Pettämisen moralisoijat: miten reagoit, kun ihastuit vieraaseen ja aloit siis pettää henkisesti?

Ihastuin ja rakastuin varattuun mieheen. En ole edes koskenut häneen, mutta sydämessäni rakastan häntä paljon. Meidän välimme olivat hyvin erikoiset ennenkuin lopetin yhteydenpidon kokonaan. Sanoin itselleni ei, koska ajattelin hänen puolisoaan. Tein väärän päätöksen. Tämä on ainoa elämäni enkä suonut itselleni edes yhtä yötä rakastamani miehen kanssa? Mitä vanhemmaksi tulen sitä vähemmän poden syyllisyyttä siitä mitä teen "moraalisesti" väärin ja sitä enemmän kadun sitä että olen kieltänyt itseltäni niin paljon muiden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin ja rakastuin varattuun mieheen. En ole edes koskenut häneen, mutta sydämessäni rakastan häntä paljon. Meidän välimme olivat hyvin erikoiset ennenkuin lopetin yhteydenpidon kokonaan. Sanoin itselleni ei, koska ajattelin hänen puolisoaan. Tein väärän päätöksen. Tämä on ainoa elämäni enkä suonut itselleni edes yhtä yötä rakastamani miehen kanssa? Mitä vanhemmaksi tulen sitä vähemmän poden syyllisyyttä siitä mitä teen "moraalisesti" väärin ja sitä enemmän kadun sitä että olen kieltänyt itseltäni niin paljon muiden vuoksi.

Toivon kyllä oikein kovasti että pettäjämieheni ja tämä toinen nainen olisivat oikeassa kohdassa pysähtyneet punnitsemaan tuota "ainoa elämäni" vs. niiden viattoman yhteensä kuuden lapsen elämää. Vaikka sitten petetyistä puolisoistakin viis, mutta kyllä tässä todella rumaa jälkeä tulee. Että ainut elämä itse kullakin juu. Vanhemman vastuuta ei taida nykyään paljon enää olla olemassa. Ja kun niin vaan kävi eikä ollut tarkoitus mutta ei sille voinut mitään. Just.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen ja pettäminen ovat kaksi eri asiaa, tiedoksi vaan.

Vieraan ajatteleminen ihastuneena toistuvasti on huomattavasti pahempaa pettämistä kuin yksittäinen "tunteeton" pano. Tiedoksi vaan!

Ihmiset fantasioi julkkisten kanssa peuhaamisesta, että sekin sun kirjoissa on henkistä pettämistä. :D

Tuon logiikan mukaan esim myymälävarkauden ajattelusta voisi jo nostaa syytteeseen koska "varasti henkisesti." Ihastuminen ajatustasolla ei ole pettämistä eikä minkään asian ajatteleminen ole rikos. Ihmisillä on itsekontrollista vastaava aivojen otsalohko sitä varten, että näitä mielitekoja ja päättömiä ajatuksia voi vastustaa, eikä niiden mukaan tarvitse toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen ja pettäminen ovat kaksi eri asiaa, tiedoksi vaan.

Vieraan ajatteleminen ihastuneena toistuvasti on huomattavasti pahempaa pettämistä kuin yksittäinen "tunteeton" pano. Tiedoksi vaan!

Ihmiset fantasioi julkkisten kanssa peuhaamisesta, että sekin sun kirjoissa on henkistä pettämistä. :D

Lapset miettivät tuollaisia, ja ehkä jonkin sortin vajaaälyiset, eivät normaalit aikuiset ihmiset.

”Julkkiksen kanssa peuhaamaa!” Kylläpä kiihottaa (not).

Kun ihastuin, järjestin niin, etten tavannut ihastuksen kohdetta, mikäli mahdollista. Ohjasin ajatukset tietoisesti muualle. Ja ei, en pettänyt, en fyysisesti, en henkisesti. Rakastin/rakastan puolisoani. Se on (myös) tahdon päätös, ei pelkkä tunne.

Minä kerroin miehelleni, kun olin pettänyt häntä työkaverini kanssa seksifantasiassani. Ehkä oli virhe, kun kerran johti eroon.

Ajatuksilla on valtava voima! Huorin ei saa tehdä ajatuksissaankaan. Jos tunteita ei ole mukana, pelkkä tarpeita tyydyttävä seksi esim. vaimon haluttomuuden vuoksi rikkoo ihmisiä paljon vähemmän. Kokemusta on molemmista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin ja rakastuin varattuun mieheen. En ole edes koskenut häneen, mutta sydämessäni rakastan häntä paljon. Meidän välimme olivat hyvin erikoiset ennenkuin lopetin yhteydenpidon kokonaan. Sanoin itselleni ei, koska ajattelin hänen puolisoaan. Tein väärän päätöksen. Tämä on ainoa elämäni enkä suonut itselleni edes yhtä yötä rakastamani miehen kanssa? Mitä vanhemmaksi tulen sitä vähemmän poden syyllisyyttä siitä mitä teen "moraalisesti" väärin ja sitä enemmän kadun sitä että olen kieltänyt itseltäni niin paljon muiden vuoksi.

Toivon kyllä oikein kovasti että pettäjämieheni ja tämä toinen nainen olisivat oikeassa kohdassa pysähtyneet punnitsemaan tuota "ainoa elämäni" vs. niiden viattoman yhteensä kuuden lapsen elämää. Vaikka sitten petetyistä puolisoistakin viis, mutta kyllä tässä todella rumaa jälkeä tulee. Että ainut elämä itse kullakin juu. Vanhemman vastuuta ei taida nykyään paljon enää olla olemassa. Ja kun niin vaan kävi eikä ollut tarkoitus mutta ei sille voinut mitään. Just.

Kunnon uhriutuja taas liikkeellä. Se sun pettäjämiehesi olisi kerännyt jossain vaiheessa kamppeensa ja häipynyt ihan ilman tuota toista naistakin. Vai kuvitteletko oikeasti hänen rakastaneen sua kuin elämänsä naista ja teidän elävän yhdessä hautaan saakka?

Kyllä täällä ihan oikeasti on yksi elämä ja meillä kaikilla oikeus viettää se sen kanssa, jota rakastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin ja rakastuin varattuun mieheen. En ole edes koskenut häneen, mutta sydämessäni rakastan häntä paljon. Meidän välimme olivat hyvin erikoiset ennenkuin lopetin yhteydenpidon kokonaan. Sanoin itselleni ei, koska ajattelin hänen puolisoaan. Tein väärän päätöksen. Tämä on ainoa elämäni enkä suonut itselleni edes yhtä yötä rakastamani miehen kanssa? Mitä vanhemmaksi tulen sitä vähemmän poden syyllisyyttä siitä mitä teen "moraalisesti" väärin ja sitä enemmän kadun sitä että olen kieltänyt itseltäni niin paljon muiden vuoksi.

Toivon kyllä oikein kovasti että pettäjämieheni ja tämä toinen nainen olisivat oikeassa kohdassa pysähtyneet punnitsemaan tuota "ainoa elämäni" vs. niiden viattoman yhteensä kuuden lapsen elämää. Vaikka sitten petetyistä puolisoistakin viis, mutta kyllä tässä todella rumaa jälkeä tulee. Että ainut elämä itse kullakin juu. Vanhemman vastuuta ei taida nykyään paljon enää olla olemassa. Ja kun niin vaan kävi eikä ollut tarkoitus mutta ei sille voinut mitään. Just.

Kunnon uhriutuja taas liikkeellä. Se sun pettäjämiehesi olisi kerännyt jossain vaiheessa kamppeensa ja häipynyt ihan ilman tuota toista naistakin. Vai kuvitteletko oikeasti hänen rakastaneen sua kuin elämänsä naista ja teidän elävän yhdessä hautaan saakka?

Kyllä täällä ihan oikeasti on yksi elämä ja meillä kaikilla oikeus viettää se sen kanssa, jota rakastaa.

Toivottavasti lapset myös ajattelevat näin ja hylkäävät pettäjän. Heilläkin kun on vain yksi elämä ja oikeus viettää se miellyttävien ja luotettavien ihmisten seurassa. Tokihan pettäjät aina selittelevät asioita näin omaksi edukseen.

Vierailija kirjoitti:

Minä kerroin miehelleni, kun olin pettänyt häntä työkaverini kanssa seksifantasiassani. Ehkä oli virhe, kun kerran johti eroon.

Ajatuksilla on valtava voima! Huorin ei saa tehdä ajatuksissaankaan. Jos tunteita ei ole mukana, pelkkä tarpeita tyydyttävä seksi esim. vaimon haluttomuuden vuoksi rikkoo ihmisiä paljon vähemmän. Kokemusta on molemmista!

Tarpeita tyydyttävä seksi rikkoo myös avioliiton. Toivottavasti muistit avioehdon.

Ihastun harva se päivä ihmisiin. En eroottisesti, vaikutun syvästi jostakin piirteestä. Siitä on pitkä matka pettämiseen. Kun olen sitoutunut kumppaniini, on se tahdon asia. Tunteet voivat mennä laidasta laitaan. Mutta olenko sitoutunut olemaan tuon ihmisen kanssa lopun elämääni? Tätä kysyn itseltäni. Vastaus on edelleen myönteinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin ja rakastuin varattuun mieheen. En ole edes koskenut häneen, mutta sydämessäni rakastan häntä paljon. Meidän välimme olivat hyvin erikoiset ennenkuin lopetin yhteydenpidon kokonaan. Sanoin itselleni ei, koska ajattelin hänen puolisoaan. Tein väärän päätöksen. Tämä on ainoa elämäni enkä suonut itselleni edes yhtä yötä rakastamani miehen kanssa? Mitä vanhemmaksi tulen sitä vähemmän poden syyllisyyttä siitä mitä teen "moraalisesti" väärin ja sitä enemmän kadun sitä että olen kieltänyt itseltäni niin paljon muiden vuoksi.

Toivon kyllä oikein kovasti että pettäjämieheni ja tämä toinen nainen olisivat oikeassa kohdassa pysähtyneet punnitsemaan tuota "ainoa elämäni" vs. niiden viattoman yhteensä kuuden lapsen elämää. Vaikka sitten petetyistä puolisoistakin viis, mutta kyllä tässä todella rumaa jälkeä tulee. Että ainut elämä itse kullakin juu. Vanhemman vastuuta ei taida nykyään paljon enää olla olemassa. Ja kun niin vaan kävi eikä ollut tarkoitus mutta ei sille voinut mitään. Just.

Kunnon uhriutuja taas liikkeellä. Se sun pettäjämiehesi olisi kerännyt jossain vaiheessa kamppeensa ja häipynyt ihan ilman tuota toista naistakin. Vai kuvitteletko oikeasti hänen rakastaneen sua kuin elämänsä naista ja teidän elävän yhdessä hautaan saakka?

Kyllä täällä ihan oikeasti on yksi elämä ja meillä kaikilla oikeus viettää se sen kanssa, jota rakastaa.

Toivottavasti lapset myös ajattelevat näin ja hylkäävät pettäjän. Heilläkin kun on vain yksi elämä ja oikeus viettää se miellyttävien ja luotettavien ihmisten seurassa. Tokihan pettäjät aina selittelevät asioita näin omaksi edukseen.

Miehesi on pettänyt sinua, mutta ei lapsiaan. Avioliitto ja vanhemmuus ovat kaksi eri asiaa. Vanhemmuus ei pääty eroon. Pettäjä ei ole huono vanhempi. Pettäminen on teko joka kertoo isommista ongelmista parisuhteessa. Minun mieheni petti minua ja jäi kiinni, mutta ei olisi käynyt mielessäkään kertoa sitä lapsille tai vaikuttaa ex-mieheni ja lasten väliseen suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin ja rakastuin varattuun mieheen. En ole edes koskenut häneen, mutta sydämessäni rakastan häntä paljon. Meidän välimme olivat hyvin erikoiset ennenkuin lopetin yhteydenpidon kokonaan. Sanoin itselleni ei, koska ajattelin hänen puolisoaan. Tein väärän päätöksen. Tämä on ainoa elämäni enkä suonut itselleni edes yhtä yötä rakastamani miehen kanssa? Mitä vanhemmaksi tulen sitä vähemmän poden syyllisyyttä siitä mitä teen "moraalisesti" väärin ja sitä enemmän kadun sitä että olen kieltänyt itseltäni niin paljon muiden vuoksi.

Toivon kyllä oikein kovasti että pettäjämieheni ja tämä toinen nainen olisivat oikeassa kohdassa pysähtyneet punnitsemaan tuota "ainoa elämäni" vs. niiden viattoman yhteensä kuuden lapsen elämää. Vaikka sitten petetyistä puolisoistakin viis, mutta kyllä tässä todella rumaa jälkeä tulee. Että ainut elämä itse kullakin juu. Vanhemman vastuuta ei taida nykyään paljon enää olla olemassa. Ja kun niin vaan kävi eikä ollut tarkoitus mutta ei sille voinut mitään. Just.

Kunnon uhriutuja taas liikkeellä. Se sun pettäjämiehesi olisi kerännyt jossain vaiheessa kamppeensa ja häipynyt ihan ilman tuota toista naistakin. Vai kuvitteletko oikeasti hänen rakastaneen sua kuin elämänsä naista ja teidän elävän yhdessä hautaan saakka?

Kyllä täällä ihan oikeasti on yksi elämä ja meillä kaikilla oikeus viettää se sen kanssa, jota rakastaa.

Toivottavasti lapset myös ajattelevat näin ja hylkäävät pettäjän. Heilläkin kun on vain yksi elämä ja oikeus viettää se miellyttävien ja luotettavien ihmisten seurassa. Tokihan pettäjät aina selittelevät asioita näin omaksi edukseen.

Miehesi on pettänyt sinua, mutta ei lapsiaan. Avioliitto ja vanhemmuus ovat kaksi eri asiaa. Vanhemmuus ei pääty eroon. Pettäjä ei ole huono vanhempi. Pettäminen on teko joka kertoo isommista ongelmista parisuhteessa. Minun mieheni petti minua ja jäi kiinni, mutta ei olisi käynyt mielessäkään kertoa sitä lapsille tai vaikuttaa ex-mieheni ja lasten väliseen suhteeseen.

Kerrankin edes yksi tolkun ihminen tällä palstalla! Ei puoliso ja lapset ole mikään yksikkö, josta erotaan. Parisuhteessa ei tarvitse olla, mutta vanhemmuus säilyy. Kaksi ihan eri asiaa.

up