Normaalipainoista kumppania toivovalla liian tiukat kriteerit?

Ei se ole tiukkakaan kriteeri. Mutta kun sitä noudattaa niin karsiihan se suurimman osan ehdokkaista pois koska on niin paljon ylipainoisia

Kun itse on ruopelo rumilus maalta, on ymmärrettävä tasonsa. Eikä tässä _muut_ edes jättäneet hänelle vastaamatta ulkonäköpuutteiden vuoksi, vaan asennevian.

Paskanlappaja sai juuri mitä ansaitsikin - luun käteen.

Vaikka olisin Laiha niin tulisi mieleen että mies nillittää muustakin. Että kohta kampaus on väärä ja vaatteet on liian sitä ja tätä...

Vierailija kirjoitti:

Ihan asiallinen toivehan tuo on. Jos ei viehäty ylipainoisesta, niin ei ole mitään järkeä alkaa suhteeseen ylipainoisen kanssa. Siitä olisi seurauksena vain kärsimystä molemmille osapuolille.

Itsekin haluan kumppanin, jolla on terveelliset elämäntavat ja elämä hallinnassa kaikin puolin.

No entäs jos on suhteen alkaessa normaalipainoinen, mutta lihoo suhteen aikana vaikka sairauden aikana, eikö se sitten enää viehätä miestä ja jättää kumppaninsa?

Eikä se normaalipaino kyllä mitenkään takaa, että henkilöllä ois terveelliset elämäntavat ja elämä hallinnassa. Itselläni on terveelliset elämäntavat ja itsestä johtumattomista syistä paino on ja pysyy lähellä alipainoa, haluaisin painaa 10kg enemmän, muttei paino nouse.

Monet ystävistäni/tutuistani ovat hoikkia, mutta monilla on kaikkea muuta kun terveelliset elämäntavat. Ruoka usein hampurilaisaterioita, pitsaa ja sellaista, jossa monia lisäaineita ja kasvikset on vieras käsite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en halua normaalipainoista kumppania etupäässä edes ulkonäkösyistä. Ylipaino kielii minulle itsehillinnän ja elämänhallinan ongelmista. Maailmankatsomuksemme tuskin kohtaisivat.

Ylipaino ei kieli sinulle mistään mitään, oma ennakkoluuloisuutesi siellä kuiskii. Kannattaa joskus tutustua ihmisiin omien ennakkoluulojen yli, saattaisit vaikka yllättyä.

Puhuin parisuhteesta. Ihmisiä on totta kai erilaisia ja kunnioitan sitä, mutta liian erilaisten ihmisten ei kannata yrittää väkisin pariutua. Tuskin siltä ylipainoiselta ymmärrystä liikenisi minun urheiluharrastuksillenikaan (jotka vievät suuren osan ajastani), joten parempi molemmille. 

Miesten jotka rinnastavat hoikkuuden ja urheilullisuuden kannattaisi käydä lukaisemassa blogia Leidi lenkkareissa. Edes pitkän matkan juoksijat eivät aina ole hoikkia tai edes normaalipainoisia. Ja itse uskoisin, että esimerkiksi kuulantyöntäjänaiset treenaavat aivan yhtä paljon kuin tuo lainaamasi kirjoittaja.

Kannattaa tiedostaa itse, mitä hakee, ja sitten sanoittaa se oikein. Onko tärkeää liikunnallisuus vai ulkonäkö vai molemmat? Kaikki kriteerit ovat sallittuja. Itselleni olennaista miehessä oli älykkyys, sanavalmius ("supliikki"), sosiaaliset taidot ja tietysti ulkonäkö. Liikunta ei ole meidän kummankaan elämässä kovin olennaisella sijalla, sen sijaan hyvä ruoka on emmekä juomastakaan kieltäydy. Rahkaa syövän salikollin kanssa en voisi kuvitella olevani eikä hän minun.

Mauno ei ole puoliksikaan niin upea kuin ajattelee itse olevansa...

Vierailija kirjoitti:

Mauno ei ole puoliksikaan niin upea kuin ajattelee itse olevansa...

Tämähän se hänelle itselleen käsittämätön ongelma onkin. Arvioi oman tasonsa aivan päin honkia. Käy sääliksi.

Vierailija kirjoitti:

Kun itse on ruopelo rumilus maalta, on ymmärrettävä tasonsa. Eikä tässä _muut_ edes jättäneet hänelle vastaamatta ulkonäköpuutteiden vuoksi, vaan asennevian.

Paskanlappaja sai juuri mitä ansaitsikin - luun käteen.

Tämä! Raskas identiteettihäiriö.

Lihavilla ei ole minkäänlaista elämänhallintaa tai itsekuria. Tämä on syy miksi en itse lihavaa miestä tai naista kelpuuttaisi. Laihduttaminen ja painon pitäminen normaalina on maailman helpoin asia kaikissa tapauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta ole liian kriittistä vaatia kumppanilta normaalipainoa jos on itsekin normaalipainoinen. Itse en tosin kiinnostuisi ihmisestä, joka ulkoisia kriteereitä ensimmäisenä luettelee, toteaa, että ei vaan viehäty kuin ne kriteerit täyttävistä ja lisäksi kertoo kuinka ulkonäkö on niin tärkeä ominaisuus ihmisessä, että siihen kiinnittää huomiota ensimmäisenä. Moni varmaan ajattelee noin mutta itse en. Minulle taas ulkonäkökeskeisyys on tosi iso turn-off.

Miksi pitää itse olla normaalipainoinen? Minusta kuka tahansa saa "vaatia" mitä tahansa, täysin riippumatta siitä, mitä itse on. Koko vaatia-sana on typerä, koska ei ole olemassa mitään tahoa, miltä voi vaatia itselleen puolisoa tai seksikumppania, kyse on siitä että onnistuuko itse viehättämään sellaisia ihmisiä, joita haluaa. Tonnikeiju saa aivan vapaasti etsiä salimakea ja asperger-mies instabeibeä, heillä on siihen täysi oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka on normaalipainen, niin tuon kuultuaan alkaa helposti miettiä, että mitä jos tulee raskauskiloja tai lihoo jostain muusta syystä. Eikö sitten enää kelpaakaan miehelle?

Jos tulee raskauskiloja niin eikö ne kannata laihduttaa pois? Ihan jo itsensä takia. Nainen joka on pysynyt hoikkana aikuiseksi asti, tuskin haluaa lihoa. Hoikkana on muutenkin paljon parempi olla.

Vierailija kirjoitti:

Lihavilla ei ole minkäänlaista elämänhallintaa tai itsekuria. Tämä on syy miksi en itse lihavaa miestä tai naista kelpuuttaisi. Laihduttaminen ja painon pitäminen normaalina on maailman helpoin asia kaikissa tapauksissa.

Tuo elämänhallinnan ja itsekurin jankuttaminen on typerää. Ilman elämänhallintaa ja itsekuria en itsekään olisi siinä asemassa työelämässä, missä nyt olen, enkä olisi saavuttanut muitakaan asioita, joista olen ylpeä. Minusta ei ole mitään pahaa siinä, että sanoo suoraan, että kyse on ulkonäöstä. En minä läskinä ole olettanutkaan kelpaavani kaikille miehille ihan kuten suurin osa miehistä ei ole kelvannut minulle. Hyväksytään se, että ihmisillä on omat mieltymyksensä sen suhteen, millaisia ihmisiä he pitävät puoleensavetävinä. Maunon rutinaa en ymmärrä, koska nythän hän on saanut viestejä vain naisilta, jotka täyttävät hänen odotuksensa. Miksi se olisi ollut parempi, jos ylipainoisetkin olisivat hänelle kirjoitelleet? Onko siinä sama mystinen logiikka kuin siinä,e ttä jotkut miehet antavat tinderissä sydäntä myös naisille joita eivät edes haluaisi tavata vain siksi, että saisivat kuitenkin mätsejä? Antaako se jonkinlaisen tyydytyksen tunteen, kun olisi muka ollut valinnanvaraa?

Rumalla ei ole varaa vaatia. Näin se menee.

Vierailija kirjoitti:

Rumalla ei ole varaa vaatia. Näin se menee.

Vaatia mitä? Rumalla on aivan samat oikeudet kuin kenellä tahansa muullakin. Ruma saa haluta elämänkumppanikseen tai seksikumppanikseen kauniin ihmisen. Hänellä on lupa olla itse pinnallinen mutta haluta puolisoa, jolle toisen ulkonäöllä ei ole merkitystä. Sen sijaan ei ole olemassakaan tahoa, jolta voi vaatia haluamansa kaltaisen puolison.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka on normaalipainen, niin tuon kuultuaan alkaa helposti miettiä, että mitä jos tulee raskauskiloja tai lihoo jostain muusta syystä. Eikö sitten enää kelpaakaan miehelle?

Jos tulee raskauskiloja niin eikö ne kannata laihduttaa pois? Ihan jo itsensä takia. Nainen joka on pysynyt hoikkana aikuiseksi asti, tuskin haluaa lihoa. Hoikkana on muutenkin paljon parempi olla.

Ei nämä asiat aina ole niin mustavalkoisia. Itse olin hoikka/normaalipainoinen ennen raskautta. Raskauden aikana paino nousi ihan maltillisesti, mutta synnytyksen jälkeen tapahtui jotain ja kroppa jotenkin sekosi. Toki asiaan saattoi vaikuttaa myös se krooninen väsymys, mikä seurasi siitä, ettei lapsi nukkunut yhtään kokonaista yötä ensimmäiseen kolmeen vuoteen. Lopputulos: paino hiipi ylipainon puolelle. Nyt olen niitä kiloja pikku hiljaa pudotellut, mutta monta vuotta tässä on pluskokoisena menty eli jos mies olisi kovin korkealle  sen normaalipainon asettanut, olisi ero varmaan tullut jo monta kertaa. (Ja muuten painavimmillanikin juoksin Cooperin luokkaan erinomainen, että mikään sohvaperuna en ollut missään vaiheessa.)

Olen aina ihmetellyt näitä tyyppejä, jotka toivovat kumppanilta ensisijaisesti jotain tiettyä painoindeksiä ja muut ominaisuudet tulevat sen jälkeen. Minä ainakin olen ajatellut sen niin, että ihminen voi aina laihtua, paljon vaikeampi on muuttaa luonnettaan.

Ja mitä tapahtuu, jos laiha ja tyhmä kumppani lihoo. Vaihdetaan? Eikö olisi helpompi ottaa alunperin lihava ja kiva. Jos hän laihtuu, hän paranee entisestään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rumalla ei ole varaa vaatia. Näin se menee.

Vaatia mitä? Rumalla on aivan samat oikeudet kuin kenellä tahansa muullakin. Ruma saa haluta elämänkumppanikseen tai seksikumppanikseen kauniin ihmisen. Hänellä on lupa olla itse pinnallinen mutta haluta puolisoa, jolle toisen ulkonäöllä ei ole merkitystä. Sen sijaan ei ole olemassakaan tahoa, jolta voi vaatia haluamansa kaltaisen puolison.

Näin juuri. Rumalla ei ole varaa vaatia. Ja vaikka filosofoitkin hienosti oukeuksista, fakta on, että oikeuksista huolimatta näemme tässä hienosti tuloksen: lähes pyöreä nolla. Ona taso ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisin Laiha niin tulisi mieleen että mies nillittää muustakin. Että kohta kampaus on väärä ja vaatteet on liian sitä ja tätä...

Samaa ajattelin, eli kelpaako tyypille mikään? Jos naisen kroppa kelpaa, niin siinä on vielä todella monta juttua, jotka voivat kaataa koko korttitalon. Koska ohjelmassa naiset tarjoutuvat miehelle jopa nololla tavalla kuin karjamarkkinoilla, niin tämän nälkä kasvaa syödessä luultavasti koko ajan ja nirsous muihin juttuihin samoin. Mitä luultavimmin mies ei tule löytämään itselleen rakasta naisten joukosta ja lähes varmasti naisille tuo mies ei ole mikään onnen täyttymys lapsineen ja voimakkaine mielipiteineen. Jos mies arvottaa ystävät ulkonäön perusteella, niin yksinäistä on.

Tuo mies on oikeastaan jo nähty. Häneltä tuskin löytyy mitään järkeviä ja ajateltuja mielipiteitä, vaan hän haluaa hallita kaikkea ympärillä olevaa. Mies ei tunnu ystävälliseltä ja lojaalilta ystävältä, vaan itseään täynnä olevalta kukkoilijalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rumalla ei ole varaa vaatia. Näin se menee.

Vaatia mitä? Rumalla on aivan samat oikeudet kuin kenellä tahansa muullakin. Ruma saa haluta elämänkumppanikseen tai seksikumppanikseen kauniin ihmisen. Hänellä on lupa olla itse pinnallinen mutta haluta puolisoa, jolle toisen ulkonäöllä ei ole merkitystä. Sen sijaan ei ole olemassakaan tahoa, jolta voi vaatia haluamansa kaltaisen puolison.

Näin juuri. Rumalla ei ole varaa vaatia. Ja vaikka filosofoitkin hienosti oukeuksista, fakta on, että oikeuksista huolimatta näemme tässä hienosti tuloksen: lähes pyöreä nolla. Ona taso ei riitä.

Pinnallinen mies (=naisen ulkonäkö on olennainen asia kiinnostuksen heräämiseksi) elää kieltämättä haastavassa maailmassa, koska hänellä ei ole varaa rutista siitä, että naiset ovat pinnallisia (=miehen ulkonäkö on olennainen asia kiinnostuksen heräämiseksi). Itsesääli ja katkeruus ei siinä paljon auta eikä etenkään miehen osakkeita naismarkkinoilla lisää. Hyvää yksinäistä loppuelämää!

Kommenteista päätellen mammoilla meni tunteisiin. Jos tuo Mauno olisi toivonut ylipainoista "kurvikasta" naista ei siitä olisi kukaan pahoittanut mieltään.