Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut töissä päiväkodeissa ja päiväkerhoissa ja huomannut:
28.08.2018 |
Kotihoidossa olevat (päiväkerhoissa käyvät) eivät osaa perustaitoja. 5-vuotiaat eivät osaa leikata saksilla, kynäotetta, leikata viivaa pitkin, syödä haarukalla (monilla pitää olla lusikka), pukea itse, jotkut eivät osaa edes käydä itsenäisesti wc:ssä. Eivätkä tunne värejä, viikonpäiviä, numeroita ym. Suurin osa ei osaa kirjoittaa omaa nimeään. Nämä kaikki pitää osata eskariin mennessä.
Lisäksi monilla kotihoidossa olevilla on vaikeuksia puheen muodostamisessa, karkea- ja hienomotoriikassa, ryhmässä toimimisessa jne.
Suurin osa kerhossa olevista 3-4-vuotiaista käyttää edelleen vaippoja. Monien vanhemmilta tulee pyyntöjä, että lapsilta ei vaadittaisi ”niin paljon”. Osa 3-4-vuotiaista ei osaa pissata pottaan, eikä pöntölle. Päiväkodissa suurin osa alle 4-vuotiaista ja osa alle 3-vuotiaista on jo sekä päivä- että yökuivia.
Tämä teksti ei ole teksti kotihoitoa tai kotihoidossa olevia lapsia vastaan, vaan yhden lastenohjaajan havainto kahden paikkakunnan n. 8 toimipaikan perusteella.
T. Lastenohjaaja
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko. Ainakin omat lapseni kehittyivät kotihoidossa vähintään yhtä taitaviksi kuin mitä olisivat tarhassa kehittyneet. Eskarinkin he kävivät seurakunnan kerhossa eivätkä opettajat koulussa huomanneet eroa "oikean" eskarin käyneisiin verrattuna. Kaikki olivat täysin kuivia viimeistään 2-vuotiaana ja lukivat ja kirjoittivat virheettömästi jo ennen eskari-ikää. Eivätkä he olleet mitään poikkeustapauksia.
Hmmm.... mitähän tässä mahtaa tarkoittaa "virheettömästi"?
Virheetön tarkoittaa sitä, ettei tule virheitä. Jos lukee virheettömästi, niin lukeminen on sujuvaa ja sanat luetaan oikein. Jos kirjoittaa virheettömästi, ei puutu kirjaimia ja kirjaimet ovat mys oikeassa järjestyksessä. Lapsella voi kyllä olla vielä välimerkkivirheitä ja ehkä myös yhdyssanavirheitä, mutta pääsääntöisesti kirjoitus on hyvin luettavaa eikä tarvitse arpoa, mitä yritetään sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä oon 50-vuotias maisteri eikä mulla ole kynäotetta...
Sama mulla. Maisteriksi olen päässyt ilman oikeaa kynäotetta. Kynäote on ihan yliarvostettu juttu.
Omien lasteni kerhoissa on kyllä osattu nuo taidot. Eikä sinne vaipoissa saanut mennä, piti osata käydä potalla/pöntöllä. Kyseessä ei tosin ollut seurakunnan vaan kaupungin kerho. Omia lapsiani myös neuvolassa aina kehuttiin, kun olivat taitavia ikäisikseen.
Vierailija kirjoitti:
no tietysti päiväkodissa oppii väkisinkin tällaisia teknisiä taitoja, kun niitä aktiivisesti ja säännöllisesti harjoitellaan. kotona askartelu on paljon satunnaisempaa, eikä mitenkään järjestäytynyttä saati pedagogisesti suunniteltua. koti on eri asia kuin päiväkoti. kotona ollaan turvassa, saadaan läheisyyttä ja hoivaa ensisijaiselta hoitajalta, mikä vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin ja itsetuntoon. Päiväkodissa opetellaan kyllä ahkerasti kouluvalmiuksia, mutta lapsen henkiset tarpeet saattavat jäädä vähemmälle huomiolle. Nämä motoriset taidot onneksi jokainen kyllä oppii ajallaan, vaikka myöhemmin aloittaisikin niiden harjoittelun. eipä kukaan enää koulussa ole vaipoissa, ja saksikin varmaan jokainen ekaluokkalainen osaa jotenkin käyttää.
Niin juuri, harjoitellaan sitä mitä itse kukin porukka pitää tärkeänä. Viivaa pitkin leikkaaminen tietysti kehittää motorisia taitoja oikeassa iässä, mutta varmaan moni muukin asia kehittää niitä, tai on muuten hyödyllinen sekä lapsena että pitkän päälle. Luuletko sitäpaitsi että kotihoidetut eivät sitten osaa mitään? Tuleeko päiväkerhossa jotenkin puheeksi jokaisen lapsen kodin piirissä oppimat taidot ja kiinnostukset, esim että lapsi saattaa osata tunnistaa useamman lintulajin, osaa pyöräillä melko hyvin tai kulkea metsässä vaikeassa maastossa pidempiä matkoja? Tai tilata itse tutussa kahvilassa? Hoitaa eläimiä tai laittaa ruokaa perheen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
En usko. Ainakin omat lapseni kehittyivät kotihoidossa vähintään yhtä taitaviksi kuin mitä olisivat tarhassa kehittyneet. Eskarinkin he kävivät seurakunnan kerhossa eivätkä opettajat koulussa huomanneet eroa "oikean" eskarin käyneisiin verrattuna. Kaikki olivat täysin kuivia viimeistään 2-vuotiaana ja lukivat ja kirjoittivat virheettömästi jo ennen eskari-ikää. Eivätkä he olleet mitään poikkeustapauksia.
”Koska minun lasteni kohdalla tilanne on erilainen, en usko suuremmasta joukosta tehtyä havaintoa.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen (äitinä) huomannut vähän samaa. Oma lapseni oli 1v3kk-2v8kk päiväkodissa, kunnes meni kerhoon kun meille syntyi vauva. Päiväkodissa oppi tosi itsenäiseksi. Osasi pukea pääosin itse alle 2 vuotiaana ja myöskin vaippa jäi pois alle 2v päiväkodin ahkeran potatuksen ansiosta. Tavallaan joo tosi hienoa, mutta kyllähän esim. nuo upeat pukemistaidotkin johtui siitä, että jo pienestä siellä päiväkodissa oli pakko itse...
Kerhossa taas tutustuin moneen kotihoidettuun, joilla samoja taitoja ei ollut, kun vanhemmille ei ollut tullut mieleen, että jo 2-3 -vuotiaalta voi vaatia monia juttuja. Jotenkin sitä itsellä helposti hämärtyy se, kuinka iso se oma ”vauva” jo on. Itsekin sain päiväkotiaikana monia ahaa-elämyksiä, kun päiväkodista ihan ystävällisesti vinkattiin, että lapsen kanssa vois hyvin alkaa jo harjoitella sitä, tätä ja tuota. En siis sanoisi, että useinkaan on kyse on laiskuudesta, vaan ei jotenkin vaan tule mieleen. Se on vähän kaksipiippuinen juttu. Kotihoidettu saa olla pidempään lapsi, kun päiväkotilainen on varhain taitavampi ja itsenäisempi. Kumpi sitten parempi, en tiedä.
Kyllä lapsena olemiseen kuuluu ihan olennaisena asiana iän ja kypsyyden mahdollistamien taitojen opettelua. Kummallista vastakkainasettelua, että taitojen oppiminen veisi lapsuuden.
Minä taas olen ollut töissä yökerhoissa, mutta kyllä sielläkin näkee paljon sellaisia, joilla on vaikeuksia itse pukemisessa, wc:ssä käymisessä ja puheen muodostamisessa. Ja usein on viikonpäivät, numerot ja osoitteetkin hakusessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko. Ainakin omat lapseni kehittyivät kotihoidossa vähintään yhtä taitaviksi kuin mitä olisivat tarhassa kehittyneet. Eskarinkin he kävivät seurakunnan kerhossa eivätkä opettajat koulussa huomanneet eroa "oikean" eskarin käyneisiin verrattuna. Kaikki olivat täysin kuivia viimeistään 2-vuotiaana ja lukivat ja kirjoittivat virheettömästi jo ennen eskari-ikää. Eivätkä he olleet mitään poikkeustapauksia.
”Koska minun lasteni kohdalla tilanne on erilainen, en usko suuremmasta joukosta tehtyä havaintoa.”
Huomasitko: Eivät olleet poikkeustapauksia. Jos on monta lasta ja jokaisen kerhossa on ollut lapsia, joilla on yhtä hyvät taidot, ei kyse ole vain yhden ihmisen lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no tietysti päiväkodissa oppii väkisinkin tällaisia teknisiä taitoja, kun niitä aktiivisesti ja säännöllisesti harjoitellaan. kotona askartelu on paljon satunnaisempaa, eikä mitenkään järjestäytynyttä saati pedagogisesti suunniteltua. koti on eri asia kuin päiväkoti. kotona ollaan turvassa, saadaan läheisyyttä ja hoivaa ensisijaiselta hoitajalta, mikä vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin ja itsetuntoon. Päiväkodissa opetellaan kyllä ahkerasti kouluvalmiuksia, mutta lapsen henkiset tarpeet saattavat jäädä vähemmälle huomiolle. Nämä motoriset taidot onneksi jokainen kyllä oppii ajallaan, vaikka myöhemmin aloittaisikin niiden harjoittelun. eipä kukaan enää koulussa ole vaipoissa, ja saksikin varmaan jokainen ekaluokkalainen osaa jotenkin käyttää.
Niin juuri, harjoitellaan sitä mitä itse kukin porukka pitää tärkeänä. Viivaa pitkin leikkaaminen tietysti kehittää motorisia taitoja oikeassa iässä, mutta varmaan moni muukin asia kehittää niitä, tai on muuten hyödyllinen sekä lapsena että pitkän päälle. Luuletko sitäpaitsi että kotihoidetut eivät sitten osaa mitään? Tuleeko päiväkerhossa jotenkin puheeksi jokaisen lapsen kodin piirissä oppimat taidot ja kiinnostukset, esim että lapsi saattaa osata tunnistaa useamman lintulajin, osaa pyöräillä melko hyvin tai kulkea metsässä vaikeassa maastossa pidempiä matkoja? Tai tilata itse tutussa kahvilassa? Hoitaa eläimiä tai laittaa ruokaa perheen kanssa?
Tarkoitin viestilläni sitä, että tällaisia taitoja opitaan tarhassa paremmin, koska niitä sielä jatkuvasti harjoitellaan. koti ei taas ole sellainen paikka jossa lähtökohtaisesti laadittaisiin suunnitelmia jonkun taidon oppimiseksi, vaan lapsi oppii jos oppii. riippuu vanhempien mielenkiinnosta opettaa, ja lapsen kiinnostuksesta asioihin. Vähän sama jos verrattaisiin säännöllisesti kuntosalilla käyvän tuloksia tyyppiin joka vähän nostelee painoja kotona telkkarin ääressä. no se salityyppi oletettavasti kehittyy paremmin.
Itseäni ärsyttää se, että julkaistaan hienoja tutkimustuloksia siitä, kuinka päiväkotihoidetut ovat niin taitavia kotihoidossa oleviin verrattuna, että tulosten nojalla päivähoidon aloitusikää pitäisi laskea, ja saada kaikki lapset varhaiskasvatuksen piiriin mahdollisimman pieninä. Todellisuudessa kaikki lapset oppivat ne samat taidot kyllä. varmasti lapsesta voi tulla vaikka vaateartesaani vaikka oppisikin saksien käytön "myöhässä". sen sijaan kotihoidosta saatua pääomaa on vaikeampi mitata, mutta sillä saattaa olla suurempi merkitys lapsen henkiselle ja emotionaaliselle kehitykselle. varsinkin kun nykyään ryhmät ovat isoja ja hoitajat äärirajoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perussa 3 vuotias tyttö , ja siskonsa 5-vuotias tekee tiiliä rakennuksille. Siellä pidetään tärkeänä että silloin jo osaa tehdä töitä. Varmaan pitkä varhaislapsuus turvallisissa oloissa on pienille tärkeätä. Itse olen se puolipäivätarhassa kasvanut pikkusisko, jota kukaan ei muistanut hakea tarhasta. Isosisko oli ekalla luokalla kaukana Dagmarinkadulla. Olimme niitä 50-luvun avainkaulalapsia. Isä oli kuollut. Itkin yksin tarhan eteisessä kun kaikki oli lähteneet. Mummolaan piti mennä yksin ratikalla iltapäiväksi. Ei kai ole yllätys, että haluan hoitaa omat eskariin asti. Tarhan nimi oli Rauhala ja opettaja oli ihana Liisa-täti, jota vieläkin kiitän rukouksissani.
Vai sellainen pätemiskilpailu tällä kertaa. Minun lapseni ovat juosseet 2-vuotiaina kovempaa kuin Usain Bolt, 3-vuotiaina he tiesivät enemmän tähtitieteestä kuin Esko Valtaoja. Vaippoja käyttävät edelleen vaikka ovat jo 4kymppisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ot, mutta minkä tason koulutus pätevillä lastenohjaajilla on?
Tuttuni on maaseudulla opena, tosi maaseudulla. Siellä lapset ovat pääsääntöisesti kotona ennen eskaria. Hän on sanonut samaa, ei osata käyttää saksia, ei osata leikkiä, ei keskustella. Jos on sattunut syntymään perheeseen, jossa hiljaa puurretaan töitä ja lapset ovat ns. poissa jaloista omissa oloissaan, ei aina ole hyvät lähtökohdat elämälle.