"Markkina-arvoteoriasta on keskusteltu jo vuosia netissä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestyvä mies ei ota aviopuolisokseen kouluttamatonta nuorta naista vaan aikuisen ja yhtä koulutetun naisen kuin mitä itsekin on.

Nyt meni metsään että tuntuu. Miehille naisen status ei ole yhtä tärkeä kuin ulkonäkö. Miehillä ja naisilla on yleisesti erilaiset mutta silti yhtä pinnalliset parinvalintakriteerit.

Mutta kun tuo nyt vaan on fakta. Koulutetuilla miehillä on koulutetut vaimot. Niin Suomessa kuin Usassakin. Oikeasti menestynyt mies ei ota sivistymätöntä mutta kaunista naista, vaikka tämä ei ikinä kävisi töissä. Ei sellainen nainen voi järjestää päivällisiä eikä edustaa paikallisen museon naistoimikunnissa.

Tämä se ongelma juuri on. Kun te ette oikeasti ymmärrä, miten maailma toimii.

Minkä takia menestyvälle miehelle olisi merkitystä että vaimo on museotoimikunnassa? Päivällisten järjestämisenkin oppii nopeasti kouluttamatonkin, jos on vain sosiaaliset taidot hallussa. Ja ilman niitä tuskin olisi menestyvää miestä saanutkaan.

Amerikkalaiselle ylemmän keskiluokan/eliitin miehelle sillä nyt vaan on merkitystä. Vaimot ovat osa verkostoa, ja sillä on iso merkitys myös miehen menestykseen.

Ja mikään ei muuta sitä faktaa miksikään, että koulutettu mies ottaa koulutetun vaimon. Ja se on monille miehille itsestäänselvä vaatimus.

Koulutettu mies ottaa sen mitä sattuu saamaan. Minäkin olisin mieluiten ottanut toisen akateemisen, mutta päädyin peruskoulun käyneeseen, koska oli ainoa, jolle kelpasin. Elämä ei ole karkkikauppa

- Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun tuo nyt vaan on fakta. Koulutetuilla miehillä on koulutetut vaimot. Niin Suomessa kuin Usassakin. Oikeasti menestynyt mies ei ota sivistymätöntä mutta kaunista naista, vaikka tämä ei ikinä kävisi töissä. Ei sellainen nainen voi järjestää päivällisiä eikä edustaa paikallisen museon naistoimikunnissa.

Tämä se ongelma juuri on. Kun te ette oikeasti ymmärrä, miten maailma toimii.

Rikkaalla miehellä on naisenhaku päällä. Kumman hän valitsee? Kouluttamattoman mutta menestyneen, itseään nuoremman ex-pornotähden, vai koulutetun mutta itseään vanhemman naisen?

Jos kyseessä on ylemmän keskiluokan mies, ei kumpaakaan, tai jälkimmäisen. Todennäköisesti miehellä on mahdollisuus saada parempi, eli ikäisensä nätti ja koulutettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestyvä mies ei ota aviopuolisokseen kouluttamatonta nuorta naista vaan aikuisen ja yhtä koulutetun naisen kuin mitä itsekin on.

Nyt meni metsään että tuntuu. Miehille naisen status ei ole yhtä tärkeä kuin ulkonäkö. Miehillä ja naisilla on yleisesti erilaiset mutta silti yhtä pinnalliset parinvalintakriteerit.

Mutta kun tuo nyt vaan on fakta. Koulutetuilla miehillä on koulutetut vaimot. Niin Suomessa kuin Usassakin. Oikeasti menestynyt mies ei ota sivistymätöntä mutta kaunista naista, vaikka tämä ei ikinä kävisi töissä. Ei sellainen nainen voi järjestää päivällisiä eikä edustaa paikallisen museon naistoimikunnissa.

Tämä se ongelma juuri on. Kun te ette oikeasti ymmärrä, miten maailma toimii.

Minkä takia menestyvälle miehelle olisi merkitystä että vaimo on museotoimikunnassa? Päivällisten järjestämisenkin oppii nopeasti kouluttamatonkin, jos on vain sosiaaliset taidot hallussa. Ja ilman niitä tuskin olisi menestyvää miestä saanutkaan.

Sä puhut nyt vaan wanna-be alfoista. Oikeasti laadukas mies haluaa laatua myös itse. Joka saralla. Sun termeilläs siis kysynnän ja tarjonnan laki. Mitään tekemistä ei oo yhteisillä arvoilla ja tavoitteilla, tietenkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.

Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.

Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.

Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.

Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.

Jotkut deittiviestit ovat yhdentekevä asia. Avioituminen ratkaisee. Minkälaisen miehen ja naisen kanssa solmitaan avioliitto. Siitä näkee ihmisen todelliset arvot. Deitillä voi käydä huvikseen vaikka kenen kanssa. Avioitumiseen pitää olla sitä tasoa.

Kyse oli markkina-arvosta. Jotkin autot keräävät enemmän renkaanpotkijoita ja toisille asuntonäytöille tulee enemmän katsojia. Niillä on hyvä markkina-arvo. Silti sen auton tai asunnon voi myydä vain yhdelle.

- Tuon 117:n kirjoittanut

Mutta nythän ei lasketa renkaanpotkijoita tai asuntonäytölle tulijoita vaan ostopäätöksen tekijöitä ja tarjouksen tekijöitä. Ei läheskään kaikki asuntonäytölle tulijat tee tarjousta. Asuntoja voidaan kierrellä myös ilman aikomustakaan ostaa asuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.

Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.

Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.

Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.

Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.

Jotta deittimarkkinoilla voisi määrittää arvoa ei siihen riitä viestien määrä vaan pitää myös selvittää mitä niissä on ja mitä niiden jälkeen tapahtuu.

Minun mielestäni voi hyvin olettaa, että ihmiset lähettävät viestejä vain sellaisille ihmisille, jotka he kokevat haluttaviksi. Siksi vastaanotettujen viestien määrä kertoo henkilön haluttavuudesta.

Jonkin verran vastaanotettujen viestien määrää voi lisätä olemalla itse aktiivinen eli lähettämällä viestejä. Sitä voisi verrata sosiaalisuuteen, joka muutenkin lisää haluttavuutta.

- Tuon alkuperäisen viestin 117 kirjoittanut

Unohdat sen, että kaikki eivät lähetä kuitenkaan viestejä kaikille kiinnostaville henkilöille. Jos Matti kiinnostuu Maijasta ja Heikki Hannasta, onko Hanna suositumpi kuin Maija, jos Heikki lähetti viestin, mutta Matti ei?

Jos Matti kiinnostuu Maijasta, mutta ei kerro sitä kenellekään, niin sitä ei voi ulkopuolelta tietää. Matit jäävät siis analyysin ulkopuolelle. Täytyy tehdä olettamus, että matit ovat keskimäärin yhtä kiinnostuneita Maijasta kuin Hannasta. Jos olisi syytä olettaa, että kiinnostustaan ilmaisemattomat olisivat enemmän kiinnostuneita tietyistä vastapuolista, niin sitten pitäisi kehittää jokin tapa selvittää tätä hiljaista kiinnostusta.

Toisaalta, miksi joku on deittipalvelussa, jos ei lähetä viestejä kiinnostaville vastapuolille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestyvä mies ei ota aviopuolisokseen kouluttamatonta nuorta naista vaan aikuisen ja yhtä koulutetun naisen kuin mitä itsekin on.

Nyt meni metsään että tuntuu. Miehille naisen status ei ole yhtä tärkeä kuin ulkonäkö. Miehillä ja naisilla on yleisesti erilaiset mutta silti yhtä pinnalliset parinvalintakriteerit.

Mutta kun tuo nyt vaan on fakta. Koulutetuilla miehillä on koulutetut vaimot. Niin Suomessa kuin Usassakin. Oikeasti menestynyt mies ei ota sivistymätöntä mutta kaunista naista, vaikka tämä ei ikinä kävisi töissä. Ei sellainen nainen voi järjestää päivällisiä eikä edustaa paikallisen museon naistoimikunnissa.

Tämä se ongelma juuri on. Kun te ette oikeasti ymmärrä, miten maailma toimii.

Minkä takia menestyvälle miehelle olisi merkitystä että vaimo on museotoimikunnassa? Päivällisten järjestämisenkin oppii nopeasti kouluttamatonkin, jos on vain sosiaaliset taidot hallussa. Ja ilman niitä tuskin olisi menestyvää miestä saanutkaan.

Amerikkalaiselle ylemmän keskiluokan/eliitin miehelle sillä nyt vaan on merkitystä. Vaimot ovat osa verkostoa, ja sillä on iso merkitys myös miehen menestykseen.

Ja mikään ei muuta sitä faktaa miksikään, että koulutettu mies ottaa koulutetun vaimon. Ja se on monille miehille itsestäänselvä vaatimus.

Sinä jaksat hokea tuota "fakta" -sanaa, vaikka kaikki tutkimukset osoittavat päinvastaista. Pelkkä mielipide ei muutu faktaksi loputtomalla jankuttamisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun tuo nyt vaan on fakta. Koulutetuilla miehillä on koulutetut vaimot. Niin Suomessa kuin Usassakin. Oikeasti menestynyt mies ei ota sivistymätöntä mutta kaunista naista, vaikka tämä ei ikinä kävisi töissä. Ei sellainen nainen voi järjestää päivällisiä eikä edustaa paikallisen museon naistoimikunnissa.

Tämä se ongelma juuri on. Kun te ette oikeasti ymmärrä, miten maailma toimii.

Rikkaalla miehellä on naisenhaku päällä. Kumman hän valitsee? Kouluttamattoman mutta menestyneen, itseään nuoremman ex-pornotähden, vai koulutetun mutta itseään vanhemman naisen?

Äärimmäisen huono esimerkki. Kukaan menestyvä mies ei ota pornotähteä vaimokseen, ja tuskin vanhempaa naistakaan. Kun valinnanvaraa riittää niin hän ottaa tietenkin nuoren ja kauniin naisen ilman pornohistoriaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kaikki naiset ovat yhtä haluttuja heteroseksuaalisten miesten keskuudessa ja kaikki miehet ovat yhtä haluttuja heteroseksuaalisten naisten keskuudessa."

t: Markkina-arvoteorian kiistäjä

Lapsettaako? Kukaan ei ole väittänyt noin. Mutta kun nyt kerran olet asiantuntija tässä aiheessa, niin vastaapa tuolla edellä esittämääni kysymykseen siitä, ottaako teoria huomioon iän ja asuinpaikan. Löydät kysymykseni selaamalla vähän matkaa taaksepäin. Jos et osaa vastata niin huomaamme, että ma-teoreetikot eivät pysty muuhun kuin papukaijamaisesti toistelemaan oppimiaan asioita.

No, totta kai markkina-arvo yleisesti ottaen laskee, kun ikää alkaa tulla. Naisella se laskee nopeammin, koska ne "rupsahtavat" yleensä aiemmin kuin miehet. Miehellä markkina-arvo saattaa jopa vielä nousta 20-40 ikävuoden välillä, mutta jossain vaiheessa tulee miehilläkin seinä vastaan. Mies voi toisaalta kompensoida ulkonäön heikkenemisen aiheuttamaa markkina-arvon laskua varallisuudella tai korkealla sosiaalisella statuksella.

Asuinpaikka ei liity markkina-arvoon, vaan tuotteen saatavuuteen. Jos potentiaalisesti korkean markkina-arvon nainen asuu paikalla, jossa ei ole paljon komeita, varakkaita tai korkean statuksen omaavia miehiä, niin pitää ottaa se, minkä saa. Mutta tuo nainen voi muuttaa vaikka Helsinkiin, jossa niitä korkean markkina-arvon miehiä on paljon. Markkina-arvossa on kyse potentiaalisesta kysynnästä, eihän kauniskaan nainen saa itselleen miesystävää, jos ei lähde ovesta ulos ulkomaailmaan. Jotta voi tietää, minkälainen markkina-arvo itsellä on, sitä pitää testata laittamalla itsensä ulos markkinoille. Mutta totta kai voi ennustaa , että mallikasvoisella naisella tulee kaikella todennäköisyydellä olemaan enemmän kysyntää kuin jollain vinohampaisella, kierosilmäisellä naapurin Liisalla.

Miksi palstamiehille sitten tekee niin tiukkaa hyväksyä, että se markkina-arvo näkyy nimenomaan siinä, millaista palautetta markkinoilta saa? Jos vain kuutosen naiset kiinnostuvat, niin millä perusteella nämä miehet itse asemoivat itsensä kasin miehiksi?

Eiköhän se tee kaikille ihmiselle tiukkaa hyväksyä, että ei ole niin haluttu kuin haluaisi olla? Se on inhimillistä.

Mutta viittaat varmaan siihen, kun puhutaan naisten hypergamiasta eli siitä, ettei naisille kelpaa "oman tasoisensa mies". Niin se osittain ehkä onkin, koska nykytilanteessa pieni osa miehistä saa suurimman osan huomiosta/seksistä/parisuhde-ehdotuksista vapailla markkinoilla olevilta naisilta johtuen nykyisestä deittikulttuurista ja siitä, että naisen on helppo "shoppailla" miehiä esim. Tinderissä tai muualla netissä. Sanotaan nyt vaikka karkeasti, että 20% vapaista miehistä saa 80% vapaista naisista. Se muuten selvisi yhden suuren deittisivuston tilastoista tehdystä analyysistä, että naiset pitävät 80 prosenttia miehistä keskimääräistä rumemmilta. Sen perusteella on jo helppo nähdä, että moni hyvinkin ok-näköinen (jopa kasin) mies ei välttämättä saa juuri ollenkaan klikkauksia tai vastauksia nettideiteissä.

Helppo saatavuus on siis tavallaan vääristänyt kilpailua. Monelle 6-7:n naiselle varmasti jääkin lopulta musta pekka käteen, kun huomaa jossain vaiheessa, ettei ne 8:n miehet olleetkaan siitä oikeasti kiinnostuneita potentiaalisena elämänkumppanina tai pitkäaikaisena tyttöystävänä, vaikka ne ehkä käyttivät tätä yhden illan panona tai vakipanona. Markkina-arvon voi siis jakaa kahteen osaan: kuinka paljon on kysyntää seksikumppaniksi ja kuinka paljon tyttöystäväksi/vaimoksi. Naiset nykytilanteessa usein yliarvioivat omalla kohdallaan tuon jälkimmäisen, koska saavat seksiä itseään korkeampitasoisilta ja kuvittelevat, että heillä on mahdollisuus saada sellainen myös vakavaan parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestyvä mies ei ota aviopuolisokseen kouluttamatonta nuorta naista vaan aikuisen ja yhtä koulutetun naisen kuin mitä itsekin on.

Nyt meni metsään että tuntuu. Miehille naisen status ei ole yhtä tärkeä kuin ulkonäkö. Miehillä ja naisilla on yleisesti erilaiset mutta silti yhtä pinnalliset parinvalintakriteerit.

Mutta kun tuo nyt vaan on fakta. Koulutetuilla miehillä on koulutetut vaimot. Niin Suomessa kuin Usassakin. Oikeasti menestynyt mies ei ota sivistymätöntä mutta kaunista naista, vaikka tämä ei ikinä kävisi töissä. Ei sellainen nainen voi järjestää päivällisiä eikä edustaa paikallisen museon naistoimikunnissa.

Tämä se ongelma juuri on. Kun te ette oikeasti ymmärrä, miten maailma toimii.

"Parisuhteiden asiantuntija, tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöliitosta sanoo, että jopa puolet keski-ikäisistä duunareista, vähemmän koulutetuista miehistä on vailla partneria.

Syynä on se, että koulutetuille naisille ei kelpaa kouluttamaton mies. Lisäksi naiset ovat opiskelun perässä muuttaneet kaupunkiin ja miehet jääneet maalle. Koulutetuille miehille sen sijaan kelpaa myös kouluttamaton nainen, kunhan nainen on hyvännäköinen."

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ongelma-parisuhdemarkkinoi…

Ilmeisesti suomalaisia parisuhteita vuosikymmeniä työkseen tutkinut Väestöliiton professorikaan ei tiedä miten maailma toimii. Onneksi random palstanainen tietää. :D

Fakta on, että suomalaisella naisella on todennäköisesti itseään alemmin koulutettu mies kuin miehellä vaimo. Minkään professorin mielipide ei muuta tutkittua faktaa miksikään. Miehelle koulutus on puolisossa tärkeämpää kuin naiselle. Myös avioliiton kesto on tutkitusti pidempi, kun puolisoilla on sama koulutustaso.

Keskimäärin asia on noin, mutta se johtuu tietenkin siitä, että naiset ovat miehiä koulutetumpia. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että akateeminen nainen tyytyisi duunarimieheen, ellei mies ole hyvin tienaava, jos silloinkaa. Akateeminen mies sen sijaan voi hyvin ottaa matalapalkka-alalla työskentelevän naisen, jos nainen on kaunis. AMK:n käynyt nainen voi duunarin kelpuuttaakin. Suomalaisissa parisuhteissa mies on edelleen useammin se paremmin tienaava, koulutustasoista huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestyvä mies ei ota aviopuolisokseen kouluttamatonta nuorta naista vaan aikuisen ja yhtä koulutetun naisen kuin mitä itsekin on.

Nyt meni metsään että tuntuu. Miehille naisen status ei ole yhtä tärkeä kuin ulkonäkö. Miehillä ja naisilla on yleisesti erilaiset mutta silti yhtä pinnalliset parinvalintakriteerit.

Mutta kun tuo nyt vaan on fakta. Koulutetuilla miehillä on koulutetut vaimot. Niin Suomessa kuin Usassakin. Oikeasti menestynyt mies ei ota sivistymätöntä mutta kaunista naista, vaikka tämä ei ikinä kävisi töissä. Ei sellainen nainen voi järjestää päivällisiä eikä edustaa paikallisen museon naistoimikunnissa.

Tämä se ongelma juuri on. Kun te ette oikeasti ymmärrä, miten maailma toimii.

Minkä takia menestyvälle miehelle olisi merkitystä että vaimo on museotoimikunnassa? Päivällisten järjestämisenkin oppii nopeasti kouluttamatonkin, jos on vain sosiaaliset taidot hallussa. Ja ilman niitä tuskin olisi menestyvää miestä saanutkaan.

Amerikkalaiselle ylemmän keskiluokan/eliitin miehelle sillä nyt vaan on merkitystä. Vaimot ovat osa verkostoa, ja sillä on iso merkitys myös miehen menestykseen.

Ja mikään ei muuta sitä faktaa miksikään, että koulutettu mies ottaa koulutetun vaimon. Ja se on monille miehille itsestäänselvä vaatimus.

Sinä jaksat hokea tuota "fakta" -sanaa, vaikka kaikki tutkimukset osoittavat päinvastaista. Pelkkä mielipide ei muutu faktaksi loputtomalla jankuttamisella.

Paitsi kun ne tutkimustulokset nimenomaan kertovat, että akateemisella miehellä on lähes aina akateeminen vaimo. Todelliset valinnat ratkaisevat, ei se, mitä sanotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.

Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.

Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.

Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.

Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.

Jotkut deittiviestit ovat yhdentekevä asia. Avioituminen ratkaisee. Minkälaisen miehen ja naisen kanssa solmitaan avioliitto. Siitä näkee ihmisen todelliset arvot. Deitillä voi käydä huvikseen vaikka kenen kanssa. Avioitumiseen pitää olla sitä tasoa.

Kyse oli markkina-arvosta. Jotkin autot keräävät enemmän renkaanpotkijoita ja toisille asuntonäytöille tulee enemmän katsojia. Niillä on hyvä markkina-arvo. Silti sen auton tai asunnon voi myydä vain yhdelle.

- Tuon 117:n kirjoittanut

Mutta nythän ei lasketa renkaanpotkijoita tai asuntonäytölle tulijoita vaan ostopäätöksen tekijöitä ja tarjouksen tekijöitä. Ei läheskään kaikki asuntonäytölle tulijat tee tarjousta. Asuntoja voidaan kierrellä myös ilman aikomustakaan ostaa asuntoa.

Minä kun olen näistä ulisijoiden viesteistä ymmärtänyt, että kiinnostuksen määrä olisi se markkina-arvon mittari, haluttavuus.

Eihän se tarjouksen tekokaan ole välttämättä aito ostoaie. Tarjous voi olla niin alakanttiin, ettei sitä hyväksytä, tai ainakin asunnon voi samantien myydä eteenpäin. (Ehkä sellainen tarjous vastaa yhden yön suhdetta, jota ei ole tarkoituskaan jatkaa...)

- 117

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HSEn adonis kirjoitti:

Onhan se ihan selvää että sellainen on. Tai ainakin minusta on. Arvon mittaus on sitten eri asia ja mitkä asiat siihen vaikuttaa.

Mutta eikö järkevän teorian olemassaolo edellytä sitä, että arvoa voi jotenkin mitata? Muutenhan se on vain kehäpäätelmä

Kyllähän sen voi mitata.

Esim. laittamalla profiilin Tinderiin.

Hyvin nopeasti näkee mikä oma markkina-arvo on.

Ei toimi Tinder tähän. Sieltä haetaan ensisijaisesti s-seuraa eli vähän arkisempikin emäntä voi olla suosittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestyvä mies ei ota aviopuolisokseen kouluttamatonta nuorta naista vaan aikuisen ja yhtä koulutetun naisen kuin mitä itsekin on.

Nyt meni metsään että tuntuu. Miehille naisen status ei ole yhtä tärkeä kuin ulkonäkö. Miehillä ja naisilla on yleisesti erilaiset mutta silti yhtä pinnalliset parinvalintakriteerit.

Olen ensinnäkin eri mieltämieltä väitteestäsi mutta lisäksi olen eri mieltä tuosta pinnallisuudesta. Koulutus ja ammatti kertovat paitsi älykkyydestä myös arvomaailmasta ja luonteesta. Minusta nuo ovat kaikkea muuta kuin pinnallisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kaikki naiset ovat yhtä haluttuja heteroseksuaalisten miesten keskuudessa ja kaikki miehet ovat yhtä haluttuja heteroseksuaalisten naisten keskuudessa."

t: Markkina-arvoteorian kiistäjä

Lapsettaako? Kukaan ei ole väittänyt noin. Mutta kun nyt kerran olet asiantuntija tässä aiheessa, niin vastaapa tuolla edellä esittämääni kysymykseen siitä, ottaako teoria huomioon iän ja asuinpaikan. Löydät kysymykseni selaamalla vähän matkaa taaksepäin. Jos et osaa vastata niin huomaamme, että ma-teoreetikot eivät pysty muuhun kuin papukaijamaisesti toistelemaan oppimiaan asioita.

No, totta kai markkina-arvo yleisesti ottaen laskee, kun ikää alkaa tulla. Naisella se laskee nopeammin, koska ne "rupsahtavat" yleensä aiemmin kuin miehet. Miehellä markkina-arvo saattaa jopa vielä nousta 20-40 ikävuoden välillä, mutta jossain vaiheessa tulee miehilläkin seinä vastaan. Mies voi toisaalta kompensoida ulkonäön heikkenemisen aiheuttamaa markkina-arvon laskua varallisuudella tai korkealla sosiaalisella statuksella.

Asuinpaikka ei liity markkina-arvoon, vaan tuotteen saatavuuteen. Jos potentiaalisesti korkean markkina-arvon nainen asuu paikalla, jossa ei ole paljon komeita, varakkaita tai korkean statuksen omaavia miehiä, niin pitää ottaa se, minkä saa. Mutta tuo nainen voi muuttaa vaikka Helsinkiin, jossa niitä korkean markkina-arvon miehiä on paljon. Markkina-arvossa on kyse potentiaalisesta kysynnästä, eihän kauniskaan nainen saa itselleen miesystävää, jos ei lähde ovesta ulos ulkomaailmaan. Jotta voi tietää, minkälainen markkina-arvo itsellä on, sitä pitää testata laittamalla itsensä ulos markkinoille. Mutta totta kai voi ennustaa , että mallikasvoisella naisella tulee kaikella todennäköisyydellä olemaan enemmän kysyntää kuin jollain vinohampaisella, kierosilmäisellä naapurin Liisalla.

Miksi palstamiehille sitten tekee niin tiukkaa hyväksyä, että se markkina-arvo näkyy nimenomaan siinä, millaista palautetta markkinoilta saa? Jos vain kuutosen naiset kiinnostuvat, niin millä perusteella nämä miehet itse asemoivat itsensä kasin miehiksi?

Eiköhän se tee kaikille ihmiselle tiukkaa hyväksyä, että ei ole niin haluttu kuin haluaisi olla? Se on inhimillistä.

Mutta viittaat varmaan siihen, kun puhutaan naisten hypergamiasta eli siitä, ettei naisille kelpaa "oman tasoisensa mies". Niin se osittain ehkä onkin, koska nykytilanteessa pieni osa miehistä saa suurimman osan huomiosta/seksistä/parisuhde-ehdotuksista vapailla markkinoilla olevilta naisilta johtuen nykyisestä deittikulttuurista ja siitä, että naisen on helppo "shoppailla" miehiä esim. Tinderissä tai muualla netissä. Sanotaan nyt vaikka karkeasti, että 20% vapaista miehistä saa 80% vapaista naisista. Se muuten selvisi yhden suuren deittisivuston tilastoista tehdystä analyysistä, että naiset pitävät 80 prosenttia miehistä keskimääräistä rumemmilta. Sen perusteella on jo helppo nähdä, että moni hyvinkin ok-näköinen (jopa kasin) mies ei välttämättä saa juuri ollenkaan klikkauksia tai vastauksia nettideiteissä.

Helppo saatavuus on siis tavallaan vääristänyt kilpailua. Monelle 6-7:n naiselle varmasti jääkin lopulta musta pekka käteen, kun huomaa jossain vaiheessa, ettei ne 8:n miehet olleetkaan siitä oikeasti kiinnostuneita potentiaalisena elämänkumppanina tai pitkäaikaisena tyttöystävänä, vaikka ne ehkä käyttivät tätä yhden illan panona tai vakipanona. Markkina-arvon voi siis jakaa kahteen osaan: kuinka paljon on kysyntää seksikumppaniksi ja kuinka paljon tyttöystäväksi/vaimoksi. Naiset nykytilanteessa usein yliarvioivat omalla kohdallaan tuon jälkimmäisen, koska saavat seksiä itseään korkeampitasoisilta ja kuvittelevat, että heillä on mahdollisuus saada sellainen myös vakavaan parisuhteeseen.

Mä luulen asian johtuvan ristiriitaisista viesteistä. Yhdet näkevät arvon suoraan siinä millaista palautetta saa ja toiset sanovat arvon johtuvan ominaisuuksista (miehellä mm. koulutus ja fyysinen kunto). Jos näillä kahdella tavalla saa ihan erilaisia tuloksia, menee arviot pieleen

Vierailija kirjoitti:

Fakta on, että suomalaisella naisella on todennäköisesti itseään alemmin koulutettu mies kuin miehellä vaimo.

Ja fakta on että se johtuu siitä että suomalaiset naiset ovat korkeammin koulutettuja kuin suurin osa suomalaisista miehistä. Sinulla on nyt syy ja seuraus suhteet vähän sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.

Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.

Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.

Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.

Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.

Jotta deittimarkkinoilla voisi määrittää arvoa ei siihen riitä viestien määrä vaan pitää myös selvittää mitä niissä on ja mitä niiden jälkeen tapahtuu.

Minun mielestäni voi hyvin olettaa, että ihmiset lähettävät viestejä vain sellaisille ihmisille, jotka he kokevat haluttaviksi. Siksi vastaanotettujen viestien määrä kertoo henkilön haluttavuudesta.

Jonkin verran vastaanotettujen viestien määrää voi lisätä olemalla itse aktiivinen eli lähettämällä viestejä. Sitä voisi verrata sosiaalisuuteen, joka muutenkin lisää haluttavuutta.

- Tuon alkuperäisen viestin 117 kirjoittanut

Unohdat sen, että kaikki eivät lähetä kuitenkaan viestejä kaikille kiinnostaville henkilöille. Jos Matti kiinnostuu Maijasta ja Heikki Hannasta, onko Hanna suositumpi kuin Maija, jos Heikki lähetti viestin, mutta Matti ei?

Jos Matti kiinnostuu Maijasta, mutta ei kerro sitä kenellekään, niin sitä ei voi ulkopuolelta tietää. Matit jäävät siis analyysin ulkopuolelle. Täytyy tehdä olettamus, että matit ovat keskimäärin yhtä kiinnostuneita Maijasta kuin Hannasta. Jos olisi syytä olettaa, että kiinnostustaan ilmaisemattomat olisivat enemmän kiinnostuneita tietyistä vastapuolista, niin sitten pitäisi kehittää jokin tapa selvittää tätä hiljaista kiinnostusta.

Toisaalta, miksi joku on deittipalvelussa, jos ei lähetä viestejä kiinnostaville vastapuolille?

Jos teet tuollaisen oletuksen, koko tilastohan vääristyy. Näin ollen sinun on pakko myöntää, että viestit eivät ole kovin aukoton tapa mitata kiinnostusta.

Jos ajatellaan esimerkiksi, että Matti ja Maija ovat molemmat ujoja, kokemattomia, kiireisiä tai vaikka hiljattain eronneita, jolloin koko deittailu on vähän vierasta. Miksi ihmeessä näiden ihmisten molemminpuolista oikeaa kiinnostusta ei laskettaisikaan kiinnostukseksi vain koska eivät lähettäneet viestiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestyvä mies ei ota aviopuolisokseen kouluttamatonta nuorta naista vaan aikuisen ja yhtä koulutetun naisen kuin mitä itsekin on.

Nyt meni metsään että tuntuu. Miehille naisen status ei ole yhtä tärkeä kuin ulkonäkö. Miehillä ja naisilla on yleisesti erilaiset mutta silti yhtä pinnalliset parinvalintakriteerit.

Mutta kun tuo nyt vaan on fakta. Koulutetuilla miehillä on koulutetut vaimot. Niin Suomessa kuin Usassakin. Oikeasti menestynyt mies ei ota sivistymätöntä mutta kaunista naista, vaikka tämä ei ikinä kävisi töissä. Ei sellainen nainen voi järjestää päivällisiä eikä edustaa paikallisen museon naistoimikunnissa.

Tämä se ongelma juuri on. Kun te ette oikeasti ymmärrä, miten maailma toimii.

Minkä takia menestyvälle miehelle olisi merkitystä että vaimo on museotoimikunnassa? Päivällisten järjestämisenkin oppii nopeasti kouluttamatonkin, jos on vain sosiaaliset taidot hallussa. Ja ilman niitä tuskin olisi menestyvää miestä saanutkaan.

Amerikkalaiselle ylemmän keskiluokan/eliitin miehelle sillä nyt vaan on merkitystä. Vaimot ovat osa verkostoa, ja sillä on iso merkitys myös miehen menestykseen.

Ja mikään ei muuta sitä faktaa miksikään, että koulutettu mies ottaa koulutetun vaimon. Ja se on monille miehille itsestäänselvä vaatimus.

Sinä jaksat hokea tuota "fakta" -sanaa, vaikka kaikki tutkimukset osoittavat päinvastaista. Pelkkä mielipide ei muutu faktaksi loputtomalla jankuttamisella.

Paitsi kun ne tutkimustulokset nimenomaan kertovat, että akateemisella miehellä on lähes aina akateeminen vaimo. Todelliset valinnat ratkaisevat, ei se, mitä sanotaan.

Nyt alat jo muuttelemaan omaa tarinaasi. Aiemmin puhuttiin rikkaista USA:n miehistä, nyt se onkin keskipalkkaiset suomalaiset akateemiset.

No joo, eiköhän sinun eväät ole jo nähty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.

Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.

Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.

Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.

Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.

Jotkut deittiviestit ovat yhdentekevä asia. Avioituminen ratkaisee. Minkälaisen miehen ja naisen kanssa solmitaan avioliitto. Siitä näkee ihmisen todelliset arvot. Deitillä voi käydä huvikseen vaikka kenen kanssa. Avioitumiseen pitää olla sitä tasoa.

Kyse oli markkina-arvosta. Jotkin autot keräävät enemmän renkaanpotkijoita ja toisille asuntonäytöille tulee enemmän katsojia. Niillä on hyvä markkina-arvo. Silti sen auton tai asunnon voi myydä vain yhdelle.

- Tuon 117:n kirjoittanut

Mutta nythän ei lasketa renkaanpotkijoita tai asuntonäytölle tulijoita vaan ostopäätöksen tekijöitä ja tarjouksen tekijöitä. Ei läheskään kaikki asuntonäytölle tulijat tee tarjousta. Asuntoja voidaan kierrellä myös ilman aikomustakaan ostaa asuntoa.

Minä kun olen näistä ulisijoiden viesteistä ymmärtänyt, että kiinnostuksen määrä olisi se markkina-arvon mittari, haluttavuus.

Eihän se tarjouksen tekokaan ole välttämättä aito ostoaie. Tarjous voi olla niin alakanttiin, ettei sitä hyväksytä, tai ainakin asunnon voi samantien myydä eteenpäin. (Ehkä sellainen tarjous vastaa yhden yön suhdetta, jota ei ole tarkoituskaan jatkaa...)

- 117

Siksi minusta avioituminen on se mittari, mitä kannattaa seurata. Aviopuolison valinta on isoin investointi toiseen, mitä voi tehdä. Siihen halutaan se paras mitä voi saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestyvä mies ei ota aviopuolisokseen kouluttamatonta nuorta naista vaan aikuisen ja yhtä koulutetun naisen kuin mitä itsekin on.

Nyt meni metsään että tuntuu. Miehille naisen status ei ole yhtä tärkeä kuin ulkonäkö. Miehillä ja naisilla on yleisesti erilaiset mutta silti yhtä pinnalliset parinvalintakriteerit.

Mutta kun tuo nyt vaan on fakta. Koulutetuilla miehillä on koulutetut vaimot. Niin Suomessa kuin Usassakin. Oikeasti menestynyt mies ei ota sivistymätöntä mutta kaunista naista, vaikka tämä ei ikinä kävisi töissä. Ei sellainen nainen voi järjestää päivällisiä eikä edustaa paikallisen museon naistoimikunnissa.

Tämä se ongelma juuri on. Kun te ette oikeasti ymmärrä, miten maailma toimii.

Minkä takia menestyvälle miehelle olisi merkitystä että vaimo on museotoimikunnassa? Päivällisten järjestämisenkin oppii nopeasti kouluttamatonkin, jos on vain sosiaaliset taidot hallussa. Ja ilman niitä tuskin olisi menestyvää miestä saanutkaan.

Amerikkalaiselle ylemmän keskiluokan/eliitin miehelle sillä nyt vaan on merkitystä. Vaimot ovat osa verkostoa, ja sillä on iso merkitys myös miehen menestykseen.

Ja mikään ei muuta sitä faktaa miksikään, että koulutettu mies ottaa koulutetun vaimon. Ja se on monille miehille itsestäänselvä vaatimus.

Sinä jaksat hokea tuota "fakta" -sanaa, vaikka kaikki tutkimukset osoittavat päinvastaista. Pelkkä mielipide ei muutu faktaksi loputtomalla jankuttamisella.

Paitsi kun ne tutkimustulokset nimenomaan kertovat, että akateemisella miehellä on lähes aina akateeminen vaimo. Todelliset valinnat ratkaisevat, ei se, mitä sanotaan.

Nyt alat jo muuttelemaan omaa tarinaasi. Aiemmin puhuttiin rikkaista USA:n miehistä, nyt se onkin keskipalkkaiset suomalaiset akateemiset.

No joo, eiköhän sinun eväät ole jo nähty.

Kyllä, asia on tutkittu Suomessa, mutta se on selvä fakta myös asuinmaassani Usassa. Ei menestyvällä miehellä voi olla kuin eliittiyliopiston käynyt vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.

Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.

Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.

Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.

Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.

Jotta deittimarkkinoilla voisi määrittää arvoa ei siihen riitä viestien määrä vaan pitää myös selvittää mitä niissä on ja mitä niiden jälkeen tapahtuu.

Minun mielestäni voi hyvin olettaa, että ihmiset lähettävät viestejä vain sellaisille ihmisille, jotka he kokevat haluttaviksi. Siksi vastaanotettujen viestien määrä kertoo henkilön haluttavuudesta.

Jonkin verran vastaanotettujen viestien määrää voi lisätä olemalla itse aktiivinen eli lähettämällä viestejä. Sitä voisi verrata sosiaalisuuteen, joka muutenkin lisää haluttavuutta.

- Tuon alkuperäisen viestin 117 kirjoittanut

Haluttavaksi mihin? Helpon näköinen nainen saa huomiota, mutta naimisiin mennään ihan toisenlaisen naisen kanssa. Jos huomio olisi suosiota, joku pornotähti oli puolisoksi halutuin. Mutta kuka nai sellaisen? Ei kukaan.