Lue keskustelun säännöt.
Asperger ystävänä nuorella
22.08.2018 |
Eli olen siis yläasteikäinen nuori ja minulla on ystävä, jolla on jo pienenä todettu Asperger. Välillä elämä on vähän hankalaa hänen kanssaan, esim. perusasioiden hoitaminen (kuten kengännauhojen sitominen) on hänelle hankalaa. Musta tuntuu joskus, että olen enemmän lastenhoitaja, kuin kaveri. Hän puhuu aika suoraan, ja yleensä keskustelunaiheet on aina samoja, ja se vähän alkaa kyllästyttää. Turhaannun näistä asioista ja saatan sanoa jotain loukkaavaa tai ruveta piikittelemään. Hän ei osaa joustaa asioista, vaan aina on kaikki tehtävä samalla lailla. Koulussa kuiskitaan meidän perään ja jätetään ulkopuolelle yms ja se kyllä sattuu. Olisko neuvoja, joiden avulla pystyisin välttämään tätä jokapäiväistä turhautumista ja olemaan parempi kaveri?
Kommentit (9)
Ei se kaveri varmaan typerä kuitenkaan ole ja ymmärtää luultavasti ihan suoraa puhetta parhaiten. Sinun ei myöskään tarvitse olla hänen hoitajansa, eikä solmia hänen kengännauhojaan. On ihan ymmärrettävää että välillä ei jaksa ja voimat meinaa loppua, mutta olet kyllä ihana ja loistava tyyppi kun olet hänelle kaveri. Muistathan myös, että niitä pieniä hienovaraisia eleitä on assin vaikea tulkita, joten ole mahdollisimman suora ja rehellinen.
T. 16v assi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se todennäköisesti muuttuu normaalimmaks vanhempana. Se on todennäköisesti myös uskollinen ystävä, sellanen jota vanhana kaipaa jos nyt hylkäät.
Yritä hankkia myös muita ystäviä ilman kaveriksi, vaikka harrastuksista ja netistä.
Kiusaamiseen ainakin pitää puuttua, kerro luokanvalvojalle, on mahdollista että kouluun saadaan joku "perehdytys" niin vanhemmille kuin oppilaille esim. kokemus asiantuntija joka tulisi kertomaan tuosta Aspergerin kanssa elämisestä. Ehkä myös jotain sovittelua voitaisiin toteuttaa noissa kiusaamis tilanteessa.
Itse olen myös nuori ja eräs ystäväni on asperger, ei tosin erityisen tyypillinen, ja ihan h e l v e t i n ilkeä ihminen. Enkä ole tarpeeksi älykäs jättääkseni.
Kiitos kaikista näistä ystävällistä neuvoista. Arvostan paljon. Toi viesti saattoi kuulostaa vähän ilkeeltä, mutta tarkoitus ei siis ole loukata ketään. : )
t. tämä 13-v. neuvojenkysyjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen keski-ikäinen assi ja yhä solmin kengännauhat sillä pupunkorvasysteemillä! :D
Vierailija kirjoitti:
Ei se kaveri varmaan typerä kuitenkaan ole ja ymmärtää luultavasti ihan suoraa puhetta parhaiten. Sinun ei myöskään tarvitse olla hänen hoitajansa, eikä solmia hänen kengännauhojaan. On ihan ymmärrettävää että välillä ei jaksa ja voimat meinaa loppua, mutta olet kyllä ihana ja loistava tyyppi kun olet hänelle kaveri. Muistathan myös, että niitä pieniä hienovaraisia eleitä on assin vaikea tulkita, joten ole mahdollisimman suora ja rehellinen.
T. 16v assi
Tämä oli aivan erinomainen neuvo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei. Olet hirmu hyvä tyyppi, kun jaksat olla asperger-tyypin kaveri, vaikka joskus harmittaakin. Minulla on itselläni asperger enkä olisi selvinnyt koko peruskoulun kestäneestä kiusaamisesta ilman ainoaa kaveriani. Olen hänelle lopun ikääni kiitollinen.
Haluaisin sanoa että olen ainakin itse oppinut olemaan normaalimpi ihminen, kun ikää on tullu, elämä on opettanut ja ymmärrys omasta käytöksestä on parantunut. Peruskouluaikoina olin varmaan aika sietämätön tyyppi.
Älä ole kaverisi hoitaja. Sen pitää itse opetella solmimaan kengännauhansa ynnä muuta, mutta neuvoa voit jos kaveri on pulassa. Koulussa ulkopuolelle jättäminen on syvältä. Siitä on omaa kokemusta. Tosin jälkeenpäin olen tajunnut etten menettänyt mitään coolien tyyppien seuran puuttuessa.
Ajattele vaikka sillä tavalla positiivisesti, että kaverisi tuskin juonittelee takanasi tms. kieroa, koska Aspergerit ovat varsin suoria ihmisiä. Eihän se töksäyttely ja joustamattomuus kivaa ole, mutta toisaalta hän tuskin tarkoittaa sillä mitään pahaa, ja itseäni suututtavat aina enemmän kaksinaamaiset kieroilijat.
Terv. Aspergerin äiti