Pettämisen moralisoijat: miten reagoit, kun ihastuit vieraaseen ja aloit siis pettää henkisesti?

Sellaista ei ole tapahtunut. Ihastumiselle ei voi mitään, mutta sille voi tekeekö asian edistämiseksi jotain.

Ihastuminen ja pettäminen ovat kaksi eri asiaa, tiedoksi vaan.

Ihastuinkun luulin, että hän on vapaa. Kun selvisi, että hän on varattu niin pistin pelin poikki. En koe pettäneeni henkisesti, koska mies ei kertonut olevansa varattu.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen ja pettäminen ovat kaksi eri asiaa, tiedoksi vaan.

Vieraan ajatteleminen ihastuneena toistuvasti on huomattavasti pahempaa pettämistä kuin yksittäinen "tunteeton" pano. Tiedoksi vaan!

Ajatukset eivät ole pettämistä. Se on pettämistä jos käytännössä tekee jotain sen ihastuksen kohteen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen ja pettäminen ovat kaksi eri asiaa, tiedoksi vaan.

Vieraan ajatteleminen ihastuneena toistuvasti on huomattavasti pahempaa pettämistä kuin yksittäinen "tunteeton" pano. Tiedoksi vaan!

Ei minusta. Ajatteleminen ei ole pettämistä lainkaan, paneminen sen sijaan on, ihan sama onko siinä tunteita vai ei.

Mitä on henkinen pettäminen? Ihastuminen on ihan normaalia ja luonnollista, mutta menee ohi. Ei se ole pettämistä vaan vain tunne. Taidat vain itse olla löyhämoraalinen ja impulsiivinen ihminen joka yrittää perustella pettämistään sillä ettei voi sille mitään. Ei ihminen ole mikään täysin vaistojensa varassa hapuileva zombie joka ajautuu väkisin parittelemaan jokaisen ihastuksensa kanssa. Sori nyt vaan.

Pidän erittäin heikkoina ja vaarallisina ihmisiä, jotka noin vaan pettävät jonkun ihastustunteen takia. Ovatko muutkin valinnat heidän elämässään noin itsekkäitä, äkillisiä ja tunneperäisiä? Meille ihmisille on suotu järki, joten me voimme harkita.

Ajattelu ei ole pettämistä, teot ne merkitsee.

En tykkäisi jos mieheni harrastaisi netti-, tekstari-, puhelin-seksiä vieraiden naisten kanssa, mielestäni pettämisen raja jo ylittyisi siinä. Suutelu ja seksi vieraan naisen kanssa on myös pettämistä. Halaamista en pidä pettämisenä. Kädestä pitäminen ja poskipusu olisi outoa...

Jos haluaa vieraiden kanssa harrastaa seksiä niin se asia tulee hoitaa oikein, keskustella avoimen parisuhteen mahdollisuudesta ja antaa kumppanille myös sama vapaus. Minä vedän raivarit siitä jos mun ukko pettää mua, mutta en siitä jos meillä on avoin suhde! ja jos minua petetään niin ero tulee helposti, ihan sama onko lapsia vai ei, en jää suhteeseen jossa mua kohtaan käytetään minkäänlaista väkivaltaa ja pettäminen on yks henkisen väkivallan muodoista! En halua tyhmiä miehiä, pitää osata sen verran että tajuaa miten käyttäydytään oikein.

Onko uskollisuus huono arvo? mulla on arvoissa korkeimmalla tavallinen onnellinen perhe-elämä eli kun ollaan yhdessä ja on lapsia niin ollaan uskollisia kumppanille ja hoidetaan parisuhdetta. Normaali ihminen ei halua satuttaa rakastamaansa ihmistä ja pettäminen satuttaa.

Sitten on teitä jotka puhutte että miten voi satuttaa sellainen asia jota ei tiedä, no minäpä heitän sulle vastakysymyksen: miten kehtaat katsoa kumppaniasi enää silmiin pettämisen jälkeen, eikö se kerro että sulla on itsekäs ja röyhkeä luonne?

Ihminen, joka ei voi itselleen mitään... on lähinnä pelottava.

On iso ero, ihastuuko johonkuhun henkisesti, ja tekeekö sitten jotain fyysisesti. Ehkä onnellisin tuntemani pariskunta on sellainen, jossa puolisot kertovat toisilleen aina kun ovat ihastuneet johonkin ihmiseen, ja mihin ominaisuuteen hänessä tämä ihastus kohdistuu. Kumpikaan ei ole mustasukkainen, kun tietävät puolisonsa tunteet, sekä että vaikka toinen tällä hetkellä ihaileekin vaikkapa Mattia uskomattoman hyvän sosiaalisen lahjakkuutensa vuoksi, ei se toinen kuitenkaan aio jättää kumppaniaan Matin takia.

Vierailija kirjoitti:

Pidän erittäin heikkoina ja vaarallisina ihmisiä, jotka noin vaan pettävät jonkun ihastustunteen takia. Ovatko muutkin valinnat heidän elämässään noin itsekkäitä, äkillisiä ja tunneperäisiä? Meille ihmisille on suotu järki, joten me voimme harkita.

Miten niin äkillisiä tai noin vaan? Olen itse ollut yli vuoden ihastunut toiseen mieheen tekemättä asialle mitään, mutta vasta hiljattain tuli liian houkutteleva tilaisuus jota en enää voinut vastustaa ja päädyimme suutelemaan. Ihastumisen voimakkuutta ei voi vähätellä, se pahimmillaan kahlitsee kaikki ajatukset vaikka miten yrittäisit päästä siitä yli.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelu ei ole pettämistä, teot ne merkitsee.

Amen.

Tyhmä mies on onnettomuus. Niin se vaan on. Älä ota tyhmää miestä, sanoivat jo esivanhemmat. Kannattaa kuunnella viisaita.. 

Eiksniin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen ja pettäminen ovat kaksi eri asiaa, tiedoksi vaan.

Vieraan ajatteleminen ihastuneena toistuvasti on huomattavasti pahempaa pettämistä kuin yksittäinen "tunteeton" pano. Tiedoksi vaan!

T: Tekosyitä keksivä pettäjänarsisti joka ei ymmärrä hävetä.

Miehelleni, joka on ollut aina suuri pettäämisen vastainen vouhottaja, oli aika suuri henkisen kasvun paikka kun tajusi, että eihän se ole edes pois häneltä, jos ihastun johonkin toiseen (hänelle ei tietääkseni ole käynyt näin). Sittemmin totesi, että ei häntä kyllä oikeastaan haittaa yhtään mikään puuhasteluni, jos se ei ole häneltä pois mitenkään, jos haen muualta niitä asioita, mitä en häneltä saa. Eli meidän suhteesta tuli jossain määrin avoin. Seksiä en ole harrastanut muiden kanssa, ei kiinnosta, mutta välittämistä, ymmärrystä, läheisyyttä ja sen sellaista kyllä. Olen kyllä onnellinen mieheni kanssa ja aiomme elää yhdessä loppuun saakka, mutta tietynlaista ymmärrystä ja henkistä yhteyttä on turha hakea hänen suunnaltaan. Onneksi ei tarvitse ja elämä hymyilee. Minulle on myös se ja sama, jos mieheni haluaisi toteuttaa itseään jonkun toisen kanssa, mitäpä se olisi minulta pois jos haluaa kuitenkin elää vain minun kanssani.

Jokainen ihastuu, se ei ole pettämistä, teot ratkaisevat.

Moralisoin kyllä pettämistä, muttei se tarkoita, ettenkö olisi joskus itse pettänyt tai ettenkö tajuaisi miten voimakas halu voi olla. Halua pitää vaan vastustaa.

Mä ihmettelen miten tämä on niin raivoa herättävä ja mustavalkoinen aihe. Ihmiset ei enää kestä kumppaneiltaan oikein mitään vaan suhteista on tullut max muutaman vuoden kestäviä kerrasta poikki-suhteita.

Jotenkin käsittämätöntä miten puolisolta ei hyväksytä toiseen ihastumista (vaikka sen eteen ei mitään tekisikään), pornoa (sekin on jonkun mielestä pettämistä) tai edes mitään syvällisempää juttelua jos vastapuoli sattuu olemaan vastakkaista sukupuolta. Pettäminen on toki väärin mutta henkistä väkivaltaa..?

Olen mäkin joutunut petetyksi kuten suuri osa meistä. Ymmärrän kuitenkin että joskus olosuhteet vie mukanaan ja joskus ihan oikeasti myös siinä suhteessa on vikaa eikä pettäjä olekaan automaattisesti sairas sika ja ikuisen leiman otsaansa ansainnut.

Kerran porvoossa ihastuin toiseen naiseen.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Ajatukset eivät ole pettämistä. Se on pettämistä jos käytännössä tekee jotain sen ihastuksen kohteen kanssa.

Tämmöisiä määreitä ei ole olemassakaan. Ne on yleensä heikko mieli päättänyt omaksi voitokseen, että muut ovat niitä "väärässä" olijoita ja itse ollaan oikeassa.

Sinkkumies