Onko sinulla 3-5v. lapsi? Kysy häneltä seuraavaa:
”Onko sinulla ollut minun lisäkseni muita äitejä tai isejä?”
Tai oletko asunut muualla kuin tässä talossa?
Kiinnostaisi tietää lastenne entisistä elämistä, tai kuulla mitä tuon ikäiset onnistuvat sepittämään
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Kohta ap kirjoittaa mukamas jonakin muuna henkilönä sen varsinaisen provon Se kertoo siitä, kun lapsi paljasti iskän sivusuhteen.
No eikä kun olen tosissani, lapset kertoilee edellisistä elämistään, toisaalta jos niiltä suoraan kysyy, voivat miellyttääkseen sepittää jotain. Molemmat kiinnostaa.
Ette uskalla kysyä? Lapsi ei niitä kysymyksiä tule muistamaan myöhemmin joten rohkeasti vain.
En kyllä viitsi hämmentää omaa 5 vuotiasta kysymällä tuollaista, vaikka toisaalta houkuttaa kuulla mitä vastaisi.
Kysyin. Vastasi että joo sillon kun sä oot vielä töissä käydään isin kanssa toisen äidin luona.
En viitsisi myöskään moisilla kysymyksillä lastani hämmentää, mutta nämä asiat kiinnostavat itseänikin paljon ja aion kyllä kysellä tarkentavia kysymyksiä ja kirjoittaa vastaukset ylös jos lapsi joskus oma-aloitteisesti alkaa edellisistä elämistä puhua.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä viitsi hämmentää omaa 5 vuotiasta kysymällä tuollaista, vaikka toisaalta houkuttaa kuulla mitä vastaisi.
Voi olla että 5-vuotias on jo aavistuksen liian vanha, voi hämmentyä. Mutta jos kysyy vaan että ”onko tämä ainoa talo missä olet asunut?” ja jos lapsi hämmentyy niin sanot että ai niin, enhän minä muistanut että sinä et ollut syntynyt kun itse asuin Mansikkatiellä.
Kysykää niin että ”olenko sun rakkain äiti/isä?” Ja jos vastaa joo, niin jatkokysymys: olenko sun ainoa äiti/isä? Ei sellasesta voi hämmentyä. Missä palstan isät luuhaa? Teillä on varmaan enemmän rohkeutta kysyä, äidit on niin ylisuojelevia.
Sanoi, että ei ole, tai tiedä siitä, isi ei ole kertonut.
Eikä ole asunut muualla ikinä.
Ei yllättänyt :D
Vierailija kirjoitti:
Sanoi, että ei ole, tai tiedä siitä, isi ei ole kertonut.
Eikä ole asunut muualla ikinä.
Ei yllättänyt :D
No höh. Muutama johdatteleva kysymys olisi paikallaan. Kuten: oletko varma? Jos et muista niin remmistä tulee!
Ei tullut tarinaa toisista vanhemmista. Lyhyesti ja ytimekkäästi vastasi vain "ei" ja katsoi minua hölmistyneenä. Sen sijaan innostui kertomaan edellisestä kodistaan; siellä oli aina talvi ja vaatteita piti pukea päällekkäin ja päällekkäin. Laskettiin mäkeä ilman pulkkaa ja mentiin bussilla Pikku Kakkosen puistoon, siellä ei ollut keinuja koska ne oli viety talviunille varastoon.
Juttu jatkui vielä jonkin verran. Ei mikään tarina edellisestä elämästä sinänsä, eikä omaa sepitystä. Olemme kevään aikana muuttaneet toiselle paikkakunnalle ja ilmeisesti kolmevuotiaan muisti riittää vain viime talveen asti.
Kiitos 12, yksi rohkea. Siinä näitte, ei se lapsi rikki mene ja muistelu parantaa aivotoimintaa.
Alkoi selittämään siitä miten asui vintillä ja siellä oli liukumäki ja uima-allas.
Ei ole muita äitejä. Isiä ei ole koskaan ollutkaan.
Asuttiin ennen siellä edellisessä kodissa. Muutettiin siis 1,5v sitten.
Ei yliluonnollisia kykyjä ja muistia.
Lasta ei pidä psyykata, mielikuvitus on muutenkin vasta kehittymässä, lapsi voi kokea pelottavana tuollaiset yliluonnolliset asiat, vaikka itse uskoisit näihin, niin lapsen täytyy antaa itse näistä muodostaa oma kokemus, eli jos lapsi näistä omaehtoisesti puhuu, niin silloin voidaan näistä keskustella sen oman näkemyksensä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ette uskalla kysyä? Lapsi ei niitä kysymyksiä tule muistamaan myöhemmin joten rohkeasti vain.
Itse ainakin muistan kolmevuotiaasta lähtien mitä mulle on länkytetty.
Kohta ap kirjoittaa mukamas jonakin muuna henkilönä sen varsinaisen provon Se kertoo siitä, kun lapsi paljasti iskän sivusuhteen.