Miten onnistua isäntäperheenä vaihto-oppilaalle?

Meillä on aikoinaan ollut yksi "vaihto-oppilas" puolen vuoden ajan. Oli aika surkea kokemus - minulle - perheemme lapset ja mies olivat vallan tyytyväisiä ja vieläkin kaipailevat.

Itseäni ahdisti monikin asia, mm. se, että vaihtarimme ei minusta ollut kovin kiva ihminen. Ymmärsin kyllä, että itselle vieraassa perheessä ei ole helppo yhtäkkiä olla. Yritin olla hänelle mukava, mutta ei se nyt ihan sujunut. Välimme eivät olleet yhtään mutkattomat.

Miehelleni hän avautui usein seksiin ja kuukautisiin liittyvistä asioista (mm. poikaystävien lukumäärä, milloin hän aloitti e-pillereiden syömisen, hänestä on kivaa pitää fuckbuddya), minua usein mulkoili otsatukkansa alta ja osoitti asioita, mitä voisin tehdä paremmin mm. lastenkasvatuksessa. Usein ei juurikaan puhunut minulle, saattoi soittaa kysyäkseen tyyliin "miksi ei ole ruoka valmiina": Olin onnellinen kun lapsukainen lähti kotiinsa.

Olin varmaan naivi kun luulin, että vaihtarin kanssa voisi olla kuin "perhettä", mutta ei se ihan niin mennyt. Lapset kaipailevat joskus uutta vaihtaria, mutta olen miettinyt, että pitäisi olla vähän parempi kokemus seuraavalla kerralla, jos siihen uskaltaa ryhtyä.