Oletteko törmänneet sellaiseen, että jollain on räikeästi erilainen uskomus tilanteestaan, kuin todellisuus?

:D

?

Onko esimerkkiä ap?

Toisinaan itsestäni tuntuu, että muilla on huomattavasti erilainen käsitys tilanteestani. Minä nyt kuitenkin oletan tietäväni totuuden vähän paremmin. Tai ainakin, etten ole niin mustavalkoinen todellakaan.

Minä itse. Tein vastuuttoman suuren taloudellisen investoinnin kun olin juuri jäämässä työttömäksi. Olin 150-prosenttisen varma, että saisin heti uuden työpaikan, eikä ajatus hankinnan järkevyydestä käynyt mielessäkään. Tai kävi, mutta kognitiivinen dissonanssini vaimensi sen nopeasti.

Läheiset koettivat varoitella, mutta en uskonut. Jostain syystä nämä talousasiat ovat minulle sokea piste, jossa meinaan kieltää faktat kokonaan. Veikkaan olevan vanhemmilta opittu tapa. Työttömyys ja talousvaikeudet sekä katumus vyöryikin myöhemmin päälle ja ihan kunnolla.

mania, psykoosi, defenssi

Minun äitini on muistisairas. Hän ei tajua (tai muista!) sitä itse, vaan omasta mielestään pärjää loistavasti yksin asuessaan, vaikka kuka tahansa näkee että hän ei osaa mennä minnekään ilman saattajaa, lääkkeet jäävät ottamatta ja laskut maksamatta...

Kovin tavallinen on ap:n kuvaama tilanne.

Kasarin lopulla työelämän ensiaskelien aikana tuli törmättyä pariin Wanhan Liiton tulipalokommunistiin.

Lada oli työläisen ainoa oikea (ja paras) auto, kaupaksi kävi vain E-kaupat, STS oli se ainoa oikea työmiehelle sallittu kapitalismin linnake yms, joka käänteessä muistettiin rienata herroja ja kapitalisimperialistista länsimaailmas.

Olihan se vähän järkkyä, etenkin kun työläisparatiisin loppuaikoja mentiin eli NL:n hajoaminen tapahtui parin vuoden päästä.

Tervessii vaan sinne 49:n suuntaan, hyvin te veditte niitä satuja.

Ei nyt ihan osu aloittajan kuvaukseen, mutta minua välillä turhauttaa kun ihmiset on niin epärealistisen positiivisia kannustaessaan. Uskottelevat vanhalle ikityöttömälle että kyllä tämä vielä töitä löytää, nelikymppiselle ikisinkulle että kyllä se puoliso vielä tulee vastaan ja kroonisesti sairaalle että kyllä se vielä siitä paranee.

Lähipiirin anorektikko. 170cm/40kg oli mielestään kamala läski, joka söi liikaa, eli esimerkiksi puolikkaan omenan.

Vierailija kirjoitti:

Onko esimerkkiä ap?

No voin nyt kertoa, olen työttömänä (opiskelu toivon mukaan alkaa kohta) mutta huomasin tänään että ylläpidän jonkinlaista positiivista "vääristymää" itsestäni , että teen ahkerasti töitä (yritän toki muussa elämässä) sitten jotenkin aivopierumaisesti havahduin, että enhän minä ole tällä hetkellä töissä , ihmeteltyäni rahan vähyyttä. Ankea esimerkki mutta ole hyvä :D

No eräs tuttava ainakin kuvittelee ilmeisen vilpittömästi voivansa päätellä tai tulkita kaikkien muiden tekojen ja päätösten taustat ja motiivit jne. Hänen ajattelunsa on kauniisti sanottuna suoraviivaista, eikä hän ota huomioon mahdollisuutta että hän ei tiedäkään kaikkea.

Kukkuluuruu olen tomaatti

No kyllähän näitä on.

Vanha mies paasaa miten ahkera on ja todellisuus on, että hankkii omaisuutensa rltlstelyllä. Kulkee rikkinäisissä vaatteissa, on ruma ja likainen ja luulee itseään nuorempien naisten olevan ihastuneita.

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän näitä on.

Vanha mies paasaa miten ahkera on ja todellisuus on, että hankkii omaisuutensa rltlstelyllä. Kulkee rikkinäisissä vaatteissa, on ruma ja likainen ja luulee itseään nuorempien naisten olevan ihastuneita.

Rötöksillä siis omaisuus.

Sitten on näitä jotka itse tekevät vaikka mitä epärehellistä, mutta vaanivat ylimpiä moraalinvartijoina toisia. Suurennuslasilla etsivät arvosteltavaa. Ainahan sitä löytyy jotain. Kuitenkin asian outous ja räikeys on siinä, että omaa käytöstä ei nähdä epänormaalina.

Kaverini mielestä hänellä on ihana mies, vaikka tämä mies on pettänyt häntä ja piikittelee häntä jatkuvasti milloin mistäkin syystä.

Alkoholisti, joka ei kaiken jälkeen vieläkään sisäistä, että hänellä on sairaus nimeltä alkoholismi. Kuvittelee voivansa "ottaa yhden". Joka sitten venyy sen pari-kolme viikkoa. Selvin päin tekee päätöksen lähteä sille tielle.

Mulla on työntekijä, joka kuvittelee olevansa ihan huippu. Täysin epärealistiset luulot itsestään. Ottaa mm kaikki kunniat itselleen kaikista onnistumisista joihin on ollut edes pienelläkin siivulla osallisena, kuvittelee kannattelevansa suurinta työmäärää jne.

Oudointa on, että ihan oikeasti luulee niin eikä tajua lainkaan mitä ympärillä tapahtuu. On aivan äimän käkenä kun annan palautetta mm suoritusten määrästä, laadusta jne. Pöyristyneenä kyseenalaistaa ammattitaitoni ja kertoo kerta toisensa jälkeen "siitä isosta kaupasta jonka teki 2v sitten" (jota ei edes tehnyt vaan minä tein, hän hoiti paperityön ja otti nimmarit kun pyysin ja asiakkaan kehuessa ratsastaa nyt tällä saavutuksella).

Olen hämmentynyt. Kyseessä ei ole mikään ikävä narsistinen ihminen vaan tämä tyyppi ihan oikeasti onnistuu unohtamaan todellisuuden ja vääristää sen omassa mielessään itselleen sankarilliseksi.