Saako terapeutti menettää malttinsa terapiassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei terapeutti saa niin käyttäytyä. Mutta uskon kyllä että raskasta työtä. On jo raskasta olla mieleltään sairaan ihmisen ystävä.

Ei terapeutti ole ystävä.

Tuossa taidettiin tarkoittaa terapeutin työn olevan raskasta, kun jo mieleltään sairaan ihmisen ystävänä oleminenkin on raskasta.

En jaksaisi enää kirjoitti:

Onko kukaan tehnyt valitusta terapeutin käyttäymisestä? Kävin vuosikausia terapiassa, ja maksoin 10tuhansia euroja.

Nyt hän päätti yht äkkiä terapiani, haukkui kaksi viimeistä terapiatuntia minua todella törkeesti, eikä antanut mitään mahdollisuutta kertoa omaa näkemystäni.

Jäin yht äkkiä aivan tyhjän päälle, ja tietysti olo paheni kerta heitolla.

Minulla on kyllä todisteet hänen käyttäytymisestään, nyt vain mietin miten toimia.

Tampereella.

Valviraan ilmoitus. Potilasasiamies ja sosiaaliasiamies saattaisi myös tulla kyseeseen.

No ei se ainakaan kovin fiksua kuvaa anna terapeutista. Eihän asiakkaan käytös sais niin tunteisiin mennä. Malttinsa menettämällä terapeutti menettää myös kasvonsa. Varmasti työ on raskasta mutta ei sitä työn raskautta ole tarkoitus asiakkaalle kostaa. Eihän päiväkodissakaan saa nipistellä lapsia kun ottaa hermoon.

Minne ne kaali sekaisin asiakkaat pitäisi heittää?

Jos asiakas käyttäytyy huonosti, testaa terapeutin rajoja jne. on terapia järkevintä lopettaa. Ei tuollaisesta terapiasta ole hyötyä kenellekään.

On terapeutin vastuulla viheltää peli poikki, jos asiakas ei siitä muuten tajua.

On silti epäeettistä jättää asiakas tyhjän päälle, joten olisi reilua sanoa esim. että voidaan tavata vielä x kertaa, ja sitten työskentelymme päättyy.

Vierailija kirjoitti:

Minne ne kaali sekaisin asiakkaat pitäisi heittää?

Käsittääkseni sairaimmat tapaukset saavat hoitoa psyk. poleilla tai erikoissairaanhoidon puolella.

Kelan maksamaan terapiaan on vaikea päästä, ja pitää olla melko hyväkuntoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei terapeutti saa niin käyttäytyä. Mutta uskon kyllä että raskasta työtä. On jo raskasta olla mieleltään sairaan ihmisen ystävä.

Ei terapeutti ole ystävä.

Tuossa taidettiin tarkoittaa terapeutin työn olevan raskasta, kun jo mieleltään sairaan ihmisen ystävänä oleminenkin on raskasta.

Varmasti raskaampaa kuin terapeutin työ. Terapeutilla luulisi olevan taito ottaa työ työnä ja asiakkaan ongelmien jäävän työhuoneelle. Ystävälle sama on mahdotonta.

Ainakin vanhusten hoitajana ajattelen niin, vuorollani teen kaikki mitä pystyn, seuraava vuoro jatkaa, tyttärenä huolehdin isäni voinnista aamulla ensimmäisenä, illalla viimeisenä ja yöllä herään, onkohan kaikki hyvin.

On tervettä reagoida sairaaseen tilanteeseen. Esim. Joudut väkivallan tai muun kaltoinkohtelun kohteeksi ja sulla menee kaali sekaisin. Tästä alkaa terapia. Onkohan sit terapeutteja jotka ei ymmärrä tätä perusasiaa?

Totta kai on tervettä reagoida sairaaseen tilanteeseen, senhän takia sinne terapiaan mennään.

Terapian onnistuminen edellyttää kuitenkin sitä, että on riittävän hyvässä kunnossa kyetäkseen työskentelemään itsensä kanssa terapiassa.

Jos menee vain käyttäytymään huonosti vastaanotolle ja kyseenalaistamaan terapeuttia, ei koko hommassa ole mitään järkeä.

Ihan sama tilanne, kun asiakas menee vaikka fysioterapiaan, heittäytyy löysäksi lattialle ja haukkuu fyssarin kun ei jumit lähde. Ei se fysioterapiakaan siltä pohjalta toimi.

Avainsana on yhteistyö. Jos siihen ei pysty, ei psykoterapia ole oikea hoitomuoto.

Kun ihminen maksaa jostain palvelusta niin hänellä on myös oikeus saada rahoillaan vastinetta. Ei ne terapeutikaan mitään jumalia ole jotka olisivat aina oikeassa. Jos asiakkaalle tulee terapiassa sellainen olo että ei ymmärrä mitä terapeutti jollain asialla ajaa takaa hänellä on oikeus ja vastuukin kyseenalaistaa ja pyytää terapeuttia tarkentaa asiaa. Ei se ole itsetarkoitus sinne riitelemän mennä mutta ihan lapanenkaan ei tarvi olla jos sattuu sellanen terapeutti joka on ylimielinen.

Helppoa sanoa, että kuuluu prosessiin. Kaikesta masokistit maksavat.

Mikä taho terapeuttien työtä käytännössä valvoo? Mihin asiakas vois tehdä valituksen epäasiallisesta käytöksestä? Minulla ei ole kokemusta yksityisistä psykoterapeuteista mutta olen tullut kaltoinkohdelluksi psykiatrisessa hoidossa muulla tavalla ja tiedän omasta kokemuksesta kuinka ammattitaidotonta hoito voi pahimmillaan olla.

Psyykkisesti sairas ihminen on todella heikoilla suomalaisessa hoitojärjestelmässä joka perustuu mielivaltaisille lääkekokeiluille, sairaalassa säilössä ololle ja mielenterveyskeskusten alikoulutetun henkilökunnan antaman täysin riittämättömän hoidon varassa selviämiselle. Yhdellä lauseella ilmaistuna: psykiatrinen hoito Suomessa on puoskaroinnin asteella. En siis ihmettele jos yksityisten psykoterapeuttien antama terapiakin on mitä sattuu ja vaikeasti valvottavissa koska hoitotilanteessa on läsnä vain terapeutti ja asiakas.

Valvira valvoo ja sinne voi valittaa.

Valvira sanoo, että virhe kannattaa selvittää hoitopaikassa. Eli kirjaa ylös ongelmat mihin haluat selvityksen ja syyt. Sitten ohjaa selvityspyyntö kyseisen toimijan potilasasiamiehelle. Selvitykseen pitää vastata 2kk kuluttua, jos et saa asiallista vastausta selvitykseesi / selvityspyyntöön, tee sen jälkeen MUISTUTUS valviran kautta ja laita valvira tai avi selvittämään, onko hoidossasi sattunut huolimattomuuksia, virheitä, asiattomuuksia tai jopa johtanut sinun vahingoittumiseesi.

Jos saat KELAn terapiaa, muista ilmoittaa sinne terapeutin ja terapiasuunnan ongelmista. 

On erittäin häiriintyneitä asiakkaita joiden tavoitteeksi muodostuu terapeutin kiusaaminen ja vedättäminen oman terapian sijaan. Asiakas tekee terapiasta valtapelin jossa haluaa ikäänkuin voittaa terapeutin. Ja sehän on sellaiselle asiakkaalle äärimmäinen voitto jos saa terapeutin menettämään malttinsa. Veikkaan ap:n olevan tällainen tapaus.

Vierailija kirjoitti:

On erittäin häiriintyneitä asiakkaita joiden tavoitteeksi muodostuu terapeutin kiusaaminen ja vedättäminen oman terapian sijaan. Asiakas tekee terapiasta valtapelin jossa haluaa ikäänkuin voittaa terapeutin. Ja sehän on sellaiselle asiakkaalle äärimmäinen voitto jos saa terapeutin menettämään malttinsa. Veikkaan ap:n olevan tällainen tapaus.

Kuinka monta asiakasta - ai niin, potilasta sinä olet saanut menettämään malttinsa, tuntemaan ahdistusta ja raivon partaalle? Ehkä potilaasi on nähnyt oman terapiaprosessin mieletrömyyden ja osaa tuoda sen esille niin, että terapeutti joutuukin raivon partaalle? Missä on silloin vika? Terapeutissa, potilaassa vai terapiasuuntauksessa? Terapeutin näkökulmasta potilas on lienee viallinen tämmöisissä tapauksissa?

Vierailija kirjoitti:

On erittäin häiriintyneitä asiakkaita joiden tavoitteeksi muodostuu terapeutin kiusaaminen ja vedättäminen oman terapian sijaan. Asiakas tekee terapiasta valtapelin jossa haluaa ikäänkuin voittaa terapeutin. Ja sehän on sellaiselle asiakkaalle äärimmäinen voitto jos saa terapeutin menettämään malttinsa. Veikkaan ap:n olevan tällainen tapaus.

Tämän tai muun "epäammattimaisen" tilanteen tapahduttua ko. asiakas sitten uhriutuu ja valittaa terapeutista.

Tuttu asiakastyyppi lähes joka terapeutille.

Jos terapeutti saa ja vie potilaan raivon partaalle on se hoitoa ja jos potilas vie terapeutin raivon partaalle, on kyse häiriintyneestä potilaasta? Niinkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On erittäin häiriintyneitä asiakkaita joiden tavoitteeksi muodostuu terapeutin kiusaaminen ja vedättäminen oman terapian sijaan. Asiakas tekee terapiasta valtapelin jossa haluaa ikäänkuin voittaa terapeutin. Ja sehän on sellaiselle asiakkaalle äärimmäinen voitto jos saa terapeutin menettämään malttinsa. Veikkaan ap:n olevan tällainen tapaus.

Tämän tai muun "epäammattimaisen" tilanteen tapahduttua ko. asiakas sitten uhriutuu ja valittaa terapeutista.

Tuttu asiakastyyppi lähes joka terapeutille.

Eli jos asiakas ei ole tyytyväinen hoitoon ja valittaa saamastaan huonosta palvelusta, ei terapeutti pohdi asiaa miksi asia meni niin, vaan kyse on potilastyypistä joka ei sietänytkään huonoa kohtelua terapiassa?

Minusta jos uskaltaa valittaa, ei ole uhri vaan uhri on se, joka ei uskalla nostaa kissaa pöydälle.

Mielenkiintoista olisi tietää kuinka paljon näitä "uhriutuvia" ja valittavia potilaita on eri terapiasuuntauksissa. Jos asennoituminen on tuo, että valittaa ei saa tai terapeutti leimaa sinut, on lähtökohta aika pelottava :o