"Markkina-arvoteoriasta on keskusteltu jo vuosia netissä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestyvä mies ei ota aviopuolisokseen kouluttamatonta nuorta naista vaan aikuisen ja yhtä koulutetun naisen kuin mitä itsekin on.

Nyt meni metsään että tuntuu. Miehille naisen status ei ole yhtä tärkeä kuin ulkonäkö. Miehillä ja naisilla on yleisesti erilaiset mutta silti yhtä pinnalliset parinvalintakriteerit.

Olen ensinnäkin eri mieltämieltä väitteestäsi mutta lisäksi olen eri mieltä tuosta pinnallisuudesta. Koulutus ja ammatti kertovat paitsi älykkyydestä myös arvomaailmasta ja luonteesta. Minusta nuo ovat kaikkea muuta kuin pinnallisia asioita.

Ei ole muuten pätkän vertaa väliä onko nainen siivooja vai astrofyysikko, jos hän on kaunis ja löytyy vielä mukava luonne kaupan päälle.

t. Mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kaikki naiset ovat yhtä haluttuja heteroseksuaalisten miesten keskuudessa ja kaikki miehet ovat yhtä haluttuja heteroseksuaalisten naisten keskuudessa."

t: Markkina-arvoteorian kiistäjä

Lapsettaako? Kukaan ei ole väittänyt noin. Mutta kun nyt kerran olet asiantuntija tässä aiheessa, niin vastaapa tuolla edellä esittämääni kysymykseen siitä, ottaako teoria huomioon iän ja asuinpaikan. Löydät kysymykseni selaamalla vähän matkaa taaksepäin. Jos et osaa vastata niin huomaamme, että ma-teoreetikot eivät pysty muuhun kuin papukaijamaisesti toistelemaan oppimiaan asioita.

No, totta kai markkina-arvo yleisesti ottaen laskee, kun ikää alkaa tulla. Naisella se laskee nopeammin, koska ne "rupsahtavat" yleensä aiemmin kuin miehet. Miehellä markkina-arvo saattaa jopa vielä nousta 20-40 ikävuoden välillä, mutta jossain vaiheessa tulee miehilläkin seinä vastaan. Mies voi toisaalta kompensoida ulkonäön heikkenemisen aiheuttamaa markkina-arvon laskua varallisuudella tai korkealla sosiaalisella statuksella.

Asuinpaikka ei liity markkina-arvoon, vaan tuotteen saatavuuteen. Jos potentiaalisesti korkean markkina-arvon nainen asuu paikalla, jossa ei ole paljon komeita, varakkaita tai korkean statuksen omaavia miehiä, niin pitää ottaa se, minkä saa. Mutta tuo nainen voi muuttaa vaikka Helsinkiin, jossa niitä korkean markkina-arvon miehiä on paljon. Markkina-arvossa on kyse potentiaalisesta kysynnästä, eihän kauniskaan nainen saa itselleen miesystävää, jos ei lähde ovesta ulos ulkomaailmaan. Jotta voi tietää, minkälainen markkina-arvo itsellä on, sitä pitää testata laittamalla itsensä ulos markkinoille. Mutta totta kai voi ennustaa , että mallikasvoisella naisella tulee kaikella todennäköisyydellä olemaan enemmän kysyntää kuin jollain vinohampaisella, kierosilmäisellä naapurin Liisalla.

Miksi palstamiehille sitten tekee niin tiukkaa hyväksyä, että se markkina-arvo näkyy nimenomaan siinä, millaista palautetta markkinoilta saa? Jos vain kuutosen naiset kiinnostuvat, niin millä perusteella nämä miehet itse asemoivat itsensä kasin miehiksi?

Tämä on minullekin se suuri mysteeri. Jos ei ole tyytyväinen markkina-arvoonsa niin sitten pitää asialle tehdä jotain.

Toinen mysteeri on, miksi nämä markkina-arvo-intoilijoiden pitäisi kelvata "sellaisina kuin ovat:" ylipainoisina, huonokuntoisina, likaisina, raha- ja päihdeongelmineen... Vastaavantasoista naista he eivät kuitenkaan kelpuuta.

Hyvin harva mies käyttää ulkonäköönsä edes puolta siitä ajasta ja rahasta kuin keskiarvonainen. Pituuteen ei voi vaikuttaa, mutta moneen muuhun voi. Vaatteisiin, hygeniaan, parturiin, liikuntaan jne. menee paljon aikaa ja rahaa, mutta naiset pystyvät siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.

Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.

Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.

Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.

Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.

Jotkut deittiviestit ovat yhdentekevä asia. Avioituminen ratkaisee. Minkälaisen miehen ja naisen kanssa solmitaan avioliitto. Siitä näkee ihmisen todelliset arvot. Deitillä voi käydä huvikseen vaikka kenen kanssa. Avioitumiseen pitää olla sitä tasoa.

Kyse oli markkina-arvosta. Jotkin autot keräävät enemmän renkaanpotkijoita ja toisille asuntonäytöille tulee enemmän katsojia. Niillä on hyvä markkina-arvo. Silti sen auton tai asunnon voi myydä vain yhdelle.

- Tuon 117:n kirjoittanut

Mutta nythän ei lasketa renkaanpotkijoita tai asuntonäytölle tulijoita vaan ostopäätöksen tekijöitä ja tarjouksen tekijöitä. Ei läheskään kaikki asuntonäytölle tulijat tee tarjousta. Asuntoja voidaan kierrellä myös ilman aikomustakaan ostaa asuntoa.

Minä kun olen näistä ulisijoiden viesteistä ymmärtänyt, että kiinnostuksen määrä olisi se markkina-arvon mittari, haluttavuus.

Eihän se tarjouksen tekokaan ole välttämättä aito ostoaie. Tarjous voi olla niin alakanttiin, ettei sitä hyväksytä, tai ainakin asunnon voi samantien myydä eteenpäin. (Ehkä sellainen tarjous vastaa yhden yön suhdetta, jota ei ole tarkoituskaan jatkaa...)

- 117

Kyllä tarjouksen teko aina sitoo tarjoajan ostoon. Alihinta ei ole tässä nyt millään tavalla verrannollinen, koska asunto jää sinun harteillesi, jos et saa sitä myytyä eteenpäin.

Minusta kyllä hölmöä käyttää sanaa markkina-arvo, jos sillä tarkoitetaankin vain sitä, miten moni lähtee asuntonäytölle. Silloinhan kävisi ihan helposti niin, että markkina-arvo rankataan korkeaksi, vaikkei kukaan oikeasti taloa ostakaan. Ei talo sillä muutu arvokkaaksi, että mahdollisimman moni käy sitä katsomassa. Kyllä arvo nousee oikeasti vasta siinä tarjouskilpailuvaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestyvä mies ei ota aviopuolisokseen kouluttamatonta nuorta naista vaan aikuisen ja yhtä koulutetun naisen kuin mitä itsekin on.

Nyt meni metsään että tuntuu. Miehille naisen status ei ole yhtä tärkeä kuin ulkonäkö. Miehillä ja naisilla on yleisesti erilaiset mutta silti yhtä pinnalliset parinvalintakriteerit.

Olen ensinnäkin eri mieltämieltä väitteestäsi mutta lisäksi olen eri mieltä tuosta pinnallisuudesta. Koulutus ja ammatti kertovat paitsi älykkyydestä myös arvomaailmasta ja luonteesta. Minusta nuo ovat kaikkea muuta kuin pinnallisia asioita.

Ei ole muuten pätkän vertaa väliä onko nainen siivooja vai astrofyysikko, jos hän on kaunis ja löytyy vielä mukava luonne kaupan päälle.

t. Mies

Tämä kertoo lähinnä siitä, että sinä et ole tuo fyysikko. Kukaan tuntemani fyysikkomies ei halua mieluummin siivoojaa kuin fyysikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestyvä mies ei ota aviopuolisokseen kouluttamatonta nuorta naista vaan aikuisen ja yhtä koulutetun naisen kuin mitä itsekin on.

Nyt meni metsään että tuntuu. Miehille naisen status ei ole yhtä tärkeä kuin ulkonäkö. Miehillä ja naisilla on yleisesti erilaiset mutta silti yhtä pinnalliset parinvalintakriteerit.

Olen ensinnäkin eri mieltämieltä väitteestäsi mutta lisäksi olen eri mieltä tuosta pinnallisuudesta. Koulutus ja ammatti kertovat paitsi älykkyydestä myös arvomaailmasta ja luonteesta. Minusta nuo ovat kaikkea muuta kuin pinnallisia asioita.

Ei ole muuten pätkän vertaa väliä onko nainen siivooja vai astrofyysikko, jos hän on kaunis ja löytyy vielä mukava luonne kaupan päälle.

t. Mies

Tämä kertoo lähinnä siitä, että sinä et ole tuo fyysikko. Kukaan tuntemani fyysikkomies ei halua mieluummin siivoojaa kuin fyysikkoa.

Mutta kysyppä heiltä haluavatko he ennemmin kassialman näköisen astrofyysikon, vai Victoria's Secret -mallin näköisen siivoojan puolisoksi. Jos nyt oletetaan molempien olevan herttaisia ja mukavia ihmisinä.

Naisen uralla on niiiiiin paljon vähemmän merkitystä kuin ulkonäöllä, ettet ilmeisesti uskokaan.

Huuhaateoria, jo lapset tietää että jotkut ihmiset ovat suositumpia kuin toiset, ei siitä tarvitse joka päivä jauhaa.

Naiset eivät nai ylöspäin, vaan tismalleen oman tasonsa mukaisesti, mikä taso siis määräytyy ihan luonnostaan ja ilman teoriaa

Osa miehistä vaan luulee itsestään liikoja, ollaan nollia mutta vaaditaan vaikka mitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fakta on, että suomalaisella naisella on todennäköisesti itseään alemmin koulutettu mies kuin miehellä vaimo.

Ja fakta on että se johtuu siitä että suomalaiset naiset ovat korkeammin koulutettuja kuin suurin osa suomalaisista miehistä. Sinulla on nyt syy ja seuraus suhteet vähän sekaisin.

Näin juuri. Ja sitä paitsi, ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet naiset ovat roimasti yliedustettuna yksinasuvien ja perheettömien joukossa juurikin siksi, koska heille ei kelpaa kouluttamaton mies. Miehissä taas ne kouluttamattomat ovat yliedustettuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kaikki naiset ovat yhtä haluttuja heteroseksuaalisten miesten keskuudessa ja kaikki miehet ovat yhtä haluttuja heteroseksuaalisten naisten keskuudessa."

t: Markkina-arvoteorian kiistäjä

Lapsettaako? Kukaan ei ole väittänyt noin. Mutta kun nyt kerran olet asiantuntija tässä aiheessa, niin vastaapa tuolla edellä esittämääni kysymykseen siitä, ottaako teoria huomioon iän ja asuinpaikan. Löydät kysymykseni selaamalla vähän matkaa taaksepäin. Jos et osaa vastata niin huomaamme, että ma-teoreetikot eivät pysty muuhun kuin papukaijamaisesti toistelemaan oppimiaan asioita.

No, totta kai markkina-arvo yleisesti ottaen laskee, kun ikää alkaa tulla. Naisella se laskee nopeammin, koska ne "rupsahtavat" yleensä aiemmin kuin miehet. Miehellä markkina-arvo saattaa jopa vielä nousta 20-40 ikävuoden välillä, mutta jossain vaiheessa tulee miehilläkin seinä vastaan. Mies voi toisaalta kompensoida ulkonäön heikkenemisen aiheuttamaa markkina-arvon laskua varallisuudella tai korkealla sosiaalisella statuksella.

Asuinpaikka ei liity markkina-arvoon, vaan tuotteen saatavuuteen. Jos potentiaalisesti korkean markkina-arvon nainen asuu paikalla, jossa ei ole paljon komeita, varakkaita tai korkean statuksen omaavia miehiä, niin pitää ottaa se, minkä saa. Mutta tuo nainen voi muuttaa vaikka Helsinkiin, jossa niitä korkean markkina-arvon miehiä on paljon. Markkina-arvossa on kyse potentiaalisesta kysynnästä, eihän kauniskaan nainen saa itselleen miesystävää, jos ei lähde ovesta ulos ulkomaailmaan. Jotta voi tietää, minkälainen markkina-arvo itsellä on, sitä pitää testata laittamalla itsensä ulos markkinoille. Mutta totta kai voi ennustaa , että mallikasvoisella naisella tulee kaikella todennäköisyydellä olemaan enemmän kysyntää kuin jollain vinohampaisella, kierosilmäisellä naapurin Liisalla.

Miksi palstamiehille sitten tekee niin tiukkaa hyväksyä, että se markkina-arvo näkyy nimenomaan siinä, millaista palautetta markkinoilta saa? Jos vain kuutosen naiset kiinnostuvat, niin millä perusteella nämä miehet itse asemoivat itsensä kasin miehiksi?

Tämä on minullekin se suuri mysteeri. Jos ei ole tyytyväinen markkina-arvoonsa niin sitten pitää asialle tehdä jotain.

Toinen mysteeri on, miksi nämä markkina-arvo-intoilijoiden pitäisi kelvata "sellaisina kuin ovat:" ylipainoisina, huonokuntoisina, likaisina, raha- ja päihdeongelmineen... Vastaavantasoista naista he eivät kuitenkaan kelpuuta.

Hyvin harva mies käyttää ulkonäköönsä edes puolta siitä ajasta ja rahasta kuin keskiarvonainen. Pituuteen ei voi vaikuttaa, mutta moneen muuhun voi. Vaatteisiin, hygeniaan, parturiin, liikuntaan jne. menee paljon aikaa ja rahaa, mutta naiset pystyvät siihen.

Vaikuttavatko mainitsemasi asiat flaksiin (eli ilmeisesti markkina-arvoon)? Onko joku oikeasti kiinnostunut miehestä sen jälkeen, kun mies on ruvennut kuntoilemaan ja vaihtanut pukeutumistyyliä?

eri

Onkohan tää sama sakki, joka väittää että naisen koulutuksella ei ole mitään väliä, niitä jotka joka välissä huutavat lompakkoloisista..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestyvä mies ei ota aviopuolisokseen kouluttamatonta nuorta naista vaan aikuisen ja yhtä koulutetun naisen kuin mitä itsekin on.

Nyt meni metsään että tuntuu. Miehille naisen status ei ole yhtä tärkeä kuin ulkonäkö. Miehillä ja naisilla on yleisesti erilaiset mutta silti yhtä pinnalliset parinvalintakriteerit.

Olen ensinnäkin eri mieltämieltä väitteestäsi mutta lisäksi olen eri mieltä tuosta pinnallisuudesta. Koulutus ja ammatti kertovat paitsi älykkyydestä myös arvomaailmasta ja luonteesta. Minusta nuo ovat kaikkea muuta kuin pinnallisia asioita.

Ei ole muuten pätkän vertaa väliä onko nainen siivooja vai astrofyysikko, jos hän on kaunis ja löytyy vielä mukava luonne kaupan päälle.

t. Mies

Kyllä älykkäille miehille on yleensä merkitystä myös naisen älykkyydellä, koska jos ei olla samalla aaltopituudella, niin ei keskinäinen kommunikointi ole kovin hedelmällistä ja parisuhteessa pitää pitemmän päälle olla myös henkinen yhteys. Pelkkä seksuaalinen kemia ei siis riitä, vaan pitää olla myös muuta henkilökemiaa ihan niin kuin ystävyyssuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.

Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.

Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.

Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.

Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.

Jotta deittimarkkinoilla voisi määrittää arvoa ei siihen riitä viestien määrä vaan pitää myös selvittää mitä niissä on ja mitä niiden jälkeen tapahtuu.

Minun mielestäni voi hyvin olettaa, että ihmiset lähettävät viestejä vain sellaisille ihmisille, jotka he kokevat haluttaviksi. Siksi vastaanotettujen viestien määrä kertoo henkilön haluttavuudesta.

Jonkin verran vastaanotettujen viestien määrää voi lisätä olemalla itse aktiivinen eli lähettämällä viestejä. Sitä voisi verrata sosiaalisuuteen, joka muutenkin lisää haluttavuutta.

- Tuon alkuperäisen viestin 117 kirjoittanut

Unohdat sen, että kaikki eivät lähetä kuitenkaan viestejä kaikille kiinnostaville henkilöille. Jos Matti kiinnostuu Maijasta ja Heikki Hannasta, onko Hanna suositumpi kuin Maija, jos Heikki lähetti viestin, mutta Matti ei?

Jos Matti kiinnostuu Maijasta, mutta ei kerro sitä kenellekään, niin sitä ei voi ulkopuolelta tietää. Matit jäävät siis analyysin ulkopuolelle. Täytyy tehdä olettamus, että matit ovat keskimäärin yhtä kiinnostuneita Maijasta kuin Hannasta. Jos olisi syytä olettaa, että kiinnostustaan ilmaisemattomat olisivat enemmän kiinnostuneita tietyistä vastapuolista, niin sitten pitäisi kehittää jokin tapa selvittää tätä hiljaista kiinnostusta.

Toisaalta, miksi joku on deittipalvelussa, jos ei lähetä viestejä kiinnostaville vastapuolille?

Jos teet tuollaisen oletuksen, koko tilastohan vääristyy. Näin ollen sinun on pakko myöntää, että viestit eivät ole kovin aukoton tapa mitata kiinnostusta.

Jos ajatellaan esimerkiksi, että Matti ja Maija ovat molemmat ujoja, kokemattomia, kiireisiä tai vaikka hiljattain eronneita, jolloin koko deittailu on vähän vierasta. Miksi ihmeessä näiden ihmisten molemminpuolista oikeaa kiinnostusta ei laskettaisikaan kiinnostukseksi vain koska eivät lähettäneet viestiä.

Jos luit alkuperäisen tekstini, niin kirjoitin Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. En väittänyt, että se on aukoton tapa. Ilman telepatiaa on mahdoton selvittää, mitä ihmiset hiljaa kodeissaan mahtavat ajatella. Onko sinulla jokin parempi ehdotus?

Täytyy vain olettaa, että niitä ujoja, kokemattomia ja kiireisiä on tasaisesti kaikissa ihmisryhmissä, jolloin tilastot eivät vääristy vaikka heidän kiinnostustaan ei nykytekniikalla voi mitata.

- 117

Vierailija kirjoitti:

Tämä kertoo lähinnä siitä, että sinä et ole tuo fyysikko. Kukaan tuntemani fyysikkomies ei halua mieluummin siivoojaa kuin fyysikkoa.

Ja kaikki tuntemani yliopiston käyneet miehet eivät ole avioituneet fyysikkojen tai korkeastikoulutettujen naisten kanssa vaan niiden jotka tapasivat festareilla tai baareissa, kokivat kauniiksi ja mukaviksi. Insinöörikaverini vaimo on parturikampaaja. Lakimieskaverini vaimo on amistaustainen baarimikko. Erikoisjoukoissa ja rauhanturvaajana toimiva kaverini on parisuhteessa Atrian tehdastyöntekijän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestyvä mies ei ota aviopuolisokseen kouluttamatonta nuorta naista vaan aikuisen ja yhtä koulutetun naisen kuin mitä itsekin on.

Nyt meni metsään että tuntuu. Miehille naisen status ei ole yhtä tärkeä kuin ulkonäkö. Miehillä ja naisilla on yleisesti erilaiset mutta silti yhtä pinnalliset parinvalintakriteerit.

Olen ensinnäkin eri mieltämieltä väitteestäsi mutta lisäksi olen eri mieltä tuosta pinnallisuudesta. Koulutus ja ammatti kertovat paitsi älykkyydestä myös arvomaailmasta ja luonteesta. Minusta nuo ovat kaikkea muuta kuin pinnallisia asioita.

Ei ole muuten pätkän vertaa väliä onko nainen siivooja vai astrofyysikko, jos hän on kaunis ja löytyy vielä mukava luonne kaupan päälle.

t. Mies

Tämä kertoo lähinnä siitä, että sinä et ole tuo fyysikko. Kukaan tuntemani fyysikkomies ei halua mieluummin siivoojaa kuin fyysikkoa.

Mutta kysyppä heiltä haluavatko he ennemmin kassialman näköisen astrofyysikon, vai Victoria's Secret -mallin näköisen siivoojan puolisoksi. Jos nyt oletetaan molempien olevan herttaisia ja mukavia ihmisinä.

Naisen uralla on niiiiiin paljon vähemmän merkitystä kuin ulkonäöllä, ettet ilmeisesti uskokaan.

Kuule minä fyysikkona tunnen kymmeniä muita fyysikoita sen verran hyvin, että voin tuohon vastata. Ei varmaan kukaan erityisesti halua kassialman näköistä puolisoa, mutta kyllä koulutus tietyissä piireissä miehille merkkaa todella paljon. On tyhmää kuvitella, että kaikki miehet toimivat samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Osa miehistä vaan luulee itsestään liikoja, ollaan nollia mutta vaaditaan vaikka mitä.

Eli kaikki landella asuvat miehet eivät saa naista siksi koska ovat kaikki nollia? Sama sylki suussa sitten väitetään että ei markkina-arvolla ole merkitystä.

Onko se vielä jonkun mielestä jotenkin tavatonta, että toiset ihmiset ovat yleisesti halutumpia siinä missä joitakin toisia taas ei halua kukaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kaikki naiset ovat yhtä haluttuja heteroseksuaalisten miesten keskuudessa ja kaikki miehet ovat yhtä haluttuja heteroseksuaalisten naisten keskuudessa."

t: Markkina-arvoteorian kiistäjä

Lapsettaako? Kukaan ei ole väittänyt noin. Mutta kun nyt kerran olet asiantuntija tässä aiheessa, niin vastaapa tuolla edellä esittämääni kysymykseen siitä, ottaako teoria huomioon iän ja asuinpaikan. Löydät kysymykseni selaamalla vähän matkaa taaksepäin. Jos et osaa vastata niin huomaamme, että ma-teoreetikot eivät pysty muuhun kuin papukaijamaisesti toistelemaan oppimiaan asioita.

No, totta kai markkina-arvo yleisesti ottaen laskee, kun ikää alkaa tulla. Naisella se laskee nopeammin, koska ne "rupsahtavat" yleensä aiemmin kuin miehet. Miehellä markkina-arvo saattaa jopa vielä nousta 20-40 ikävuoden välillä, mutta jossain vaiheessa tulee miehilläkin seinä vastaan. Mies voi toisaalta kompensoida ulkonäön heikkenemisen aiheuttamaa markkina-arvon laskua varallisuudella tai korkealla sosiaalisella statuksella.

Asuinpaikka ei liity markkina-arvoon, vaan tuotteen saatavuuteen. Jos potentiaalisesti korkean markkina-arvon nainen asuu paikalla, jossa ei ole paljon komeita, varakkaita tai korkean statuksen omaavia miehiä, niin pitää ottaa se, minkä saa. Mutta tuo nainen voi muuttaa vaikka Helsinkiin, jossa niitä korkean markkina-arvon miehiä on paljon. Markkina-arvossa on kyse potentiaalisesta kysynnästä, eihän kauniskaan nainen saa itselleen miesystävää, jos ei lähde ovesta ulos ulkomaailmaan. Jotta voi tietää, minkälainen markkina-arvo itsellä on, sitä pitää testata laittamalla itsensä ulos markkinoille. Mutta totta kai voi ennustaa , että mallikasvoisella naisella tulee kaikella todennäköisyydellä olemaan enemmän kysyntää kuin jollain vinohampaisella, kierosilmäisellä naapurin Liisalla.

Miksi palstamiehille sitten tekee niin tiukkaa hyväksyä, että se markkina-arvo näkyy nimenomaan siinä, millaista palautetta markkinoilta saa? Jos vain kuutosen naiset kiinnostuvat, niin millä perusteella nämä miehet itse asemoivat itsensä kasin miehiksi?

Tämä on minullekin se suuri mysteeri. Jos ei ole tyytyväinen markkina-arvoonsa niin sitten pitää asialle tehdä jotain.

Toinen mysteeri on, miksi nämä markkina-arvo-intoilijoiden pitäisi kelvata "sellaisina kuin ovat:" ylipainoisina, huonokuntoisina, likaisina, raha- ja päihdeongelmineen... Vastaavantasoista naista he eivät kuitenkaan kelpuuta.

Hyvin harva mies käyttää ulkonäköönsä edes puolta siitä ajasta ja rahasta kuin keskiarvonainen. Pituuteen ei voi vaikuttaa, mutta moneen muuhun voi. Vaatteisiin, hygeniaan, parturiin, liikuntaan jne. menee paljon aikaa ja rahaa, mutta naiset pystyvät siihen.

Vaikuttavatko mainitsemasi asiat flaksiin (eli ilmeisesti markkina-arvoon)? Onko joku oikeasti kiinnostunut miehestä sen jälkeen, kun mies on ruvennut kuntoilemaan ja vaihtanut pukeutumistyyliä?

eri

Kyllä!

Aivan samalla tavalla painoa pudottaneet naiset ovat hämmästelleet katseiden, flirttien ja treffipyyntöjän dramaattista lisääntymistä. Sama toimii miehillä. Kokeile, jos et usko. Ota siitä vuoden projekti, vertaa ja hämmästy. Raportoi täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.

Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.

Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.

Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.

Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.

Jotkut deittiviestit ovat yhdentekevä asia. Avioituminen ratkaisee. Minkälaisen miehen ja naisen kanssa solmitaan avioliitto. Siitä näkee ihmisen todelliset arvot. Deitillä voi käydä huvikseen vaikka kenen kanssa. Avioitumiseen pitää olla sitä tasoa.

Kyse oli markkina-arvosta. Jotkin autot keräävät enemmän renkaanpotkijoita ja toisille asuntonäytöille tulee enemmän katsojia. Niillä on hyvä markkina-arvo. Silti sen auton tai asunnon voi myydä vain yhdelle.

- Tuon 117:n kirjoittanut

Mutta nythän ei lasketa renkaanpotkijoita tai asuntonäytölle tulijoita vaan ostopäätöksen tekijöitä ja tarjouksen tekijöitä. Ei läheskään kaikki asuntonäytölle tulijat tee tarjousta. Asuntoja voidaan kierrellä myös ilman aikomustakaan ostaa asuntoa.

Jos jatketaan tämä tematiikkaa, niin oikeasti mitä minä naisena teen sillä teoreettisella markkina-arvo on näköjään yhä korkealla tiedolla (eli renkaanpotkijoita ja näyttööntulijoita kyllä yhä riittää niin baarissa kuin Tinderissä) kun sitä vakavasti otettavaa ostajaehdokastahan tässä etsitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.

Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.

Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.

Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.

Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.

Jotta deittimarkkinoilla voisi määrittää arvoa ei siihen riitä viestien määrä vaan pitää myös selvittää mitä niissä on ja mitä niiden jälkeen tapahtuu.

Minun mielestäni voi hyvin olettaa, että ihmiset lähettävät viestejä vain sellaisille ihmisille, jotka he kokevat haluttaviksi. Siksi vastaanotettujen viestien määrä kertoo henkilön haluttavuudesta.

Jonkin verran vastaanotettujen viestien määrää voi lisätä olemalla itse aktiivinen eli lähettämällä viestejä. Sitä voisi verrata sosiaalisuuteen, joka muutenkin lisää haluttavuutta.

- Tuon alkuperäisen viestin 117 kirjoittanut

Unohdat sen, että kaikki eivät lähetä kuitenkaan viestejä kaikille kiinnostaville henkilöille. Jos Matti kiinnostuu Maijasta ja Heikki Hannasta, onko Hanna suositumpi kuin Maija, jos Heikki lähetti viestin, mutta Matti ei?

Jos Matti kiinnostuu Maijasta, mutta ei kerro sitä kenellekään, niin sitä ei voi ulkopuolelta tietää. Matit jäävät siis analyysin ulkopuolelle. Täytyy tehdä olettamus, että matit ovat keskimäärin yhtä kiinnostuneita Maijasta kuin Hannasta. Jos olisi syytä olettaa, että kiinnostustaan ilmaisemattomat olisivat enemmän kiinnostuneita tietyistä vastapuolista, niin sitten pitäisi kehittää jokin tapa selvittää tätä hiljaista kiinnostusta.

Toisaalta, miksi joku on deittipalvelussa, jos ei lähetä viestejä kiinnostaville vastapuolille?

Jos teet tuollaisen oletuksen, koko tilastohan vääristyy. Näin ollen sinun on pakko myöntää, että viestit eivät ole kovin aukoton tapa mitata kiinnostusta.

Jos ajatellaan esimerkiksi, että Matti ja Maija ovat molemmat ujoja, kokemattomia, kiireisiä tai vaikka hiljattain eronneita, jolloin koko deittailu on vähän vierasta. Miksi ihmeessä näiden ihmisten molemminpuolista oikeaa kiinnostusta ei laskettaisikaan kiinnostukseksi vain koska eivät lähettäneet viestiä.

Jos luit alkuperäisen tekstini, niin kirjoitin Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. En väittänyt, että se on aukoton tapa. Ilman telepatiaa on mahdoton selvittää, mitä ihmiset hiljaa kodeissaan mahtavat ajatella. Onko sinulla jokin parempi ehdotus?

Täytyy vain olettaa, että niitä ujoja, kokemattomia ja kiireisiä on tasaisesti kaikissa ihmisryhmissä, jolloin tilastot eivät vääristy vaikka heidän kiinnostustaan ei nykytekniikalla voi mitata.

- 117

Mutta kun se ei ole hyvä indikaattori. Ihminen voi viestitellä pelkän seksin takia, joten tuo ei merkitse mitään. Avioituminen on ihan eri tason päätös, jossa paljastuu ihmisen todelliset arvot, koska avioitua ei yleensä voi kauhean monen ihmisen kanssa. Siihen pitää molempien sukupuolien oikeasti panostaa.

Vierailija kirjoitti:

markkina-arvoteoria pähkinänkuoressa:

On miehiä, joiden on vaikea saada naista. Heitä kutsutaan alemman tason miehiksi eli ATM:iksi. ATM on mies, jonka on vaikea saada naista.

Ja tämän jälkeen ihmetellään miksi naiset eivät halua ATMiä. No jos haluaisivat, niin eiväthän ne olisi atmeja.

Kuulostaapa älyttömältä

-Mies

Vierailija kirjoitti:

Onko se vielä jonkun mielestä jotenkin tavatonta, että toiset ihmiset ovat yleisesti halutumpia siinä missä joitakin toisia taas ei halua kukaan? 

Ei se, mutta mikä selittää asian. Miksi jotkut ovat halutumpia kuin toiset