Lue keskustelun säännöt.
Olen herkkä loukkaantumaan - ja se on raskasta myös itselleni
23.08.2018 |
Tuo anoppi-keskustelu herätti ajatuksia. Muistan miten itse noin kymmenen vuotta sitten poikani ollessa pieni tuskailin anopin sanomisista. Otan hirveän herkästi itseeni toisten sanomisista ja reagoin voimakkaasti. Minulla on myös taipumusta jäädä vellomaan ikäviin tunteisiin ja ajatuksiin. Tiedostan myös sen, että minun on välillä vaikeaa ymmärtää itseeni nähden erilaisia ihmisiä ja heidän kommunikointitapaansa ja saatan ymmärtää asioita myös väärin. Tämä on raskasta läheisilleni, mutta myös itselleni. Olen vuosien saatossa onnistunut kehittämään itsessäni jonkin verran tätä piirrettä, mutta edelleen se ajoittain vaivaa. Työelämässä joutuu olemaan tekemisissä hankalien ihmisten kanssa (toki myönnän että herkkätunteisuuteni saattaa tehdä minustakin ajoittain hankalan ihmisen) ja olen miettinyt että olisi hyvä kehittää joku tekniikka siihen, että pystyisi olemaan välittämättä loukkaavista tai arvostelevista kommenteista. Antaisi mennä vain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pääsisi itsekin niin paljon helpommalla. Anoppi-keskustelussa joku antoi hyvän vinkin, että hankaliin ihmisiin kannattaa suhtautua diplomaattisesti ja tavallaan myötäillä heitä näennäisesti vaikka tosiasiassa olisi itsellä mielipahaa. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään helppoa. Olisiko teillä muita vinkkejä?
Kommentit (2)
Sanoisin että itseensä kannattaa sen verta ottaa että jos olisi jotain kehitettävää. Itku sinänsä ei varmana ole pelkästään sanomisesta. Mutta minusta aivan vaaraton ja hyvä tapa purkaa huonoa oloa. Toki olen työskennellyt väärässä ympäristössä. Työyhteisö ei ole osannut ottaa minua huomioon. En ole välttämättä huutanut apua tarpeeksi ajoissa. Sinun täytyisi ottaa asiat aikaisemmin esille, monesti tällainen tilanne syntyy sitten kun on menty kipurajan ylitse. Myös miehet ovat aina naisia vahvempia joten miehillä täytyisi olla naisia kohtaan tietynlainen varovaisuus. Jos sitä ei ole niin se on tarkoituksenmukaista ja voi olla jopa narsistista käytöstä. Kyllä siihen tottuu ajan myötä. Varsinkin kun tajuaa että yleensä loukkaaja tuntee itsensä huonompiarvoiseksi. Näin ollen asian voi ottaa aivan toiselta kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen aina ollut todella herkkä, ja etenkin itken todella helposti. Kun olin pieni, perheeni pilkkasi itkuisuuttani paljon tai suuttui siitä ja se on tehnyt minusta aikuisena ehkä vieläkin herkemmän. Edelleen itkeminen ja tunteiden näyttäminen nolostuttaa, mutta juuri siksi pitäisikin uskaltaa näyttää tunteitaan ja tiedostaa ne.