Lue keskustelun säännöt.
En tahdo enää jaksaa koiran kanssa :(
27.08.2018 |
Meillä on ihan vasta 2-v täyttänyt paimenkoira ja olen aivan uupunut sen kanssa. Pitkän harkinnan jälkeen otettiin pentu ja sen jälkeen kaikki onkin mennyt enemmän tai vähemmän pieleen. Pentuna koira oli aika kovapäinen, mutta sitkeällä kouluttamisella saatiin koira lopettamaan esim. erinäisten asioiden jahtaaminen. Arkuus tuli myös ilmi ihan pikkupentuna; pelkäsi kaikkea uutta ihmisistä postilaatikoihin. Tuolloin ajattelin sen olevan vain pentumaisuutta kaiken uuden epäröintiä, mutta toisin kävi. Koira on edelleen melkoisen arka ja epävarma ja rähisee + hyökkii sitten kaikelle mikä pelottaa. Harmillisinta tässä on, että koira pelkää eniten lastenvaunuja, joita meidän asuinalueella vilisee. Hypätään harva se päivä ties minne pusikkoon lastenvaunujen lähestyessä ettei koira pääse rähjäämään ja säikyttelemään vaunuja työnteleviä ihmisiä ja niissä istuvia pikkulapsia. Näitä rähinän kohteita on kyllä paljon muitakin... Kotona neljän seinän sisällä rähjätään imurille, joten koira viettää imuroinnin ajan aikaansa parvekkeella. Koira vahtii myös kaikkien muiden perheenjäsenten kotoa lähtemiset paitsi minun. Haukkuu ja piirittää ja ei päästäisi lähtemään. Onneksi lapset ovat jo 16-v, 14-v ja 12-v niin pääsevät omin neuvoin "koirasta eroon" jos lähtevät kotoa jonnekin. Miestä vahtii myös, mutta ei niin pontevasti kuin lapsia. Vieraita yllätys, yllätys, koira pelkää ja vahtii. Lasten kanssa koira ei voi ulkoilla missään tapauksessa.
Ongelmakoirakouluttajan kanssa ollaan käyty tilannetta läpi pitkään ja joistain asioista ollaan päästy eteenpäin etenkin ulkoillessa (esim. remmirähjäys on lähes loppunut), mutta kaikista häiritsevimmät asiat vain on ja pysyy ja koira tuntuu kehittävän koko ajan uusia rähinän aiheita. Kouluttaja sanoikin, että "vika" on pitkälti koiran geeneissä ja tästä koirasta ei ikinä tule leppoisaa ja helppoa vaan tulee edelleenkin reagoimaan kaikkeen vahvasti. Muutoin koiraa virikkeellistetään tarpeeksi, mutta ei liikaa.
Ongelma on varmaankin se, että olen näiden kahden vuoden aikana itse aivan uupunut. En enää jaksa näitä aamuja, kun koira aloittaa hirveän haukkumisen ja piirittämisen lasten lähtiessä kouluun tai kun lasten kaverit tulevat kylään ja koira alkaa rähjätä. Naapurit haukutaan ja rähistään ulos lähtiessä, jos sattuvat tielle osumaan. En käsitä miten meille kävi näin. Ollaan varmasti huonoja omistajia ja kouluttajia ja myönnän, että en millään osannut odottaa, että koiran kanssa tulisi tällaista! Tämän koiran olisi ehdottomasti pitänyt mennä todella kokeneisiin käsiin ja rauhallisempaan ympäristöön. Nyt me ns. tavan tallaajat väsytään koiraan ja tuntuu, että ei enää mitkään kouluttamiset tms. riitä saatikka se oma jaksaminen. Tuntuu, että ollaan pilattu koira ihan kokonaan :( Aiempaa kokemusta on yhdestä koirasta, mutta taisi olla varsin helppo tapaus, joka vain sujahti omaan elämään ilman suurempaa draamaa. Sen tämä tilanne on opettanut, että en enää ikinä uskalla ottaa koiraa.
Kommentit (52)
Koiran pitäisi päästä asumaan maalle. Liian paljon tapahtuu sen ympäristössä koko ajan, mitkä nostaa sen stressitasoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran haluaisin muistuttaa, että on helppo sanoa, että koiran olisi helpompaa jossain muussa perheessä, jossa ei ole lapsia ja jossa on osaavia aikuisia eikä ympäristössä ole paljon ärsykkeitä. Ihmettelen vain mistä kaikille näille reaktioherkille koirille löydetään ne ihanat perheet ja ympäristöt, jossa osaavat ihmiset ottavat haasteelliset koirat hoiviinsa ja rupeavat koulimaan niistä pois ongelmakäyttäytymistä. Sellaista unelmamaailmaa ei ole olemassakaan. Muistakaa kun otatte koiran, että olette vastuussa toisen olennon koko elämästä. Jos elämä koiran kanssa ei suju, lopettakaa koira asiallisesti, sen sijaan, että siirrätte ongelman jollekulle muulle.
Ensimmäisenä yrittäisin etsiä uuden kodin koiralle. Tuollainen koiran luonne vaatii rauhallisessa paikassa asumisen. Sillä on koko ajan stressi ja niin on teilläkin. Älkää enää viivytelkö.
Yhteys kasvattajaan siis. Jos on hyvä kasvattaja ymmärtää auttaa uuden kodin etsinnässä.
Jos uutta koiran tarpeiden vaatimaa kotia ei löydy, niin en pidä koiran lopettamista ollenkaan huonona vaihtoehtona.
Täällä kans reaktiivisen paimenkoiran omistaja. Meillä koira reagoi sisällä ollessa eniten telkkariin ja urheilua ei koiran läsnäollessa voi katsoa ollenkaan, koska laukkaa urheilijoiden perässä ja näykkii ruutua. Jostain syystä on nyt kehittänyt sellaisenkin jutun, että kun keitän vettä vedenkeittimellä niin koira aloittaa hirveän rallin ja räkytyksen. En tiedä miksi, ehkä ollaan joskus lähdetty ulos veden keittämisen jälkeen ja koira muistaa sen. Takin ja kenkien päälle laittaminen aiheuttaa saman jutun. Näitä tipahtelee kuin taivaasta, koira keksii aina uusia asioita mihin reagoi :P En tajua millä näitä voisi kitkeä pois, koska niitä tulee koko ajan lisää :((( Meillä paimennetaan myös vieraita, osaa enemmän ja osaa vähemmän, en tiedä minkä perusteella tuonkin jaon tekee.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vika on yleensä piuhan toisessa päässä.
Useamman koiran omistaneena voin sanoa että kyllä koiralla on se oma luonne.
Joskus apua voi saada haastavaan koiraan kouluttajalta mutta itse olen elänyt niin että haastavankin jäärän koulutus onnistuu, mutta on silti olemassa koiria jotka eivät vaan pysty sietää jotain asioita. Tällöin ei auta pysyminen siellä vaunujen keskuudessa vaan päästä pois, muuttaa maalle!
Meillä on ollut yksi paimenkoira joka leikattiin sen kanssa koitettiin kaikenlaisia työkaluja vuosien mittaan mutta yhä se pysyi itsenään.
Tuolle vain vanhuus toi rauhan, kun näkö ja kuulo heikkeni eikä enää jaksanut hyppiä lenkkien jälkeen niin helpotti. Sitten kuolema korjasi. Helpompi elämä olisi ollut jos olisi etsinyt omistajaksi maalta mummon jolla ei käy vieraita. Siellä olisi ollut varmaan tarpeeksi vähän ärsykkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen verran haluaisin muistuttaa, että on helppo sanoa, että koiran olisi helpompaa jossain muussa perheessä, jossa ei ole lapsia ja jossa on osaavia aikuisia eikä ympäristössä ole paljon ärsykkeitä. Ihmettelen vain mistä kaikille näille reaktioherkille koirille löydetään ne ihanat perheet ja ympäristöt, jossa osaavat ihmiset ottavat haasteelliset koirat hoiviinsa ja rupeavat koulimaan niistä pois ongelmakäyttäytymistä. Sellaista unelmamaailmaa ei ole olemassakaan. Muistakaa kun otatte koiran, että olette vastuussa toisen olennon koko elämästä. Jos elämä koiran kanssa ei suju, lopettakaa koira asiallisesti, sen sijaan, että siirrätte ongelman jollekulle muulle.
Ei varmasti kaikille ongelmakoirille löydykään uutta kotia mutta osalle löytyy. Itsekin suosittelisin ottamaan yhteyttä kasvattajaan.
Harrastatko koiran kanssa mitään? Koira (varsinkin pk-rotuiset) yms, tarvitsee myös aivotyöskentelyä ja tuollainen ongelmakäytös voi johtua myös siitä että koiralla on liikaa energiaa. Monelle koiralle ei riitä pelkät lenkkeilyt, poislukien pienet seurakoirat joille yleensä riittää että saavat olla arjen menoissa mukana sekä lenkit normaalisti. 2-vuotias on nuori koira ja tarvitsee aktivointia. Ikävä sanoa mutta luulen että tässä on otettu liian haastava rotu perheeseen missä ajateltu että koira menisi siinä sivussa :( Uskon että tällä hetkellä tilanne tuntuu toivottomalta ja tarvitsette varmasti lomaa koiranhoidosta. Olisiko joku tuttu hoitopaikka mihin koiran voisi viedä että saisitte hetken rauhoittua ja miettiä mitä teette koiran kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kai ole se sama, joka valitti paimenkoiran pennustaan pari vuotta sitten harva se hetki?
Vierailija kirjoitti:
Et kai ole se sama, joka valitti paimenkoiran pennustaan pari vuotta sitten harva se hetki?
Tiedätkö, että Suomessa on valtavasti paimenkoiria ja ei varmasti ole ihme, jos täällä palstalla on useampi ongelmaisen paimenen omistaja :D Facebookin reaktiivisten koirien ryhmässä on jäseniä 3900, joten ei ihme, jos näitä reaktiivisia ja kaikin puolin ongelmallisia koiranomistajia pyörii täälläkin useampia.
T. Yksi reaktiivisen koiran omistaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harrastatko koiran kanssa mitään? Koira (varsinkin pk-rotuiset) yms, tarvitsee myös aivotyöskentelyä ja tuollainen ongelmakäytös voi johtua myös siitä että koiralla on liikaa energiaa. Monelle koiralle ei riitä pelkät lenkkeilyt, poislukien pienet seurakoirat joille yleensä riittää että saavat olla arjen menoissa mukana sekä lenkit normaalisti. 2-vuotias on nuori koira ja tarvitsee aktivointia. Ikävä sanoa mutta luulen että tässä on otettu liian haastava rotu perheeseen missä ajateltu että koira menisi siinä sivussa :( Uskon että tällä hetkellä tilanne tuntuu toivottomalta ja tarvitsette varmasti lomaa koiranhoidosta. Olisiko joku tuttu hoitopaikka mihin koiran voisi viedä että saisitte hetken rauhoittua ja miettiä mitä teette koiran kanssa?
Toisaalta usein lapsiperheissä on liikaa äksöniä koiralle ja on senkin takia koko ajan kierroksilla eikä osaa rauhoittua.
Shelteillä.on koko ajan enemmän tätä ongelmaa. Koiramme-lehdessä tässä jokau ika itten luonnetestituomarikin oli tähän kiinnittänyt huomiota. Aiemmin on rodun ongelmana ollut varautuneisuus ja arkuus mutta nyt on sekä arkuutta että liian voimakkaita viettejä ongelmien taustalla. Ilmeisesti kasvattajat jalostaa aiempaa enemmän vietikkäitä harrastuskoiria agility- ja tokokisatähtäimellä ja tosiharrastajille. Sitten näiden kanssa ei enää tavislapsiperheet pärjääkään. Aiemmin sheltti on ollut nimenomaan helposti koulutettava ja hallittava, miellyttämisenhaluinen perhekoira, josta on moneen harrastukseen mutta jonka reipas ja liikkuva tavisperhekin ekaksi koiraksi voi ottaa. Ei vissiin enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se agi- ja tokomenestys ei siis olekaan aina hyvä meriitti vanhempien taustoissa, jos perhekoiraa halutaan.
Vierailija kirjoitti:
Shelteillä.on koko ajan enemmän tätä ongelmaa. Koiramme-lehdessä tässä jokau ika itten luonnetestituomarikin oli tähän kiinnittänyt huomiota. Aiemmin on rodun ongelmana ollut varautuneisuus ja arkuus mutta nyt on sekä arkuutta että liian voimakkaita viettejä ongelmien taustalla. Ilmeisesti kasvattajat jalostaa aiempaa enemmän vietikkäitä harrastuskoiria agility- ja tokokisatähtäimellä ja tosiharrastajille. Sitten näiden kanssa ei enää tavislapsiperheet pärjääkään. Aiemmin sheltti on ollut nimenomaan helposti koulutettava ja hallittava, miellyttämisenhaluinen perhekoira, josta on moneen harrastukseen mutta jonka reipas ja liikkuva tavisperhekin ekaksi koiraksi voi ottaa. Ei vissiin enää.
Tämä fiilis itsellekin on tullut ko. rodusta. Ystäväperhe otti sheltin ja ovat ihan tavallinen perhe, ei aiempaa koirakokemusta ja nyt ovat ihan pulassa koiransa kanssa. Heillä suurin ongelma arkuuden ja paimennusvietin kanssa. Siinä olisi tekemistä ammattilaisellekin ja ihan sääliksi käy tuo perhe, kun kovasti odottivat koiraa ja koira onkin aivan liian vaativa heille. Kouluttavat kyllä koko ajan, mutta koira on vissiin ns. loputon suo. Kuulemma ensimmäinen ja viimeinen koira, joka heille tulee, sen verran raskasta on arki ollut heillä. Itsellä taas kokemusta omasta aivan ihanasta leppoisasta sheltistä, joka on kaikkien kaveri ja ei turhia hötkyile. Tää koira toimii myös aksassa ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on ollut kaksi shelttiä aiemmin, olivat vähän aranpuoleisia ja vieraita kohtaan varautuneita ensin mutta tutustuttuaan ystävällisiä. Toinen pallohullu mutta ei sairauteen asti. Paimennusviettiä oli mutta ei siitä siinä vaiheessa ainakaan ongelmaa ollut. Lapsia kyllä lähtivät "pelastamaan" ja ajamaan rantaan päin uimasta... Eivät juuri toisista koirista välittäneet, oma perhe ja "koirasisarus" tärkeimmät. Mitään isompia ongelmia en muista olleen vaikka monia virheitä varmaan niiden kanssa tehtiinkin. Harrastusaksaa mentiin, kunnes lapsien syntymä ja koirien ikä tuli hidasteeksi. En tunnista nykyshelttiä samaksi roduksi näistä ongelmakertomuksista.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on ollut kaksi shelttiä aiemmin, olivat vähän aranpuoleisia ja vieraita kohtaan varautuneita ensin mutta tutustuttuaan ystävällisiä. Toinen pallohullu mutta ei sairauteen asti. Paimennusviettiä oli mutta ei siitä siinä vaiheessa ainakaan ongelmaa ollut. Lapsia kyllä lähtivät "pelastamaan" ja ajamaan rantaan päin uimasta... Eivät juuri toisista koirista välittäneet, oma perhe ja "koirasisarus" tärkeimmät. Mitään isompia ongelmia en muista olleen vaikka monia virheitä varmaan niiden kanssa tehtiinkin. Harrastusaksaa mentiin, kunnes lapsien syntymä ja koirien ikä tuli hidasteeksi. En tunnista nykyshelttiä samaksi roduksi näistä ongelmakertomuksista.
Sepä se, sheltti on niin suosittu, että alkaa näkyä nämä kasvatustyön ikävämmät puolet kannan lisääntyessä. Etenkin, jos kasvattajilla suunta on lisätä agility/toko-koiria niin tokihan näiden on suotavaa olla herkästi reagoivia, jotta pärjäävät harrastuksissa. Eikä siinä mitään, mutta kasvattajan pitäisi olla tosi tarkka siitä minkälaisia pentuja annetaan ns. ihan tavallisiin perheisiin ettei tule ikäviä yllätyksiä.
aika hurjalta kuulostaa tilanteenne. Ikävä kyllä vikaa on varmasti niin koirassa kuin omistajassakin. Koiranne vaatisi rauhallisen ympäristön missä saisi toteuttaa paimennusviettiä. Eli olla ns. hyödyllinen. Paimenkoirilla on paljon häiriökäytöksiä jos eivät saa tehdä oikeasti TYÖTÄ. Sitä vartenhan ne on kuitenkin jalostettu, koiranne toteuttaa tätä käytöstä tietenkin nyt teille epäsopivalla tavalla. Omassa toiminnassanne on varmasti paljon korjattavaa, sitä on tietenkin vaikea näkemättä sanoa mitä voisitte tehdä toisella tavalla.
Koiraa pitäisi kuitenkin myös ihan fyysisesti uuvuttaa, silloin koulutuskin menee huomattavasti paremmin perille. Paljonko koiranne saa olla vapaana päivittäin, siis esim. metsälenkeillä? Tässä tullaan just siihen, että koira onkin jotain muuta kuin perusmöllykkä, se vaatii ihan muuta kuin pari hihnalenkkiä päivässä. Lähipiirissäni on sekä terrieri että paimenrotuinen koira joista kumpikaan ei saa riittävästi rodulle tyypillisiä virikkeitä, tämä näkyy häiritsevänä käyttäytymisenä. Tuollaiset koirat tarvitsevat tuntikausia hommaa päivässä että pysyvät rauhallisina muuten. Todella harva ihminen sitä tuntuu ymmärtävän ja tottakai todella harvalla on mahdollisuus tällaista aktiviteettia ja työtä koiralle tarjotakaan kaupunkioloissa.
Piikille vaan. Susikoirat on muutenkin niin pilalle jalostettuja koiria, että yhden sekopään katoaminen geenipoolista ei haittaa yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Piikille vaan. Susikoirat on muutenkin niin pilalle jalostettuja koiria, että yhden sekopään katoaminen geenipoolista ei haittaa yhtään.
Mikä susikoira? Eihän ap kai ole maininnut muuta kuin että koira on paimenkoira. Saksanpaimenkoira ei ole ainoa paimenkoirarotu, ja sitä paitsi susikoira on idioottimainen nimitys sille.
Eristäkää koira kotona esim. portin taakse johonkin huoneeseen aina kun joku lähtee teiltä, tulee vieraita jne. Ette päästä sitä siihen tilanteeseen mukaan haukkumaan ja paimentamaan. Tehkää tuosta huoneesta koiralle turvallinen ja rauhallinen "oma paikka", jossa sillä on rauhoittavaa tekemistä, esim. luita kaluttavana. Älkää laittako koiraa huoneeseen rangaistuksenomaisesti, vaan rauhoittumaan. Huoneessa olemista pitäisi harjoitella ensin ilman häiriötä, eli antaa koiralle huoneeseen herkkuja, luu tai ihan ruoka, ja jättää alkuun portti auki ja koira sinne syömään. Siitä sitten vähitellen myös portti kiinni, ja koira saa jäädä huoneeseen hengaamaan, vaikka syömiset on loppu. Pois ei pääse, jos kierrokset nousee.
Sitten alatte toteuttaa sitä, että koira portin taa, jos joku lähtee tai tulee.
Ulkona paljon ennakointia: kierrätte kierroksia nostavat asiat parhaanne mukaan niin kaukaa, että kierrokset ei siitä vielä nouse. Tai vaihdatte suuntaa, käännytte vaikka takaisin tulosuuntaan. Palkkio koiralle aina, kun pysyy rauhallisena. Ja vähitellen siitä välimatkaa lyhentämään. Takapakkeja tulee varmasti, ja joskus on vaan mentävä kierroksia nostavaa tilannetta päin, jos tilanne tulee eteen yllättäen eikä väistäminen ole enää mahdollista. Koiralle sellaiset vehkeet päälle (vedonestovaljaat tai kuonopanta, aina kunnollisella kaulapannalla varmistettuna), ettei taluttajan tarvitse jännittää sitä, että pysyykö koira käsissä.
Tuon luonteiselta tuskin saa reagointia ikinä koskaan pois, mutta pienemmäksi sitä voi saada. Itse ei saisi vaan tilanteissa stressata tai hermostua, koska koira kyllä vaistoaa sen, ja kierrokset nousee entisestään.