Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Markkina-arvoteoriasta on keskusteltu jo vuosia netissä"
Kommentit (453)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, miksi tästä jauhetaan jauhamasta päästyäkin. Mielestäni ihmisillä on erilaisia ominaisuuksia, jotka sitten ohjaavat kiinnostusta, arvoja, ajankäyttöä jne. Esim. älykkäät ja kunnianhimoiset pariutuvat toisten samanlaisten kanssa. Urheilulliset haluavat urheilullisen. Jos niitä tasoiksi tahtoo kutsua niin ok. Miksi se pitäisi kieltää, että ihmisillä on erilaisia ominaisuuksia ja jokainen haluaa "parhaan" mahdollisen kumppanin?
En mä ainakaan urheilullisena halua urheilullista. Tai siis saa olla urheilullinen, mutta ei se ole mikään kriteeri tai edes plussa. Riittää, että pitää jotenkin fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista huolta. En muutenkaan halua täysin samanlaista kumppania esim. olisi erityisen hienoa, jos nainen on käsistään kätevä, koska minä en ole
Käykö sinulle se, että kun sinä lähdet urheilemaan, nainen lähtee elokuviin? Miten rapakuntoinen pitää fyysisestä hyvinvoinnista huolta?
Tietysti käy. Urheilen muutenkin mieluiten yksin ellen pelaa kaverin kanssa tennistä. Ei kai ei-urheilullisuus tarkoita rapakuntoisuutta? Ihan arkiliikunta riittää eli se, että jaksaa kävellä muuallekin kuin parkkipaikalle ja kantaa kauppakasseja kotiin puoli kilometriä
Minä en tykkää liikunnasta yhtään ja olen rapakuntoinen. Arkiliikunta on minulle sitä, että ajan autolla kauppaan viiden kilometrin päähän ja kerään ostokset. Talvella putsaan autopaikan lumesta muutaman kerran vuodessa, mutta ei se pidä kuntoa yllä.
Sama. Vihaan liikuntaa. En ole ikinä saanut siitä mitään endorfiineja vaan aina se on tuntunut vain suorittamiselta. Onneksi löytyi mies, joka ajattelee samalla tavalla.
Miksi se on onneksi? Miksei voi tykätä eri asioista suhteessa?
ohis
Tottakai voi tykätä myös eri asioista. Mieheni tykkää esimerkiksi moottoripyöräilystä, minä en. Lähden hänen mukaansa silloin tällöin mutta en itse nauti siitä. Minä tykkään tietyn genren elokuvista. Hän lähtee joskus mukaan, vaikka ei itse samanlaisista tykkääkään.
Mutta olisihan se aika ikävää olla yhdessä, jos koko vapaa-aika vietettäisiin erikseen siksi, ettei ole mitään yhteisiä harrastuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otetaan esimerkiksi Daniel Craig. Teki 38-vuotiaana Casino Royalen. Jumalaisen komea ja seksikäs mies.
http://image.guardian.co.uk/sys-images/Film/Pix/gallery/2006/11/10/bond…
Kymmenen vuotta myöhemmin 49-vuotiaana, täysi setämies
https://i.dailymail.co.uk/i/newpix/2018/02/20/10/495D47BE00000578-54123…
Voitko ihan rehellisesti sanoa että tässä jälkimmäisessä kuvassa mies on parhaimmillaan? Saisi enemmän huomiota naisilta? Vai tuleeko mieleen miettiä että millä logiikalla noin pöljä "tutkimus"tulos on saatu aikaiseksi.
Mitä jos keskusteltaisiin ihan niistä tavallisista ihmisistä, joita kohtaamme arjessa? MIllä todennäköisyydellä joku palstalainen joutuu elämänsä aikana miettimään, haluaako parisuhteen tai seksiä Craigin kanssa?
Mietitään mieluummin sitä Keravan Keijoa ja sen markkina-arvoa. Ja Kouvolan Kaisaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HSEn adonis kirjoitti:
Onhan se ihan selvää että sellainen on. Tai ainakin minusta on. Arvon mittaus on sitten eri asia ja mitkä asiat siihen vaikuttaa.
Mutta eikö järkevän teorian olemassaolo edellytä sitä, että arvoa voi jotenkin mitata? Muutenhan se on vain kehäpäätelmä
Kyllähän sen voi mitata.
Esim. laittamalla profiilin Tinderiin.
Hyvin nopeasti näkee mikä oma markkina-arvo on.
Ottaako markkina-arvoteoria huomioon iän? Asuinpaikan? Kuvitellaan, että Tinderissä on miljoona suomalaista käyttäjää (keksitty luku). Kuvitellaan myös, ett minä olen 50+ nainen Kuusamosta.
Perheenperustamisikäiset miehet tuskin edes koskaan näkevät profiiliani. Vaikka näkisivät, niin heille minun "markkina-arvoni" olisi suurin piirtein nolla, koska en enää haluaisi enkä voisi saada lapsia. Mutta entä sille 55-vuotiaalle Jormalle, joka asuu samalla paikkakunnalla? Jos meitä olisi siellä vaikka kymmenen saman ikäluokan naista, niin eikö markkina-arvo määräytyisi sen mukaan, miten haluttavia me kymmenen olisimme keskenämme? Edelleen olisin kolmekymppiselle stadilaiselle nolla, mutta kuusamolaiselle Jormalle voisin olla täysi kymppi.
Vai meneekö miesten logiikka niin, että sille kuusamolaiselle jormallekin helsinkiläinen 22-vuotias fitness-kissa olisi täysi kymppi?
Tähän kommentteja, kiitos!
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Minua kiinnostaa tältä näyttävät naiset.
:D. Hyvä esimerkki "ruma nååpurintyttö" -ilmiöstä, jossa jumalaisen kauniille mallin näköiselle naiselle laitetaan rumat rillit ja kas, sormia napsauttamalla hänestä tulee "tavallinen nååpurintyttö". Ja sitten miehet pääsevät itkemään että pitävät tavallisista rumista nååpurintytöistä, joille ei kuitenkaan tavallinen mies kelpaa, ja se on niin väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaan esimerkiksi Daniel Craig. Teki 38-vuotiaana Casino Royalen. Jumalaisen komea ja seksikäs mies.
http://image.guardian.co.uk/sys-images/Film/Pix/gallery/2006/11/10/bond…
Kymmenen vuotta myöhemmin 49-vuotiaana, täysi setämies
https://i.dailymail.co.uk/i/newpix/2018/02/20/10/495D47BE00000578-54123…
Voitko ihan rehellisesti sanoa että tässä jälkimmäisessä kuvassa mies on parhaimmillaan? Saisi enemmän huomiota naisilta? Vai tuleeko mieleen miettiä että millä logiikalla noin pöljä "tutkimus"tulos on saatu aikaiseksi.
Mitä jos keskusteltaisiin ihan niistä tavallisista ihmisistä, joita kohtaamme arjessa? MIllä todennäköisyydellä joku palstalainen joutuu elämänsä aikana miettimään, haluaako parisuhteen tai seksiä Craigin kanssa?
Mietitään mieluummin sitä Keravan Keijoa ja sen markkina-arvoa. Ja Kouvolan Kaisaa.
Jaa nytkö alkaa yhtäkkiä Keravan Keijot ja Kouvolan Kaisat kiinnostaa, kun huomataan ettei edes maapallon kerran kuumin seksisymboli näytä viisikymppisenä enää haluttavalta. Kun tähän asti on referenssit täällä olleet luokkaa kalsarimalli-kirurgi-astronautit ja Selena Gomez.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaan esimerkiksi Daniel Craig. Teki 38-vuotiaana Casino Royalen. Jumalaisen komea ja seksikäs mies.
http://image.guardian.co.uk/sys-images/Film/Pix/gallery/2006/11/10/bond…
Kymmenen vuotta myöhemmin 49-vuotiaana, täysi setämies
https://i.dailymail.co.uk/i/newpix/2018/02/20/10/495D47BE00000578-54123…
Voitko ihan rehellisesti sanoa että tässä jälkimmäisessä kuvassa mies on parhaimmillaan? Saisi enemmän huomiota naisilta? Vai tuleeko mieleen miettiä että millä logiikalla noin pöljä "tutkimus"tulos on saatu aikaiseksi.
Mitä jos keskusteltaisiin ihan niistä tavallisista ihmisistä, joita kohtaamme arjessa? MIllä todennäköisyydellä joku palstalainen joutuu elämänsä aikana miettimään, haluaako parisuhteen tai seksiä Craigin kanssa?
Mietitään mieluummin sitä Keravan Keijoa ja sen markkina-arvoa. Ja Kouvolan Kaisaa.
No tuskin se Keravan Keijokaan viisikymppisenä haluttavampi kuin kolmekymppisenä. Sama se nyt on, keitä tässä mietitään.
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Minua kiinnostaa tältä näyttävät naiset.
:D. Hyvä esimerkki "ruma nååpurintyttö" -ilmiöstä, jossa jumalaisen kauniille mallin näköiselle naiselle laitetaan rumat rillit ja kas, sormia napsauttamalla hänestä tulee "tavallinen nååpurintyttö". Ja sitten miehet pääsevät itkemään että pitävät tavallisista rumista nååpurintytöistä, joille ei kuitenkaan tavallinen mies kelpaa, ja se on niin väärin.
En tiedä mistä puhut, mutta minusta suurin osa nuorista rillipäisistä naisista näyttää samalta. En oikein erota niitä toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markkina-arvoteoria on todellakin yhtä pätevä ja pitkään käsitelty kuin mikä hyvänsä muu foliohattuteoria netin keskustelupalstoilta.
HS Tiede 10.8. 2018
Mies on parhaimmillaan 50-vuotiaana ja etenkin naiset tiedostavat markkina-arvonsa – tutkijat analysoivat viestittelyä amerikkalaisessa deittipalvelussa
Lähes 200 000 ihmistä kattanut tutkimus.
Menit sitten laittamaan tutkimuspohjaista faktaa.
Odotas vaan kun alapeukkuja alkaa satamaan.
Olisi tosiaan kivampi jos näin ei olisi.
Kuules nyt. Jos ihan rehellisesti mietit niin oletko aivan tosissasi että mies on parhaimmillaan 50-vuotiaana? Aikuisten oikeasti? On ihan se ja sama mitä amerikkalaista nettisaittia tai ylipäänsä mitään konstia käyttämällä tuo tulos on saatu, mutta joka ikinen tolkun ihminen tajuaa että toi on bullshittiä. Ilmeisesti viisikymppisiä kuolee jo sitä tahtia, että omanikäisten naisten kesken vielä elossa olevat ovat kovaa valuuttaa? Tai jotain vastaavaa. Koska muuten tuota tulosta ei voi mitenkään selittää. Se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa ja kyllä sinäkin sen sisimmässäsi tiedät.
Ei varsinaisesti ollut tarkoitus edes keskustella siitä alkuosasta vaan siitä markkina-arvojutusta eli otsikon loppuosasta. Se nyt vaan oli sen jutun otsikko ja kun se nyt tuli mainittua niin sekin pitänee paikaansa. Tutkitusti. Jutussa on kyllä selitetty mitä se käytännössä tarkoittaa.
Ironistahan siinä on se, että ne jotka kovin ovat markkina-arvon konseptia vastaan ovat juuri käytännössä kaikkein tietoisimpia omasta markkina-arvostaan. Ehkä se tosiaan on juuri naiselle tyypillinen dissonanssi. Sekään ei toisaalta yllätä yhtään ketään.
Odotan väitöskirjaa lähivuosina kemikaalivanoista ja liskoihmisistä. Jos siitä on kirja tehty, se on totta. Niin kuin Harry Potter.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markkina-arvoteoria on todellakin yhtä pätevä ja pitkään käsitelty kuin mikä hyvänsä muu foliohattuteoria netin keskustelupalstoilta.
HS Tiede 10.8. 2018
Mies on parhaimmillaan 50-vuotiaana ja etenkin naiset tiedostavat markkina-arvonsa – tutkijat analysoivat viestittelyä amerikkalaisessa deittipalvelussa
Lähes 200 000 ihmistä kattanut tutkimus.
Menit sitten laittamaan tutkimuspohjaista faktaa.
Odotas vaan kun alapeukkuja alkaa satamaan.
Olisi tosiaan kivampi jos näin ei olisi.
Kuules nyt. Jos ihan rehellisesti mietit niin oletko aivan tosissasi että mies on parhaimmillaan 50-vuotiaana? Aikuisten oikeasti? On ihan se ja sama mitä amerikkalaista nettisaittia tai ylipäänsä mitään konstia käyttämällä tuo tulos on saatu, mutta joka ikinen tolkun ihminen tajuaa että toi on bullshittiä. Ilmeisesti viisikymppisiä kuolee jo sitä tahtia, että omanikäisten naisten kesken vielä elossa olevat ovat kovaa valuuttaa? Tai jotain vastaavaa. Koska muuten tuota tulosta ei voi mitenkään selittää. Se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa ja kyllä sinäkin sen sisimmässäsi tiedät.
Ei varsinaisesti ollut tarkoitus edes keskustella siitä alkuosasta vaan siitä markkina-arvojutusta eli otsikon loppuosasta. Se nyt vaan oli sen jutun otsikko ja kun se nyt tuli mainittua niin sekin pitänee paikaansa. Tutkitusti. Jutussa on kyllä selitetty mitä se käytännössä tarkoittaa.
Ironistahan siinä on se, että ne jotka kovin ovat markkina-arvon konseptia vastaan ovat juuri käytännössä kaikkein tietoisimpia omasta markkina-arvostaan. Ehkä se tosiaan on juuri naiselle tyypillinen dissonanssi. Sekään ei toisaalta yllätä yhtään ketään.
Puhumattakaan siitä miten ironista on se, että niillä, jotka ovat markkina-arvoteorian suurimpia kannattajia, ei ole hajuakaan omasta todellisesta markkina-arvostaan tai siitä miten ihmiset oikeassa elämässä pariutuvat, tai miten tätä hienoa teoriaa voisi soveltaa käytännössä niin että edes kerran elämässään pääsisi pukille. Ehkä se tosiaan on juuri miehille tyypillinen itsereflektiokyvyn puute. Sekään ei toisaalta yllätä ketään.
Vierailija kirjoitti:
Markkina-arvoteoria vetoaa autisteihin, koska se käsittelee vain pinnallisia asioita. Ulkonäkö, varallisuus, status. Näistä matemaattisesti laskemalla yrittävät löytää todennäköisyyksiä ja tässä puuhassa se elämä kuluukin. Markkina-arvoteorian ulkopuolelle jää kaksi oleellista pariutumisen osa-aluetta, joiden havaitsemiseen autisteilta puuttuu palikat päässä. Yhtäältä luonne, arvot, yhteensopivuus, toisaalta fyysiset ilmiöt kuten feromonit ja kehonkieli. Nonverbaalinen viestintä esim. jyrää puhutun sanan ihan 6-0, mutta näille markkina-arvoteoreetikot ei laske mitään painoarvoa. Esimerkiksi vaikkapa se, mikä on sellaisen miehen kehonkieli, joka on vuosikausia selittänyt itselleen olevansa alemman tason mies. Turhaan, koska voisi olla yhdelle tietylle naiselle se ylimman tason mies.
Mikään ei estä sisällyttämästä luettelemiasi asioita pariutumisen tutkimukseen – tai jos halutaan: markkina-arvoteoriaan – ja niin on käsittääkseni tehtykin. Jenkkiläisissä kyselytutkimuksissa parinvalinnasta on yhtenä muuttujana kyselyissä ollut kiltteys, kindness.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HSEn adonis kirjoitti:
Onhan se ihan selvää että sellainen on. Tai ainakin minusta on. Arvon mittaus on sitten eri asia ja mitkä asiat siihen vaikuttaa.
Mutta eikö järkevän teorian olemassaolo edellytä sitä, että arvoa voi jotenkin mitata? Muutenhan se on vain kehäpäätelmä
Kyllähän sen voi mitata.
Esim. laittamalla profiilin Tinderiin.
Hyvin nopeasti näkee mikä oma markkina-arvo on.
Ottaako markkina-arvoteoria huomioon iän? Asuinpaikan? Kuvitellaan, että Tinderissä on miljoona suomalaista käyttäjää (keksitty luku). Kuvitellaan myös, ett minä olen 50+ nainen Kuusamosta.
Perheenperustamisikäiset miehet tuskin edes koskaan näkevät profiiliani. Vaikka näkisivät, niin heille minun "markkina-arvoni" olisi suurin piirtein nolla, koska en enää haluaisi enkä voisi saada lapsia. Mutta entä sille 55-vuotiaalle Jormalle, joka asuu samalla paikkakunnalla? Jos meitä olisi siellä vaikka kymmenen saman ikäluokan naista, niin eikö markkina-arvo määräytyisi sen mukaan, miten haluttavia me kymmenen olisimme keskenämme? Edelleen olisin kolmekymppiselle stadilaiselle nolla, mutta kuusamolaiselle Jormalle voisin olla täysi kymppi.
Vai meneekö miesten logiikka niin, että sille kuusamolaiselle jormallekin helsinkiläinen 22-vuotias fitness-kissa olisi täysi kymppi?
Nosto. Miten on?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrätkö sinä, miten epätodennäköistä on, että kanatukkainen suomalaisnainen tapaa missään NHL-kiekkoilijoita? Oletko niin uskomattoman lapsellinen että kuvittelet tavallisten naisten edes elävän jossain tuollaisissa unelmissa saati todellisissa maailmoissa? Entä käyvätkö ne rumat perusduunarit Helsingin Seduloissa, hengailevatko julkkisten ystäväpiireissä niin että ne missit ja mallit saisivat edes tilaisuuden kiinnostua heistä?
Tuo on niin käsittämättömän lapsellista ja kehittymätöntä pskaa, että toivon ihan oikeasti ettet ole kovin vanha. Olisi kamalaa, jos aikuinen mies edelleen jauhaisi mielessään jotain NHL-missi-malli ajatuksia.
Ymmärrätkö sinä, että jos kanatukkaiset naiset olisivat korkealla NHL-tähtien preferensseissä, niin todennäköisyys heidän tapaamisilleen olisi huomattavasti suurempi kuin se nyt on. Tuo “uskomattoman lapsellinen ja kehittymätön paska”, jossa “jauhetaan NHL/missi -ajatuksia”, tunnetaan akateemisessa maailmassa nimellä beauty-status exchange: kaunis nainen tapaa rikkaan miehen, ja he tekevät molempia osapuolia hyödyttävän vaihtokaupan. Tämä on ollut akateemisen tutkimuksen valtavirtaa vuosikymmeniä, mutta viime aikoina sitä on myös kritisoitu tai ainakin täydennetty: kaunis nainen ei valitse ainoastaan rikasta miestä, vaan mielellään myös komean. Toisaalta kaunis nainen on usein itsekin varakas ja koulutettu, koska vauraus ja koulutus korreloivat ulkonäön kanssa, eli kyse on sittenkin pitkälti samankaltaisten ihmisten liitoista eikä niinkään vaihtokaupasta, jossa kauneudella “ostetaan” varakkuutta tms. Beauty-status exchange on silti vaikuttanut paljon esim. populaarikulttuurissa. Al Pacinon Arpinaamalla on kuuluisa sitaatti: first you get the money, then you get the power, then you get the women. Ihan turha selittää että tämä olisi vain joidenkin “kehittymättömien palstamiesten” idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Markkina-arvossa" on siinä mielessä perää, että totta kai jokainen arvottaa itsestään huolta pitävän, siistin, fiksun ja raittiin perusduunarin korkeammalle kuin selvän päivän ja suihkun viimeksi vuosia sitten nähneen duunia pakoilevan puliukon. P#SK## ei kukaan halua.
Ja aivan vastaavasti jokainen arvottaa kauniin ja hoikan naisen pyöreän ja kalpean seinäruusun edelle. Ei mies halua rumaa naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaan esimerkiksi Daniel Craig. Teki 38-vuotiaana Casino Royalen. Jumalaisen komea ja seksikäs mies.
http://image.guardian.co.uk/sys-images/Film/Pix/gallery/2006/11/10/bond…
Kymmenen vuotta myöhemmin 49-vuotiaana, täysi setämies
https://i.dailymail.co.uk/i/newpix/2018/02/20/10/495D47BE00000578-54123…
Voitko ihan rehellisesti sanoa että tässä jälkimmäisessä kuvassa mies on parhaimmillaan? Saisi enemmän huomiota naisilta? Vai tuleeko mieleen miettiä että millä logiikalla noin pöljä "tutkimus"tulos on saatu aikaiseksi.
Mitä jos keskusteltaisiin ihan niistä tavallisista ihmisistä, joita kohtaamme arjessa? MIllä todennäköisyydellä joku palstalainen joutuu elämänsä aikana miettimään, haluaako parisuhteen tai seksiä Craigin kanssa?
Mietitään mieluummin sitä Keravan Keijoa ja sen markkina-arvoa. Ja Kouvolan Kaisaa.
No tuskin se Keravan Keijokaan viisikymppisenä haluttavampi kuin kolmekymppisenä. Sama se nyt on, keitä tässä mietitään.
En ole Keravan Keijo vaan Helsingin Heikki ja itse veikkaan olevani viisikymppisenä haluttavampi. Se vaatii vain yhden kiinnostuneen naisen, kun tähän mennessä (32v) kiinnostuneita ei ole ollut. Jatkan vain hyviä elämäntapojani, opiskelen ja kerrytän omaisuutta niin eiköhän onnistu. Varsinkin kun moni 50v on syönyt, juonut ja polttanut itsensä hautaan tai ainakin epähaluttavaksi
eri
Vierailija kirjoitti:
En ihan tajua tätä tasoteoriaa. Kummin se siis menee:
a) ihminen haluaa kumppanin mahdollisimman korkealta tasolta ja usein joutuu tyytymään, koska oma taso ei ole riittävän korkea
b) ihminen haluaa kumppanin ensisijaisesti omalta tasoltaan
Riippuu mitä ominaisuutta kysytään. Esim. uskonnollisuus ja säästäväisyys menee kyselytutkimuksissa usein osioon “halutaan samanlaista kuin itse”. Ulkonäkö ja raha menee osioon “enemmän on parempaa”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, miksi tästä jauhetaan jauhamasta päästyäkin. Mielestäni ihmisillä on erilaisia ominaisuuksia, jotka sitten ohjaavat kiinnostusta, arvoja, ajankäyttöä jne. Esim. älykkäät ja kunnianhimoiset pariutuvat toisten samanlaisten kanssa. Urheilulliset haluavat urheilullisen. Jos niitä tasoiksi tahtoo kutsua niin ok. Miksi se pitäisi kieltää, että ihmisillä on erilaisia ominaisuuksia ja jokainen haluaa "parhaan" mahdollisen kumppanin?
En mä ainakaan urheilullisena halua urheilullista. Tai siis saa olla urheilullinen, mutta ei se ole mikään kriteeri tai edes plussa. Riittää, että pitää jotenkin fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista huolta. En muutenkaan halua täysin samanlaista kumppania esim. olisi erityisen hienoa, jos nainen on käsistään kätevä, koska minä en ole
Käykö sinulle se, että kun sinä lähdet urheilemaan, nainen lähtee elokuviin? Miten rapakuntoinen pitää fyysisestä hyvinvoinnista huolta?
Tietysti käy. Urheilen muutenkin mieluiten yksin ellen pelaa kaverin kanssa tennistä. Ei kai ei-urheilullisuus tarkoita rapakuntoisuutta? Ihan arkiliikunta riittää eli se, että jaksaa kävellä muuallekin kuin parkkipaikalle ja kantaa kauppakasseja kotiin puoli kilometriä
Minä en tykkää liikunnasta yhtään ja olen rapakuntoinen. Arkiliikunta on minulle sitä, että ajan autolla kauppaan viiden kilometrin päähän ja kerään ostokset. Talvella putsaan autopaikan lumesta muutaman kerran vuodessa, mutta ei se pidä kuntoa yllä.
Sama. Vihaan liikuntaa. En ole ikinä saanut siitä mitään endorfiineja vaan aina se on tuntunut vain suorittamiselta. Onneksi löytyi mies, joka ajattelee samalla tavalla.
Miksi se on onneksi? Miksei voi tykätä eri asioista suhteessa?
ohis
Liikunnalliset ihmiset eivät ymmärrä, miten joku ei tykkää liikunnassa. Heiltä kuulee jatkuvasti, että et vain ole löytänyt sopivaa lajia ja jos kuukauden liikkuu ahkerasti, siitä tulee tapa. No ei ole löytynyt eikä ole tullut edes puolessa vuodessa tavaksi. Kovasti liikkuva jaksaa arvostella liikkumatonta puolisoaan.
Pahimmillaan ahkera liikkuja on kuten oma isä: hän teki monen tunnin lenkkejä, ilkeili äidille, kun tämä ei liikkunut yhtä paljon, mutta silti äidin piti päivystää kotona, että ruuat ja kahvit on tiettyyn aikaan valmiina sekä siivottu sillä aikaa, kun isä lenkkeili.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaan esimerkiksi Daniel Craig. Teki 38-vuotiaana Casino Royalen. Jumalaisen komea ja seksikäs mies.
http://image.guardian.co.uk/sys-images/Film/Pix/gallery/2006/11/10/bond…
Kymmenen vuotta myöhemmin 49-vuotiaana, täysi setämies
https://i.dailymail.co.uk/i/newpix/2018/02/20/10/495D47BE00000578-54123…
Voitko ihan rehellisesti sanoa että tässä jälkimmäisessä kuvassa mies on parhaimmillaan? Saisi enemmän huomiota naisilta? Vai tuleeko mieleen miettiä että millä logiikalla noin pöljä "tutkimus"tulos on saatu aikaiseksi.
Mitä jos keskusteltaisiin ihan niistä tavallisista ihmisistä, joita kohtaamme arjessa? MIllä todennäköisyydellä joku palstalainen joutuu elämänsä aikana miettimään, haluaako parisuhteen tai seksiä Craigin kanssa?
Mietitään mieluummin sitä Keravan Keijoa ja sen markkina-arvoa. Ja Kouvolan Kaisaa.
No tuskin se Keravan Keijokaan viisikymppisenä haluttavampi kuin kolmekymppisenä. Sama se nyt on, keitä tässä mietitään.
En ole Keravan Keijo vaan Helsingin Heikki ja itse veikkaan olevani viisikymppisenä haluttavampi. Se vaatii vain yhden kiinnostuneen naisen, kun tähän mennessä (32v) kiinnostuneita ei ole ollut. Jatkan vain hyviä elämäntapojani, opiskelen ja kerrytän omaisuutta niin eiköhän onnistu. Varsinkin kun moni 50v on syönyt, juonut ja polttanut itsensä hautaan tai ainakin epähaluttavaksi
eri
Ajattelet, että viisikymppinen vanhapoika on haluttavampi kuin 32-vuotias sinkkumies? Voin kertoa näin 50+ naisena, että viimeisten 15-20 vuoden aikana en enää olisi huolinut miestä, joka ei ole jo hoitanut omalta osaltaan perheen perustamista eli hankkinut lapsia (jos sellaisia ylipäänsä haluaa), puhumattakaan että olisin huolinut miehen, jolla ei ole pitkää parisuhdekokemusta. En todellakaan usko olevani ainoa nainen, joka näin ajattelee, kyllä se kokemattomuus on sen verran paha turnoff.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, miksi tästä jauhetaan jauhamasta päästyäkin. Mielestäni ihmisillä on erilaisia ominaisuuksia, jotka sitten ohjaavat kiinnostusta, arvoja, ajankäyttöä jne. Esim. älykkäät ja kunnianhimoiset pariutuvat toisten samanlaisten kanssa. Urheilulliset haluavat urheilullisen. Jos niitä tasoiksi tahtoo kutsua niin ok. Miksi se pitäisi kieltää, että ihmisillä on erilaisia ominaisuuksia ja jokainen haluaa "parhaan" mahdollisen kumppanin?
En mä ainakaan urheilullisena halua urheilullista. Tai siis saa olla urheilullinen, mutta ei se ole mikään kriteeri tai edes plussa. Riittää, että pitää jotenkin fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista huolta. En muutenkaan halua täysin samanlaista kumppania esim. olisi erityisen hienoa, jos nainen on käsistään kätevä, koska minä en ole
Käykö sinulle se, että kun sinä lähdet urheilemaan, nainen lähtee elokuviin? Miten rapakuntoinen pitää fyysisestä hyvinvoinnista huolta?
Tietysti käy. Urheilen muutenkin mieluiten yksin ellen pelaa kaverin kanssa tennistä. Ei kai ei-urheilullisuus tarkoita rapakuntoisuutta? Ihan arkiliikunta riittää eli se, että jaksaa kävellä muuallekin kuin parkkipaikalle ja kantaa kauppakasseja kotiin puoli kilometriä
Minä en tykkää liikunnasta yhtään ja olen rapakuntoinen. Arkiliikunta on minulle sitä, että ajan autolla kauppaan viiden kilometrin päähän ja kerään ostokset. Talvella putsaan autopaikan lumesta muutaman kerran vuodessa, mutta ei se pidä kuntoa yllä.
Sama. Vihaan liikuntaa. En ole ikinä saanut siitä mitään endorfiineja vaan aina se on tuntunut vain suorittamiselta. Onneksi löytyi mies, joka ajattelee samalla tavalla.
Miksi se on onneksi? Miksei voi tykätä eri asioista suhteessa?
ohis
Liikunnalliset ihmiset eivät ymmärrä, miten joku ei tykkää liikunnassa. Heiltä kuulee jatkuvasti, että et vain ole löytänyt sopivaa lajia ja jos kuukauden liikkuu ahkerasti, siitä tulee tapa. No ei ole löytynyt eikä ole tullut edes puolessa vuodessa tavaksi. Kovasti liikkuva jaksaa arvostella liikkumatonta puolisoaan.
Pahimmillaan ahkera liikkuja on kuten oma isä: hän teki monen tunnin lenkkejä, ilkeili äidille, kun tämä ei liikkunut yhtä paljon, mutta silti äidin piti päivystää kotona, että ruuat ja kahvit on tiettyyn aikaan valmiina sekä siivottu sillä aikaa, kun isä lenkkeili.
Reilu faija. :D Kyllä kaikki, siis _ihan_kaikki_, yksinäiset miehet on varmasti paljon huonompia.
Ketju on lukittu.
Alue: Aihe vapaa
Otetaan esimerkiksi Daniel Craig. Teki 38-vuotiaana Casino Royalen. Jumalaisen komea ja seksikäs mies.
http://image.guardian.co.uk/sys-images/Film/Pix/gallery/2006/11/10/bond…
Kymmenen vuotta myöhemmin 49-vuotiaana, täysi setämies
https://i.dailymail.co.uk/i/newpix/2018/02/20/10/495D47BE00000578-54123…
Voitko ihan rehellisesti sanoa että tässä jälkimmäisessä kuvassa mies on parhaimmillaan? Saisi enemmän huomiota naisilta? Vai tuleeko mieleen miettiä että millä logiikalla noin pöljä "tutkimus"tulos on saatu aikaiseksi.