Miten motivoitte itseänne tekemään ikäviä juttuja?

Mulla sama ongelma. Olen kroonisesti masentunut, eikä mikään innosta. Ei ole energiaa. Masennuslääkityksiä on kokeiltu monenlaisia jo yli kymmenen vuotta. Olin koulussa ahkera ja lahjakas, mutta paloin loppuun. Olisihan se hienoa ja helpottaisi elämää, jos saisi opinnot päätökseen. Ei vain jaksa :( Enkä saa henkistä tukea keltään. Olen niin yksinäinen. On jo vuosia pitänyt aloittaa terapia, mutta voimia ei riitä edes terapeutin etsimiseen. 

<3

Jotenkin vain saan sellaisen vaihteen päälle, että nyt vain teen tämän asian enkä ajattele. Vähän kuin hyppäisi kylmään veteen, ei mitään jahkailua vaan suoraan kohti.

Pyrin aloittamaan tekemisen, teen edes jotain ko. tehtävään liittyvää vaikkapa puoli tuntia. Monesti asia alkaakin sitten sujumaan. 

Yleensä tuollainen iso työ neuvotaan jakamaan osiin. Tyyliin mietit vain sitä, mitä tänään tai huomenna tulet tekemään. Tai vaikka ihan seuraavan parin tunnin ajan.

Mutta aloittaminen on aina vaikeaa, tiedän. Ehkä kannattaa jotenkin käydä neuvottelua itsensä kanssa ja sopia, että jos jotain saa tehtyä, se riittää. Se taas turhaan nostaa rimaa, kun heti kokee, että kaiken pitää olla niin täydellistä.

Mullakin tekemisen aloittamisen kynnys on korkea. Olen epäonnistunut niin monta kertaa, että olen kyynistynyt. En ole tarpeeksi tehokas ja pirteä.

Mä taas mietin, mistä saisi motivaatiota harrastaa liikuntaa useammin. Aikaisemmin kuntosali oli vieressä, mutta kun muutin kauemmaksi, niin en saa enää mistään intoa lähteä salille. Liikunta itsessään ei tuota mitään hyvää oloa. On tutkittu juttu, että toisilla on sellaiset geenit, että heillä erittyy endorfiineja liikuntaa harrastaessa. Mulla selvästi ei ole niitä geenejä :( Salille tai lenkille lähtö on aina ollut pakkopullaa. 

Olen nyt viikon kirjoittanut laskuja, yhtään en ole saanut vielä tehtyä, josko huomenna repäisisi ja laittaisi loppuvuoden laskut kerralla.

Minua vaivaa ne tekemättömät työt. Ne on vaan pakko hoitaa tai ahdistus vain kasvaa jatkuvasti. Tuskan minimointia siis. Kyllä se myös palkitsee kun tekee ne ikävät hommat sitten on kiva palkita itsensä mukavilla asioilla.

En motivoi. Muussa tapauksessa päälle iskevä paniikki hoitaa sen, etten pysty olemaan hoitamatta asioita. Se ei helpota hetkeksikään ellen suorita mielestäni riittävästi.

Sos. fobian altistusharjoitukset eivät oikein etene ):

😢

Joku jo sanoikin tämän mutta komppaan. Tekee edes jotain ihan pientä, joka vie oikeaan suuntaan.

Esim. mulla on yks hirvee paperikasa, mikä pitää käydä läpi. Teen sitä pari kolme paperia kerrallaan. Täytyyhän sen läjän joskus loppua.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tuollainen iso työ neuvotaan jakamaan osiin. Tyyliin mietit vain sitä, mitä tänään tai huomenna tulet tekemään. Tai vaikka ihan seuraavan parin tunnin ajan.

Mutta aloittaminen on aina vaikeaa, tiedän. Ehkä kannattaa jotenkin käydä neuvottelua itsensä kanssa ja sopia, että jos jotain saa tehtyä, se riittää. Se taas turhaan nostaa rimaa, kun heti kokee, että kaiken pitää olla niin täydellistä.

Tämä auttaa vähän, mutta ei tarpeeksi. Olen lukenut vaikka mitä itsensä kehittämis -oppaita, mutta silti aloittaminen on mahdotonta. Saan ehkä 5 minuuttia tehtyä ja katson koko ajan kelloa, että saako jo lopettaa. Välttelen aloittamista viimeiseen asti. 

Ap

Aika usein seurausten pelko saa mut tekemään ikäviä juttuja, mutta sittenkin kaikki epämiellyttävät hommat jää yleensä ihan viime tinkaan ja tulee huonosti tehdyksi.

En minä etsi motivaatiota, minä käytän itsekuria. On asioita, jotka on vaan tehtävä. Ja se on ihan se ja sama, että onko motivaatiota, ne on vaan tehtävä. Vessan pesu, jääkaapin siivous, hammaslääkärissä käynti, gradun teko, matkalaksun tositteiden tallentaminen järjestelmään, hevosenlannan luonti karsinasta ja miljoona muuta tympeää isoa ja pientä asiaa. Ei niiden kohdalla voi mitään motivaatiota odottaa, se on vain otettava itseään niskasta, talikkoa varresta ja tehtävä homma. Koska muuten ei hyvä seuraa.

Kaksi neuvoa: jos kyseessä on iso projekti, aloita lähimmästä reunasta. Siitä, mihin on helpoin tarttua. Jos ja kun päivässäsi on muutakin kuin ankeita ja emotivoivia osia, aloita sammakon syönnistä, eli siitä ikävästä hommasta. Siten se ei jää jalkoihin ja työnny tuonnemmas, vaan se on tehty ja loppupäivän voi tehdä jotain kivempaa.

Relatkaa.

Minä teen asiat pois suurempia miettimättä. En tahdo itselleni pahaa mieltä, sen luulisi motivoivan.

Lopputyön sain tehtyä, kun rakastuin, enkä ilennyt olla enää tekemättä. Sujui helvetin hyvin lopulta. Mitään sisäistä motivaatiota ei ollut, koska tiesin (oikein), ettei työllä itsessään ole mitään arvoa kenellekään.

-

Onnistuneen lopputuloksen visualisointi auttaa.