Lue keskustelun säännöt.
Olen syntynyt vuonna -87 ja tottunut siihen, että hyvinvointiyhteiskunta on murentunut silmieni edessä pala kerrallaan
23.08.2018 |
Aina ennen minua on ollut aika, jolloin asiat ovat olleet hyvin. Sitten ne on romutettu juuri, kun minun olisi aika "nauttia" näistä samoista asioista. Onko muilla samanikäisillä tälläisiä kokemuksia?
Esimerkkejä:
Kun olin pieni, olimme melko hyvin toimeentulevia. Mutta lama vei isän työpaikan, talomme ja vanhempien luottotiedot. Loput lapsuudestani elin köyhyydessä.
Kun menin peruskouluun, oli laman jäljiltä menossa opettajien lomautukset ja kovat säästötoimet. Oppikirjat olivat hiirenkorvilla ja monesti luokassa ei ollut opettajaa ollenkaan.
Lukiossa taisin sentään olla nousukauden aikana, mutta eipä sinne mitään lisäresursseja oltu laitettu. Yliopistoon mennessä oli juuri tullut yliopistouudistus, joka oli pistänyt korkeakoulujen rakenteen uusiksi ja samalla leikannut valtavasti henkilökunta- ja opetusresursseja. "Uudistaminen" jatkui pitkin opintoja ja jengiä pistettiin koko ajan pihalle opiskelijamäärien kasvaessa. Lopulta tuli vielä nykyhallituksen isot leikkaukset.
Ennen yliopistoa olin jonkin aikaa töissä ja olisin saanut asuntolainaa omaan kämppään, mutta kas kun uusi lama ehti iskeä pari kuukautta ennen neuvotteluja niin jäi saamatta. Sitä ennen lainaa sai kuka vaan. Näin sanottiin pankista ihan suoraan. Nyt asun edelleen vuokralla eikä tästä näytä olevan tietä ulos. Vuokrat myös lähtivät eksponentiaaliseen nousuun aivan yhtäkkiä noihin samoihin aikoihin.
Kun valmistuin, juuri hetkeä aiemmin oli ehtinyt olla maisteriryntäys työmarkkinoille eikä töitä ollut. Myös pitkittynyt lama vaikeutti asioita. Töihin päästyäni kävi ilmi, että vakipaikasta on nykyään turha enää haaveilla ja palkanmaksukin on vähän niin ja näin. Omalla alallani on tapahtunut erikoinen muutos, jonka myötä aiemmin hyväpalkkaisista hommista tulikin jotain ihan muuta - samalla, kun vaatimustaso ja tehokkuuspaineet kasvoivat.
Eläkkeelle en edes kuvittele pääseväni ja neuvolatkin ehditään varmaan lakkauttaa, ennen kuin saan esikoiseni maailmaan.
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 77 ja 80-luku on elämäni parasta aikaa ylivoimasesti. Silloin oli kaikki hyvin. Pikku-Eltsuja joka kadun kulmassa. Ei ollu älypuhelimia ja muuta sontaa. Mustamies oli niin kummallinen näky, että sitä jäätiin katsomaan hetkeksi. Sit tuli 90-luku ja oli kiva mennä lama suomessa opiskelemaan, kun tiesi että valmistuu kortistoon jos ei oikeasti mieti mitä opiskelis. Muistan kun moni kaveri haaveili ihan muusta silloin mitä sit opiskeli. Se oli niin epävarmaa aikaa ja myöhemmin sitten vanhempana moni opiskeli sen mistä haaveili. Kaveripiiristä tuli monta putkaria ja kokkia, kun noille oli varmasti duunia. Itsekin opiskelin kokiksi sen takia.
Olen syntynyt -78 ja 2000-luku on elämäni parasta aikaa ylivoimaisesti. Omista paskoista valinnoista kannattaa syyttää sitä peilissä näkyvää kaveria ja keskittyä jonkun kuvitteellisen valtaeliitin mollaamisen sijaan tekemään omalle tilanteelle jotain jos se ei miellytä.
Itsekin ihmettelen näissä keskusteluissa sävyä, että Suomessa on paha suurtyöttömyys ja miltään alalta ei saa töitä. Silti joillain aloilla on jopa työvoimapulaa, ei mene siis ihan yksyhteen jutut.
Aina ei valitettavasti pääse tekemään sitä unelmatyötään, mutta eipä ole tainnut maailma juuri missään historian vaihessa olla ollut niin reilu, että jokainen saa työn juuri sieltä unelma-alalta.
Lainaan itseäni kun jäin pohtimaan, että olisiko se suurin ongelma juuri siinä, että tälle meidän ikäluokalle on isku vasten kasvoja, kun asiat eivät menekään juuri niinkuin minä halusin. Eli mielessä tietty ala ja koulutus, valmistuttua ei työllistytä ja sen johdosta lamaannutaan valittamaan, ettei töitä ole.
Sen sijaan, että kokoaa itsensä ja katsoo tilannetta rehellisesti, eli täytyykö lähteä etsimään töitä muilta aloilta, myös niiltä jotka ovat koulutukseen nähden matalampia.
Töitä pitäisi myös löytyä siltä opiskelupaikka kunnalta. Vanhempieni 40-luvulla syntynyt sukupolvi muutti ympäri maata työn tai uran perässä. Nyt työn takia vaikkapa Tampereelta Lahteen muuttaminen on monelle ajatuksena mahdoton.
Onko kohtuullista, että aviopari revitään erilleen, kun toinen jää vakitöihin Helsinkiin (vakitöitä saatavilla vain pääkaupungissa alalla) ja toimen joutuu lähtemään etsimään töitä toiselta puolelta maata? Minusta ei.
Sinustako on kohtuullista kustantaa se kaipaamaai kohtuullisuus toisten lompsasta?
No näinhän te kokoomuslaiset teette, otatte oman "paremminvointinne" toisten selkänahasta hyväksikäyttämällä heikommassa asemassa olevilta.
Te olette yksi hel"vetin SYÖPÄ. Te olette koulukiusaajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin juuri Malcolm Gladwellin kirjan siitä, miksi jotkut ihmiset menestyvät. Luulin ensin sen sisältävän vain amerikkalaista vouhotusta innostumisesta tms. Pointti olikin se, että vaikka esim. lahjakkuus ja ahkera työnteko ovat välttämättömiä, paljon on kiinni tilanteista, silkasta tuurista. Ei ole sattumaa, että Bill Gates ja moni muu tietokonevelho oli syntynyt 50-luvun loppupuolella, että kanadalaisista jääkiekkoilijoista suurin osa on syntynyt alkuvuodesta jne. jne.
Siksi tällainen keskusteluketju on minusta todella hyvä: kaikki ei ole itsestä kiinni. Toki asioihin voi itse vaikuttaa, mutta on sulaa hulluutta väittää, että kaikilla ihmisillä on yhtä hyvät mahdollisuudet vaikka mihin. Esim. perhetausta vaikuttaa siihen, miksi jotkut ovat hyviä ajamaan asiaansa, toiset eivät. Kaikki tällainen on minusta pyritty Suomessa vaientamaan, onhan meillä ihana ja tasa-arvoinen peruskoulu jne. Käytännössä tällainen sinänsä hyvä tasa-arvoajattelu on johtanut siihen, että jokainen epäonnistuminen käsitetään ihmisen omaksi mokaksi. Oikeasti oma perhetausta ym. "perintö" kannattaa rehellisesti huomioida elämäänsä suunnitellessaan ja ponnistaa siltä alustalta.
Itse olen duunariperheestä ja opiskellut sittemmin yliopistossa. Olin pihalla kuin lumiukko, ja tajusin vasta myöhemmin, että ei se kaikki avuttomuus ollut vain omaa tyhmyyttäni, sillä monilla muilla tukiverkostot olivat ihan eri luokkaa. Eikä kyse ole vain taloudellisesta tukemisesta tms. selvärajaisesta, vaan se koko kodin henkinen ilmapiiri muokkaa lapsen ajattelutapaa. "Duunarikulttuuriperimällä" on ollut pahuksen vaikeaa ajatellakaan mitään itsensä markkinointia ja verkostoitumista. Siinä missä jotkut muut olivat imeneet tällaista oppia jo lapsuudessaan, huomaamattaan, minun sukuni hämmästeli Oikeaa Ylioppilasta ja odotti, että joku tarjoaa minulle töitä virastosta heti kun valmistun.
Tällä kaikella en tarkoita, että jos on duunariperheestä, ei kannata ajatellakaan yliopistoa tms. Tarkoitan vain sitä, että pitää tajuta maailman olevan epäreilu ja miettiä realistisesti, mitä se töidensaanti nyt vaikka yliopiston jälkeen vaatii ja toimia sen mukaan. Jos oma maatilan emäntänä ollut mummo, joka osaa hädin tuskin lukea, sanoo, että tärkeintä on vain päästä yliopistoon ja siitä se sitten sujuu itsestään, kannattaa ehkä hankkia vähän muutakin opastusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ahne sukupolvi saanut jo haluamansa?
Jokainen sukupolvi rakentaa itse oman hyvinvointinsa. Raha ei tule itsekseen seinään. Joku sen on sinne laittanut. Tänä päivänäkin tuhannet suomalaiset tekevät työtä ja kauppaa jotta ulkomailta saadaan haalittua rahaa Suomen talouden pyörittämiseksi.
Sinä olet aivan kuutamolla vallitsevasta todellisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin ihmettelen näissä keskusteluissa sävyä, että Suomessa on paha suurtyöttömyys ja miltään alalta ei saa töitä. Silti joillain aloilla on jopa työvoimapulaa, ei mene siis ihan yksyhteen jutut.
Juu, raksalle opiskellut antisosiaalinen Pekka vaan sinne lähihoitajaksi. Mikä voisi mennä vikaan?
Niin. Viisasteluistasi huolimatta
a) koko soteala ei ole yhtäkuin lähihoitaja
b) työvoimapulaa on muuallakin, tässä top 15 koko Suomen alueelta:
https://www.ammattibarometri.fi/Toplista.asp?maakunta=suomi&vuosi=18i&k…Saa katsottua myös aluekohtaisesti, jos kiinnostaa.
Työvoimapulaa ei ole. Pula on rehellisistä työnantajista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin ihmettelen näissä keskusteluissa sävyä, että Suomessa on paha suurtyöttömyys ja miltään alalta ei saa töitä. Silti joillain aloilla on jopa työvoimapulaa, ei mene siis ihan yksyhteen jutut.
Juu, raksalle opiskellut antisosiaalinen Pekka vaan sinne lähihoitajaksi. Mikä voisi mennä vikaan?
Niin. Viisasteluistasi huolimatta
a) koko soteala ei ole yhtäkuin lähihoitaja
b) työvoimapulaa on muuallakin, tässä top 15 koko Suomen alueelta:
https://www.ammattibarometri.fi/Toplista.asp?maakunta=suomi&vuosi=18i&k…Saa katsottua myös aluekohtaisesti, jos kiinnostaa.
Työvoimapulaa ei ole. Pula on rehellisistä työnantajista.
Olet kokeillut jokaisen alan läpi, vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kuitenkin luonteeltasi melko optimisti kun puhut lasten hankkimisesta tällaiseen maailmaan, vaikka ne neuvolatkin tosiaan ehditään varmasti lakkauttaa ennen kuin niiden tarve on sinulla ajankohtainen.
Jep, ihan sama kokemus ja olen syntynyt alkuvuodesta '87.
Lama iski perheeseen, kun olin jotain kolmen tai neljän. Viimeistään viisi vuotiaana tajusin, että ihan turha haaveilla mistään aurinkomatkoista, joita telkkarissa mainostettiin, talo menee pakkohuutokauppaan, isäni firma kaatuu ja vanhempani alkoholisoituivat luottotiedottomina. Äiti ei pystynyt jatkamaan opintoja yliopistossa, vaan joutui menemään matalapalkka-alalle ensimmäiseen työpaikkaan jonka sai. Ekaluokalla muistan nämä säästötalkoot ja miten typerissä asioissa kunta vielä pihisteli. Ei saanut pitää omaa aapista, vihkot olivat kierrätyspaperista tehtyjä, joista kumi meni läpi ja teksti ei erottunut ja työkirjoihin ei saanut tehdä merkintöjä että ne voivat mennä seuraavalle. Ostimme lopulta vihkot itse ja aapisen saimme, kun siskoni tuli perään ekalle. Silti ne kirjat löytyivät kuusi vuotta myöhemmin varastosta käyttämättöminä, joista kunta oli säästellyt, mutta kuntahan olisi köyhtynyt jos ne olisi meille annettu.
Yläasteella karsittiin pois kaikki nuorten tukitoimet, ja jollei halunnut harrastaa liikuntaa, niin harrastusmahdollisuuksia ei ollut. Kuraattorille oli mahdoton päästä, koska se karsittiin tarpeettomana. Olimme se porukka, joka oli liian vanha lasten harrastuksiin ja liian nuoria tehdäksemme itsenäisesti mitään muutakaan. Olimme siis se sukupolvi, jonka perään ei soiteltu joka välissä, joista vanhemmat eivät tienneet eikä välittäneet missä olemme ja joka kokeili olutta ekan kerran jo 14-vuotiaana. Silloin ei tehty lasua humalaisesta nuoresta, silloin vietiin kotiin oksentamaan ja nukkumaan humala pois. JATKUU
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain esikoiseni pari vuotta sitten, ja silloin kunta taas säästi, eli neuvolapalveluita supistettiin kesän ajalta ja käyntejä harvennettiin. Lapsella oli kasvussa jotain häikkää, joten kuuluimme siihen porukkaan, joka kävi viikottain tarkistuksilla, mutta esimerkiksi kaverillani oli pitkiäkin taukoja kun piti käydä näytillä ja kesällä piti mennä yksityiselle jos halusi selvittää onko jokin hätänä. Raskauden alku oli myös jännittävää aikaa. Jollei miehelläni olisi ollut varaa viedä minua yksityiselle sen jälkeen kun tikku näytti plussaa, niin olisimme joutuneet odottelemaan rv 12 asti, että pääsee ensimmäiseen ultraan. Sitä ennen olisimme päässeet vain neuvolan aataminaikaisten laitteiden äärelle etsimään vähän sydänääniä. Toisessa raskaudessa pidin taas pääni, ja onneksi pidin, ja menimme yksityiselle, koska julkisella puolella olisin varmaan kuollut verenvuotoon, koska raskaus olikin kohdun ulkopuolinen. Yksityiseltä minut kiidätettiin heti sairaalaan seurantaan.
Työpaikasta on turha haaveilla ja vihaan tehdä töitä vanhempieni ikäisille tai vanhemmille pomoshenkilöille, koska en jaksa sitä suunsoittoa siitä miten lapset olisi pitänyt tehdä vasta opintojen ja vakituisen työpaikan saamisen jälkeen ja miten nykynuoriso ei osaa suunnitella tai ennakoida mitään. Parasta oli kun itse kitkuttelin osa-aikaisessa duunissa laittoman pienellä palkalla, ja kävin samaan aikaan iltalukiossa, niin pomoni piti huolen siitä että tiesin olevani kakkosluokan kansalainen. Kuulemma hyvällä suunnitellulla olisin välttänyt tämän eli käynyt sen lukioni aiemmin tai samaan aikaan kuin toiset, mutta silloin perheemme vielä käsitteli laman jälkipyykkejä. Äiti oli velkasaneerauksessa, faija kuopassa ja elimme tt-tuella, joten ei siinä kauheasti käyty lukiota varsinkaan jos lapsilisätkin loppuivät täytettyäni 17. Lisäksi kuuntelin sitäkin, miten olen laiska kun en jaksa kulkea edestakaisin viikosta toiseen pelkällä bussilla sitä samaa triangelia kouluun, töihin ja kotiin ja tulla pirteänä esittämään kiinnostunutta töistä, joissa sain katkaista selkäni naurettavan pienestä liksasta jolla katoin hyvä jos kuluja. Oli huvittavaa, että kotona makaava kaverini sai 1800 euroa kelasta ja sossusta tukiaisia lapsen varjolla, itse jouduin ottamaan lisää lainaa että selviän arjesta ja opiskeluista.
Nyt vasta pääsin korkeakouluun, mutta lapsen tein ennen kuin ehdin täyttää 30. Siitä pidin kiinni, mutta enempää lapsia ei tule tänne köyhtymään. JATKUU -->
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin ihmettelen näissä keskusteluissa sävyä, että Suomessa on paha suurtyöttömyys ja miltään alalta ei saa töitä. Silti joillain aloilla on jopa työvoimapulaa, ei mene siis ihan yksyhteen jutut.
Juu, raksalle opiskellut antisosiaalinen Pekka vaan sinne lähihoitajaksi. Mikä voisi mennä vikaan?
Niin. Viisasteluistasi huolimatta
a) koko soteala ei ole yhtäkuin lähihoitaja
b) työvoimapulaa on muuallakin, tässä top 15 koko Suomen alueelta:
https://www.ammattibarometri.fi/Toplista.asp?maakunta=suomi&vuosi=18i&k…Saa katsottua myös aluekohtaisesti, jos kiinnostaa.
Ihmettelen tuota työvoimapulapropagandaa. Itse hiljattain valmistuin yhdelle noista "pula"aloista, en työllistynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteessa pomonihan oli oikeassa siinä, että kävin lukion periaatteessa väärään aikaan, mutta minkäs teet. En ymmärrä ton vanhemman sukupolven tapaa viisastella ja nälviä aina kun siihen tulee tilaisuus. Tämäkin äijä ajeli itse bemarilla samaan aikaan kun menin tuolla sohlossa, joten sieltä oli sitäkin paremmalla syyllä hyvä huudella. Olen nyt tuon koulun taputellut ajat sitten ja opiskelen jo korkeakoulussa, mutta olisihan se aika lottovoitto suomeen syntymisen jatkoksi saada vielä korkeakoulupaikan jatkoksi hyvä työpaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 77 ja 80-luku on elämäni parasta aikaa ylivoimasesti. Silloin oli kaikki hyvin. Pikku-Eltsuja joka kadun kulmassa. Ei ollu älypuhelimia ja muuta sontaa. Mustamies oli niin kummallinen näky, että sitä jäätiin katsomaan hetkeksi. Sit tuli 90-luku ja oli kiva mennä lama suomessa opiskelemaan, kun tiesi että valmistuu kortistoon jos ei oikeasti mieti mitä opiskelis. Muistan kun moni kaveri haaveili ihan muusta silloin mitä sit opiskeli. Se oli niin epävarmaa aikaa ja myöhemmin sitten vanhempana moni opiskeli sen mistä haaveili. Kaveripiiristä tuli monta putkaria ja kokkia, kun noille oli varmasti duunia. Itsekin opiskelin kokiksi sen takia.
Olen syntynyt -78 ja 2000-luku on elämäni parasta aikaa ylivoimaisesti. Omista paskoista valinnoista kannattaa syyttää sitä peilissä näkyvää kaveria ja keskittyä jonkun kuvitteellisen valtaeliitin mollaamisen sijaan tekemään omalle tilanteelle jotain jos se ei miellytä.
Itsekin ihmettelen näissä keskusteluissa sävyä, että Suomessa on paha suurtyöttömyys ja miltään alalta ei saa töitä. Silti joillain aloilla on jopa työvoimapulaa, ei mene siis ihan yksyhteen jutut.
Aina ei valitettavasti pääse tekemään sitä unelmatyötään, mutta eipä ole tainnut maailma juuri missään historian vaihessa olla ollut niin reilu, että jokainen saa työn juuri sieltä unelma-alalta.
Lainaan itseäni kun jäin pohtimaan, että olisiko se suurin ongelma juuri siinä, että tälle meidän ikäluokalle on isku vasten kasvoja, kun asiat eivät menekään juuri niinkuin minä halusin. Eli mielessä tietty ala ja koulutus, valmistuttua ei työllistytä ja sen johdosta lamaannutaan valittamaan, ettei töitä ole.
Sen sijaan, että kokoaa itsensä ja katsoo tilannetta rehellisesti, eli täytyykö lähteä etsimään töitä muilta aloilta, myös niiltä jotka ovat koulutukseen nähden matalampia.
Töitä pitäisi myös löytyä siltä opiskelupaikka kunnalta. Vanhempieni 40-luvulla syntynyt sukupolvi muutti ympäri maata työn tai uran perässä. Nyt työn takia vaikkapa Tampereelta Lahteen muuttaminen on monelle ajatuksena mahdoton.
Onko kohtuullista, että aviopari revitään erilleen, kun toinen jää vakitöihin Helsinkiin (vakitöitä saatavilla vain pääkaupungissa alalla) ja toimen joutuu lähtemään etsimään töitä toiselta puolelta maata? Minusta ei.
Kuka sinulle on luvannut, että elannon saaminen vaatisi vain kohtuullisia ponnistuksia? Ihmiset ovat iät ja ajat muuttaneet työn ja elannon perässä. Avioparit ovat iät ja ajat eläneet erillään. Filippiineiltäkin miljoonat ovat löhteneet siirtotyöläisiksi elannon vuoksi. Miksei tamperelainen voisi tehdä samaa?
Minusta filippiiniläinen työläisperheen elämä ei ehkä ole se ideaali, jota Suomessa olisi hyvä tavoitella. Mutta tietysti ihmisillä on asioista eri mielipiteitä.
Filippiiniläinen sentään tavoittelee parempaa elämää omin voimin. Sinä haluat kustantaa ideaalisi toisten lompakosta.
Joku sen filippiiniläisen nälkäpalkankin maksaa. Se,jolla on rahaa ja valtaa pitää pienipalkkaista siivoojaa maailman äärestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa pomonihan oli oikeassa siinä, että kävin lukion periaatteessa väärään aikaan, mutta minkäs teet. En ymmärrä ton vanhemman sukupolven tapaa viisastella ja nälviä aina kun siihen tulee tilaisuus. Tämäkin äijä ajeli itse bemarilla samaan aikaan kun menin tuolla sohlossa, joten sieltä oli sitäkin paremmalla syyllä hyvä huudella. Olen nyt tuon koulun taputellut ajat sitten ja opiskelen jo korkeakoulussa, mutta olisihan se aika lottovoitto suomeen syntymisen jatkoksi saada vielä korkeakoulupaikan jatkoksi hyvä työpaikka.
Mitä se pomollesi kuului, olikohan itse edes nähnyt lukiota?
No kuinka elämän rakentaa. Vanhempani kokivat työttömyysjaksoja. Tekivät hanttihommia. Isä sai 10v mitaliin ja lomautuksen. Löysi uuden työn ja kk palkka tippui puolella. Äitille tuli Burn out. Nyt työttömänä vuosia. Sinnittelevät työelämänaloittelevan palkalla. Itse en huomannut osannut kaivata mitään. Kävin koulut ja amk vasta aikuisena. Miehekseni löysin yhteiskunnan pahasti päähänpotkiman, joka silti pärjäsi paremmin kuin moni jolla on kaikki hyvin.
Luottotietoja ei kummallakaan mutta mitä sen väliä kun jäi koko maa rapakon taa. Löytyi maa jossa kansalaisia kohdellaan ihmisinä. Suomi tappaa. Täällä Elämä on hyvä. Toimeentulo, lapsi ja kiva koti. Syödään lähiruokaa, niitä lampaita ja tomaatteja jotka kasvaa ja voi hyvin kivenheiton päässä. Vesi on puhdasta ja ilma saasteetonta ja rikollisuus 0. Pieni paratiisi. Mikä estää lähtemästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin näkemyksetöntä ajatella, että hyvinvoinnin suunta on alaspäin. Mittareilla katsottuna kyllä elintaso näyttäisi menevän ylöspäin? Äitini sai minun 1960-luvun alussa, äitiyslomaa oli 3 kk, yksi ennen synnytystä kaksi jälkeen. Itse opiskelin lukioon asti ilman tietokoneita, lähdin opiskelemaan patjan ja kahvipannun kanssa. Mitään ilmaisia tukia en saanut pariin ensimmäiseen vuoteen vanhempien tulojen vuoksi (vaikka lapsia niin paljon ettei rahaa kotoa riittänyt), lainalla ja kesätöillä tulin toimeen. Olen muuttanut elämässäni hyvin monta kertaa, asunut eri kaupungeissa ja eri maissa, välillä tuhansien kilometrien päässä miehestä. Nyt oikein hyvässä työssä, hyvä palkka mielekäs työ. On vaatinut "uhrauksia", valmiutta lievään epämukavuuteen, uskallusta hypätä uuteen. Tuon olettaisin olevan vielä helpompaa nykyään EU:n vapaiden työmarkkinoiden aikana. Omaan kohtaloonsa voi vaikuttaa, olla aktiivinen ja valmismuuttamaan tai kouluttamaan itseään työn ja uran takia - tai keskittyä kotona valittamaan, koska muutto on mahdoton siskon kummin kaiman/naapurin kissan vuoksi. Miettikääpä kuinka teillä nuo muuttamiset ovat huomattavasti helpompia kuin aikoinaan Ameriikkaan tai Ruotsiin muuttamiset: kielitaito, yhteydenpito, matkustaminen, yhtenäisempi kulttuuri...
Oma elämäni sekä sisarusten elämä meni totaalisen pilalle. Itse olen syntynyt -82, sisarukset pari vuotta myöhemmin. Lama ajoi isän työt alas, ja hän sairastui henkisesti sekä myös fyysisesti (selkä). Eikä mennyt enää koskaan töihin.
Itse aloin masentua yläasteelle mennessä sekavien kotiolojen, pikkukylän kyttäilyjen ja kaverien hylkäämisen takia. Sairastuin anoreksiaan ennen peruskoulun loppumista. Sille tielle jäin, en saanut apua, enkä koskaan selvinnyt, sairastuin lisää ja lisää. Siskoni sairastui alkoholismiin. Veljeni on muuten vain sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
No kuinka elämän rakentaa. Vanhempani kokivat työttömyysjaksoja. Tekivät hanttihommia. Isä sai 10v mitaliin ja lomautuksen. Löysi uuden työn ja kk palkka tippui puolella. Äitille tuli Burn out. Nyt työttömänä vuosia. Sinnittelevät työelämänaloittelevan palkalla. Itse en huomannut osannut kaivata mitään. Kävin koulut ja amk vasta aikuisena. Miehekseni löysin yhteiskunnan pahasti päähänpotkiman, joka silti pärjäsi paremmin kuin moni jolla on kaikki hyvin.
Luottotietoja ei kummallakaan mutta mitä sen väliä kun jäi koko maa rapakon taa. Löytyi maa jossa kansalaisia kohdellaan ihmisinä. Suomi tappaa. Täällä Elämä on hyvä. Toimeentulo, lapsi ja kiva koti. Syödään lähiruokaa, niitä lampaita ja tomaatteja jotka kasvaa ja voi hyvin kivenheiton päässä. Vesi on puhdasta ja ilma saasteetonta ja rikollisuus 0. Pieni paratiisi. Mikä estää lähtemästä?
Voi missä päin tuollainen paikka? Haluan itsekin lähteä ja pelastaa oman ja lapsen elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan siitä tehty tutkimus että 1987-1991 syntyneet ovat onnettomimpia. Ihan tottahan tuo on, hyvät ajat ovat osuneet kannaltamme vääriin aikoihin. Kavereistani ne jotka ovat töissä, ovat päässeet suhteilla. Kaikki muut työttöminä.
vm. -90
No vähän outoa tuokin tilanne, ellette asu jossain täysin syrjäkylillä. Vai opiskelivatko kaikki mahdollisimman vaikeasti työllistävää alaa, ja mikään muu työ ei kelpaa?
Itse olen syntynyt -88. Ei kukaan minua tai lähipiiriä ole tullut kotoa töihin hakemaan, mutta työllistytty on ja ilman suhteita. Yksikään tuttu ei itse asiassa ole tällä hetkellä työttömänä.
Olen -88, valmistunut ylioppilaaksi 2007. Lukioaikaan ja sen jälkeenkin oli se olettamus, että täytyy opiskella, jotta saa töitä. Siis ajatuksena oli melkeinpä automaatio, että opiskeluiden jälkeen työllistyy. Vuosien myötä realismi onkin sitten ollut toinen. Omassa tuttavapiitissä töissä ovat sairaahoitajat, raksamiehet ja koodarit tms. (Mutta suurin osa tuntemistani sairaanhoitajista harkitsee alan vaihtoa. ) Muut ovat sitten suhteiden kautta töissä tai työttömiä. Itse olin ylioppilaaksi saakka sosiaalinen ja hyvin elämässä pärjäävä. N. 20- vuotiaana melkeinpä salamana taivaalta iski sosiaalisten tilanteiden pelko. Varmasti osittain johtuen toimettomuudesta. En ollut silloin töissä enkä opiskellut ja asuin vielä kotona. Alkoi pelottaa liikkua ihmisten ilmoilla, jos näin tuttuja liikenteessä ja nämä olisivat kyselleet kuulumksia. Vihdoin pääsin opiskelemaan mutta opinnot venyivät. Aloitin uuden alan jokin aika sitten ja muutaman vuoden päästä pitäisi valmistua KTM:ksi. Ongelmat ovat jo helpottaneet paljon mutta puuttellisen työkokemukaen takia, en saa töitä. (Omalta alalta ei kokemusta) tässä on muutama vuosi aikaa alkaa rakentaa "uraa" , ylipäätään siis jotakin kontakteja ja oman alan töitä muuten peli on aikalailla menetetty. Kukaan ei sitten enää ainakaan palkkaa työttömäksi valmistunutta KTM:ää, jolla ei ole kokemusta. Mielenterveysongelmat tuntuvat olevan aika yleisiä, varsinkin 90- luvun nuorilla. Tuntuu todell raa'alta, jos kerran on sairastunut niin ikään kuin on kokonaan pudonnut kelkasta sen jälkeen. Tuntuu että tänä päivänä pitäisi olla huippuyksilö saadakseen edes alkeellista töitä. Pitäisi olla sosiaalinen (somessa esillä), omata laajalti kokemusta ja samalla olla valmistunut ennätysajassa. Ihmisyys on unohdettu, työnhakijoiden ja -tekijöiden pitäisi olla koneita.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin näkemyksetöntä ajatella, että hyvinvoinnin suunta on alaspäin. Mittareilla katsottuna kyllä elintaso näyttäisi menevän ylöspäin? Äitini sai minun 1960-luvun alussa, äitiyslomaa oli 3 kk, yksi ennen synnytystä kaksi jälkeen. Itse opiskelin lukioon asti ilman tietokoneita, lähdin opiskelemaan patjan ja kahvipannun kanssa. Mitään ilmaisia tukia en saanut pariin ensimmäiseen vuoteen vanhempien tulojen vuoksi (vaikka lapsia niin paljon ettei rahaa kotoa riittänyt), lainalla ja kesätöillä tulin toimeen. Olen muuttanut elämässäni hyvin monta kertaa, asunut eri kaupungeissa ja eri maissa, välillä tuhansien kilometrien päässä miehestä. Nyt oikein hyvässä työssä, hyvä palkka mielekäs työ. On vaatinut "uhrauksia", valmiutta lievään epämukavuuteen, uskallusta hypätä uuteen. Tuon olettaisin olevan vielä helpompaa nykyään EU:n vapaiden työmarkkinoiden aikana. Omaan kohtaloonsa voi vaikuttaa, olla aktiivinen ja valmismuuttamaan tai kouluttamaan itseään työn ja uran takia - tai keskittyä kotona valittamaan, koska muutto on mahdoton siskon kummin kaiman/naapurin kissan vuoksi. Miettikääpä kuinka teillä nuo muuttamiset ovat huomattavasti helpompia kuin aikoinaan Ameriikkaan tai Ruotsiin muuttamiset: kielitaito, yhteydenpito, matkustaminen, yhtenäisempi kulttuuri...
Ihmetyttää nämä kapeakatseiset kommentit, jossa lytätään toisten kokemukset omien hyvien kokemusten takia. Se on hienoa, että sulla ja äidilläsi on 60- luvulla ja sen jälkeen mennyt hyvin mm. muuttamalla jatkuvasti eri paikkoihin. Kaikilla ei kuitenkaan ole resursseja muuttaa. Monet kolmekymppiset haluaisivat muutaman vuoden sisään alkaa perustamaan perhettä. Välttämättä kaikkein houkuttelevin vaihtoehto ei ole alkaa jäämään äitiyslomalle tai muuten perustamaan perhettä ulkomaille, vailla tukiverkkoja.
Onneksi teidän 1980-90-luvuilla syntyneiden ei tarvitse kantaa huolta eläkkeistä. Ette nimittäin ole täällä enää silloin. Kukaan ei ole. Siitä pitää ilmastonmuutos huolen:
Viimeistään 2040-luvulla ihminen on kuollut sukupuuttoon. Maapallon keskilämpötila on noussut yli 6 C. Meret ovat muuttuneet punaisiksi rikkivetyä kupliviksi myrkkyaltaiksi, taivas on muuttunut vihreäksi ja ilma on myrkyllistä hengittää. Korkeintaan bakteeritason elämä on tuolloin maapallolla enää mahdollista.
Kokoomus haluaa, tuon kakun joku leipoo ilmaiseksi, sitten kokoomulaiset varastavat 99,9% koko kausta itselleen.