
No toivottavasti ja toivottavasti, mutta kun eivät nämä yökauhukohtaukset kysy asuinpaikkaa. Ystäväni lapsella oli näitä usein ja he asuvat kerrostalossa. Kerran lapsi sai yökauhukohtauksen lennolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No huh. Toivottavasti teillä ei ole seinänaapureita tai teidän alakerrassa asu ketään?
Me asumme ok-talossa, mutta voin sanoa, että heinäkuun helteillä nukkuessa ikkunat auki, kyllä raikui hiljaisella omakotialueella. Olen joskus ajatellut jonkun soittavan poliisit paikalle, koska huuto kuulostaa kamalalle. Lapsi huutaa hikipäässä niin kovaa kuin kurkusta lähtee. Välillä kuuluu "Äiti auta!!" tai "Mä haluun pelata!!!" Mutta tulisikin poliisit paikalle. Ehkä lapsikin lopettaisi huutamisen. Ainakin siltä yöltä.
t. nro 8
Vähennä / lopeta kokonaan siltä telkkarin kattominen ja pelaaminen ja luette mieluummin kirjaa. 2v ei tartte mitään ruutuaikaa vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista.
Kerrostalossa asutaan keskellä taloa, mutta pakko sanoa, että naapureiden mielenrauha ei kiinnosta tähän hätään nyt ollenkaan ja parempi etten stressaa sitä, koska ennenpitkää lapsi aistii sen ja saa lisää pontta kiljumiseensa. Toisekseen polttaahan alakerran ihmiset parvekkeella, jolloin se kaikki haju tulee meille, huudattavat illalla remonttiautojaan ja yläkerran naapuri vainoaa meitä huvikseen, kuten suuttuu päivällä klo 12:sta suihkussa käymisestä, joten tässä hiukan vastinetta meiltä heille päin kun muuten ollaan suht kunnollisia :D.
Aloin ajatella viestienne perusteella, että lapsella on alkanut uusi vierastamiskausi, päiväkodissa on vaihtuneet hoitajat (ja vaikka ovatkin ihania kuin mitkä, niin se on lapselle sama asia kuin lähettäisin sen teleportilla kuuhun paikallisten ukkojen sekaan) ja eilinen päivä meni tarhan jälkeen siinä, kun teimme remonttia loppuun. lapsi oli siis tuon aikaa tarhan päätteeksi isovanhemmillaan, eli joo, syyhän on ihan selvä.
Ruutuaikaa olen minimoinut, mutta toisinaan valitsen taisteluni ajassa ja paikassa. Joskus bussissa näytän kännykkää, että saamme sen pienen matkan mentyä, ja sen jälkeen alkaa perusjuttujen tekeminen kuten ruoka, leikki, kirjat ja yhdessäoleminen. Nyt tosiaan huomaan, että arkea pitää suunnitella eri tavalla kuin vauvana. Silloin lapsi tuli mukana melkein missä vain ja varsinkin 7-8kk:n ikäisenä oli toidella tyytyväinen kaikesta vaihtelusta ja vilinästä, kun taas nykyisin tuntuu että tyyppi saa lisävirran sijaan vaan kauheaa stressiä. Oppia ikä kaikki. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ette asu kerrostalossa
No toivottavasti ja toivottavasti, mutta kun eivät nämä yökauhukohtaukset kysy asuinpaikkaa. Ystäväni lapsella oli näitä usein ja he asuvat kerrostalossa. Kerran lapsi sai yökauhukohtauksen lennolla.
Tämäpä just. Lopettaisin sen itkun itsekin mielellään ja ennen kaikkea mietin miestäkin joka joutuu lähtemään aikaisin töihin. Ap
Vierailija kirjoitti:
On aika tavallisia. Meillä kesti liki vuoden tämä yöllinen itkeminen. Koittakaa jaksaa. Ja illat mahdollisimman rauhallisiksi ja päivät muutenkin. Nyt meillä loppuneet vallan, poika vähän yli kolme. Ei tarvitse enää onneksi ajatella jatkuvasti ettei tee päivästä liian vauhdikasta. Voi koittaa päikkäreitä ja ilman, et kumpi sopii paremmin.
Kiitos tsemeistä! Ovatpa nuo kaksi vuotiaat somia ja ihanassa iässä, mutta ihanat ovat myös varjopuolensa tässäö vaiheessa.. Ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsen sänky vanhempien huoneeseen. Meillä tuo auttoi.
Nukkuu vielä meidän välissä, ja tällaisten tilanteiden takia ei omaan huoneeseen tai sänkyyn vielä hetkeen muutakaan. Ap
Mä laitoin rappuun lapun ja selitin asiasta ja kehotin tulla keskustelemaan. Mulla onneksi oli fiksuja naapureita eikä mitään kummempaa skismaa tullut.
Meillä kaksi kolmesta lapsesta sai kauhukohtauksia, mä en keksinyt mitään mikä auttaisi, paitsi, että syli ja koskeminen pahensi tilannetta. Joskus, ei aina, loppui, jos kysyin yhtäkkiä lyhyesti jotain yllättävää, tyyliin: menisitkö suihkuun.
Todella pitkää pinnaa kysyy, meillä ei onneksi kestänyt kuin vuoden verran. Olisin ehkä lähtenyt lääkärikierrokselle jos yhtään kauemmin olisi kestänyt. Tsemppiä teille!
Eipä tuolle voi juuri mitään tehdä. Meillä poika huusi pari vuotta öisin parikin tuntia. Alkoi yleensä n. pari tuntia nukahtamisen jälkeen ,mikään ei auttanut. Oli 2-4v silloin. Loppui sitten ihan itsestään. Jos oli eritysen toimelias päivä tai väsynyt oli seuraavan yön huuto edessä. Tälle on olemassa nimikin en vaan muista mikä.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä ne ovat aika tavallisia ja menevät itsestään ohi.