Lue keskustelun säännöt.
"Markkina-arvoteoriasta on keskusteltu jo vuosia netissä"
Kommentit (453)
Vierailija kirjoitti:
Opiskelu ja työ ovat yleisimmät paikat missä ihminen ihastuu. Ja siinä oikeasti ensin tutustuu, ja sitten vasta ihastuu.
Mikä selittänee sen miksi korkeastikoulutetut naiset eivät suosi huonommin koulutettuja miehiä. Eivät kohtaa toisiaan koska käyvät eri koulut ja ovat eri työpaikoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki naiset ovat yhtä haluttuja heteroseksuaalisten miesten keskuudessa ja kaikki miehet ovat yhtä haluttuja heteroseksuaalisten naisten keskuudessa."
t: Markkina-arvoteorian kiistäjä
Lapsettaako? Kukaan ei ole väittänyt noin. Mutta kun nyt kerran olet asiantuntija tässä aiheessa, niin vastaapa tuolla edellä esittämääni kysymykseen siitä, ottaako teoria huomioon iän ja asuinpaikan. Löydät kysymykseni selaamalla vähän matkaa taaksepäin. Jos et osaa vastata niin huomaamme, että ma-teoreetikot eivät pysty muuhun kuin papukaijamaisesti toistelemaan oppimiaan asioita.
En ole tuo sama, mutta tottakai ikä ja asuinpaikka vaikuttavat. Nelikymppinen arvoasunnon omistaja Eirasta on markkina-arvoltaan korkeammalla kuin viisikymppinen työtön vuokralainen Keravalta. (Pahoittelut jo etukäteen keravalaisille). Samoin ikä peilautuu saavutuksiin, jos ensimmäinen asunto on maksettu 40-vuotiaana niin se saavutuksena parempi kuin 65-vuotiaana.
No eihän tuossa ikä ole se muuttuja, vaan varallisuus, jota verrataan samanikäisiin. Ei siis verrata 40-vuotiasta Marttia 60-vuotiaaseen Marttiin, vaan 40-vuotiaaseen Heikkiin.
Asuinpaikkaa kysyttiin. Vaikka ne Eiran ja Keravan miehet olisivat samanikäisiä niin asuinpaikalla olisi silti erilainen vaikutus markkina-arvoon.
Tosin jos tätä asiaa arvottaa niin helvatasti, kannattaa myös kysyä ihan ensiksi, mitkä on nettotulot, kuinka paljon siitä Eiran asunnosta on jo maksettuna ja mikä yhtiövastike. Oikein hifistelijä kysyisi myös taloyhtiön pitkän tähtäimen kunnnossapitoselvityksen nähtäväkseen. Tai jos asuu vuokralla, että onhan työsuhdeasunto.
Meinaan jos ensisijaisesti etsii kumppania, jonka kanssa tehdä paljon yhteisiä irtiottoja vaikka ulkomaanmatkojen muodossa, keravalainen halvassa vuokra-asunnossa voi olla paljon 'parempi'.
Terveisin entinen travelleri, nykyinen omavalintaisesti lähes kaikki rahat menee asumiseen nainen Eirasta.
Kyllä omistusasuntoon saatava lyhennysvapaa mahdollistaa paljon paremmin isoja irtiottoja. Vuokrasta kun ei saa vapaata tuskin koskaan.
Tasoteoriat, k i l t t i vs j ä n n ä ja yh:n kanssa deittailu. Ovat ketjuja jotka herättää tunteita, keskustelua, someragea jne. Ja usein ketjut jäävät lyhyiksi koska joku innostuu vähän liikaa ja pian.. Hakemaasi sivua ei voida näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.
Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.
Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.
Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.
Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.
Jotta deittimarkkinoilla voisi määrittää arvoa ei siihen riitä viestien määrä vaan pitää myös selvittää mitä niissä on ja mitä niiden jälkeen tapahtuu.
Minun mielestäni voi hyvin olettaa, että ihmiset lähettävät viestejä vain sellaisille ihmisille, jotka he kokevat haluttaviksi. Siksi vastaanotettujen viestien määrä kertoo henkilön haluttavuudesta.
Jonkin verran vastaanotettujen viestien määrää voi lisätä olemalla itse aktiivinen eli lähettämällä viestejä. Sitä voisi verrata sosiaalisuuteen, joka muutenkin lisää haluttavuutta.
- Tuon alkuperäisen viestin 117 kirjoittanut
Unohdat sen, että kaikki eivät lähetä kuitenkaan viestejä kaikille kiinnostaville henkilöille. Jos Matti kiinnostuu Maijasta ja Heikki Hannasta, onko Hanna suositumpi kuin Maija, jos Heikki lähetti viestin, mutta Matti ei?
Jos Matti kiinnostuu Maijasta, mutta ei kerro sitä kenellekään, niin sitä ei voi ulkopuolelta tietää. Matit jäävät siis analyysin ulkopuolelle. Täytyy tehdä olettamus, että matit ovat keskimäärin yhtä kiinnostuneita Maijasta kuin Hannasta. Jos olisi syytä olettaa, että kiinnostustaan ilmaisemattomat olisivat enemmän kiinnostuneita tietyistä vastapuolista, niin sitten pitäisi kehittää jokin tapa selvittää tätä hiljaista kiinnostusta.
Toisaalta, miksi joku on deittipalvelussa, jos ei lähetä viestejä kiinnostaville vastapuolille?
Jos teet tuollaisen oletuksen, koko tilastohan vääristyy. Näin ollen sinun on pakko myöntää, että viestit eivät ole kovin aukoton tapa mitata kiinnostusta.
Jos ajatellaan esimerkiksi, että Matti ja Maija ovat molemmat ujoja, kokemattomia, kiireisiä tai vaikka hiljattain eronneita, jolloin koko deittailu on vähän vierasta. Miksi ihmeessä näiden ihmisten molemminpuolista oikeaa kiinnostusta ei laskettaisikaan kiinnostukseksi vain koska eivät lähettäneet viestiä.Jos luit alkuperäisen tekstini, niin kirjoitin Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. En väittänyt, että se on aukoton tapa. Ilman telepatiaa on mahdoton selvittää, mitä ihmiset hiljaa kodeissaan mahtavat ajatella. Onko sinulla jokin parempi ehdotus?
Täytyy vain olettaa, että niitä ujoja, kokemattomia ja kiireisiä on tasaisesti kaikissa ihmisryhmissä, jolloin tilastot eivät vääristy vaikka heidän kiinnostustaan ei nykytekniikalla voi mitata.
- 117
Miten niin paras? Miten se on yhtään sen parempi kuin vertailu siitä, millaisia ihmisiä parisuhteissa yleensä on tai millaiset ihmiset yleensä pariutuvat nopeasti? Koska joku tinderviestitutkimus oli u-li-logiikkaan sopivampi, niin se tietysti menee todellisten pariutumistapausten ohi?
Kysyin tuossa olisiko sinulla jokin parempi ehdotus? Miten muuten tietyn ihmisen haluttavuutta eli markkina-arvoa voisi kvantitatiivisesti tutkia? Tietysti keräämällä koehenkilöitä baariin, jossa on kameroita ja mikrofoneja tallentamassa katseita ja kontakteja. Luulen, että kymmenien tuhansien käyttäjien deittipalvelusta saadaan tilastollisesti parempia tuloksia.
Länsimaissa ihminen voi olla naimisissa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Avioliittoja tutkimalla ei voi selvittää kuinka moni muu olisi halunnut naimisiin tietyn ihmisen kanssa. Avoliittoja on vielä vaikeampi tutkia, koska niitä ei ole määritelty kuin sen kautta "ettei olla naimissa". On esimerkiksi avopareja, jotka asuvat erillään kuten jotkin avioparitkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se vielä jonkun mielestä jotenkin tavatonta, että toiset ihmiset ovat yleisesti halutumpia siinä missä joitakin toisia taas ei halua kukaan?
Ei se, mutta mikä selittää asian. Miksi jotkut ovat halutumpia kuin toiset
Tietyt ominaisuudet ihmisissä ovat luultavastikin halutumpia kuin toiset. Katsoo niitä haluttujen ominaisuuksia niin se selviää.
Tässä se hauskuus tuleekin, kun todellisuus on ristiriidassa sen kanssa mitkä ovat paperilla halutut ominaisuudet. Sinkkumiehistä löytyy niitä, joiden pitäisi olla todella haluttuja ominaisuuksiensa perusteella, mutta oikeasti eivät kelpaa kellekään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menestyvä mies ei ota aviopuolisokseen kouluttamatonta nuorta naista vaan aikuisen ja yhtä koulutetun naisen kuin mitä itsekin on.
Nyt meni metsään että tuntuu. Miehille naisen status ei ole yhtä tärkeä kuin ulkonäkö. Miehillä ja naisilla on yleisesti erilaiset mutta silti yhtä pinnalliset parinvalintakriteerit.
Olen ensinnäkin eri mieltämieltä väitteestäsi mutta lisäksi olen eri mieltä tuosta pinnallisuudesta. Koulutus ja ammatti kertovat paitsi älykkyydestä myös arvomaailmasta ja luonteesta. Minusta nuo ovat kaikkea muuta kuin pinnallisia asioita.
Ei ole muuten pätkän vertaa väliä onko nainen siivooja vai astrofyysikko, jos hän on kaunis ja löytyy vielä mukava luonne kaupan päälle.
t. Mies
Tämä kertoo lähinnä siitä, että sinä et ole tuo fyysikko. Kukaan tuntemani fyysikkomies ei halua mieluummin siivoojaa kuin fyysikkoa.
Mutta kysyppä heiltä haluavatko he ennemmin kassialman näköisen astrofyysikon, vai Victoria's Secret -mallin näköisen siivoojan puolisoksi. Jos nyt oletetaan molempien olevan herttaisia ja mukavia ihmisinä.
Naisen uralla on niiiiiin paljon vähemmän merkitystä kuin ulkonäöllä, ettet ilmeisesti uskokaan.
Tuo on hieman kärjistetty esimerkki, mutta noinhan se kutakuinkin menee. Ja sitten kun jotkut hörhöt puhuvat keskivertoakateemisista oikeasti menestyneitä niin selvennetään nyt asiaa hieman. Monet ihan tavalliset akateemiset löytävät kumppanin jo opiskeluaikoina, tai myöhemmin samojen yliopistokavereiden tuttavapiiristä, jonka kanssa sitten mennään naimisiin. Tottakai akateemisten parien osuus kasvaa korkeaksi ihan käytännön syistä.
Mutta jos menestyvä mies on sinkkuna baarissa ja kaksi naista vilkuilee häntä sillä silmällä, niin kyllä hän lähestyy sitä kauniimpaa naista eikä käy kyselemässä koulutustasoa kultakin naiselta erikseen. Itse asiassa sen naisen luonne määrittelee paljon enemmän tuleeko hänestä puoliso tulevaisuudessa, kuin koulutustaso.
Kassialman näköinen, mutta fiksu ja seksikäs astrofyysikko vai s*atanan vittumainen ja yksinkertainen mallin näköinen siivooja? Absurdi esimerkki, mallin näköinen siivooja tekisi varmaan mallin hommia. Mutta kyllä minä sen astrofyysikon kanssa menisin naimisiin, kuulostaa kaiken kaikkiaan mielenkiintoiselta tapaukselta.
Vierailija kirjoitti:
Tässä se hauskuus tuleekin, kun todellisuus on ristiriidassa sen kanssa mitkä ovat paperilla halutut ominaisuudet. Sinkkumiehistä löytyy niitä, joiden pitäisi olla todella haluttuja ominaisuuksiensa perusteella, mutta oikeasti eivät kelpaa kellekään
Se käykö flaksi baarissa useammin vai onko pidemmän suhteen ainesta ovat kaksi eri asiaa. Ihmiset pistävät väistämättä enemmän arvoa pinnallisiin asioihin ensikohtaamisissa kun eivät tunne henkilöä muuten. Taas pidemmässä suhteessa se ruma mutta kiltti karvarölli olisi voinut ollakin se parempi vaihtoehto kuin se komea mutta väkivaltainen narsisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tää sama sakki, joka väittää että naisen koulutuksella ei ole mitään väliä, niitä jotka joka välissä huutavat lompakkoloisista..
On se sitä samaa. Naisessa on tärkeintä ikä ja ulkonäkö. Sitten onkin suuri hämmästys, kun nainen on laiska ja ilkeä, makaa vuosia sohvalla sidukkaa vetäen käyttäen lapsia tekosyynä ja erotessa vie lapset ja miehen omaisuuden. Mies on oman elämänsä sivustakatsoja, jolle lapsetkin syntyivät huijaamalla mies isäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tää sama sakki, joka väittää että naisen koulutuksella ei ole mitään väliä, niitä jotka joka välissä huutavat lompakkoloisista..
On se sitä samaa. Naisessa on tärkeintä ikä ja ulkonäkö. Sitten onkin suuri hämmästys, kun nainen on laiska ja ilkeä, makaa vuosia sohvalla sidukkaa vetäen käyttäen lapsia tekosyynä ja erotessa vie lapset ja miehen omaisuuden. Mies on oman elämänsä sivustakatsoja, jolle lapsetkin syntyivät huijaamalla mies isäksi.
En itsekään miehenä tajua noita nillittäjiä, olisivat ottaneet avioehdon, ehkäissyt lompakkoloisinnan kertaheitolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä se hauskuus tuleekin, kun todellisuus on ristiriidassa sen kanssa mitkä ovat paperilla halutut ominaisuudet. Sinkkumiehistä löytyy niitä, joiden pitäisi olla todella haluttuja ominaisuuksiensa perusteella, mutta oikeasti eivät kelpaa kellekään
Se käykö flaksi baarissa useammin vai onko pidemmän suhteen ainesta ovat kaksi eri asiaa. Ihmiset pistävät väistämättä enemmän arvoa pinnallisiin asioihin ensikohtaamisissa kun eivät tunne henkilöä muuten. Taas pidemmässä suhteessa se ruma mutta kiltti karvarölli olisi voinut ollakin se parempi vaihtoehto kuin se komea mutta väkivaltainen narsisti.
Ihan kuin ruma olisi automaattisesti kiltti ja komea narsisti. Täällä roikkuvat muka kiltit ovat kaikkea muuta kuin kilttejä. En ikinä haluaisi seukata yhdenkään niistä kanssa. Hrrr. Eikä ole komeita näkynyt täällä naisia haukkumassa. Muistaakseni se komea latinokin oli parhaasta päästä asenteeltaan mitä täällä on nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se vielä jonkun mielestä jotenkin tavatonta, että toiset ihmiset ovat yleisesti halutumpia siinä missä joitakin toisia taas ei halua kukaan?
Ei se, mutta mikä selittää asian. Miksi jotkut ovat halutumpia kuin toiset
Naisia kiinnostaa miehen sosiaalinen status, komeus plussaa. Miehiä kiinnostaa naisen ulkonäkö. Siitä se sitten monimutkaistuu ja syventyy ensivaikutelmien jälkeen. Pitemmän ja menestyneen parisuhteen määrittelee se kuinka hyvin kemiat kohtaavat, siinä vaiheessa markkina-arvoilla ei ole enää mitään väliä.
No kun ei. Ei naisen ulkonäkö saa mua kiinnostumaan. Toki jos ulkonäkö on huono laiminlyöntien seurauksena, se saa kiinnostusta häipymään, mutta ei toisinpäin
Mikei sinua kiinnosta kiltti ja hyväsydäminen puliakka, kun puliukkojen pitäisi kelvata naisille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijaa. Miksiköhän itse akateemisena naisena kiinnostuin komeasta työttömästä duunarista?
Olisitko kiinnostunut rumasta työttömästä duunarista? Naismarkkinoilla mies saa olla köyhä tai saa olla ruma mutta ei koskaan molempia.
En varmaankaan, mutta komea duunari menee myös ruman menestyjän edelle.
Voisivatko naiset itse kertoa millainen esim 8 tason mies voisi olla ? Ja riittääkö se ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro myös oma ikäsi kirjoitti:
Voisivatko naiset itse kertoa millainen esim 8 tason mies voisi olla ? Ja riittääkö se ?
Kivannäköinen, naisia kunnioittava ja fiksu. Riittää toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, miksi tästä jauhetaan jauhamasta päästyäkin. Mielestäni ihmisillä on erilaisia ominaisuuksia, jotka sitten ohjaavat kiinnostusta, arvoja, ajankäyttöä jne. Esim. älykkäät ja kunnianhimoiset pariutuvat toisten samanlaisten kanssa. Urheilulliset haluavat urheilullisen. Jos niitä tasoiksi tahtoo kutsua niin ok. Miksi se pitäisi kieltää, että ihmisillä on erilaisia ominaisuuksia ja jokainen haluaa "parhaan" mahdollisen kumppanin?
En mä ainakaan urheilullisena halua urheilullista. Tai siis saa olla urheilullinen, mutta ei se ole mikään kriteeri tai edes plussa. Riittää, että pitää jotenkin fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista huolta. En muutenkaan halua täysin samanlaista kumppania esim. olisi erityisen hienoa, jos nainen on käsistään kätevä, koska minä en ole
Käykö sinulle se, että kun sinä lähdet urheilemaan, nainen lähtee elokuviin? Miten rapakuntoinen pitää fyysisestä hyvinvoinnista huolta?
Urheilullisen ja rapakuntoisen välillä on paljon tilaa. Eivät nämä kaksi ole mitään ainoita vaihtoehtoja vaan pikemminkin ne ääripäät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki naiset ovat yhtä haluttuja heteroseksuaalisten miesten keskuudessa ja kaikki miehet ovat yhtä haluttuja heteroseksuaalisten naisten keskuudessa."
t: Markkina-arvoteorian kiistäjä
Lapsettaako? Kukaan ei ole väittänyt noin. Mutta kun nyt kerran olet asiantuntija tässä aiheessa, niin vastaapa tuolla edellä esittämääni kysymykseen siitä, ottaako teoria huomioon iän ja asuinpaikan. Löydät kysymykseni selaamalla vähän matkaa taaksepäin. Jos et osaa vastata niin huomaamme, että ma-teoreetikot eivät pysty muuhun kuin papukaijamaisesti toistelemaan oppimiaan asioita.
En ole tuo sama, mutta tottakai ikä ja asuinpaikka vaikuttavat. Nelikymppinen arvoasunnon omistaja Eirasta on markkina-arvoltaan korkeammalla kuin viisikymppinen työtön vuokralainen Keravalta. (Pahoittelut jo etukäteen keravalaisille). Samoin ikä peilautuu saavutuksiin, jos ensimmäinen asunto on maksettu 40-vuotiaana niin se saavutuksena parempi kuin 65-vuotiaana.
No eihän tuossa ikä ole se muuttuja, vaan varallisuus, jota verrataan samanikäisiin. Ei siis verrata 40-vuotiasta Marttia 60-vuotiaaseen Marttiin, vaan 40-vuotiaaseen Heikkiin.
Asuinpaikkaa kysyttiin. Vaikka ne Eiran ja Keravan miehet olisivat samanikäisiä niin asuinpaikalla olisi silti erilainen vaikutus markkina-arvoon.
Tosin jos tätä asiaa arvottaa niin helvatasti, kannattaa myös kysyä ihan ensiksi, mitkä on nettotulot, kuinka paljon siitä Eiran asunnosta on jo maksettuna ja mikä yhtiövastike. Oikein hifistelijä kysyisi myös taloyhtiön pitkän tähtäimen kunnnossapitoselvityksen nähtäväkseen. Tai jos asuu vuokralla, että onhan työsuhdeasunto.
Meinaan jos ensisijaisesti etsii kumppania, jonka kanssa tehdä paljon yhteisiä irtiottoja vaikka ulkomaanmatkojen muodossa, keravalainen halvassa vuokra-asunnossa voi olla paljon 'parempi'.
Terveisin entinen travelleri, nykyinen omavalintaisesti lähes kaikki rahat menee asumiseen nainen Eirasta.
Kyllä omistusasuntoon saatava lyhennysvapaa mahdollistaa paljon paremmin isoja irtiottoja. Vuokrasta kun ei saa vapaata tuskin koskaan.
Ok, mikä pankki? Pitänee vissiin kilpailuttaa. Omassa kun 'ilmaista' lyhennysvapaata saa kuukauden per vuosi. Ja silti maksettavaa jää korkojen ja yhtiövastikkeen jälkeen lähes tonni.
Pidempiä maksullisia vapaita ei viitsisi oikein tuhlata tilanteessa, kun korot yhä alhaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menestyvä mies ei ota aviopuolisokseen kouluttamatonta nuorta naista vaan aikuisen ja yhtä koulutetun naisen kuin mitä itsekin on.
Nyt meni metsään että tuntuu. Miehille naisen status ei ole yhtä tärkeä kuin ulkonäkö. Miehillä ja naisilla on yleisesti erilaiset mutta silti yhtä pinnalliset parinvalintakriteerit.
Olen ensinnäkin eri mieltämieltä väitteestäsi mutta lisäksi olen eri mieltä tuosta pinnallisuudesta. Koulutus ja ammatti kertovat paitsi älykkyydestä myös arvomaailmasta ja luonteesta. Minusta nuo ovat kaikkea muuta kuin pinnallisia asioita.
Ei ole muuten pätkän vertaa väliä onko nainen siivooja vai astrofyysikko, jos hän on kaunis ja löytyy vielä mukava luonne kaupan päälle.
t. Mies
Tämä kertoo lähinnä siitä, että sinä et ole tuo fyysikko. Kukaan tuntemani fyysikkomies ei halua mieluummin siivoojaa kuin fyysikkoa.
Mutta kysyppä heiltä haluavatko he ennemmin kassialman näköisen astrofyysikon, vai Victoria's Secret -mallin näköisen siivoojan puolisoksi. Jos nyt oletetaan molempien olevan herttaisia ja mukavia ihmisinä.
Naisen uralla on niiiiiin paljon vähemmän merkitystä kuin ulkonäöllä, ettet ilmeisesti uskokaan.
Tuo on hieman kärjistetty esimerkki, mutta noinhan se kutakuinkin menee. Ja sitten kun jotkut hörhöt puhuvat keskivertoakateemisista oikeasti menestyneitä niin selvennetään nyt asiaa hieman. Monet ihan tavalliset akateemiset löytävät kumppanin jo opiskeluaikoina, tai myöhemmin samojen yliopistokavereiden tuttavapiiristä, jonka kanssa sitten mennään naimisiin. Tottakai akateemisten parien osuus kasvaa korkeaksi ihan käytännön syistä.
Mutta jos menestyvä mies on sinkkuna baarissa ja kaksi naista vilkuilee häntä sillä silmällä, niin kyllä hän lähestyy sitä kauniimpaa naista eikä käy kyselemässä koulutustasoa kultakin naiselta erikseen. Itse asiassa sen naisen luonne määrittelee paljon enemmän tuleeko hänestä puoliso tulevaisuudessa, kuin koulutustaso.
Sinkkuna baarissa ei haeta puolisoa vaan seksiä. Siksi kriteerit ovat pinnallisemmat. Mutta kun katsotaan, kenen kanssa huippumenestyjät oikeasti ovat naimisissa, nähdään todelliset kriteerit, ja kyllä, vaimot ovat akateemisia. Eivätkä mitä tahansa akateemisia, vaan ylemmän statuksen, lakimiehiä, lääkäreitä ym huippuyliopistoista.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin ruma olisi automaattisesti kiltti ja komea narsisti. Täällä roikkuvat muka kiltit ovat kaikkea muuta kuin kilttejä. En ikinä haluaisi seukata yhdenkään niistä kanssa. Hrrr. Eikä ole komeita näkynyt täällä naisia haukkumassa. Muistaakseni se komea latinokin oli parhaasta päästä asenteeltaan mitä täällä on nähty.
Pointti oli että se kuinka suosittu on baarissa ei vielä kerro onko hyvää suhdeainesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.
Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.
Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.
Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.
Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.
Jotta deittimarkkinoilla voisi määrittää arvoa ei siihen riitä viestien määrä vaan pitää myös selvittää mitä niissä on ja mitä niiden jälkeen tapahtuu.
Minun mielestäni voi hyvin olettaa, että ihmiset lähettävät viestejä vain sellaisille ihmisille, jotka he kokevat haluttaviksi. Siksi vastaanotettujen viestien määrä kertoo henkilön haluttavuudesta.
Jonkin verran vastaanotettujen viestien määrää voi lisätä olemalla itse aktiivinen eli lähettämällä viestejä. Sitä voisi verrata sosiaalisuuteen, joka muutenkin lisää haluttavuutta.
- Tuon alkuperäisen viestin 117 kirjoittanut
Haluttavaksi mihin? Helpon näköinen nainen saa huomiota, mutta naimisiin mennään ihan toisenlaisen naisen kanssa. Jos huomio olisi suosiota, joku pornotähti oli puolisoksi halutuin. Mutta kuka nai sellaisen? Ei kukaan.
Tuossa oli toinen aika samansisältöinen viesti. Ehkä yksi syy tämän keskustelun jyrkkyyteen on se, että puhutaan aivan eri asioista. Ulisijamiehet valittavat, että heillä on huono flaksi (l. markkina-arvo). Siinä puhutaan joukosta naisia. Ongelma on, ettei herätetä toivottua mielenkiintoa juhlissa, baarissa tai Tinderissä. Siis sen vertaa, että saisi keskustelunavaukseen ystävällisen vastauksen, vaikka jatkoa ei seuraisikaan.
Tämä toinen näkemys on onnistua löytämään se yksi oikea, josta tulee pitkäaikainen puoliso.
Minä ajattelen kyllä markkina-arvoa enempi tuon flaksin tapaan, ellei sitten ihan synonyymina. Jos palataan siihen kiinteistövälitysvertaukseen, niin Kainuun korpijärven saarelle on rakennettu hulppea 500m² omakotitalo kauas kaikesta. Keväällä ja syksyllä menee muutama viikko ilman yhteyttä mantereelle, mutta ruoka ei lopu suurista kylmätiloista. Kiinteistönvälittäjän mukaan tämä on mahdoton myydä. Silti joku julkisuuden hälyyn kyllästynyt miljonääri (kotimaasta tai Venäjältä) saattaa mukisematta maksaa siitä pyydetyt puolitoista miljoonaa. Riittää, että sille löytyy yksi ostaja, jonka tarpeita se vastaa. Markkina-arvosta ei silti voi puhua.
- 117
Eipäs, tindertason huomio vastaa sitä, että pennittömät naapurit uteliaisuudesta käy katsomassa paikkaa ilman ostoaikeita. Myyjälle ei jää siitä mitään käteen. Kauppa toteutuessaan vasta määrää todellisen arvon, ei mutu.
Oikeasti jos tuntisi koulutettuja ihmisiä, tietäisi ettei niissä piireissä ulkonäkö aja ohi koulutuksesta, kun puhutaan avioliitosta, eikä kertapanosta.
Minun ymmärtääkseni nämä markkina-arvo-intoilijat kaipaisivat edes sitä Tinder-tason huomiota. He olisivat iki-onnellisia, jos saisivat baarissa katsekontaktin ja ehkä hymyn johonkin kommenttiin.
Avioliittoon tai pitkään parisuhteeseen tarvitsee hyvin monen muun asian loksahtaa yhteen. Toisaalta, jos ei koskaan pääse edes puheisiin, niin ei sitä yhteensopivuutta koskaan saa tietää.
- 117
Ketju on lukittu.
Tuo on hieman kärjistetty esimerkki, mutta noinhan se kutakuinkin menee. Ja sitten kun jotkut hörhöt puhuvat keskivertoakateemisista oikeasti menestyneitä niin selvennetään nyt asiaa hieman. Monet ihan tavalliset akateemiset löytävät kumppanin jo opiskeluaikoina, tai myöhemmin samojen yliopistokavereiden tuttavapiiristä, jonka kanssa sitten mennään naimisiin. Tottakai akateemisten parien osuus kasvaa korkeaksi ihan käytännön syistä.
Mutta jos menestyvä mies on sinkkuna baarissa ja kaksi naista vilkuilee häntä sillä silmällä, niin kyllä hän lähestyy sitä kauniimpaa naista eikä käy kyselemässä koulutustasoa kultakin naiselta erikseen. Itse asiassa sen naisen luonne määrittelee paljon enemmän tuleeko hänestä puoliso tulevaisuudessa, kuin koulutustaso.