Kyllä lasten laittaminen kaiken muun edelle menee joissain perheissä överiksi!

Se, joka keskeyttää, tuntee olevansa toisen yläpuolella, joten jos lapsi (ainakin yli 1,5 vuotias) tätä tekee niin aikuisen kannattaa ottaa auktoriteetti takaisin mitä pikimmin. Kun keskeyttää, niin sanot toisen nimen ”Maija, Maija!” pari kertaa kuuluvampaan ääneen kunnes hiljenee ja saat puheenvuoron. Tätä kun toistaa, niin toinen oppii olemaan keskeyttämättä. Keskeyttäjää ei palkita sillä, että asiattomaan aikaan aloitettu puhe kuunnellaan. Ei tarvitse siis sanoa tai opettaa, että ei saa keskeyttää, vaan käytöksellään osoittaa, että keskeyttämiseksi ei saa mitään.

Toimii myös aikuisten keskeyttäjien kanssa.

Odota hetki, vastaan kohta.

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi entinen äiti (hauska termi), huomenta vaan kaikille.

Kun meidän lapset olivat pieniä, seurasin sivusta sukulaisperhettä, jossa saman ikäiset lapset, jotka laitettiin kaiken edelle. Perheen äiti oli kymmenen vuotta kotona, lapsia ei laitettu päiväkotiin, perhe lomaili aina lasten ehdoilla ja teki kaiken siitä näkökulmasta, mikä oli lapsille kivaa. Nyt heidän lapsensa ovat jo nuoria aikuisia ja äiti on töissä. Mutta edelleen hän elää lastensa kautta. Nämä ovat ikään kuin vastuussa äitinsä onnesta - jos lapsilla menee hyvin, äidillä menee hyvin. Vaikeuksistaan nämä lapset eivät äidilleen mielellään kerro, koska tämä hyppää niihin niin täysillä mukaan, tuputtaa omia ratkaisuvaihtoehtojaan jne. Tiedän tämän, koska meidän (nuoret aikuiset) lapset tapailevat joskus toisiaan. 

Pariskunta ei ole koskaan lomaillut kahdestaan, eikä heillä oikein ole muuta yhteistä kuin lapset. Kuopus oli yksin kotona ilman vanhempia ensimmäisen kerran täysi-ikäisenä - ja silloinkin vain yhden yön ja tuon ainoan kerran. Asuu edelleen kotona, on opiskelija. Jokin aika sitten tämä äiti valitti, ettei poika tee mitään kotitöitä vaan on kuin täysihoidossa. En ihmettele. Äiti oli sitä mieltä, ettei lapsilla saa teettää mitään työtä. Ei esimerkiksi päästänyt poikaansa kesätöihin edes 18-vuotiaana vaan maksoi tälle lomarahaa omasta pienestä palkastaan. Tyttären sen sijaan päästi - tai tämä on itsenäisempi. 

Ehkä ikävintä on se, että näiden vanhempien elämä on aika tylsää. Kumpikaan ei ole koskaan harrastanut mitään, ei täydentänyt opintojaan tai opiskellut mitään uutta, saatika matkustanut missään ilman lapsia. Kaikki on  tehty lasten vuoksi ja lasten eteen itseä ajattelematta. Nyt ei sitten edes kesälomalla keksitä mitään tekemistä yhdessä...

Ja sinulla on loistava oma elämä: Se että kyyläät vuosikymmeniä tiiviisti sukulaisesi elämää.

Jep, jep. Tällaiselle ihmiselle on nimikin: JUORUÄMMÄ.

*keskeyttämisellä -41

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset ovat osa perhettä, eivät maailman napa. Tavat opetettiin jo pienille - ei keskeytä eikä huudeta päälle. Enhän hyväksyisi sitä puolisoltani tai ystäviltänikään.

Tuo on tosi karhunpalvelus lapsille, huono tapa joka säilyy aikuisuuteen. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin ihminen joka kälättää päälle ja keskeyttää!

Ja miksi pitää olla harrastuksia ja ostoksia joihin ei ole varaa?? Juuri kuulin perheestä jolla on kymmeniä tuhansia vippivelkaa em syystä. Harrastukset varojen mukaan. Kirppiksiltä löytyy merkkivaatteitakin jos on pakko saada

Mutta jos joku sanoisi kesken keskustelun sulle, että hiljaa, odota vuoroasi ja hyvässä lykyssä painaisi sormensa suullesi, voisi olla että ihmettelisit.. Miksi lapsille siis saa tehdä niin?

Niinpä. Se tuottaa lapselle häpeää.

Ja sitten ihmetellään meidän suuria mt-kustannuksia, kun ihmiset ovat häpeällä kasvatettuja.

No minkä ihmeen takia niitä peruskäytöstapoja pitäisi opettaa vain häpeällä? Eikö tosiaan ole mitään muita tapoja kasvattaa lasta?

Niin miksi pitää mennä överiksi, mikä ihme tuo sormen painaminen suulle edes on? Kyllä on ihan peruskäytöstapa, että jos kaksi tai useampi ihminen juttelee ja yhdellä on lause kesken niin ei siihen rynnätä ja aloiteta omaa juttua. Ja kyllä se on vanhemman tehtävä tämä lapselle opettaa. Jos vaikka töissä olisin tuollaisessa tilanteessa (on pari työkaveria jotka tuota tekee) niin kyllä sanon silloinkin, esim. että "Joo, hetki." tai "Saanko sanoa tämän nyt loppuun?". Ja tulee mieleen sellaisiakin tilanteita, että luennolla on jouduttu sanomaan, että kuunteletteko loppuun ja otetaan kysymykset sitten yms... Että ei tämä vain lasta koske, valitettavasti (lapselta vielä ymmärtää, kun harjoittelu on kesken), eikä ole mitään nolaamista. Kyllä nuo päällepuhujat nolaavat ihan itse itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä kuuntelen kaikkia, jotka keskeyttää. Oli se sitten lapsi tai työkaveri. Keskeytän oman hommani ja keskityn kuuntelemaan. Ei lapsenkasn tarvitse olla hiljaa,muos siihen ei ole syytä.

Minulla ei ole tätä tapaa, että vain yksi puhuu. Vuorovaikutus toimii parhaiten latinotyyppisesti.

Toinen asia on se, jos olen tekemässä jotain, mitä ei voi keskeyttää. On vaikka keskittymistä vaativa asia, tai kuuntelee ohjeita tms. Silloin en vain huomioi lasta. Kyllä lapsi oppii, milloin voi keskeyttää ja milloin ei.

Mutta lapselleko ei voi mitenkään sanoa, että ODOTA HETKI, KUUNTELEN/ KUUNTELEMME SINUN ASIASI HETI KUN RIITTA ON SANONUT ASIANSA LOPPUUN/OLEN SAANUT TEHTYÄ TÄMÄN ASIAN X

Mikä helvetti tuossa on niin vaikeaa? Se on mun mielestäni aivan normaalia käytöstä.

Muutenkin mun mielestäni kaikki sellaiset tavat, joilla ei pärjää kodin ulkopuolella, on tosi typeriä opettaa lapselle. Esim. just päälle puhuminen ja keskeyttely. ONko se sitten oikeasti päivähoidon/koulun asia kitkeä tuollainen tapa, kun varmaan järkikin sanoo, että siellä missä on vaikka 20 lasta yhtäaikaa, ei vaan voi toimia niin, että jokainen saa mölytä ja keskeyttää just silloin kun impulssi iskee.

Se, ettei keskeytä toista, on myös kohteliaisuutta ja kunnioitusta toista ihmistä kohtaan, ja sitä voi alkaa kyllä opettamaan jo 1-2vuotiaalle. Lempeästi ja rakkaudella. Että häntä aivan varmasti kuunnellaan ihan samalla lailla kuin kuunnellaan loppuun se, jonka hän oli keskeyttämässä.

Vierailija kirjoitti:

Entisiä äitejä rasittavimpia ovat entiset isät, jotka ei aikoinaan ole edes tehneet kotona tai lasten kanssa mitään, mutta jotka kokee jonkinlaisen pedagogisen herätyksen kuusikymppisinä.

Sekin Helsingin sosiaaliviraston pappa, joka kulkee ratikoissa kyyläämässä, käyttääkö nykyvanhemmat siellä kännykkää, vaikka LAPSI ON PAIKALLA.

Jotka suvereenisti itse uppoutuivat aikoinaan työhönsä, rotareihin ja sanomalehteen 99-prosenttisesti ja sen yhden prosentin käyttivät lapsille karjumiseen.

Appeni esim jaksaa marmattaa selän takana tyttärensä lastenkasvatuksesta AINA, vaikka itse ei ole koskaan tehnyt tikkua ristiin kotona. Ja lapsensa olivat käytännössä heitteillä.

KYLLÄ! Juuri näin.

Ikävä kyllä mun lasten jutut on aina tärkeämpiä, kuin joku turhan aikainen juoruaminen.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisen jutut eivät ole yhtään sen tärkeämpiä kuin lapsenkaan.

Eli saako siis aikuinen tulla ja keskeyttää lapsen jutut? Miksi ei saa, jo kerran keskeyttäminen on ok?

Missä kohtaa lapsen siis pitäisi oppia olemaan keskeyttämättä, ja miten? Miksi ihan normaalien käytöstapojen opettamisesta on yht´äkkiä tehty jotain häpeän aiheita? Miksi lapsen suulle pitäisi painaa sormi ja sanoa "ole hiljaa"?

Eikö voi vaan sanoa, että kultapieni, odota hetki, Liisa sanoo ensin asiansa, ja sitten on sinun vuorosi?

Eikö lapsen tarvitse siis odottaa vuoroaan missään muussakaan asiassa, koska siitä voisi tulla häpeää jos siihen ohjaisi? 

Entä jos lapsi keskeyttää toisen lapsen? Sekin on ok? Hiljainen väistyköön, jotta se jolla on terävimmät kyynerpäät saa varmasti tilansa aina kun haluaa?

 

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä mun lasten jutut on aina tärkeämpiä, kuin joku turhan aikainen juoruaminen.

Ikävä kyllä, joko sun elämässä ei ole mitään tärkeää sisältöä tai ihmisiä tai sitten vaan kasvatat lapsistasi huonotapaisia.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä mun lasten jutut on aina tärkeämpiä, kuin joku turhan aikainen juoruaminen.

Aika surkeaa että sinusta ei ole normaaliin älylliseen keskusteluun muiden ihmisten kanssa. Ei mahda äitiytesikään kovin kummoista olla, jos et osaa edes aikuisten kanssa keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä mun lasten jutut on aina tärkeämpiä, kuin joku turhan aikainen juoruaminen.

Mahtaakohan opettaja koulussa tai esimies työpaikalla olla sitä mieltä sinun maailman napasi höpinät ovat kovinkin tärkeitä? Varoita nyt edes lastasi siitä että muu maailma ei välttämättä ole yhtä kiinnostunut hänen jutuistaan kuin äitikulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä kuuntelen kaikkia, jotka keskeyttää. Oli se sitten lapsi tai työkaveri. Keskeytän oman hommani ja keskityn kuuntelemaan. Ei lapsenkasn tarvitse olla hiljaa,muos siihen ei ole syytä.

Minulla ei ole tätä tapaa, että vain yksi puhuu. Vuorovaikutus toimii parhaiten latinotyyppisesti.

Toinen asia on se, jos olen tekemässä jotain, mitä ei voi keskeyttää. On vaikka keskittymistä vaativa asia, tai kuuntelee ohjeita tms. Silloin en vain huomioi lasta. Kyllä lapsi oppii, milloin voi keskeyttää ja milloin ei.

Mutta lapselleko ei voi mitenkään sanoa, että ODOTA HETKI, KUUNTELEN/ KUUNTELEMME SINUN ASIASI HETI KUN RIITTA ON SANONUT ASIANSA LOPPUUN/OLEN SAANUT TEHTYÄ TÄMÄN ASIAN X

Mikä helvetti tuossa on niin vaikeaa? Se on mun mielestäni aivan normaalia käytöstä.

Muutenkin mun mielestäni kaikki sellaiset tavat, joilla ei pärjää kodin ulkopuolella, on tosi typeriä opettaa lapselle. Esim. just päälle puhuminen ja keskeyttely. ONko se sitten oikeasti päivähoidon/koulun asia kitkeä tuollainen tapa, kun varmaan järkikin sanoo, että siellä missä on vaikka 20 lasta yhtäaikaa, ei vaan voi toimia niin, että jokainen saa mölytä ja keskeyttää just silloin kun impulssi iskee.

Se, ettei keskeytä toista, on myös kohteliaisuutta ja kunnioitusta toista ihmistä kohtaan, ja sitä voi alkaa kyllä opettamaan jo 1-2vuotiaalle. Lempeästi ja rakkaudella. Että häntä aivan varmasti kuunnellaan ihan samalla lailla kuin kuunnellaan loppuun se, jonka hän oli keskeyttämässä.

Ja lapsen on opittava että hänen asiansa on vähempi pätöinen kuin jonkun toisen asia?

Ei kiitos.

Ja kyllä, jos on porukka aikuisia, vaikka 20 henkeä, on möly melkoinen, jokainen puhuu omaa asiaansa. On aika homma saada ne hiljenemään.. Jos sä siinä huudat että nyt hei hiljaa et mä saan puhua rauhassa, niin voi olla että ei onnistu.

Miksi sitä pitää vaatia lapsilta???

Mieti nyt vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisen jutut eivät ole yhtään sen tärkeämpiä kuin lapsenkaan.

Eli saako siis aikuinen tulla ja keskeyttää lapsen jutut? Miksi ei saa, jo kerran keskeyttäminen on ok?

Missä kohtaa lapsen siis pitäisi oppia olemaan keskeyttämättä, ja miten? Miksi ihan normaalien käytöstapojen opettamisesta on yht´äkkiä tehty jotain häpeän aiheita? Miksi lapsen suulle pitäisi painaa sormi ja sanoa "ole hiljaa"?

Eikö voi vaan sanoa, että kultapieni, odota hetki, Liisa sanoo ensin asiansa, ja sitten on sinun vuorosi?

Eikö lapsen tarvitse siis odottaa vuoroaan missään muussakaan asiassa, koska siitä voisi tulla häpeää jos siihen ohjaisi? 

Entä jos lapsi keskeyttää toisen lapsen? Sekin on ok? Hiljainen väistyköön, jotta se jolla on terävimmät kyynerpäät saa varmasti tilansa aina kun haluaa?

 

Miksi juuri tätä tuntuu olevan niin vaikea ymmärtää? Se että lapselle opetetaan käytöstavat ei tarkoita, että häntä laiminlyödään eivätkä vanhemmat koskaan huomioi. Ihan kuin tässä muka olisi vain ne ääripäät, että joko lasta häpäistään tai sitten annetaan käyttäytyä ihan miten huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä kuuntelen kaikkia, jotka keskeyttää. Oli se sitten lapsi tai työkaveri. Keskeytän oman hommani ja keskityn kuuntelemaan. Ei lapsenkasn tarvitse olla hiljaa,muos siihen ei ole syytä.

Minulla ei ole tätä tapaa, että vain yksi puhuu. Vuorovaikutus toimii parhaiten latinotyyppisesti.

Toinen asia on se, jos olen tekemässä jotain, mitä ei voi keskeyttää. On vaikka keskittymistä vaativa asia, tai kuuntelee ohjeita tms. Silloin en vain huomioi lasta. Kyllä lapsi oppii, milloin voi keskeyttää ja milloin ei.

Mutta lapselleko ei voi mitenkään sanoa, että ODOTA HETKI, KUUNTELEN/ KUUNTELEMME SINUN ASIASI HETI KUN RIITTA ON SANONUT ASIANSA LOPPUUN/OLEN SAANUT TEHTYÄ TÄMÄN ASIAN X

Mikä helvetti tuossa on niin vaikeaa? Se on mun mielestäni aivan normaalia käytöstä.

Muutenkin mun mielestäni kaikki sellaiset tavat, joilla ei pärjää kodin ulkopuolella, on tosi typeriä opettaa lapselle. Esim. just päälle puhuminen ja keskeyttely. ONko se sitten oikeasti päivähoidon/koulun asia kitkeä tuollainen tapa, kun varmaan järkikin sanoo, että siellä missä on vaikka 20 lasta yhtäaikaa, ei vaan voi toimia niin, että jokainen saa mölytä ja keskeyttää just silloin kun impulssi iskee.

Se, ettei keskeytä toista, on myös kohteliaisuutta ja kunnioitusta toista ihmistä kohtaan, ja sitä voi alkaa kyllä opettamaan jo 1-2vuotiaalle. Lempeästi ja rakkaudella. Että häntä aivan varmasti kuunnellaan ihan samalla lailla kuin kuunnellaan loppuun se, jonka hän oli keskeyttämässä.

Ja lapsen on opittava että hänen asiansa on vähempi pätöinen kuin jonkun toisen asia?

Ei kiitos.

Ja kyllä, jos on porukka aikuisia, vaikka 20 henkeä, on möly melkoinen, jokainen puhuu omaa asiaansa. On aika homma saada ne hiljenemään.. Jos sä siinä huudat että nyt hei hiljaa et mä saan puhua rauhassa, niin voi olla että ei onnistu.

Miksi sitä pitää vaatia lapsilta???

Mieti nyt vähän.

Missä ihmeessä sä vietät aikaasi, jos edes aikuisilla ihmisillä ei ole normaaleja käytöstapoja? Sinänsä ymmärrän, ettet opeta lapsillesi parempaa jos et sellaista ole koskaan nähnytkään.

[alentuvaan sävyyn]

Noniin, mitä asiaa sinulla oli?

Vierailija kirjoitti:

[alentuvaan sävyyn]

Noniin, mitä asiaa sinulla oli?

Edelleen, se että lapsi joutuu odottamaan suunvuoroa, ei tarkoita etteikö aikuinen olisi kiinnostunut lapsen asiasta. Se ettet itse saa sillä haluamallasi sekunnilla suunvuoroa, ei tarkoita etteivätkö muut kuuntelisi mitä sinulla on sanottavana. Se vain tarkoittaa, että sinä et ole maailman napa ja muut ihmiset ansaitsevat saman kunnioituksen kuin sinäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lasten kuuluisi olla elämän keskiö, vaan osa sitä, kaikkinensa. Yksi mukelo jonka kanssa olin paljon tekemisissä, harrasti tätä keskeyttelyä, ihana tyyppi mutta tää vähän rasitti. Kerran sitten demonstroin asiaa, selitti siskolleen jotakin ja aloin vain puhua kovempaan ääneen päälle. Katsoi ihmeissään, ja kysyin harmittiko kun keskeytin? Ymmärsi yskän.

Älkää kasvattako lapsista maailmannapoja, se on oikeasti karhunpalvelus.

Ehkä se vaan ihmetteli, mikä hepuli sulle tuli. Lapsi kun säikähtää tuollaista omituista möykkää, niin sanoo kyllä vaikka mihin. Et opettanut mitään, teit itsestäsi vaan todella epävakaan aikuisen lapsen silmissä..

Voi huoh, oltiin sen verran hyviä tuttuja, että pystyttiin juttelemaan asia ihan kunnolla läpi. Curling-vanhemmuus on välinpitämättömyyden jälkeen pahinta. Lapsen täytyy oppia, että maailmassa on muitakin.

En mä ikävä kyllä ymmärrä mikä aikuisten jutuissa on niin mahtavaa ja ainutlaatuista ettei niitä voisi keskeyttää?

Missä iässä jutuista tulee niin spessuja ettei pienen ihmisen jutut enää ole yhtä tärkeitä?

On samantekevää kumman jutut ovat mahtavia ja ainutlaatuisia, mutta lapsi tarvitsee ohjausta ja kasvatusta, ettei hyviin tapoihin kuulu keskeyttää toisten juttuja.

Mistä muuten lapsi oppisi odottamaan vuoroaan, ellei kotona ja vanhempien seurassa. Ja sitä taitoa lapsi tarvitsee kipeästi myöhemmin esim. päiväkodissa ja koulussa.

Ap. on niin oikeassa ja monessa perheessä niin totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset ovat osa perhettä, eivät maailman napa. Tavat opetettiin jo pienille - ei keskeytä eikä huudeta päälle. Enhän hyväksyisi sitä puolisoltani tai ystäviltänikään.

Tuo on tosi karhunpalvelus lapsille, huono tapa joka säilyy aikuisuuteen. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin ihminen joka kälättää päälle ja keskeyttää!

Ja miksi pitää olla harrastuksia ja ostoksia joihin ei ole varaa?? Juuri kuulin perheestä jolla on kymmeniä tuhansia vippivelkaa em syystä. Harrastukset varojen mukaan. Kirppiksiltä löytyy merkkivaatteitakin jos on pakko saada

Mutta jos joku sanoisi kesken keskustelun sulle, että hiljaa, odota vuoroasi ja hyvässä lykyssä painaisi sormensa suullesi, voisi olla että ihmettelisit.. Miksi lapsille siis saa tehdä niin?

Miksi pitää sanoa noin? Mä sanon "odota pieni hetki" ei mitään törkeää ja mitenkään alistavaa. Ai niin mutta mä olen vain tyhmä lapseton.

Miksi sen pitää odottaa? Miten sun asiat on niin tärkeitä, että saat ikinä keskeyttää mitään keskustelua? Onko sun lisäs keskusteluun sinusta niin tärkeä? Et kai kuvittele että "anteeksi kun keskeytän" on sen hienompi lause kuin "äiti äiti" tai joku muu mitä lapsi käyttää?

Sanotaanko sinulle usein odota hetki?

Mulle ei sanota usein odota hetki, koska ymmärrän jos toisten asia on kesken ja odotan omaa vuoroani. Tuo on ihan normaalia kanssa käymistä.

Asian tärkeydellä ei ole väliä, se asia puhutaan ensin mikä oli kesken. Toki jos hengenvaara on niin asia on eri.

Suosittelen sulle kovasti oman elämän hankkimista, ei ole tervettä että elämä on noin lapsipainotteista ettei edes omia asioitaan voi rauhassa puhua.

Jos ja kun lasten ei anneta keskeyttää puhetta, on kultaakin arvokkaampaa suoda sen jälkeen heille puheenvuoro. Ja mikä tärkeintä, oikeasti kuunnella ja reagoida siihen.

Itselleni kävi niin, ettei vanhempani juuri koskaan oikeasti kuunnelleet mitä minulla on asiaa. Nykyisin tunnen alemmuudentunnetta, enkä aina viitsi tuoda esille mielipidettäni siksi, koska ajattelen, ettei sitä välttämättä kuitenkaan kuunnella. Eli elän lapsuuden torjuttua kuviota yhä uudelleen ja uudelleen.

Kuunnelkaa lastanne! :)