Olen syntynyt vuonna -87 ja tottunut siihen, että hyvinvointiyhteiskunta on murentunut silmieni edessä pala kerrallaan

Vierailija kirjoitti:

Luin juuri Malcolm Gladwellin kirjan siitä, miksi jotkut ihmiset menestyvät. Luulin ensin sen sisältävän vain amerikkalaista vouhotusta innostumisesta tms. Pointti olikin se, että vaikka esim. lahjakkuus ja ahkera työnteko ovat välttämättömiä, paljon on kiinni tilanteista, silkasta tuurista. Ei ole sattumaa, että Bill Gates ja moni muu tietokonevelho oli syntynyt 50-luvun loppupuolella, että kanadalaisista jääkiekkoilijoista suurin osa on syntynyt alkuvuodesta jne. jne.

Siksi tällainen keskusteluketju on minusta todella hyvä: kaikki ei ole itsestä kiinni. Toki asioihin voi itse vaikuttaa, mutta on sulaa hulluutta väittää, että kaikilla ihmisillä on yhtä hyvät mahdollisuudet vaikka mihin. Esim. perhetausta vaikuttaa siihen, miksi jotkut ovat hyviä ajamaan asiaansa, toiset eivät. Kaikki tällainen on minusta pyritty Suomessa vaientamaan, onhan meillä ihana ja tasa-arvoinen peruskoulu jne. Käytännössä tällainen sinänsä hyvä tasa-arvoajattelu on johtanut siihen, että jokainen epäonnistuminen käsitetään ihmisen omaksi mokaksi. Oikeasti oma perhetausta ym. "perintö" kannattaa rehellisesti huomioida elämäänsä suunnitellessaan ja ponnistaa siltä alustalta.

Itse olen duunariperheestä ja opiskellut sittemmin yliopistossa. Olin pihalla kuin lumiukko, ja tajusin vasta myöhemmin, että ei se kaikki avuttomuus ollut vain omaa tyhmyyttäni, sillä monilla muilla tukiverkostot olivat ihan eri luokkaa. Eikä kyse ole vain taloudellisesta tukemisesta tms. selvärajaisesta, vaan se koko kodin henkinen ilmapiiri muokkaa lapsen ajattelutapaa. "Duunarikulttuuriperimällä" on ollut pahuksen vaikeaa ajatellakaan mitään itsensä markkinointia ja verkostoitumista. Siinä missä jotkut muut olivat imeneet tällaista oppia jo lapsuudessaan, huomaamattaan, minun sukuni hämmästeli Oikeaa Ylioppilasta ja odotti, että joku tarjoaa minulle töitä virastosta heti kun valmistun.

Tällä kaikella en tarkoita, että jos on duunariperheestä, ei kannata ajatellakaan yliopistoa tms. Tarkoitan vain sitä, että pitää tajuta maailman olevan epäreilu ja miettiä realistisesti, mitä se töidensaanti nyt vaikka yliopiston jälkeen vaatii ja toimia sen mukaan. Jos oma maatilan emäntänä ollut mummo, joka osaa hädin tuskin lukea, sanoo, että tärkeintä on vain päästä yliopistoon ja siitä se sitten sujuu itsestään, kannattaa ehkä hankkia vähän muutakin opastusta.

Onpa fiksu ketju. Ja yllä harvinaisen suorasukainen ja totuudenmukainen kommentti.

Itse olen juuri tuo maatilan tyttö, joka meni yliopistoon. Kotoa osattiin kannustaa opiskeluun ja oli aikanaan opetettu hyvät työskentelytavat.

Mutta juuri tuo verkostoituminen alkoi mennä minun ymmärrykseeni vasta nelikymppisenä. No siinä vaiheessa juna oman uran luomiseen oli mennyt jo. Mutta niistä mahdollisuuksien rippeistä mitä vielä oli rakensin sitten jotain työpolkua.

En siis omalla maalaistaustallani kyennyt tekemään urani kannalta oikeita valintoja. Muistan lukeneeni jostain koulutusalan kirjasta, miten kirjoittajan mielestä n. 70-luvulla syntyneet ovat eräänlaisen koulutushuijauksen uhreja. Ja aivan kuten siinä sanottiin, meille todellakin opetettiin, että koulutus on tie työllistymiseen ja menestymiseen. Ja miten ihmeessä me silloiset lapset olisimme annettua totuutta kyseenalaistaneet. Joten tietenkin hankimme koulutuksen.

Ja sitten sillä koulutuksella ei saanutkaan näitä luvattuja töitä. On huijattu olo, sillä teimmehän vain niin kuin monesta lähteestä auktoriteetit olivatmeille opettaneet.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ap ja muutkin ruikuttajat. Ette ollenkaan tajua, että asutte hienossa maassa. Olen syntynyt -47 ja nähnyt yhtä ja toista. Onko sinulla ollut lapsena oma sänky. Minulla ei ollut. Siskon kanssa jaettiin hetekan puolikas. Veljeni jakoivat toisen puolikkaan. Onko sinulla ollut aina omat kengät. Minulla oli lapsena aina sisareni vanhat kengät. Omat sain vasta 17-vuotiaana ensimmäisestä kesätyötä. Oletko asunut aina asunnossa, jossa on suihku ja vessa. Minä olen asunut sellaisessa vasta 20-vuotiaana, kun vuokrasin ensimmäisen asunnon. Opiskelin omaan laskuun, kun siihen oli mahdollisuus vain, kun teki koko ajan iltatöitä. Ensimmäinen äitiysloma oli 3 kk ja sen jälkeen etsittiin lapselle hoitaja puhelinpylväässä tai kaupan ilmoitustaululla. Puolet palkasta meni lapsen hoitajalle. Silloin oli rouvia, jotka hoitivat omien lasten ohessa myös naapurien lapsia, koska mitään lapsenhoitorahoja ei maksettu kotiin. Ensimmäiseen omaan asuntoon piti olla säästöjä kaksikymmentä prosenttia ja lainojen korot noin kymmenen prosenttia. Olemme mieheni kanssa eläkkeellä ja maksamme veroja yhteensä n. 21000 euroa vuodessa niitä teidän nillittäjien äitiyspäivärahoja, työttömyyskorvauksia ja ilmaisia koulutuksia. Vahinko, että teidän pahan olon terapioihon menee pian miljoonia. Olisitte varmasti tyytyväisiä, jos olisitte saaneet edes muutaman kuukauden elämässänne nähdä todellista köyhyyttä ja osattomuutta.

Helvetin hyvin kirjoitettu. Tässä on kyllä monelle suomalaiselle ajattelemisen aihetta.

Suomalaiset ovat todella passiivisia ja avuttomia, maataan vaan uhriutuneena vaikka elintaso on korkeampi kuin koskaan maapallon historiassa. Miten tämä voi olla mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Muistan lukeneeni jostain koulutusalan kirjasta, miten kirjoittajan mielestä n. 70-luvulla syntyneet ovat eräänlaisen koulutushuijauksen uhreja. Ja aivan kuten siinä sanottiin, meille todellakin opetettiin, että koulutus on tie työllistymiseen ja menestymiseen. Ja miten ihmeessä me silloiset lapset olisimme annettua totuutta kyseenalaistaneet. Joten tietenkin hankimme koulutuksen.

Ja sitten sillä koulutuksella ei saanutkaan näitä luvattuja töitä. On huijattu olo, sillä teimmehän vain niin kuin monesta lähteestä auktoriteetit olivatmeille opettaneet.

70-luvulta lähtien on koulutettu liikaa. Melkein joka toinen on maisteri, onhan se nyt selvää, ettei kaikille voi riittää oman alan töitä. Varsinkaan joillain humanistisilla aloilla, joista ei oikeasti valmistu mihinkään oikeaan ammattiin.

Mielestäni kouluissa pitäisi opinto-ohjaajien puhua näistä asioista rehellisemmin. Jos haluaa hyväpalkkaisen työn, on valittava ala, jolla on mahdollisuudet saada sellainen. On ihan turha opiskella vuosikaudet jotain vertailevaa naistutkimuksen emansipaatioteoriaa, ja sitten parkua, että alaa vastaavaa työtä ei ole. 

Itse olin onneksi niin järkevä, että otin ihan oikeasti selvää, millä aloilla on töitä ja millä ei. Tässä oli apuna oma loputon uteliasuus ja iso tuttavaverkosto. Kyselin ihan oikeasti aikuisilta ihmisiltä, mitä he tekevät ja millaista palkkaa he saavat ja millaiset uranäkymät ovat. Siitä oli ihan oikeasti hyötyä. 

Monet nykyajan nuoret elävät sellaisessa kuplassa, että heillä ei ole kosketusta ns.aikuiselämään muuten kuin omien vanhempien kautta. Ja jos omat vanhemmat ovät pökiöitä, jotka eivät osaa tukea nuoria tekemään fiksuja ja vastuullisia tulevaisuuden valintoja, niin eihän siitä hyvää synny. Tarkoitan siis näitä hyvää tarkoittavia keski-ikäisiä, jotka pistävät jotain ihme luuloja lastensa päähän, tyyliin "piirtele sinä vaan Pertti-Sannikki, kun oot niin taiteellinen, susta tulee varmasti isona taiteilija, oho susta tulikin masentunut. No ei se mitään, pääasia että oot onnellinen". 

Raha on vain rahaa. Ei täällä kukaan nälkään kuole.

Ylös

hyvinvointivaltiohan on laajennettu kaikki nää vuodet eikä suinkaan kutistutettu. Se miksi tuntuu siltä että yhä vähemmän tulee itselle on.. no... ottajia on oikein ottamalla otettu lisää suomeen. Että vakka potti onkin kasvanut puolella mutta kun jakajien määrä on yli tuplaanunut iin jäähän sitävähemmän käteen. Eteenkin kun uudet tulijat ovat etusijalla.

Samalla sanotaan ettei ole rahaa ei voida sitä tai tätä... mutta heti jos tulijat atrvitsevat niin mikään kulu ei ole liikaa. Lisäbudjetteja satojen miljoonien eedestä tehdään tosta vaan, mutta että miljoona suomalaisiin.. älä naurata!

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ap ja muutkin ruikuttajat. Ette ollenkaan tajua, että asutte hienossa maassa. Olen syntynyt -47 ja nähnyt yhtä ja toista. Onko sinulla ollut lapsena oma sänky. Minulla ei ollut. Siskon kanssa jaettiin hetekan puolikas. Veljeni jakoivat toisen puolikkaan. Onko sinulla ollut aina omat kengät. Minulla oli lapsena aina sisareni vanhat kengät. Omat sain vasta 17-vuotiaana ensimmäisestä kesätyötä. Oletko asunut aina asunnossa, jossa on suihku ja vessa. Minä olen asunut sellaisessa vasta 20-vuotiaana, kun vuokrasin ensimmäisen asunnon. Opiskelin omaan laskuun, kun siihen oli mahdollisuus vain, kun teki koko ajan iltatöitä. Ensimmäinen äitiysloma oli 3 kk ja sen jälkeen etsittiin lapselle hoitaja puhelinpylväässä tai kaupan ilmoitustaululla. Puolet palkasta meni lapsen hoitajalle. Silloin oli rouvia, jotka hoitivat omien lasten ohessa myös naapurien lapsia, koska mitään lapsenhoitorahoja ei maksettu kotiin. Ensimmäiseen omaan asuntoon piti olla säästöjä kaksikymmentä prosenttia ja lainojen korot noin kymmenen prosenttia. Olemme mieheni kanssa eläkkeellä ja maksamme veroja yhteensä n. 21000 euroa vuodessa niitä teidän nillittäjien äitiyspäivärahoja, työttömyyskorvauksia ja ilmaisia koulutuksia. Vahinko, että teidän pahan olon terapioihon menee pian miljoonia. Olisitte varmasti tyytyväisiä, jos olisitte saaneet edes muutaman kuukauden elämässänne nähdä todellista köyhyyttä ja osattomuutta.

Annatko siis meille luvan elää koko elämän tukien varassa laiskotellen? Onhan silloinkin oma suihku ja sänky. Hienoa!