Lue keskustelun säännöt.
Tylyä kohtelua lasta kohtaan.
25.08.2018 |
Olen joutunur seuraamaan aika ajoin läheisen ystäväni uusperhe-elämää. Ystävän lapsi ensimmäisestä liitosta on 5-vuotis poika. Äidillä ja pojalla olivat aikaisemmin läheiset ja lämpimät välit. Pieni poika on melko vilkas mutta todella herttainen ja sydämellinen. Nyt sydämeni on särkynyt todella koska uuden avomiehen taholta tulee todella kylmäävää kohtelua lasta kohtaan. Miehen ilmekin on aina vihainen, kasvot vääränä huutaa tälle pienelle
Äiti ei mielestäni puolusta lastaan vaan on välinpitämätön tai menee miehen puolelle. Mitään rakkautta en enää näe äidillä olevan lasta kohtaan
, poika tekee heidän mielestään kaiken väärin. Poika on vielä iloinen aina tavatessamme , mutta kuinka kauan? En tiedä miten puuttua tilanteeseen ilman että välimme menisivät poikki ja menettäisin kokonaan kosketukseni tuohon lapseen?Miten voin puuttua tilanteeseen , neuvoja pyydän.
Kommentit (79)
Voisitko vaan sanoa suoraan silläkin uhalla, että ystävyys vaarantuu? Minä otin riskin, sanoin suoraan, välit meni poikki, mutta en missään nimessä kadu. Tein oikein lasta kohtaan. Ajattelen aina, että lapsen etu on tärkein ja lapsi tarvitsee kaiken avun kun on vielä niin riippuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa tekisit av -klassikon, eli lasun.
Hirveä tilanne lapsen kannalta. Jotain tuolle on tehtävä.
Omalta osaksi voit ainakin olla ihana, kannustava, lempeä, ymmärtävä jne. poikaa kohtaan.
Voisiko asiasta puhua äidille kahdenkesken. Nätisti kuinka tuntuu pahalta... Ja olet huolissasi ihanasta pienestä pojasta. Tarkoituksesi ei ole olla ilkeä, mutta olet pannut merkille tällaista asioita... Ja ne vaikuttavat lapseen ikävästi.
Si*amaista kuinka lapsi jätetään yksin ja hyljätään negaation ympäröimänä. Lapsen tuska on kova, etkä mihinkään pääse pakenemaan tilannetta, se on vain kestettävä :(
Niin kai sitten, olen vain kiintynyt siihen lapseen ja haluaisin olla tukena ja turvana joka tapauksessa, mutta välit voivat katketa tässä tapauksessa
ap
Vierailija kirjoitti:
Niin kai sitten, olen vain kiintynyt siihen lapseen ja haluaisin olla tukena ja turvana joka tapauksessa, mutta välit voivat katketa tässä tapauksessa
ap
No sun täytyy tehdä se punninta. Itse en halunnut seurata vierestä kuinka pienen ihmisen oikeuksia poljetaan. Ties vaikka mitä psyykkisiä seurauksia tuosta vielä aiheutuu. Henkistä väkivaltaahan tuokin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yllätä ettei tällainen mammoja kiinnosta...
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä ettei tällainen mammoja kiinnosta...
Miten niin ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan mies ei voi olla niin iihhaannaaaa, että oma lapsi joutuu toissijaiseksi. Ap sano sille h*r*oäidille ihan suoraan. Kannattaisi miettiä ja ottaa suloinen poikansa sydämen ykköseksi ja joku äijä sijalle ... jotain 1000 tai sinnepäin.
Juttele lapsen kanssa. Jos lapsi pitää äidin uudesta miehestä, niin mitään hätää ei silloin ole... Et varmasti kuitenkaan kovin suurta osaa elämästäsi vietä tuon perheen seurassa, joten voi olla mahdollista että olet vaan osunut kylään silloin kun miehellä on ollut huono päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet oikeassa, tulen puuttumaan tilanteeseen ihan lähiaikoina.
Kova huoli on lapsesta, jopa pelkään hänen puolestaan.
Nöyryyttävää kohtelua saa osakseen.
Mistä sä nyt muka sen tiedät, miten siellä kotona lapselle puhutaan 24/7? Asutko kaverisi luona vai miksi kuvittelet tietäväsi asiasta kaiken, miehen ilmeet ja huutamiset ja äidin rakkaudettomuuden?
Älä puutu asiaan, josta et oikeasti tiedä mitään.
Tai jos puutu, puutu suoraan tilanteessa ja sanomalla sille miehelle itselleen. "Miksi huudat tuolla lailla pienelle lapselle, voisitko rauhoittua ja puhua ystävällisemmin?"
Mutta et ala höpistä ystävällesi mitään "oi kun mun sydän särkyy kun et enää rakasta lastasi" huttua. Totta kai äiti lastaan rakastaa, vaikka ei ihan joka sekunti tälle lepertelisikään vieraan ollessa kylässä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitko vaan sanoa suoraan silläkin uhalla, että ystävyys vaarantuu? Minä otin riskin, sanoin suoraan, välit meni poikki, mutta en missään nimessä kadu. Tein oikein lasta kohtaan. Ajattelen aina, että lapsen etu on tärkein ja lapsi tarvitsee kaiken avun kun on vielä niin riippuvainen.
Saiko lapsi apua vai lempattiinko sinut vain elämästä ja et ole enää näkemässä kuinka lapsi kärsii?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllätä ettei tällainen mammoja kiinnosta...
Miten niin ei?
Todella hiljaista verrattuna muihin ketjuihin. Ei juuri kukaan ota kantaa, ei tuomita järkyttyneinä ja äärimmäisine sanavalintoineen... Toista olis jos olis isä ja isän uus. Kokeile vaikka. Kopsaa teksti, vaihda osapuolten sukupuolet, mieluiten myös lapsen, laita tänne parin kk:n päästä, niin näet mitä tapahtuu.
Äidit saa laiminlyödä ja kohdella lapsiaan huonosti ihan vapaasti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka kerralla sitten on ollut huono päivä joka jatkunut koko vierailun ajan.
Muille mies on mukava paitsi tälle lapselle
Joka tapauksessa, Puhu sille äidille Ja miehelle, jos teet lasun lapsi kärsii Varmasti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko vaan sanoa suoraan silläkin uhalla, että ystävyys vaarantuu? Minä otin riskin, sanoin suoraan, välit meni poikki, mutta en missään nimessä kadu. Tein oikein lasta kohtaan. Ajattelen aina, että lapsen etu on tärkein ja lapsi tarvitsee kaiken avun kun on vielä niin riippuvainen.
Saiko lapsi apua vai lempattiinko sinut vain elämästä ja et ole enää näkemässä kuinka lapsi kärsii?
Mitäs se ketään auttaisi, että olisin seuraamassa kärsimystä, jolle en tekisi yhtään mitään kuitenkaan? En tiedä saiko välitöntä apua. Siinä mielessä toki vaikutti asiaan, että olin silloin ainoa (!) laajasta piiristä, joka sanoi yhtään mitään ja nyt jokunen muukin on rohkaistunut pitämään lapsen puolia. En siis antanut hiljaista hyväksyntää aivan mielivaltaiselle vanhemman käytökselle. Tulen myös olemaan rehellinen todistaja, jos oikeuteen mennään ja joku haluaa objektiivisen ja rehellisen kannanoton.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko vaan sanoa suoraan silläkin uhalla, että ystävyys vaarantuu? Minä otin riskin, sanoin suoraan, välit meni poikki, mutta en missään nimessä kadu. Tein oikein lasta kohtaan. Ajattelen aina, että lapsen etu on tärkein ja lapsi tarvitsee kaiken avun kun on vielä niin riippuvainen.
Näinkin, mutta sitten et voi enää auttaa lasta, kun välit menee etkä tiedä lapsen nykytilaa ja tarviiko enemmän apua (lastensuojeluilmoitus).
Puolensa ja puolensa.
Sepäs se ap. Et voi sanoa heille asiasta,ja vaikka sanoisitkin ,he panisivat sinuun varmasti välit poikki ja näinollen et nyt , etkä tulevaisuudessa voi olla lapselle tukena ja turvana.
Sinun on nyt oltava todella varovainen ja hienotunteinen.
Olet mahdollisemman paljon lapsen kanssa ,jos kukaan ei sitä estä.
Lapsi tukeutuu taatusti sinuun .Riittää ,kun on yksi rakastava ja ymmärvävä ihminen lähellä.Se voi olla tarhan täti,koulun opettaja,naapuri,sukulainen , kummi tai kuka hyvänsä ,joka ymmärtää lasta.
Mutta ole ystävällinen myös lapsen vanhemmille,muuten apusi menee hukkaan.
Voiko lapsi esim olla välillä luonasi yökylässä tai voitko hakea häntä esim päiväkodista,mutta älä ala neuvoa vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko vaan sanoa suoraan silläkin uhalla, että ystävyys vaarantuu? Minä otin riskin, sanoin suoraan, välit meni poikki, mutta en missään nimessä kadu. Tein oikein lasta kohtaan. Ajattelen aina, että lapsen etu on tärkein ja lapsi tarvitsee kaiken avun kun on vielä niin riippuvainen.
Saiko lapsi apua vai lempattiinko sinut vain elämästä ja et ole enää näkemässä kuinka lapsi kärsii?
Mitäs se ketään auttaisi, että olisin seuraamassa kärsimystä, jolle en tekisi yhtään mitään kuitenkaan? En tiedä saiko välitöntä apua. Siinä mielessä toki vaikutti asiaan, että olin silloin ainoa (!) laajasta piiristä, joka sanoi yhtään mitään ja nyt jokunen muukin on rohkaistunut pitämään lapsen puolia. En siis antanut hiljaista hyväksyntää aivan mielivaltaiselle vanhemman käytökselle. Tulen myös olemaan rehellinen todistaja, jos oikeuteen mennään ja joku haluaa objektiivisen ja rehellisen kannanoton.
Parempi lapselle että Ap sanoo äidille, äiti suuttuu ja lemppaa elämästä vai se, että AP lapsen elämässä ja yrittää näin lasta auttaa?
Voitko jutella lapsen kanssa, otttaa joskus kyläileen yksinään, yökylään yms..
Ottaa johonki auttavaan puhelimeen yhteyttä, kai esim perheneuvolastakin voisi vinkkejä saada miten tuollaisessa tilanteessa olisi parein toimia.
Ihana että haluat AP lasta auttaa.
Ei olis pitänyt lukea tätä. Sydän murtui. Ihan hirveää... mut kyllä usein biologisetkin vanhemmat osaa olla todella tylyjä. En ymmärrä miksi hankkia lapsia, jos niitä kohtelee vain jatkuvana riippakivinä ja oman pahan olon kaatopaikkana. Näitä on suvussanikin.