Millaista on EA1-kurssilla? Onko paljon käytäntöä?

Annetaan kyllä tekohengitystä vielä nykyään. Ei pelkkä painelu riitä.

30 painallusta ja 2 puhallusta on virallinen elvytyssuositus. Mutta tositilanteessa hätäkeskus voi ohjeistaa osaamatonta tai halutonta auttajaa pelkkään paineluun, koska sekin on paljon tyhjää parempi.

Teoriaa ja käytäntöä. Sumussa meni ne hetket kun piti pienryhmän kanssa tehdä harjoituksia. Esiintymisiä luokan edessä ei ollut.

Niitä kursseja on joka lähtöön. Pieni osa on jännittäjän painajaisia, mutta useimmista selviää ilman erityisiä sydämentykytyksiä. Painelu-puhalluselvytys Anne-nukella kuuluu kurssiin, mutta sen voi varmasti suorittaa niin ettei kukaan muu kuin ohjaaja näe.

Luuletko pystyväsi antamaan ensiapua tositilanteessa, jos jo pelkkä kurssilaaisten edessä harjoittelu on ylivoimaisen vaikeaa?

Nosto vielä kerran, koska muakin kiinnostaa kuulla muiden kokemuksia.

Meidän kurssilla kaikki ryhmän edessä esiintyjät (potilaat ja auttajat) oli vapaaehtoisia. Kaikki harjoitteli parin kanssa ja pari vaihtui välillä, mutta yleisöä oli vain niillä jotka halusi laittaa itsensä likoon. Anne-nukkeakin elvytettiin luokan takana niin että muut teki sillä aikaa kirjallisia tehtäviä. Kurssi oli mulle helppo vaikka kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta.

Vierailija kirjoitti:

Luuletko pystyväsi antamaan ensiapua tositilanteessa, jos jo pelkkä kurssilaaisten edessä harjoittelu on ylivoimaisen vaikeaa?

En ole ap, mutta vastaan. Itsekin paniikkioireiluun taipuvaisena tiedän (ainakin omalta kohdaltani), että tositilanteessa ei ehdi panikoida tai miettiä, mitä muut ajattelevat. Sitä vaan toimii. Voin tietenkin puhua vain omasta puolestani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuletko pystyväsi antamaan ensiapua tositilanteessa, jos jo pelkkä kurssilaaisten edessä harjoittelu on ylivoimaisen vaikeaa?

En ole ap, mutta vastaan. Itsekin paniikkioireiluun taipuvaisena tiedän (ainakin omalta kohdaltani), että tositilanteessa ei ehdi panikoida tai miettiä, mitä muut ajattelevat. Sitä vaan toimii. Voin tietenkin puhua vain omasta puolestani.

Mäkään en ole ap mutta voin vahvistaa, ettei toimintakyky arjessa kerro tositilanteessa pärjäämisestä mitään. Osa arjessa rohkeista menee ihan paniikkiin tai jäätyy täysin, kun taas osa ujoista ja pelokkaista säilyttää toimintakykynsä ja ottaa luontevasti johtajan roolin. Kukaan ei voi tietää miten tosipaikan tullen toimii ennen kuin tilanne osuu kohdalle.

Kaiken lisäksi ensiapua tarvitaan monenlaisissa tilanteissa. Läheskään aina ympärillä ei ole joukkoa sivustaseuraajia kännykkäkamerat kädessä kuvaamassa, kuinka paniikkihäiriöinen auttaa tuntematonta. Apua tarvitseva voi olla vaikka oma puoliso tai lapsi, jonka kanssa on ihan kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Meidän kurssilla kaikki ryhmän edessä esiintyjät (potilaat ja auttajat) oli vapaaehtoisia. Kaikki harjoitteli parin kanssa ja pari vaihtui välillä, mutta yleisöä oli vain niillä jotka halusi laittaa itsensä likoon. Anne-nukkeakin elvytettiin luokan takana niin että muut teki sillä aikaa kirjallisia tehtäviä. Kurssi oli mulle helppo vaikka kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta.

Kuulostaa  ihanteelliselta tilanteelta. Olisipa meilläkin noin. Haluaisin oppia ensiaputaitoja kunnolla, mutta koko kurssi menee panikoidessa eli mieleen ei jää mitään. Työpaikalla meillä on pakollisia kurssit, muuten en edes valitettavasti menisi niille. Kerran kurssi pidettiin auditoriossa ja jokainen joutui mennä sinne eteen elvyttämään. Ihan hirveää. Ensimmäisellä kerralla aloin itkemään paniikin takia. Meillä oli vielä juuri ollut suvussa kuolemantapaus, joka sai tunteet pintaan. Inhoan noita kursseja. Minullakin on paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko. 

Onko muuten missään jännittäjille tarkoitettuja ensiapukursseja? Kyse on niin tärkeistä taidoista, että olisi hyvä päästä harjoittelemaan niitä sellaisessa paikassa jossa erityistarpeet otetaan huomioon. Tavallisilla kursseilla osa harjoituksista on aina jäänyt tekemättä, kun en ole pystynyt olemaan esillä siinä missä muut.

Ei ollut meillä mitään esiintymistä. Paritehtäviä, just jotain nilkan sidontaa, kylkiasentoon kääntöä yms. Ja sitten 2-3 hengen ryhmissä elvytykset ja deffan käyttö.

Jauhatte paskaa ja heitätte läppää opettajan kanssa. Siinä se.

Vierailija kirjoitti:

Jauhatte paskaa ja heitätte läppää opettajan kanssa. Siinä se.

Kyllähän siinä joutuu itsekin hihat käärimään ja toimimaan!

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten missään jännittäjille tarkoitettuja ensiapukursseja? Kyse on niin tärkeistä taidoista, että olisi hyvä päästä harjoittelemaan niitä sellaisessa paikassa jossa erityistarpeet otetaan huomioon. Tavallisilla kursseilla osa harjoituksista on aina jäänyt tekemättä, kun en ole pystynyt olemaan esillä siinä missä muut.

Muakin kiinnostaisi. Kun kävin pari vuotta sitten EA1:n, iso osa opetuksesta meni jännittämisen takia ohi korvien. Vaikka kurssin vetäjä suhtautui ongelmiini ymmärtäväisesti, osa muista osallistujista ei tajunnut tilannettani lainkaan. Kurssilla olisi paljon helpompaa keskittyä jos tietäisi, että kaikki muut ymmärtää ja on itsekin samanlaisia.

Miten onnistunut ensiauttaja luulet olevasi jos jo opettelu ahdistaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jauhatte paskaa ja heitätte läppää opettajan kanssa. Siinä se.

Kyllähän siinä joutuu itsekin hihat käärimään ja toimimaan!

Joo annea pumpattiin osa tunnista, mutta enemmän keskusteluksi meni:)

Vierailija kirjoitti:

Miten onnistunut ensiauttaja luulet olevasi jos jo opettelu ahdistaa?

Olen vapaaehtoisena ensiapupäivystäjänä yhteen harrastukseeni liittyvissä tapahtumissa, mutta jännitän silti aina ea-kursseilla kaikkea mitä muut näkee mun tekevän. Esiintyminen on ihan eri asia kuin aito tilanne, oli kyse sitten laastarin laittamisesta, nyrjähtäneen nilkan hoidosta tai pyörtyneen ensiavusta. (Sen vakavammista tilanteista ei onneksi ole kokemusta.)

Vierailija kirjoitti:

Siellä oli suorastaan hauskaa! Ja sai lähikontaktia komeisiin miehiin. Me käytiin neljän tyypin kanssa lounaalla.

suosittelen. Rohkeasti mukaan vaan!

spr:n tiloissa oli tuo käymäni ea1

Se oli kyllä kurssin kohokohta, kun pääsi sellaisen hikisen, ihraisen amisduunarin kanssa harjoittelemaan Heimlichia... Omalla vuorolla kädet ei ylettynyt sen mahan ympäri ja sen vuorolla se käytti täyttä voimaa, niin että ilmat meni pihalle ja laatta lensi.