Mies taisi juuri alustaa eron alkua

Hei oikeesti tämä yksinolo on paljon mukavempaa kun kukaan ei valita ja ei tarvi kuunnella valitusta :) Elämä on valintoja täynnä. Kai olette valinneet toisenne? 

T:Sinkku

Vierailija kirjoitti:

Jos molemmat käy töissä, molemmat on väsyneitä ja alttiita riidoille. Jos toinen on kotona, eikö silloin ole kohtuullista olettaa että tekee jossain määrin enemmän kotihommia? Tietenkin kysymys on sitten siitä missä nämä rajat kulkee ja miten työt jaetaan.

Yleisemmin kannattaa yrittää parantaa omaa yleiskuntoaan niin jaksaa paremmin, molempien. Se voi auttaa yllättävän monessa asiassa.

Nyt meni minulta ohi oliko ap töissä vai ei, mutta sehän ei ole se pointti edes. Pointti on se, että ap on ihan väsynyt. Jos on ihan poikki ja toinen ei silti auta, on se tosi huono merkki. Ei se työssä oleminen ole välttämättä yhtään sen rankempaa kuin lasten hoitaminen kotona. Tässä (jos siis ap kotona) selvästikin kotona olo on väsyttävämpää ja kuluttavampaa, joten mitään perusteita toista suuremmalle työmäärälle ei ole. Näin syntyy helposti epäsuhta parisuhteeseen, kun toinen on aina väsynyt ja toinen virkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvoinen tilanne:

- Mies herää aamulla aikaisin töihin. Töistä tultuaan hän varmistaa että piha ja kulkuvälineet ovat kunnossa. Sitten hän menee valmistamaan päivällisen ainakin joka toinen päivä, että tasa-arvo säilyy. Sen jälkeen mies leikkii lasten kanssa ja laittaa heidät nukkumaan. Jäljelle jää vielä kodin siivoaminen ja seuraavan päivän valmistelu.

- Nainen herää aamulla kun lapset heräävät. Aamutoimien jälkeen nainen vie lapset lapsiparkkiin samalla kun käy shoppailemassa. Nainen tulee kotiin, pistää lapset päiväunille, siivoilee pahimmat roskat lattialta, laittaa pesukoneen pyörimään ja lukee sohvalla kirjaa karvatossut jalassa. Ehkä ottaa nokosetkin siinä samalla. Lasten herättyä päiväunilta nainen vie lapset leikkipuistoon leikkimään muiden lasten kanssa ja vaihtaa tuoreet juorut äitien kanssa. Miehen tultua kotiin nainen valmistaa päivällisen joka toinen päivä, että tasa-arvo säilyy. Sitten hän luovuttaa vastuun lapsista miehelle, sillä onhan hän hoitanut heitä koko päivän ajan ja vastannut kodista. Loppuillan nainen viettää vaahtokylvyssä valittaen samalla somessa, miten rankkaa hänen elämänsä on.

Viikonloppuisin mies saa hoitaa lapset ja kodin, koska nainen on joutunut hoitamaan heitä koko viikon.

Älä viitsi, tuo oli todella huono. Siis to-del-la huono.

Jep, ymmärsinkö oikein että päivällinen tehtäisiin aamulla ennen töihin menoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvoinen tilanne:

- Mies herää aamulla aikaisin töihin. Töistä tultuaan hän varmistaa että piha ja kulkuvälineet ovat kunnossa. Sitten hän menee valmistamaan päivällisen ainakin joka toinen päivä, että tasa-arvo säilyy. Sen jälkeen mies leikkii lasten kanssa ja laittaa heidät nukkumaan. Jäljelle jää vielä kodin siivoaminen ja seuraavan päivän valmistelu.

- Nainen herää aamulla kun lapset heräävät. Aamutoimien jälkeen nainen vie lapset lapsiparkkiin samalla kun käy shoppailemassa. Nainen tulee kotiin, pistää lapset päiväunille, siivoilee pahimmat roskat lattialta, laittaa pesukoneen pyörimään ja lukee sohvalla kirjaa karvatossut jalassa. Ehkä ottaa nokosetkin siinä samalla. Lasten herättyä päiväunilta nainen vie lapset leikkipuistoon leikkimään muiden lasten kanssa ja vaihtaa tuoreet juorut äitien kanssa. Miehen tultua kotiin nainen valmistaa päivällisen joka toinen päivä, että tasa-arvo säilyy. Sitten hän luovuttaa vastuun lapsista miehelle, sillä onhan hän hoitanut heitä koko päivän ajan ja vastannut kodista. Loppuillan nainen viettää vaahtokylvyssä valittaen samalla somessa, miten rankkaa hänen elämänsä on.

Viikonloppuisin mies saa hoitaa lapset ja kodin, koska nainen on joutunut hoitamaan heitä koko viikon.

Älä viitsi, tuo oli todella huono. Siis to-del-la huono.

Juuri noinhan se menee ilmeisesti tässäkin tapauksessa. Äidin homma on niin rankkaa, joutuu laittamaan DVD:tä soittimeen ja puuhailemaan ja sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvoinen tilanne:

- Mies herää aamulla aikaisin töihin. Töistä tultuaan hän varmistaa että piha ja kulkuvälineet ovat kunnossa. Sitten hän menee valmistamaan päivällisen ainakin joka toinen päivä, että tasa-arvo säilyy. Sen jälkeen mies leikkii lasten kanssa ja laittaa heidät nukkumaan. Jäljelle jää vielä kodin siivoaminen ja seuraavan päivän valmistelu.

- Nainen herää aamulla kun lapset heräävät. Aamutoimien jälkeen nainen vie lapset lapsiparkkiin samalla kun käy shoppailemassa. Nainen tulee kotiin, pistää lapset päiväunille, siivoilee pahimmat roskat lattialta, laittaa pesukoneen pyörimään ja lukee sohvalla kirjaa karvatossut jalassa. Ehkä ottaa nokosetkin siinä samalla. Lasten herättyä päiväunilta nainen vie lapset leikkipuistoon leikkimään muiden lasten kanssa ja vaihtaa tuoreet juorut äitien kanssa. Miehen tultua kotiin nainen valmistaa päivällisen joka toinen päivä, että tasa-arvo säilyy. Sitten hän luovuttaa vastuun lapsista miehelle, sillä onhan hän hoitanut heitä koko päivän ajan ja vastannut kodista. Loppuillan nainen viettää vaahtokylvyssä valittaen samalla somessa, miten rankkaa hänen elämänsä on.

Viikonloppuisin mies saa hoitaa lapset ja kodin, koska nainen on joutunut hoitamaan heitä koko viikon.

Mun lähipiirissä menee enemmän niin, että

-mies herää lasten ja vaimon kanssa yhtäaikaa, syö aamupalan, lukee lehden, lähtee töihin. Töistä tultuaan menee tietokoneelle/telkkarin ääreen/puuhamaan autotalliin, kunnes on nukkumaanmenon aika. Makuuhuoneessa herättää vaimon ja kinuaa seksiä, johon vaimo suostuu. Mies tyydyttää itsensä vaimoonsa, ja nukahtaa.

-vaimo herää miehen ja lasten kanssa yhtä aikaa, hoitaa lapset kouluun/hoitoon ja itsensä töihin. Töiden jälkeen hakee lapset hoidosta, menee kotiin jossa mies nälkäisenä odottaa. Laittaa ruuan, hoitaa tiskit, pyykit, siivoamisen, ajaa nurmikon ja pesee autot. Hoitaa lapset nukkumaan, laittaa kaiken valmiiksi aamua varten. Menee nukkumaan. Herää miehen tullessa nukkumaan kun  mies vonkaa seksiä. Antaa miehen tyydyttää tarpeensa ja jatkaa uniaan.

Onneksi meillä ei ole lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka nainen kävisi töissä, pitää miehen siitä huolimatta käydä töissä ja tehdä puolet kotitöistä. Kotona lapsia hoitava säästää miehen kuluja siinä, että perheen ruokakulut ovat pienemmät eikä lapsista mene hoitomaksuja. Miehelle ei myöskään tule tilannetta, että päiväkodista käsketään hakemaan lapsi kotiin, kun tämä on sairastunut. Naisen ollessa töissä perheellisen miehen ajankäyttö on paljon rajoitetumpaa kuin naisen ollessa kotona.

Tässä oli ihan outoja ajatuspieruja. 

Nainen hoitaa lapsia kotona ja tämä säästää miehen rahoja... miten? Jos kumpikin tienaa vaikka 3000€/kk niin miten se säästää miehen rahoja, että nainen ei käy töissä? Paljon enemmänhän se säästäisi miehen rahoja, että nainen kävisi töissä, ja maksaisi oman osuutensa yhteisen talouden laskuista. Kotitalouden yhteiset tulot, 3000 vai 6000? Onhan siinä aika iso ero...

Miehelle ei tule tilannetta, että pyydetään hakemaan lapsi kotiin... no eikö naisella tule, jos hän on töissä? Onko se vain miehen ongelma, jos lapset ovat sairaana? Ja entä, jos vaimo on sairaana? Kukas ne lapset silloin hoitaa?

Ja tuo, että miehen ajankäyttö on rajoitetumpaa... miten ihmeessä? Mitä eroa sillä on miehen näkökulmasta, ovatko lapset hoidossa omalla äidillä vai tarhassa? Kotona hoitaminen tulee tosi kalliiksi, kun siinä pitää elättää vielä se vaimokin, eikä vaimo tuo yhteiseen kassaan penniäkään rahaa. Tarhamaksut on pikkuhiluja siihen verrattuna.

Mä en kerta kaikkiaan tajua, miksi miehet suostuvat tähän kotiäitikusetukseen. Yleensä se johtaa vain katkeriin, marttyyrimäisiin mammoihin, jotka ovat "antaneet kaikkensa lapsille". Ja erossa viedään sitten kaikki. Näitä on nähty kyllä!

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvoinen tilanne:

- Mies herää aamulla aikaisin töihin. Töistä tultuaan hän varmistaa että piha ja kulkuvälineet ovat kunnossa. Sitten hän menee valmistamaan päivällisen ainakin joka toinen päivä, että tasa-arvo säilyy. Sen jälkeen mies leikkii lasten kanssa ja laittaa heidät nukkumaan. Jäljelle jää vielä kodin siivoaminen ja seuraavan päivän valmistelu.

- Nainen herää aamulla kun lapset heräävät. Aamutoimien jälkeen nainen vie lapset lapsiparkkiin samalla kun käy shoppailemassa. Nainen tulee kotiin, pistää lapset päiväunille, siivoilee pahimmat roskat lattialta, laittaa pesukoneen pyörimään ja lukee sohvalla kirjaa karvatossut jalassa. Ehkä ottaa nokosetkin siinä samalla. Lasten herättyä päiväunilta nainen vie lapset leikkipuistoon leikkimään muiden lasten kanssa ja vaihtaa tuoreet juorut äitien kanssa. Miehen tultua kotiin nainen valmistaa päivällisen joka toinen päivä, että tasa-arvo säilyy. Sitten hän luovuttaa vastuun lapsista miehelle, sillä onhan hän hoitanut heitä koko päivän ajan ja vastannut kodista. Loppuillan nainen viettää vaahtokylvyssä valittaen samalla somessa, miten rankkaa hänen elämänsä on.

Viikonloppuisin mies saa hoitaa lapset ja kodin, koska nainen on joutunut hoitamaan heitä koko viikon.

Olisi varmasti tosi hauskaa, mutta valitettavasti moni mies kertoo ja näkee asiat näin. Esim. vaatteiden pesu on sekunnissa tehty (konehan ne pesee), mitään lounasta ei lapsille tehdä (ei näy jälkiä), käydä kaupassa (paitsi shoppailemassa), päiväunillekin lapsi käy tuosta noin vaan ja leikkipuistossakin vaan jutellaan muiden äitien kanssa!

Selvästi kirjoittaja ei ole oikeasti ollut vastuussa kodista ja lapsista paria tuntia kauempaa. Sitä paitsi, saahan se mieskin viettää iltaisin ja viikonloppuisin ihan yhtä helppoa ja rentoa aikaa lasten kanssa! Vai eikö se sitten mennytkään niin...

Vierailija kirjoitti:

Mit vit, vain mieskö käy töissä? Ja renkaat saa vaihdettua maksamalla 20 e, halvalla myy itseään jos parilla kympillä menee.

Nuohan on pullakahvin juttuja, elä sekota niitä ap:n tarinaan

Ei kannata jäädä kattelemaan ja odottamaan ihmeitä miehestä jos ei rautalangasta vääntö ole auttanut aiemminkaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole enää paljoa fyysistä läheisyyttä millään mittapuulla, erinäisistä syistä. Nyt meni kuppi nurin miehellä ja kiukuttelee.

Yksin hoidan lapset ja kodin 95%. Ei siinä läheisyydelle paljoa jää jaksamista. Saas nähdä kuinka käy, onko meillä tarpeeksi halua muutokseen. Itse pelkään että yhteiset vuodet oli tässä. Nyt vaan itkettää.

Jätä lapset sille ja lähde. Varmasti herää.

Vierailija kirjoitti:

Eli miehen pitää käydä töissä JA hoitaa kodista puolet, jotta sinä voit olla ylpeä tasa-arvoinen kotiäiti.

Huoh.

Jos asetat toivosi siihen, että mies muuttuu, jätä hänet. Toivottavasti löytää sinua paremman. Mutta älä käytä lapsia lyömäaseena, kun yrität purkaa pahoja tunteitasi.

Tai, jos olet oikea Suomalainen Nainen, niin otapa yhteyttä lääkäriin ja/tai terapeuttiin. Ei mitään mielen syväluotauksia lapsuudesta lähtien, vaan kognitiivis-käyttäytymisterapiaa, joka tekee sinusta henkisesti vahvemman, kestämään hankalia asioita paremmin. (Se on aika pitkälti samaa mielelle kuin liikunta tai salilla käynti on keholle.) Jos sanot miehellesi, että olet sen tarpeessa koska henkinen jaksamisesi on muuten lopussa, niin kunnon Mies tukee sinua.

Sanoiko ap olevansa kotiäiti?

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Kurjaahan tuo on, mutta mieti nyt vielä tarkkaan, mitä oikeasti haluat.

Jos haluat parisuhteen ja ehjän perheen, anna miehelle seksiä ja läheisyyttä. Se on pieni hinta siitä, että teillä on parisuhde. Miehelle tuo on lähtökohta kaikkeen muuhun, myös siihen kumppanuuteen ja kotona viihtymiseen.

Tietysti jos kerta kaikkiaan et voi sietää ajatusta hänen kosketuksestaan, niin sitten on parempi olla yksin. Mutta raskas tie se on sekin.

Ja miehen ei tarvitse miettiä kovasti miten saa sitä mitä haluaa? Kannattaisiko sitten ottaa sitä vastuuta kodista (jos nainenkin käy töissä) eikä vaan odotella, että nainen maksaa puolet kuluista ja hoitaa lapset ja kodin sekä on vielä ilmainen h*orakin.

Ai näinkö se meneekin, et "kun toi toinen ei tee/ muuta kivammaksi, ni en tee/muutu minäkään"? Aika lapsellista, vai mitä?

Muutos alkaa aina itsestään. Et voi pakottaa toista muuttumaan, toivoa toki voi rumasti tai kauniisti. Usein se, että itse muuttaa käytöstään vaikuttaa myös toiseen niin, että hänkin muuttuu.

Jos ihminen pitää kiinni "oikeuksistaan" ja siitä ajatuksesta, että toisen pitää muuttua ensin, on ero erittäin lähellä, ihan joka suhteessa. Oltaisko aikuisempia kuitenkin?

Rakkaus on sitä että kärsii kumppania myös silloin, kun tämä sitä vähiten ansaitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvoinen tilanne:

- Mies herää aamulla aikaisin töihin. Töistä tultuaan hän varmistaa että piha ja kulkuvälineet ovat kunnossa. Sitten hän menee valmistamaan päivällisen ainakin joka toinen päivä, että tasa-arvo säilyy. Sen jälkeen mies leikkii lasten kanssa ja laittaa heidät nukkumaan. Jäljelle jää vielä kodin siivoaminen ja seuraavan päivän valmistelu.

- Nainen herää aamulla kun lapset heräävät. Aamutoimien jälkeen nainen vie lapset lapsiparkkiin samalla kun käy shoppailemassa. Nainen tulee kotiin, pistää lapset päiväunille, siivoilee pahimmat roskat lattialta, laittaa pesukoneen pyörimään ja lukee sohvalla kirjaa karvatossut jalassa. Ehkä ottaa nokosetkin siinä samalla. Lasten herättyä päiväunilta nainen vie lapset leikkipuistoon leikkimään muiden lasten kanssa ja vaihtaa tuoreet juorut äitien kanssa. Miehen tultua kotiin nainen valmistaa päivällisen joka toinen päivä, että tasa-arvo säilyy. Sitten hän luovuttaa vastuun lapsista miehelle, sillä onhan hän hoitanut heitä koko päivän ajan ja vastannut kodista. Loppuillan nainen viettää vaahtokylvyssä valittaen samalla somessa, miten rankkaa hänen elämänsä on.

Viikonloppuisin mies saa hoitaa lapset ja kodin, koska nainen on joutunut hoitamaan heitä koko viikon.

Mun lähipiirissä menee enemmän niin, että

-mies herää lasten ja vaimon kanssa yhtäaikaa, syö aamupalan, lukee lehden, lähtee töihin. Töistä tultuaan menee tietokoneelle/telkkarin ääreen/puuhamaan autotalliin, kunnes on nukkumaanmenon aika. Makuuhuoneessa herättää vaimon ja kinuaa seksiä, johon vaimo suostuu. Mies tyydyttää itsensä vaimoonsa, ja nukahtaa.

-vaimo herää miehen ja lasten kanssa yhtä aikaa, hoitaa lapset kouluun/hoitoon ja itsensä töihin. Töiden jälkeen hakee lapset hoidosta, menee kotiin jossa mies nälkäisenä odottaa. Laittaa ruuan, hoitaa tiskit, pyykit, siivoamisen, ajaa nurmikon ja pesee autot. Hoitaa lapset nukkumaan, laittaa kaiken valmiiksi aamua varten. Menee nukkumaan. Herää miehen tullessa nukkumaan kun  mies vonkaa seksiä. Antaa miehen tyydyttää tarpeensa ja jatkaa uniaan.

Onneksi meillä ei ole lapsia.

Näinhän se suunnilleen meilläkin menee.

T. Ap

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka nainen kävisi töissä, pitää miehen siitä huolimatta käydä töissä ja tehdä puolet kotitöistä. Kotona lapsia hoitava säästää miehen kuluja siinä, että perheen ruokakulut ovat pienemmät eikä lapsista mene hoitomaksuja. Miehelle ei myöskään tule tilannetta, että päiväkodista käsketään hakemaan lapsi kotiin, kun tämä on sairastunut. Naisen ollessa töissä perheellisen miehen ajankäyttö on paljon rajoitetumpaa kuin naisen ollessa kotona.

Tässä oli ihan outoja ajatuspieruja. 

Nainen hoitaa lapsia kotona ja tämä säästää miehen rahoja... miten? Jos kumpikin tienaa vaikka 3000€/kk niin miten se säästää miehen rahoja, että nainen ei käy töissä? Paljon enemmänhän se säästäisi miehen rahoja, että nainen kävisi töissä, ja maksaisi oman osuutensa yhteisen talouden laskuista. Kotitalouden yhteiset tulot, 3000 vai 6000? Onhan siinä aika iso ero...

Miehelle ei tule tilannetta, että pyydetään hakemaan lapsi kotiin... no eikö naisella tule, jos hän on töissä? Onko se vain miehen ongelma, jos lapset ovat sairaana? Ja entä, jos vaimo on sairaana? Kukas ne lapset silloin hoitaa?

Ja tuo, että miehen ajankäyttö on rajoitetumpaa... miten ihmeessä? Mitä eroa sillä on miehen näkökulmasta, ovatko lapset hoidossa omalla äidillä vai tarhassa? Kotona hoitaminen tulee tosi kalliiksi, kun siinä pitää elättää vielä se vaimokin, eikä vaimo tuo yhteiseen kassaan penniäkään rahaa. Tarhamaksut on pikkuhiluja siihen verrattuna.

Mä en kerta kaikkiaan tajua, miksi miehet suostuvat tähän kotiäitikusetukseen. Yleensä se johtaa vain katkeriin, marttyyrimäisiin mammoihin, jotka ovat "antaneet kaikkensa lapsille". Ja erossa viedään sitten kaikki. Näitä on nähty kyllä!

Kotona oleva ehtii tehdä ruokaa rauhassa, haudutella lihapatoja ja leipoa, tarjousten perässäkin ehtii juosta. Työssä oleva ostaa enemmän valmista ja ostaa sämpylät leipomosta.

Kotihoidossa olevista lapsista ei mene hoitomaksuja.

Mies pystyy käymään työmatkoilla ja olla ylitöissä ihan miten työnantajalle sopii. Miehen ei tarvitse välittää lasten hoitoajoista, neuvoloista, hammaslääkäreistä, sairastumisista. Mies ei voi jäädä ylitöihin, jos hänen pitää hakea lapset hoidosta tiettyyn aikaan mennessä. Ei se mene niin, että vain nainen vie lapset tarhaan ja kiirehtii hakemaan heidät.

Hoidon aloittaneet lapset voivat sairastaa kerran pari kuukaudessa. Joku korvatulehduskierre saa kummallekin vanhemmalle töistä poissaoloja. Joku lapsen nielurisaleikkaus ei oikeuta palkalliseen vapaaseen vaan on otettava palkatonta tai vuosilomapäiviä, toipumiseen voi mennä kaksikin viikkoa.

Sinä nyt et ota huomioon sitä, että hyvin harva nainen on kotiäiti, joka ei saa penniäkään rahaa mistään. Naisen mentyä töihin miehen kuuluu tehdä osansa lasten hoidosta, niistä neuvolareissuista ja sairastamisesta, joten ne vie mieheltä palkkaa tai mahdollisuuden lisätuloihin.

Sinulla itselläsi ei taida olla lapsia?

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen ei siis tarvitse tehdä mitään vaan naisen pitää hoitaa koti, lapsi ja antaa miehelle seksiä aina, ettei miehelle tule paha mieli? Mikäs siinä miehellä on kotona viihtyessä, taäyden palvelun tavaratalo aina käytettävissä. Miehelle ei juolahda mieleenkään, että ei se vaimo kaikkea jaksa. Miksi naisen pitää vääntää kaikki rautalangasta eikä sittenkään mene perille?

Jos mies käy töissä ja tuo rahat kotiin ja auttaa lasten kanssa joskus sekä hoitaa perinteiset ns. miesten hommat kuten auton renkaiden vaihdot sun muut, niin se on keskimäärin se normi. Jotkut onnekkaat saa enemmän, monet vähemmän.

Naisen kannattaa myös olla realisti asioissa. Lapsia ei kannata hankkia, jos ei kerta kaikkiaan selviä omasta arjesta. 

Tietty jos mies on vaan joku työtön pummi joka makaa ja räkii kattoon, niin sitten voi harkita kiertoon laittamista. Oma uupuminen on kuitenkin huono syy jättäytyä yksinhuoltajaksi, sillä takaan, että yksinhuoltajana ei ainakaan helpompaa ole.

Moni nainen uhoaa olevansa "yksinhuoltaja parisuhteessa" mutta kyllä se totuus pamahtaa päin naamaa sitten oikeasti sinä päivänä, kun se mies on oikeasti siitä kuviosta poissa. 

Miten niin "auttaa lasten kanssa"? Eikö ne ole miehen lapsia siinä missä naisenkin? Ei se isyys ole semmoista että siitetään ne kersat maailmaan ja sitten kun siltä tuntuu, vähän "autellaan" niitten kanssa ja nainen on vetovastuussa sekä lapsista, kodin siisteydestä että ruuanlaitosta ja mies käy vaan töissä ja tekee vapaa-ajalla omia hommia. 

Ja siis mä olen vela. 

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvoinen tilanne:

- Mies herää aamulla aikaisin töihin. Töistä tultuaan hän varmistaa että piha ja kulkuvälineet ovat kunnossa. Sitten hän menee valmistamaan päivällisen ainakin joka toinen päivä, että tasa-arvo säilyy. Sen jälkeen mies leikkii lasten kanssa ja laittaa heidät nukkumaan. Jäljelle jää vielä kodin siivoaminen ja seuraavan päivän valmistelu.

- Nainen herää aamulla kun lapset heräävät. Aamutoimien jälkeen nainen vie lapset lapsiparkkiin samalla kun käy shoppailemassa. Nainen tulee kotiin, pistää lapset päiväunille, siivoilee pahimmat roskat lattialta, laittaa pesukoneen pyörimään ja lukee sohvalla kirjaa karvatossut jalassa. Ehkä ottaa nokosetkin siinä samalla. Lasten herättyä päiväunilta nainen vie lapset leikkipuistoon leikkimään muiden lasten kanssa ja vaihtaa tuoreet juorut äitien kanssa. Miehen tultua kotiin nainen valmistaa päivällisen joka toinen päivä, että tasa-arvo säilyy. Sitten hän luovuttaa vastuun lapsista miehelle, sillä onhan hän hoitanut heitä koko päivän ajan ja vastannut kodista. Loppuillan nainen viettää vaahtokylvyssä valittaen samalla somessa, miten rankkaa hänen elämänsä on.

Viikonloppuisin mies saa hoitaa lapset ja kodin, koska nainen on joutunut hoitamaan heitä koko viikon.

Voin antaa esimerkin päivästämme: heräämme, mies laittaa aamupalan lapselle, minä hoidan vauvaa. Mies lähtee töihin, minä hoidan sillä välin: pyykinpesut, keittiön siivoamisen joka ruuan jälkeen, lounaan, välipalan, päivällisen. Nukutan esikoisen päiväunille, mikä ei ole helppoa vauvan kanssa. Päiväunien ajan vauva on hereillä, mikäli mietityttää lepäänkö. Mies käy töiden jälkeen kaupassa, jos pitää jotain pientä ostaa. Kotiin saavuttuaan hän syö ja käy vessassa rauhassa. Sitten on esikoisen kanssa samaan aikaan puhelinta näpräten. Minä hoidan vauvaa ja laitan iltapalaa. Mies syö iltapalaa esikoisen kanssa, minä usein imetään vauvaa. Sitten mies nukuttaa esikoisen ja minä siivoan lelut ja keittiön ja nukutan vauvan. Molemmat lapset nukkuvat. Mies alkaa näpräämään puhelinta ja minä katson lapsille vaatetta, harsoja yms. valmiiksi seuraavaan päivään, mietin mitä syödään huomenna, pistän usein vielä pyykkiä kuivumaan.

Meillä on varmaan keskivertoa tasavertaisempaa luulen. Isoin ero on kuitenkin tämä: minä teen kokoajan kotitöitä lasten kanssa, oli aamu, ilta tai päivä. Kun mies on lasten kanssa, hän vain on. Puuhaa omiaan ja välillä on heidän kanssaan.

Kokonaisuutena päivässämme on mielestäni eroa se, että miehellä on päivän aikana töissä tulosvastuu, hän ei voi tehdä juuri kuten haluaa. Minähän voin periaatteessa päättää jonain päivänä laittaa vain einestä ja jättää siivoamiset tekemättä. Se mikä tekee päivästäni raskaan on kuitenkin että joudun sietämään lapsen kiukut, itkut ja uhmat menettämättä itse hermoja - enkä saa siitä edes vartin taukoa päivässä. En vietä hetkeäkään päivästäni yksin, ja näin on jokaikisenä päivän tuntina. Jokaiseen hereilläolotuntiin mahtuu vähintään yksi itkupotkuraivari ja vauvan itkun selvitys. Olen jatkuvasti läsnä ihmisille, joilla ei ole vielä minkäänlaista itsehillintää ja tunteidenhallintaa. Se on raskasta. Ja mikä siitä tekee erityisen raskasta on että tätä tämä tosiaan on aamusta iltaan jokaikinen päivä.

Mutta se onneksi helpottaa ajan kanssa ja ihaniakin hetkiä on. Tarkoitan vain sanoa, että lasten kanssa on raskasta, ja puolison kotiin tulo voi todellakin olla päivän kohokohta. Minulle ainakin on. Silloin voi ärsyttää, jos toisella on ensimmäisenä mielessä rentoutuminen rauhassa lapsilta ja kotitöiltä, kun on saattanut jo saada olla ihan yksin jopa tunnin kotimatkan ajan. Kotona oleva ei ole välttämättä saanut olla edes minuuttia rauhassa, eikä syödä ruokaa loppuun tai käydä vessassa ilman että joku rääkyy oven takana naama punaisena. Ja sitten sitä on saattanut vastaanottaa kymmenet raivarit, läppäisyt, itkut ilman selvää syytää ihan yksin vain miettien kuinka saada itsensä rauhalliseksi ettei sano tai tee lapselle mitään peruuttamatonta. Totta kai töissäkin on raskasta, ei kukaan sitä ilmaiseksi tee. Mutta tietyssä vaiheessa lapsiperheen arkea on normaalia, että kotona oleva osapuoli on kuormittuneempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvoinen tilanne:

- Mies herää aamulla aikaisin töihin. Töistä tultuaan hän varmistaa että piha ja kulkuvälineet ovat kunnossa. Sitten hän menee valmistamaan päivällisen ainakin joka toinen päivä, että tasa-arvo säilyy. Sen jälkeen mies leikkii lasten kanssa ja laittaa heidät nukkumaan. Jäljelle jää vielä kodin siivoaminen ja seuraavan päivän valmistelu.

- Nainen herää aamulla kun lapset heräävät. Aamutoimien jälkeen nainen vie lapset lapsiparkkiin samalla kun käy shoppailemassa. Nainen tulee kotiin, pistää lapset päiväunille, siivoilee pahimmat roskat lattialta, laittaa pesukoneen pyörimään ja lukee sohvalla kirjaa karvatossut jalassa. Ehkä ottaa nokosetkin siinä samalla. Lasten herättyä päiväunilta nainen vie lapset leikkipuistoon leikkimään muiden lasten kanssa ja vaihtaa tuoreet juorut äitien kanssa. Miehen tultua kotiin nainen valmistaa päivällisen joka toinen päivä, että tasa-arvo säilyy. Sitten hän luovuttaa vastuun lapsista miehelle, sillä onhan hän hoitanut heitä koko päivän ajan ja vastannut kodista. Loppuillan nainen viettää vaahtokylvyssä valittaen samalla somessa, miten rankkaa hänen elämänsä on.

Viikonloppuisin mies saa hoitaa lapset ja kodin, koska nainen on joutunut hoitamaan heitä koko viikon.

Voin antaa esimerkin päivästämme: heräämme, mies laittaa aamupalan lapselle, minä hoidan vauvaa. Mies lähtee töihin, minä hoidan sillä välin: pyykinpesut, keittiön siivoamisen joka ruuan jälkeen, lounaan, välipalan, päivällisen. Nukutan esikoisen päiväunille, mikä ei ole helppoa vauvan kanssa. Päiväunien ajan vauva on hereillä, mikäli mietityttää lepäänkö. Mies käy töiden jälkeen kaupassa, jos pitää jotain pientä ostaa. Kotiin saavuttuaan hän syö ja käy vessassa rauhassa. Sitten on esikoisen kanssa samaan aikaan puhelinta näpräten. Minä hoidan vauvaa ja laitan iltapalaa. Mies syö iltapalaa esikoisen kanssa, minä usein imetään vauvaa. Sitten mies nukuttaa esikoisen ja minä siivoan lelut ja keittiön ja nukutan vauvan. Molemmat lapset nukkuvat. Mies alkaa näpräämään puhelinta ja minä katson lapsille vaatetta, harsoja yms. valmiiksi seuraavaan päivään, mietin mitä syödään huomenna, pistän usein vielä pyykkiä kuivumaan.

Meillä on varmaan keskivertoa tasavertaisempaa luulen. Isoin ero on kuitenkin tämä: minä teen kokoajan kotitöitä lasten kanssa, oli aamu, ilta tai päivä. Kun mies on lasten kanssa, hän vain on. Puuhaa omiaan ja välillä on heidän kanssaan.

Kokonaisuutena päivässämme on mielestäni eroa se, että miehellä on päivän aikana töissä tulosvastuu, hän ei voi tehdä juuri kuten haluaa. Minähän voin periaatteessa päättää jonain päivänä laittaa vain einestä ja jättää siivoamiset tekemättä. Se mikä tekee päivästäni raskaan on kuitenkin että joudun sietämään lapsen kiukut, itkut ja uhmat menettämättä itse hermoja - enkä saa siitä edes vartin taukoa päivässä. En vietä hetkeäkään päivästäni yksin, ja näin on jokaikisenä päivän tuntina. Jokaiseen hereilläolotuntiin mahtuu vähintään yksi itkupotkuraivari ja vauvan itkun selvitys. Olen jatkuvasti läsnä ihmisille, joilla ei ole vielä minkäänlaista itsehillintää ja tunteidenhallintaa. Se on raskasta. Ja mikä siitä tekee erityisen raskasta on että tätä tämä tosiaan on aamusta iltaan jokaikinen päivä.

Mutta se onneksi helpottaa ajan kanssa ja ihaniakin hetkiä on. Tarkoitan vain sanoa, että lasten kanssa on raskasta, ja puolison kotiin tulo voi todellakin olla päivän kohokohta. Minulle ainakin on. Silloin voi ärsyttää, jos toisella on ensimmäisenä mielessä rentoutuminen rauhassa lapsilta ja kotitöiltä, kun on saattanut jo saada olla ihan yksin jopa tunnin kotimatkan ajan. Kotona oleva ei ole välttämättä saanut olla edes minuuttia rauhassa, eikä syödä ruokaa loppuun tai käydä vessassa ilman että joku rääkyy oven takana naama punaisena. Ja sitten sitä on saattanut vastaanottaa kymmenet raivarit, läppäisyt, itkut ilman selvää syytää ihan yksin vain miettien kuinka saada itsensä rauhalliseksi ettei sano tai tee lapselle mitään peruuttamatonta. Totta kai töissäkin on raskasta, ei kukaan sitä ilmaiseksi tee. Mutta tietyssä vaiheessa lapsiperheen arkea on normaalia, että kotona oleva osapuoli on kuormittuneempi.

"...käy vessassa rauhassa." :D :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvoinen tilanne:

- Mies herää aamulla aikaisin töihin. Töistä tultuaan hän varmistaa että piha ja kulkuvälineet ovat kunnossa. Sitten hän menee valmistamaan päivällisen ainakin joka toinen päivä, että tasa-arvo säilyy. Sen jälkeen mies leikkii lasten kanssa ja laittaa heidät nukkumaan. Jäljelle jää vielä kodin siivoaminen ja seuraavan päivän valmistelu.

- Nainen herää aamulla kun lapset heräävät. Aamutoimien jälkeen nainen vie lapset lapsiparkkiin samalla kun käy shoppailemassa. Nainen tulee kotiin, pistää lapset päiväunille, siivoilee pahimmat roskat lattialta, laittaa pesukoneen pyörimään ja lukee sohvalla kirjaa karvatossut jalassa. Ehkä ottaa nokosetkin siinä samalla. Lasten herättyä päiväunilta nainen vie lapset leikkipuistoon leikkimään muiden lasten kanssa ja vaihtaa tuoreet juorut äitien kanssa. Miehen tultua kotiin nainen valmistaa päivällisen joka toinen päivä, että tasa-arvo säilyy. Sitten hän luovuttaa vastuun lapsista miehelle, sillä onhan hän hoitanut heitä koko päivän ajan ja vastannut kodista. Loppuillan nainen viettää vaahtokylvyssä valittaen samalla somessa, miten rankkaa hänen elämänsä on.

Viikonloppuisin mies saa hoitaa lapset ja kodin, koska nainen on joutunut hoitamaan heitä koko viikon.

Voin antaa esimerkin päivästämme: heräämme, mies laittaa aamupalan lapselle, minä hoidan vauvaa. Mies lähtee töihin, minä hoidan sillä välin: pyykinpesut, keittiön siivoamisen joka ruuan jälkeen, lounaan, välipalan, päivällisen. Nukutan esikoisen päiväunille, mikä ei ole helppoa vauvan kanssa. Päiväunien ajan vauva on hereillä, mikäli mietityttää lepäänkö. Mies käy töiden jälkeen kaupassa, jos pitää jotain pientä ostaa. Kotiin saavuttuaan hän syö ja käy vessassa rauhassa. Sitten on esikoisen kanssa samaan aikaan puhelinta näpräten. Minä hoidan vauvaa ja laitan iltapalaa. Mies syö iltapalaa esikoisen kanssa, minä usein imetään vauvaa. Sitten mies nukuttaa esikoisen ja minä siivoan lelut ja keittiön ja nukutan vauvan. Molemmat lapset nukkuvat. Mies alkaa näpräämään puhelinta ja minä katson lapsille vaatetta, harsoja yms. valmiiksi seuraavaan päivään, mietin mitä syödään huomenna, pistän usein vielä pyykkiä kuivumaan.

Meillä on varmaan keskivertoa tasavertaisempaa luulen. Isoin ero on kuitenkin tämä: minä teen kokoajan kotitöitä lasten kanssa, oli aamu, ilta tai päivä. Kun mies on lasten kanssa, hän vain on. Puuhaa omiaan ja välillä on heidän kanssaan.

Kokonaisuutena päivässämme on mielestäni eroa se, että miehellä on päivän aikana töissä tulosvastuu, hän ei voi tehdä juuri kuten haluaa. Minähän voin periaatteessa päättää jonain päivänä laittaa vain einestä ja jättää siivoamiset tekemättä. Se mikä tekee päivästäni raskaan on kuitenkin että joudun sietämään lapsen kiukut, itkut ja uhmat menettämättä itse hermoja - enkä saa siitä edes vartin taukoa päivässä. En vietä hetkeäkään päivästäni yksin, ja näin on jokaikisenä päivän tuntina. Jokaiseen hereilläolotuntiin mahtuu vähintään yksi itkupotkuraivari ja vauvan itkun selvitys. Olen jatkuvasti läsnä ihmisille, joilla ei ole vielä minkäänlaista itsehillintää ja tunteidenhallintaa. Se on raskasta. Ja mikä siitä tekee erityisen raskasta on että tätä tämä tosiaan on aamusta iltaan jokaikinen päivä.

Mutta se onneksi helpottaa ajan kanssa ja ihaniakin hetkiä on. Tarkoitan vain sanoa, että lasten kanssa on raskasta, ja puolison kotiin tulo voi todellakin olla päivän kohokohta. Minulle ainakin on. Silloin voi ärsyttää, jos toisella on ensimmäisenä mielessä rentoutuminen rauhassa lapsilta ja kotitöiltä, kun on saattanut jo saada olla ihan yksin jopa tunnin kotimatkan ajan. Kotona oleva ei ole välttämättä saanut olla edes minuuttia rauhassa, eikä syödä ruokaa loppuun tai käydä vessassa ilman että joku rääkyy oven takana naama punaisena. Ja sitten sitä on saattanut vastaanottaa kymmenet raivarit, läppäisyt, itkut ilman selvää syytää ihan yksin vain miettien kuinka saada itsensä rauhalliseksi ettei sano tai tee lapselle mitään peruuttamatonta. Totta kai töissäkin on raskasta, ei kukaan sitä ilmaiseksi tee. Mutta tietyssä vaiheessa lapsiperheen arkea on normaalia, että kotona oleva osapuoli on kuormittuneempi.

Kiitos tästä. Jos ikinä olen sekuntiakaan katunut sitä että lapsia ei tullut hankittua, niin tämän jälkeen ei tarvitse enää koskaan katua. 

Tuo kuulostaa ihan kamalalta, anteeksi. Hattua pitää sulle nostaa että tuota joka päivä jaksat! o_0 

age is just a number kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen ei siis tarvitse tehdä mitään vaan naisen pitää hoitaa koti, lapsi ja antaa miehelle seksiä aina, ettei miehelle tule paha mieli? Mikäs siinä miehellä on kotona viihtyessä, taäyden palvelun tavaratalo aina käytettävissä. Miehelle ei juolahda mieleenkään, että ei se vaimo kaikkea jaksa. Miksi naisen pitää vääntää kaikki rautalangasta eikä sittenkään mene perille?

Jos mies käy töissä ja tuo rahat kotiin ja auttaa lasten kanssa joskus sekä hoitaa perinteiset ns. miesten hommat kuten auton renkaiden vaihdot sun muut, niin se on keskimäärin se normi. Jotkut onnekkaat saa enemmän, monet vähemmän.

Naisen kannattaa myös olla realisti asioissa. Lapsia ei kannata hankkia, jos ei kerta kaikkiaan selviä omasta arjesta. 

Tietty jos mies on vaan joku työtön pummi joka makaa ja räkii kattoon, niin sitten voi harkita kiertoon laittamista. Oma uupuminen on kuitenkin huono syy jättäytyä yksinhuoltajaksi, sillä takaan, että yksinhuoltajana ei ainakaan helpompaa ole.

Moni nainen uhoaa olevansa "yksinhuoltaja parisuhteessa" mutta kyllä se totuus pamahtaa päin naamaa sitten oikeasti sinä päivänä, kun se mies on oikeasti siitä kuviosta poissa. 

Miten niin "auttaa lasten kanssa"? Eikö ne ole miehen lapsia siinä missä naisenkin? . 

Olisikin, miehellä ei ole oikeuksia lapsiinsa, vain velvollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvoinen tilanne:

- Mies herää aamulla aikaisin töihin. Töistä tultuaan hän varmistaa että piha ja kulkuvälineet ovat kunnossa. Sitten hän menee valmistamaan päivällisen ainakin joka toinen päivä, että tasa-arvo säilyy. Sen jälkeen mies leikkii lasten kanssa ja laittaa heidät nukkumaan. Jäljelle jää vielä kodin siivoaminen ja seuraavan päivän valmistelu.

- Nainen herää aamulla kun lapset heräävät. Aamutoimien jälkeen nainen vie lapset lapsiparkkiin samalla kun käy shoppailemassa. Nainen tulee kotiin, pistää lapset päiväunille, siivoilee pahimmat roskat lattialta, laittaa pesukoneen pyörimään ja lukee sohvalla kirjaa karvatossut jalassa. Ehkä ottaa nokosetkin siinä samalla. Lasten herättyä päiväunilta nainen vie lapset leikkipuistoon leikkimään muiden lasten kanssa ja vaihtaa tuoreet juorut äitien kanssa. Miehen tultua kotiin nainen valmistaa päivällisen joka toinen päivä, että tasa-arvo säilyy. Sitten hän luovuttaa vastuun lapsista miehelle, sillä onhan hän hoitanut heitä koko päivän ajan ja vastannut kodista. Loppuillan nainen viettää vaahtokylvyssä valittaen samalla somessa, miten rankkaa hänen elämänsä on.

Viikonloppuisin mies saa hoitaa lapset ja kodin, koska nainen on joutunut hoitamaan heitä koko viikon.

Voin antaa esimerkin päivästämme: heräämme, mies laittaa aamupalan lapselle, minä hoidan vauvaa. Mies lähtee töihin, minä hoidan sillä välin: pyykinpesut, keittiön siivoamisen joka ruuan jälkeen, lounaan, välipalan, päivällisen. Nukutan esikoisen päiväunille, mikä ei ole helppoa vauvan kanssa. Päiväunien ajan vauva on hereillä, mikäli mietityttää lepäänkö. Mies käy töiden jälkeen kaupassa, jos pitää jotain pientä ostaa. Kotiin saavuttuaan hän syö ja käy vessassa rauhassa. Sitten on esikoisen kanssa samaan aikaan puhelinta näpräten. Minä hoidan vauvaa ja laitan iltapalaa. Mies syö iltapalaa esikoisen kanssa, minä usein imetään vauvaa. Sitten mies nukuttaa esikoisen ja minä siivoan lelut ja keittiön ja nukutan vauvan. Molemmat lapset nukkuvat. Mies alkaa näpräämään puhelinta ja minä katson lapsille vaatetta, harsoja yms. valmiiksi seuraavaan päivään, mietin mitä syödään huomenna, pistän usein vielä pyykkiä kuivumaan.

Meillä on varmaan keskivertoa tasavertaisempaa luulen. Isoin ero on kuitenkin tämä: minä teen kokoajan kotitöitä lasten kanssa, oli aamu, ilta tai päivä. Kun mies on lasten kanssa, hän vain on. Puuhaa omiaan ja välillä on heidän kanssaan.

Kokonaisuutena päivässämme on mielestäni eroa se, että miehellä on päivän aikana töissä tulosvastuu, hän ei voi tehdä juuri kuten haluaa. Minähän voin periaatteessa päättää jonain päivänä laittaa vain einestä ja jättää siivoamiset tekemättä. Se mikä tekee päivästäni raskaan on kuitenkin että joudun sietämään lapsen kiukut, itkut ja uhmat menettämättä itse hermoja - enkä saa siitä edes vartin taukoa päivässä. En vietä hetkeäkään päivästäni yksin, ja näin on jokaikisenä päivän tuntina. Jokaiseen hereilläolotuntiin mahtuu vähintään yksi itkupotkuraivari ja vauvan itkun selvitys. Olen jatkuvasti läsnä ihmisille, joilla ei ole vielä minkäänlaista itsehillintää ja tunteidenhallintaa. Se on raskasta. Ja mikä siitä tekee erityisen raskasta on että tätä tämä tosiaan on aamusta iltaan jokaikinen päivä.

Mutta se onneksi helpottaa ajan kanssa ja ihaniakin hetkiä on. Tarkoitan vain sanoa, että lasten kanssa on raskasta, ja puolison kotiin tulo voi todellakin olla päivän kohokohta. Minulle ainakin on. Silloin voi ärsyttää, jos toisella on ensimmäisenä mielessä rentoutuminen rauhassa lapsilta ja kotitöiltä, kun on saattanut jo saada olla ihan yksin jopa tunnin kotimatkan ajan. Kotona oleva ei ole välttämättä saanut olla edes minuuttia rauhassa, eikä syödä ruokaa loppuun tai käydä vessassa ilman että joku rääkyy oven takana naama punaisena. Ja sitten sitä on saattanut vastaanottaa kymmenet raivarit, läppäisyt, itkut ilman selvää syytää ihan yksin vain miettien kuinka saada itsensä rauhalliseksi ettei sano tai tee lapselle mitään peruuttamatonta. Totta kai töissäkin on raskasta, ei kukaan sitä ilmaiseksi tee. Mutta tietyssä vaiheessa lapsiperheen arkea on normaalia, että kotona oleva osapuoli on kuormittuneempi.

"...käy vessassa rauhassa." :D :D

Mikä tuossa naurattaa?