Saako terapeutti menettää malttinsa terapiassa?

Ammattilainen ei menetä malttiaan ja saadessaan kritiikkiä, osaa positiivisella tavalla suhtautua asiaan sekä miettii omaa toimintaansa.

Kieltäminen ja syyn sekä vian näkeminen aina muualla kuin omassa käytöksessään tai osallisuudessa ei ole hyvää ammattilaisuutta. Riitaan tarvitaan aina kaksi, elämän nöyryys ja moniulotteinen katsontakanta sekä kyky pyytää anteeksi, mikäli on ylittänyt rajansa suhteessa toiseen, ovat avain hyvään kohtaamiseen. Mikäli ei aidosti halua kohdata toista, kieltää ongelmat tai lakaisee ne maton alle, ei aitoa positiiviseen voimavaraan ja yhdessä tekemisen moodiin päästä. Pätee terapiaan ja oikeaan elämään.

Terapeutti voi mennä toisen terapeutin hoidettavaksi. On vahvuutta tunnistaa oman heikkoutensa.

"On vahvuutta tunnistaa oman heikkoutensa."

Senkö takia tunnepohjaisissa terapiassa viedään potilas ääritunteiden äärelle? Jotta ihminen ymmärtäisi olevansa heikko, jotta voisi olla vahva? Että pystytään elämään uudelleen kaikista vaikeimmat hetket ja ymmärretään miksi vaikeuksien keskellä romahtaa? Jos terapian aikana romahtaa, on se vahvuutta jossa voimistuu ja parantuu?

Mulle on sattunut niin monta tumpeloa as-piirteistä terapeuttia ja psykologia etten enää käy noiden vastaanotolla. Ennemmin popsin pillereitä (olen jo pikku hiljaa lopettamassa niitä), olen mun perheen ja parhaimman kaverin kanssa, harrastan liikuntaa, käyn museoissa ja matkustelen. 

Minulla oli miespuolinen terapeutti.Niinhän siinä sitten kävi että harrastimme seksiä useamman kerran.Hyvin parannuin ja se seksi oli sitten todella ihanaa. Kysyn häneltä että harrastaako seksiä muidenkin asiakkaiden kanssa,hän sanoi rehellisesti että useamman kanssa.

Olin käynyt lähes 2 vuotta psykodynaamisessa terapiassa jossa käsiteltiin niin vaikeita asioista (lapsuudesta) että se laukaisi mulla vaikeita pakkoajatuksia. En saanut niitä mielestäni millään ja kun toistuvasti niistä keskustelimme niin terapeutti lopulta tiuskaisi, että "jankkaan ja raivoan" ja selvästi menetti malttinsa...Mielestäni en mitenkään raivonnut vaan asiallisesti pyrin puhumaan ajatuksistani. Ilmeisesti keski-ikäinen naispuolinen terapeutti ei kestänyt sitä että hänen antamansa terapia ei auttanut vaan pahensi oloani. Terapiani oli tuhoon tuomittu muutenkin ja terapeutin kommentin jälkeen menetin luottamukseni häneen kokonaan. Tunsin olevani huono ja epäonnistunut potilas kun "suututin" terapeutin

Mun mielestä kaikkiin terveydenhuollon ammatteihin pitäisi olla psykologiset testit. Monet syö lääkkeitä siksi, koska ovat olleet hoitosuhteessa terapeuttiin/psykologiin/psykiatriin mutta eivät ole saaneet asianmukaista hoitoa ajoissa. Kuten minäkin. Tutkittiin ja terapioitiin yli vuosi yliopistosairaalassa, siitä huolimatta paniikkihäiriö vaan paheni. Sain terveen paperit kouraan että ei mussa mitään vikaa ole, muuta kuin as-piirteinen jäärä olen. Mulla oli lopulta koko ajan, 24/7/365, olo että en saa happea ja tätä helvettiä kesti yli 3 vuotta eli periaatteessa koko mun lopputeini-ikä. Koulunkäyntini kärsi ja lopulta tein sen päätöksen että menen lääkäriin. Mussa ei todettu mitään fyysistä sairautta, joten lääkäri ehdotti lääkkeitä ja terapiaa. Otin lääkkeet, en terapiaa. Paranin paniikkihäiriöstä vaikka mun piti popsia lääkkeitä 7 vuotta. Kävin vielä pari kertaa psykologilla lääkkeiden alkuvaiheessa mutta en kokenut siitä olevan mitään hyötyä.

Olen katkera siitä, että minua ei hoidettu sairaalassa ja jouduin lopulta syömään lääkkeitä. Vaikka niistä ei tullut mulle sivuvaikutuksia. Kansainvälisten tutkimusten mukaan ajoissa aloitettu asianmukainen psykoterapia pelastaa lääkkeiltä. Liian kauan jatkunut mt-sairaus muuttaa aivokemiaa ja hermosoluja. 

Vierailija kirjoitti:

Jos terapeutti saa ja vie potilaan raivon partaalle on se hoitoa ja jos potilas vie terapeutin raivon partaalle, on kyse häiriintyneestä potilaasta? Niinkö?

Kyllä jokainen on omista raivoistaan vastuussa ihan itse. Jos terapeutti raivostuu asiakkaalle, hän on väärässä ammatissa.

Ja samoin, jos asiakas menee terapiaan raivoamaan, on terapia väärä hoitomuoto.

Terapia perustuu yhteistyölle. Jos siihen ei kykene, kannattaa jättää väliin.

Saako terapeutti myöskään olla koko ajan muissa maailmoissa, piirrellä ympyröitä ja kukkia vihkoonsa, ynistä kuin pahainen hiiri ottamatta kantaa mihinkään, mitä asiakas sanoo?

Vastaan kysymykseen kysymyksellä, mutta senkin sanon, että kyllä on valinnut väärän alan, jos menettää malttinsa totaalisesti terapian tarpeessa olevalle ihmiselle, olkoot miten jankuttava ja "hankala" asiakas hyvänsä.

Harvemmin kai terapiassa kävijät ovat iloisia ja onnellisia, positiivisia, jotka eivät jankuta samasta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Olin käynyt lähes 2 vuotta psykodynaamisessa terapiassa jossa käsiteltiin niin vaikeita asioista (lapsuudesta) että se laukaisi mulla vaikeita pakkoajatuksia. En saanut niitä mielestäni millään ja kun toistuvasti niistä keskustelimme niin terapeutti lopulta tiuskaisi, että "jankkaan ja raivoan" ja selvästi menetti malttinsa...Mielestäni en mitenkään raivonnut vaan asiallisesti pyrin puhumaan ajatuksistani. Ilmeisesti keski-ikäinen naispuolinen terapeutti ei kestänyt sitä että hänen antamansa terapia ei auttanut vaan pahensi oloani. Terapiani oli tuhoon tuomittu muutenkin ja terapeutin kommentin jälkeen menetin luottamukseni häneen kokonaan. Tunsin olevani huono ja epäonnistunut potilas kun "suututin" terapeutin

Suututtaa puolestasi. Tiedän kuinka raskasta on elää pakkoajatusten kanssa. Toivoisi terapeutin osaavan auttaa selviämään niistä.

Minulla oli vuosi sitten ajankohta,jolloin olin valtavan masentunut ja oli halveksunnan ja menneisyyden tapahtumien aiheuttamia pakkoajatuksia. Meinasin mennä terapiaan mutta pelkäsin juuri sitä,että tulee palautetta jankuttamisesta enkä saa oikeasti apua.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos terapeutti saa ja vie potilaan raivon partaalle on se hoitoa ja jos potilas vie terapeutin raivon partaalle, on kyse häiriintyneestä potilaasta? Niinkö?

Kyllä jokainen on omista raivoistaan vastuussa ihan itse. Jos terapeutti raivostuu asiakkaalle, hän on väärässä ammatissa.

Ja samoin, jos asiakas menee terapiaan raivoamaan, on terapia väärä hoitomuoto.

Terapia perustuu yhteistyölle. Jos siihen ei kykene, kannattaa jättää väliin.

Dynaaminen terapia on tunneterapiaa, jossa tutkitaan puolustusmekanismeja ja viedään potilas sietokyvyn rajamaille itsetuntemuksen ja sietokyvyn kasvattamiseksi. Dynaamista terapiaa kuvaavissa artikkeleissa esiintyy, että jos potilas on motivoitunut kestää kyllä mitättömyyden, raivon ja avuttomuuden tunteet mitä terapia (terapeutti) herättää (annostelee). Joita sitten yhdessä tarkastellaan. Jippii - yhteistyötä, kun terapeutti provosoi raivon partaalle ja itse voisin todeta, että lopuksi tapahtuu sama mekansimi kuin henkisen väkivallan uhrille, lamaantuu ja turtuu eikä mikään enään tunnu missään. Mutta koska kyseessä oli hoito eikä henkinen väkivalta, niin hoito on onnistunut ja potilas sietää tunteita paremmin. Varsinkin kun ne on lääkitty mielialalääkkeillä pois, joka on toimivin kombo terapiassa. Sorry vähän provosoiva teksti.. Mutta mielenkiintoisia nämä tutkivat terapiat.

Itse en enään näihin tutkiviin twrapioihin suostu, vaan niihin joita pidetään turvallisena (kognitiivinen) tai positiivisuutta ja elämän ratkaisuihin keskittyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko se olla sopiva palaute asiakkaalle ja osa terapiaprosessia? Vai onko se vaan epäkohteliasta?

On erittäin hämmentävää asiakkaalle, ainakin jos terapeutti ei pahoittele asiatonta käytöstään. Minulla terapia päättyi tuollaisen käytöksen jälkeen. En kyennyt enää luottamaan nimittelevään ja uhkailevaan terapeuttiin, joka keksi minulle ihan uusia ongelmia suutuspäissään.

Millä tavalla nimitteli ja uhkaili?

En jaksaisi enää kirjoitti:

Onko kukaan tehnyt valitusta terapeutin käyttäymisestä? Kävin vuosikausia terapiassa, ja maksoin 10tuhansia euroja.

Nyt hän päätti yht äkkiä terapiani, haukkui kaksi viimeistä terapiatuntia minua todella törkeesti, eikä antanut mitään mahdollisuutta kertoa omaa näkemystäni.

Jäin yht äkkiä aivan tyhjän päälle, ja tietysti olo paheni kerta heitolla.

Minulla on kyllä todisteet hänen käyttäytymisestään, nyt vain mietin miten toimia.

Tampereella.

Mistä asiasta sinua haukkui ja miten? Oletko tehnyt jotakin hyvin tuomittavaa tai rikollista, eikä siksi kokenut voivansa jatkaa terapeuttinasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei terapeutti saa niin käyttäytyä. Mutta uskon kyllä että raskasta työtä. On jo raskasta olla mieleltään sairaan ihmisen ystävä.

Ei terapeutti ole ystävä.

Riippuu terapiasta.

"The success of person-centered therapy relies on three conditions:

1. Unconditional positive regard, which means therapists must be empathetic and non-judgmental to convey their feelings of understanding, trust, and confidence that encourage their clients to make their own decisions and choices

2. Empathetic understanding, which means therapists completely understand and accept their clients’ thoughts and feelings

3. Congruence, which means therapists carry no air of authority or professional superiority but, instead, present a true and accessible self that clients can see is honest and transparent."

Jos käyttäytyy boldatun mukaisesti, on ystävyys looginen lopputulos. Terapian jälkeen ei kyllä varmaan jonkin eettisen ohjeistuksen mukaan saa ystävyyttä jatkaa, en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei terapeutti saa niin käyttäytyä. Mutta uskon kyllä että raskasta työtä. On jo raskasta olla mieleltään sairaan ihmisen ystävä.

Ei terapeutti ole ystävä.

Riippuu terapiasta.

"The success of person-centered therapy relies on three conditions:

1. Unconditional positive regard, which means therapists must be empathetic and non-judgmental to convey their feelings of understanding, trust, and confidence that encourage their clients to make their own decisions and choices

2. Empathetic understanding, which means therapists completely understand and accept their clients’ thoughts and feelings

3. Congruence, which means therapists carry no air of authority or professional superiority but, instead, present a true and accessible self that clients can see is honest and transparent."

Jos käyttäytyy boldatun mukaisesti, on ystävyys looginen lopputulos. Terapian jälkeen ei kyllä varmaan jonkin eettisen ohjeistuksen mukaan saa ystävyyttä jatkaa, en tiedä.

Tämä on asiakaskeskeistä terapiaa ja siihen kuuluu: "Terapeutin ei tarvitse olla neutraali ja pidättyväinen, ammatillisen julkisivun taakse kätkeytyvä hahmo. Päinvastoin terapeutti voi itse olla aidon ja avoimen itseilmaisun mallina ja siten rohkaista asiakasta toimimaan samalla tavoin."

Eli terapeutti saa ainakin tässä terapiamuodossa menettää malttinsa.

Joko sä keksit näitä terapia-aloituksia tänne tai sitten jätät jotain kertomatta. Tosi helppoahan se tälläsellä keskustelupalstalla avautua asiasta kuin asiasta ja kertoa vain sen oman versionsa. Mä en usko tätä aloitusta.

Joo, siis voi terapeuttikin käyttäytyä epäasiallisesti mutta tää juttu ei avannut oikeen mitään.

Onhan noita terapeutteja. Kävin pari vuotta terapiassa, jossa terapeutti käänsi kaiken itseensä ja omaan elämäänsä. Kertoi avioerostaan, lapsistaan ja sairauksistaan. Kehui myös omaa koulutustaan usein. Lopetin terapian, kun hän hermostui jankutukseeni. Käski lopettaa sen heti ja suuttui ihan kunnolla. Olin kuitenkin pudonnut psykoosin jälkeen masennukseen ja toivottomuuteen. Käskemällähän se masennus lähteekin pois. En enää yritä terapioida mieltäni mitenkään. Turhaa rahan tuhlaamista.

Siinä vaiheessa kun terapeutti ei osaa hallita tunteitaan, vaan kilahtaa asiakkaalleen, kannattaa äänestää jaloillaan ja sulkea ovi lopullisesti.

Up

Jos asiakas olisi äitihullu, varmaan menisi hermo. Mutta höpö höpöä noi terapiat on joka tapauksessa.