Meni överiksi
Hävettää. Eilen sain ihan ihmeellisen raivarin illallispöydässä vaimon ja lasten kanssa. Virtsasin olohuoneen lattialle, päästelin muka-hauskoja pieruja ja syöksyin ulos ovesta, jonka jätin auki. Tämä käytökseni johtui humalatilasta ja etenkin siitä, että vaimoni valitti taas juomisestani, joka mielestäni on yksityisasiani.
Ulkona vielä huusin jollekulle nuorelle miehelle: "Älä ota enää, sen näkee sinusta jo kauas". Toivottavasti hän osasi ottaa asian huumorilla. Soitin entiselle vihamiehelleni myös puhelun, jonka aikana pidin vain n. kymmenen sekuntin ajan mieletöntä älämölöä ennen kuin päätin puhelun. Lopulta sain itselleni yösijan kaveriltani, joka on käytännössä päivittäinen suurkuluttaja. Ryypiskelimme vielä yhdessä ja sammuimme molemmat. Aamulla heräsin ennen kaveriani ja vohkin tältä olutta mukaan. Asunnon oven jätin epähuomiossa todennäköisesti auki. Hävettää.
Miten ihmeessä selitän tapahtuneen vaimolleni? Nyt ainakin on selvää, että laitoskuntoutuksen paikka on tullut. Tämän alemmas en enää halua vajota. Kerran jo vein lapset humaltuneena päiväkotiin, mutta sekin oli tämän toilailun rinnalla pikkuhairahdus.
Kommentit (4)
Jos kertomasi on totta, etkä trollaa, niin ainakin ensimmäinen askel olisi pyytää vaimolta anteeksi ja myöntää ettei ryyppäämisesi ole mikään yksityisasia. Nimittäin jos tuolla otteella elää, ja alkoholisti on, niin se ei IKINÄ ole yksityiasia sillä se vaikuttaa voimakkaasti ja tuhoavasti muidenkin ihmisten elämään. Tässä tapauksessa vaimosi, lastesi ja puolisosi elämään.
Jos itsestään ei välitä, niin pitäisi välittää edes lapsistaan. Minulla on ystävä, jolla on nyt aikuisena vakavia ongelmia itsetuntonsa ja parisuhteiden kanssa ja osasyynä on ihan varmasti hänen isänsä rankka alkoholinkäyttö silloin kun ystäväni oli lapsi. Ystävä jutteli asiasta isänsä (joka lopetti juomisensa jossain vaiheessa) kanssa hiljattain, eikä hän ollut koskaan ymmärtänyt, miten tuhoavaa hänen alkoholisminsa oli ollut, ennen kuin vasta nyt.
Vierailija kirjoitti:
vaimoni valitti taas juomisestani, joka mielestäni on yksityisasiani.
Ei se ole, kun se vaikuttaa muihinkin.
No hienoa jos tiedostat että noin ei voi elämä jatkua. Se tiedostaminen on alku muuttumiselle. Jotenkin käytöksesi kuulostaa hieman sekopäiseltä? Oletko ihan tasapainossa itsesi kanssa ja henkisesti terve ja aikuiseksi kypsynyt ihminen?