Lue keskustelun säännöt.
En tahdo enää jaksaa koiran kanssa :(
27.08.2018 |
Meillä on ihan vasta 2-v täyttänyt paimenkoira ja olen aivan uupunut sen kanssa. Pitkän harkinnan jälkeen otettiin pentu ja sen jälkeen kaikki onkin mennyt enemmän tai vähemmän pieleen. Pentuna koira oli aika kovapäinen, mutta sitkeällä kouluttamisella saatiin koira lopettamaan esim. erinäisten asioiden jahtaaminen. Arkuus tuli myös ilmi ihan pikkupentuna; pelkäsi kaikkea uutta ihmisistä postilaatikoihin. Tuolloin ajattelin sen olevan vain pentumaisuutta kaiken uuden epäröintiä, mutta toisin kävi. Koira on edelleen melkoisen arka ja epävarma ja rähisee + hyökkii sitten kaikelle mikä pelottaa. Harmillisinta tässä on, että koira pelkää eniten lastenvaunuja, joita meidän asuinalueella vilisee. Hypätään harva se päivä ties minne pusikkoon lastenvaunujen lähestyessä ettei koira pääse rähjäämään ja säikyttelemään vaunuja työnteleviä ihmisiä ja niissä istuvia pikkulapsia. Näitä rähinän kohteita on kyllä paljon muitakin... Kotona neljän seinän sisällä rähjätään imurille, joten koira viettää imuroinnin ajan aikaansa parvekkeella. Koira vahtii myös kaikkien muiden perheenjäsenten kotoa lähtemiset paitsi minun. Haukkuu ja piirittää ja ei päästäisi lähtemään. Onneksi lapset ovat jo 16-v, 14-v ja 12-v niin pääsevät omin neuvoin "koirasta eroon" jos lähtevät kotoa jonnekin. Miestä vahtii myös, mutta ei niin pontevasti kuin lapsia. Vieraita yllätys, yllätys, koira pelkää ja vahtii. Lasten kanssa koira ei voi ulkoilla missään tapauksessa.
Ongelmakoirakouluttajan kanssa ollaan käyty tilannetta läpi pitkään ja joistain asioista ollaan päästy eteenpäin etenkin ulkoillessa (esim. remmirähjäys on lähes loppunut), mutta kaikista häiritsevimmät asiat vain on ja pysyy ja koira tuntuu kehittävän koko ajan uusia rähinän aiheita. Kouluttaja sanoikin, että "vika" on pitkälti koiran geeneissä ja tästä koirasta ei ikinä tule leppoisaa ja helppoa vaan tulee edelleenkin reagoimaan kaikkeen vahvasti. Muutoin koiraa virikkeellistetään tarpeeksi, mutta ei liikaa.
Ongelma on varmaankin se, että olen näiden kahden vuoden aikana itse aivan uupunut. En enää jaksa näitä aamuja, kun koira aloittaa hirveän haukkumisen ja piirittämisen lasten lähtiessä kouluun tai kun lasten kaverit tulevat kylään ja koira alkaa rähjätä. Naapurit haukutaan ja rähistään ulos lähtiessä, jos sattuvat tielle osumaan. En käsitä miten meille kävi näin. Ollaan varmasti huonoja omistajia ja kouluttajia ja myönnän, että en millään osannut odottaa, että koiran kanssa tulisi tällaista! Tämän koiran olisi ehdottomasti pitänyt mennä todella kokeneisiin käsiin ja rauhallisempaan ympäristöön. Nyt me ns. tavan tallaajat väsytään koiraan ja tuntuu, että ei enää mitkään kouluttamiset tms. riitä saatikka se oma jaksaminen. Tuntuu, että ollaan pilattu koira ihan kokonaan :( Aiempaa kokemusta on yhdestä koirasta, mutta taisi olla varsin helppo tapaus, joka vain sujahti omaan elämään ilman suurempaa draamaa. Sen tämä tilanne on opettanut, että en enää ikinä uskalla ottaa koiraa.
Kommentit (52)
Luin työpäivän jälkeen kommentteja, kiitos niistä. Uupumus on itselle hiipinyt pikkuhiljaa ja viime aikoina on alkanut tuntua, että koiran kanssa hiotaan jotain asiaa vaikka kuinka pitkään ja aina on jotain uutta ongelmaa edessä. Jopa ongelmakoirakouluttaja, jonka kanssa olemme tätä asiaa ratkoneet sanoi, että meidän koiralla on todella monta asiaa, jotka aiheuttaa hankaluuksia arjessa eikä loppua tunnu näkyvän. Yhdessä olemme todenneet senkin, että koira saa tarpeeksi liikuntaa, virikkeitä ja unta eli niistä ei pitäisi olla kiinni. Varmasti on vikaa meissä omistajissakin ja paljon!!! En pysty omistautumaan koiralle niin paljon kuin pitäisi, koska muukin elämä on elettävänä ja lapset menee kyllä koiran ohi. Näillä mennään, toistaiseksi :( Jos minulla olisi loputtomasti aikaa koiralle ja voisin keskittyä täysin koiraan niin tilanne voisi olla parempi...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin työpäivän jälkeen kommentteja, kiitos niistä. Uupumus on itselle hiipinyt pikkuhiljaa ja viime aikoina on alkanut tuntua, että koiran kanssa hiotaan jotain asiaa vaikka kuinka pitkään ja aina on jotain uutta ongelmaa edessä. Jopa ongelmakoirakouluttaja, jonka kanssa olemme tätä asiaa ratkoneet sanoi, että meidän koiralla on todella monta asiaa, jotka aiheuttaa hankaluuksia arjessa eikä loppua tunnu näkyvän. Yhdessä olemme todenneet senkin, että koira saa tarpeeksi liikuntaa, virikkeitä ja unta eli niistä ei pitäisi olla kiinni. Varmasti on vikaa meissä omistajissakin ja paljon!!! En pysty omistautumaan koiralle niin paljon kuin pitäisi, koska muukin elämä on elettävänä ja lapset menee kyllä koiran ohi. Näillä mennään, toistaiseksi :( Jos minulla olisi loputtomasti aikaa koiralle ja voisin keskittyä täysin koiraan niin tilanne voisi olla parempi...
Ap
Niinpä! Oisko kannattanut ottaa joku ihan oikeasti lapsiperheeseen sopiva koira, joka ei ole työrotu! Nyt sitten valitat, kun koira tekee sille ominaisia asioita, koska on täysin epäsopivassa perheessä ja SE EI OLE koiran syy. Nyt otat omistajana itseäsi niskasta kiinni ja aloitat kaiken alusta ja kunnolla. Tuossa ei ole kyse mistään muusta kuin siitä, että et ole tarpeeksi määrätietoisesti kouluttanut koiraa vaan se on päässyt häiriköimään teillä ja käytös on muuttunut pysyväksi. Ainoa vaihtoehto on nostaa koira ensimmäiselle sijalle perheessänne niin kauaksi aikaa kuin on pakko, jotta tuo käytös saadaan kuriin. Teidän lapset on jo niin isoja, että ihmettelen miten koira ei voisi nyt hetken olla se ykkönen perheessä, jotta te kaikki voisitte paremmin.
Tai oikeasti etsiä sille uusi koti vaikka maalta tai jonkun rotua tuntevan harrastajan luota, jossa pääsee viettejään käyttämään. Koirahan voisi nauttia vaikka toisen paimenkoiran kanssa toimimisesta tai kilpaillavaikka agissa tai rallytokossa, jos joku saisi ne vidtit oikein valjastettua. Oletteko muuten käyneet käytöshäiriöistä ymmärtävän eläinlääkärin luona, esim. Tuulia Appleby?
Vierailija kirjoitti:
Tai oikeasti etsiä sille uusi koti vaikka maalta tai jonkun rotua tuntevan harrastajan luota, jossa pääsee viettejään käyttämään. Koirahan voisi nauttia vaikka toisen paimenkoiran kanssa toimimisesta tai kilpaillavaikka agissa tai rallytokossa, jos joku saisi ne vidtit oikein valjastettua. Oletteko muuten käyneet käytöshäiriöistä ymmärtävän eläinlääkärin luona, esim. Tuulia Appleby?
Ei kannata lähteä tähän kodinvaihtorumbaan. Ap:n koiralla ei selvästikään ole ihan kaikki kohdillaan pääkopassa, joten uusi ympäristö ei ole mikään tae, että käytöshäiriöt jää historiaan noin vain, kun saa mielekästä tekemistä (eikö sitä mielekästä puuhaa jo ollut muutenkin koiralle, kun olivat asiaa käsitelleen kouluttajan kanssa). Se ei mene ihan noin, kokemusta on! Usein käytöshäiriöisen koiran ongelmat vain vaihtuu uudessa paikassa, kun ei enää reagoi vanhoihin ärsykkeisiin, mutta uusia tulee tilalle. Itse muutin reaktiivisen koiran kanssa kaupungista maalle ja ensin kaikki meni hyvin, mutta aika nopeasti koira kehitti ärsykkeet linnuista, oravista, virtaavasta vedestä ja traktoreista. Samat hepulit kuin kaupungissa asuessa, mutta eri syistä. Koiralla oli tuolloin ikää 2-v joten resurssit oppia huonoista tavoista pois olivat hyvät. Nyt koira on jo iäkkäämpi, mutta reaktiivisuus ei ole hävinnyt eikä häviä, se on synnynnäinen ominaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin työpäivän jälkeen kommentteja, kiitos niistä. Uupumus on itselle hiipinyt pikkuhiljaa ja viime aikoina on alkanut tuntua, että koiran kanssa hiotaan jotain asiaa vaikka kuinka pitkään ja aina on jotain uutta ongelmaa edessä. Jopa ongelmakoirakouluttaja, jonka kanssa olemme tätä asiaa ratkoneet sanoi, että meidän koiralla on todella monta asiaa, jotka aiheuttaa hankaluuksia arjessa eikä loppua tunnu näkyvän. Yhdessä olemme todenneet senkin, että koira saa tarpeeksi liikuntaa, virikkeitä ja unta eli niistä ei pitäisi olla kiinni. Varmasti on vikaa meissä omistajissakin ja paljon!!! En pysty omistautumaan koiralle niin paljon kuin pitäisi, koska muukin elämä on elettävänä ja lapset menee kyllä koiran ohi. Näillä mennään, toistaiseksi :( Jos minulla olisi loputtomasti aikaa koiralle ja voisin keskittyä täysin koiraan niin tilanne voisi olla parempi...
Ap
Niinpä! Oisko kannattanut ottaa joku ihan oikeasti lapsiperheeseen sopiva koira, joka ei ole työrotu! Nyt sitten valitat, kun koira tekee sille ominaisia asioita, koska on täysin epäsopivassa perheessä ja SE EI OLE koiran syy. Nyt otat omistajana itseäsi niskasta kiinni ja aloitat kaiken alusta ja kunnolla. Tuossa ei ole kyse mistään muusta kuin siitä, että et ole tarpeeksi määrätietoisesti kouluttanut koiraa vaan se on päässyt häiriköimään teillä ja käytös on muuttunut pysyväksi. Ainoa vaihtoehto on nostaa koira ensimmäiselle sijalle perheessänne niin kauaksi aikaa kuin on pakko, jotta tuo käytös saadaan kuriin. Teidän lapset on jo niin isoja, että ihmettelen miten koira ei voisi nyt hetken olla se ykkönen perheessä, jotta te kaikki voisitte paremmin.
No haloo! Kyllä lapset menee aina koiran edelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos perhe ei jaksa koiraa mutta joku muu voisi sitä sietää ja jopa auttaa, kun koiran taustat ja ongelmat tietää, niin eikö uutta kotia voisi harkita? Mitä se oravien tai traktoreiden haukkuminen maalla ketään haittaa? Eipä tule pyöräilijöitä, sauvakävelijöitä, muita koiria, lastenvaunuja ja mopoja vastaan yhtä soittoa ja lapsia ja lasten kavereita ei samalla tavalla käy (jis menee esim. aikuisten perheeseen). Nythän elämä on kärsimystä molemmille osapuolille. Ei se lopetuspiikki saa se eka vaihtoehto olla, kun ei kuitenkaan ole muuta kuin reaktiivinen koira väärässä ympäristössä, ei siis aggressiivinen tai valohullu tms.
Vierailija kirjoitti:
No jos perhe ei jaksa koiraa mutta joku muu voisi sitä sietää ja jopa auttaa, kun koiran taustat ja ongelmat tietää, niin eikö uutta kotia voisi harkita? Mitä se oravien tai traktoreiden haukkuminen maalla ketään haittaa? Eipä tule pyöräilijöitä, sauvakävelijöitä, muita koiria, lastenvaunuja ja mopoja vastaan yhtä soittoa ja lapsia ja lasten kavereita ei samalla tavalla käy (jis menee esim. aikuisten perheeseen). Nythän elämä on kärsimystä molemmille osapuolille. Ei se lopetuspiikki saa se eka vaihtoehto olla, kun ei kuitenkaan ole muuta kuin reaktiivinen koira väärässä ympäristössä, ei siis aggressiivinen tai valohullu tms.
Kyllä se haittaa, koira menee samalla tavalla kierroksille linnuista kuin vaikkapa mopoista, ei koira ymmärrä sitä että eihän tässä mitään jos tuolle linnulle rähjään, kun mehän ollaan maalla. Koira on ihan yhtä stressaantunut tilanteesta rähjääpä mopolle kaupungissa tai linnulle maalla. Ainoastaan ihminen voi olla rennompi, jos ei tarvitse miettiä mitä naapurit ajattelee, kun koira taas rähjää linnulle. Koiran huonoa oloa tuo ei poista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi ISO osa ongelmaa on juuri se omistajan ahdistus ja häpeä koiran huonosta käytöksestä. Ja tiedän mistä puhun, omistan itse reaktiivisen koiran. Maalla ei tarvi hyssytellä ja kieltää ja hävetä, kuten kaupungissa jatkuvasti tapahtuu. Ja kun omistaja ei stressaa, koiran stressi vähenee.
Mites liikuntapuoli ja harrastaminen. Paimenet on työkoiria ja jos kotona joutuu vaan möllöttämään, niin en ihmettele yhtään että on häiriintynyt. Ja sen liikunnan täytyy tosiaan olla enemmän kuin hihnalenkki naapurustossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vie se piikille. Ei ole koiran arvoista elämää olla stressissä ja peloissaan suurimman osan aikaa. Pahimmassa tapauksessa tuota on 6-8 vuotta edessä ja sinulla lääkitys stressin takia. Olet jo kaikkesi yrittänyt.
Meillä on koiran kanssa vähän saman tyylinen tilanne kuin sinulla ap. Joskus tuntuu, että koiralla pitäisi olla oma yksiö mihin voisi välillä siirtää, kun kiihtyy vähän kaikesta ;-) Paljon ollaan koulutettu, mutta meilläkin tuo kuvio, että koira keksii jotain uutta ei-toivottua käytöstä edellisen tilalle. Itseä on ehkä helpottanut eniten se, että olen pikkuhiljaa alkanut hyväksyä, että tilanne on mikä on ja koira on mikä on, rakas kaikkine hössötyksineen. Kyllähän tämä silti välillä väsyttää ja ärsyttää, kun tuntuu, että meno on sellaista yksi askel eteenpäin ja toinen taakse. Tsemppiä!
Paljon enemmän väsyttää aivotyöskentely kuin fyysinen uuvuttaminen. Kannattaa harkita esim. nose workia harrastukseksi.