"Markkina-arvoteoriasta on keskusteltu jo vuosia netissä"

Vierailija kirjoitti:

Mitä pidempi ketju, sitä enemmän alan uskoa että miesten valituksessa on perää. Eihän sitä muuten niin raivolla vastustettaisi. Merkityksettömistä asioista ei synny pitkiä ketjuja. Ei täällä ole yhtään keskustelua Seppo Lehdostakaan.

Ihan vapaasti voit tehdä sen päätelmän ja loppuelämäsi vatvoa katkerana asioita jotka eivät ole totta tai ovat totta vain osalla ihmisistä. Ei ole minulta pois. Uskokaa huviksenne, se mistä nämäkin ketjut pohjimmiltaan kertoo on naisten iänikuinen halu pelastaa ihmisiä. Tässä tapauksessa omilta typeriltä päähänpinttymiltään, jotka tuomitsevat teikäläiset ikuiseen yksinäisyyteen. Ehkä naisten pitäisi oikeasti vain sanoa whatevö ja jättää teidät suosiolla junnaamaan yhä syvenevään uraanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.

Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.

Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.

Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.

Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.

Jotta deittimarkkinoilla voisi määrittää arvoa ei siihen riitä viestien määrä vaan pitää myös selvittää mitä niissä on ja mitä niiden jälkeen tapahtuu.

Minun mielestäni voi hyvin olettaa, että ihmiset lähettävät viestejä vain sellaisille ihmisille, jotka he kokevat haluttaviksi. Siksi vastaanotettujen viestien määrä kertoo henkilön haluttavuudesta.

Jonkin verran vastaanotettujen viestien määrää voi lisätä olemalla itse aktiivinen eli lähettämällä viestejä. Sitä voisi verrata sosiaalisuuteen, joka muutenkin lisää haluttavuutta.

- Tuon alkuperäisen viestin 117 kirjoittanut

Unohdat sen, että kaikki eivät lähetä kuitenkaan viestejä kaikille kiinnostaville henkilöille. Jos Matti kiinnostuu Maijasta ja Heikki Hannasta, onko Hanna suositumpi kuin Maija, jos Heikki lähetti viestin, mutta Matti ei?

Jos Matti kiinnostuu Maijasta, mutta ei kerro sitä kenellekään, niin sitä ei voi ulkopuolelta tietää. Matit jäävät siis analyysin ulkopuolelle. Täytyy tehdä olettamus, että matit ovat keskimäärin yhtä kiinnostuneita Maijasta kuin Hannasta. Jos olisi syytä olettaa, että kiinnostustaan ilmaisemattomat olisivat enemmän kiinnostuneita tietyistä vastapuolista, niin sitten pitäisi kehittää jokin tapa selvittää tätä hiljaista kiinnostusta.

Toisaalta, miksi joku on deittipalvelussa, jos ei lähetä viestejä kiinnostaville vastapuolille?

Jos teet tuollaisen oletuksen, koko tilastohan vääristyy. Näin ollen sinun on pakko myöntää, että viestit eivät ole kovin aukoton tapa mitata kiinnostusta.

Jos ajatellaan esimerkiksi, että Matti ja Maija ovat molemmat ujoja, kokemattomia, kiireisiä tai vaikka hiljattain eronneita, jolloin koko deittailu on vähän vierasta. Miksi ihmeessä näiden ihmisten molemminpuolista oikeaa kiinnostusta ei laskettaisikaan kiinnostukseksi vain koska eivät lähettäneet viestiä.

Jos luit alkuperäisen tekstini, niin kirjoitin Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. En väittänyt, että se on aukoton tapa. Ilman telepatiaa on mahdoton selvittää, mitä ihmiset hiljaa kodeissaan mahtavat ajatella. Onko sinulla jokin parempi ehdotus?

Täytyy vain olettaa, että niitä ujoja, kokemattomia ja kiireisiä on tasaisesti kaikissa ihmisryhmissä, jolloin tilastot eivät vääristy vaikka heidän kiinnostustaan ei nykytekniikalla voi mitata.

- 117

Miten niin paras? Miten se on yhtään sen parempi kuin vertailu siitä, millaisia ihmisiä parisuhteissa yleensä on tai millaiset ihmiset yleensä pariutuvat nopeasti? Koska joku tinderviestitutkimus oli u-li-logiikkaan sopivampi, niin se tietysti menee todellisten pariutumistapausten ohi?

Kysyin tuossa olisiko sinulla jokin parempi ehdotus? Miten muuten tietyn ihmisen haluttavuutta eli markkina-arvoa voisi kvantitatiivisesti tutkia? Tietysti keräämällä koehenkilöitä baariin, jossa on kameroita ja mikrofoneja tallentamassa katseita ja kontakteja. Luulen, että kymmenien tuhansien käyttäjien deittipalvelusta saadaan tilastollisesti parempia tuloksia.

Länsimaissa ihminen voi olla naimisissa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Avioliittoja tutkimalla ei voi selvittää kuinka moni muu olisi halunnut naimisiin tietyn ihmisen kanssa. Avoliittoja on vielä vaikeampi tutkia, koska niitä ei ole määritelty kuin sen kautta "ettei olla naimissa". On esimerkiksi avopareja, jotka asuvat erillään kuten jotkin avioparitkin.

Kysytkö ihan tosissasi, miten tehdää luotettava tutkimus? Siinä otetaan suuri määrä sinkkuja, listataan eri ominaisuuksia ja laitetaan ne sinkut arvioimaan näitä ominaisuuksia eri tavoilla. Parhaiten homma onnistuisi paneeliaineistolla, mutta se vie aikaa.

Voiko sinun mielestäsi tehdä luotettavan tutkimuksen suomalaisten ruokailu- tai liikuntatottumuksista haastattelemalla? Ihmisillä on tapana kaunistella tekemisiään kysyttäessa. Sama koskee parinvalintaa. "Juu, en ole ennakkoluuloinen, kaikki seurustelukumppanit ovat olleet samanlaisia aivan sattumalta..." Paperilla lueteltuna toivotut ja vältetyt ominaisuudet ja etenkin niiden painoarvot ovat aivan eri kuin kenttätutkimuksessa. Juuri siksi esimerkiksi OK Cupidin tekemät analyysit olivat niin mielenkiintoisia. Harmi, että OKC:n blogi on nykyään pelkkä markkinointikanava.

- 117

Etkö lukenut viestiäni? Kirjoitin "eri tavoilla", jolla tarkoitin nimenomaan sitä, että tehdään muutakin kuin haastatellaan. Esim järjestettäisiin koetilanteita. Ja mainitsin myös sanan paneeliaineisto, joka tarkoittaa sitä, että samoja henkilöitä seurataan usean vuoden ajan, jolloin voidaan havaita, ketkä pariutuvat ja ketkä eivät.

Kannattaisi käydä jokin tutkimusmenetelmäkurssi, jos oikeasti kuvittelet, että ainoat keinot ovat kyselytutkimukset tai tindertilastojen analysointi.

Pitäisi tosiaan osata edes tieteenteon perusasiat, jos haluaa jotakin oikeaa tutkimusta tehdä. Tinder on yhtä laadukas lähde kun olisi vaikka raamattuseuran jäsenten syvähaastattelu, kaikki haastatellut vastaisivat samoin. Mutta ei se tulos ei-uskovaisiin pätisi lainkaan.

Miksi minun täysin asialliset markkina-arvoteoriaa kritisoivat viestini ovat kadonneet?

Eikö markkina-arvoteoriaa saa kritisoida?

Tulee ihan sellainen olo, että olisin oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.

Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.

Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.

Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.

Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.

Jotta deittimarkkinoilla voisi määrittää arvoa ei siihen riitä viestien määrä vaan pitää myös selvittää mitä niissä on ja mitä niiden jälkeen tapahtuu.

Minun mielestäni voi hyvin olettaa, että ihmiset lähettävät viestejä vain sellaisille ihmisille, jotka he kokevat haluttaviksi. Siksi vastaanotettujen viestien määrä kertoo henkilön haluttavuudesta.

Jonkin verran vastaanotettujen viestien määrää voi lisätä olemalla itse aktiivinen eli lähettämällä viestejä. Sitä voisi verrata sosiaalisuuteen, joka muutenkin lisää haluttavuutta.

- Tuon alkuperäisen viestin 117 kirjoittanut

Unohdat sen, että kaikki eivät lähetä kuitenkaan viestejä kaikille kiinnostaville henkilöille. Jos Matti kiinnostuu Maijasta ja Heikki Hannasta, onko Hanna suositumpi kuin Maija, jos Heikki lähetti viestin, mutta Matti ei?

Jos Matti kiinnostuu Maijasta, mutta ei kerro sitä kenellekään, niin sitä ei voi ulkopuolelta tietää. Matit jäävät siis analyysin ulkopuolelle. Täytyy tehdä olettamus, että matit ovat keskimäärin yhtä kiinnostuneita Maijasta kuin Hannasta. Jos olisi syytä olettaa, että kiinnostustaan ilmaisemattomat olisivat enemmän kiinnostuneita tietyistä vastapuolista, niin sitten pitäisi kehittää jokin tapa selvittää tätä hiljaista kiinnostusta.

Toisaalta, miksi joku on deittipalvelussa, jos ei lähetä viestejä kiinnostaville vastapuolille?

Jos teet tuollaisen oletuksen, koko tilastohan vääristyy. Näin ollen sinun on pakko myöntää, että viestit eivät ole kovin aukoton tapa mitata kiinnostusta.

Jos ajatellaan esimerkiksi, että Matti ja Maija ovat molemmat ujoja, kokemattomia, kiireisiä tai vaikka hiljattain eronneita, jolloin koko deittailu on vähän vierasta. Miksi ihmeessä näiden ihmisten molemminpuolista oikeaa kiinnostusta ei laskettaisikaan kiinnostukseksi vain koska eivät lähettäneet viestiä.

Jos luit alkuperäisen tekstini, niin kirjoitin Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. En väittänyt, että se on aukoton tapa. Ilman telepatiaa on mahdoton selvittää, mitä ihmiset hiljaa kodeissaan mahtavat ajatella. Onko sinulla jokin parempi ehdotus?

Täytyy vain olettaa, että niitä ujoja, kokemattomia ja kiireisiä on tasaisesti kaikissa ihmisryhmissä, jolloin tilastot eivät vääristy vaikka heidän kiinnostustaan ei nykytekniikalla voi mitata.

- 117

Miten niin paras? Miten se on yhtään sen parempi kuin vertailu siitä, millaisia ihmisiä parisuhteissa yleensä on tai millaiset ihmiset yleensä pariutuvat nopeasti? Koska joku tinderviestitutkimus oli u-li-logiikkaan sopivampi, niin se tietysti menee todellisten pariutumistapausten ohi?

Kysyin tuossa olisiko sinulla jokin parempi ehdotus? Miten muuten tietyn ihmisen haluttavuutta eli markkina-arvoa voisi kvantitatiivisesti tutkia? Tietysti keräämällä koehenkilöitä baariin, jossa on kameroita ja mikrofoneja tallentamassa katseita ja kontakteja. Luulen, että kymmenien tuhansien käyttäjien deittipalvelusta saadaan tilastollisesti parempia tuloksia.

Länsimaissa ihminen voi olla naimisissa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Avioliittoja tutkimalla ei voi selvittää kuinka moni muu olisi halunnut naimisiin tietyn ihmisen kanssa. Avoliittoja on vielä vaikeampi tutkia, koska niitä ei ole määritelty kuin sen kautta "ettei olla naimissa". On esimerkiksi avopareja, jotka asuvat erillään kuten jotkin avioparitkin.

Kysytkö ihan tosissasi, miten tehdää luotettava tutkimus? Siinä otetaan suuri määrä sinkkuja, listataan eri ominaisuuksia ja laitetaan ne sinkut arvioimaan näitä ominaisuuksia eri tavoilla. Parhaiten homma onnistuisi paneeliaineistolla, mutta se vie aikaa.

Voiko sinun mielestäsi tehdä luotettavan tutkimuksen suomalaisten ruokailu- tai liikuntatottumuksista haastattelemalla? Ihmisillä on tapana kaunistella tekemisiään kysyttäessa. Sama koskee parinvalintaa. "Juu, en ole ennakkoluuloinen, kaikki seurustelukumppanit ovat olleet samanlaisia aivan sattumalta..." Paperilla lueteltuna toivotut ja vältetyt ominaisuudet ja etenkin niiden painoarvot ovat aivan eri kuin kenttätutkimuksessa. Juuri siksi esimerkiksi OK Cupidin tekemät analyysit olivat niin mielenkiintoisia. Harmi, että OKC:n blogi on nykyään pelkkä markkinointikanava.

- 117

Tuo ’OKC’ on samanlaista huuhaata, ihminen voi väittää mitä vaan. Oikea avioituminen ratkaisee, ja sitä on helppo tutkia, ja on paljon tutkittukin, minkälaisen ihmisen kanssa ihmiset avioituvat. Siitä näkee, että yhteiskuntaluokka on hyvin ratkaiseva. Koulutustaso, uskonnollinen tausta ym. Kaiken tämän nämä tasotyypit tuppaavat ohittamaan, vaikka ne oikeasti vaikuttavat.

Mitä tarkoitat "ihminen voi väittää mitä vain"? OKC:n kaverit nimenomaan tutkivat tilastollisesti kuka lähettää viestejä ja kenelle, kuka saa keneltä, kuka vastaa ja kenelle, mitkä yhteydet muodostuvat ketjuiksi jne. OKC:n asiakkaat pakotettiin arvioimaan anonyymejä profiilikuvia. Niistä selvisi mm. miten miehet valitsevat järjestään huonoimmat kuvat profiiliinsa.

Miten avioiliittoja tutkimalla voi selvittää kuinka monta halukasta aviopuolisoehdokasta kenelläkin olisi ollut? Markkina-arvossa on kyse haluttavuudesta.  Joku on päässyt naimisiin kun on löytänyt jonkun joka huoli. Toisella oli pitkä lista kandeja joista valita. Molemmat naivat yhden. Miten tämä eroavuus löytyy avioliittoja tutkittaessa?

Avioliittoja tutkimalla voi selvittää, mitä ominaisuuksia on niillä ihmisillä, jotka ovat olleet parhaita mitä heidän puolisonsa ovat voineet saada. Viestejä voit lähettää miljoona, ne eivät merkitse mitään. Avioitua voi vain yhden kanssa kerrallaan, siinä ominaisuudet ovat oikeasti ne, mitä halutaan, ei niitä, mistä on hauska fantasioida.

Ulkonäkö kuuluu näihin mitkä ovat seksisuhteessa tai fantasioissa yhtä, mutta todellisessa valinnassa painaa enemmän muut asiat. Ja sieltä löytyy ne todelliset arvot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro myös oma ikäsi kirjoitti:

Voisivatko naiset itse kertoa millainen esim 8 tason mies voisi olla ? Ja riittääkö se ?

Kivannäköinen, naisia kunnioittava ja fiksu. Riittää toki.

Miten sinä määrittelet kivannäköinen tai fiksu?

Tuo ei vielä vastaa mitään kysymykseen millainen hän olisi. Esim pitkä +180cm hiukset päässä, työpaikka jne, yksilöi tai jäsennä enemmän.

Usko tai älä, naisilla(kin) on erilaisia preferenssejä. Itse tykkään paksuista hiuksista,

paras ystäväni suosii kaljuja ja eräs kaverini haluaa pitkän miehen, koska on itse 175 cm.

Mitä sinua hyödyttää se, että joku random nainen tulee tänne kertomaan preferenssejään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pidempi ketju, sitä enemmän alan uskoa että miesten valituksessa on perää. Eihän sitä muuten niin raivolla vastustettaisi. Merkityksettömistä asioista ei synny pitkiä ketjuja. Ei täällä ole yhtään keskustelua Seppo Lehdostakaan.

Ihan vapaasti voit tehdä sen päätelmän ja loppuelämäsi vatvoa katkerana asioita jotka eivät ole totta tai ovat totta vain osalla ihmisistä. Ei ole minulta pois. Uskokaa huviksenne, se mistä nämäkin ketjut pohjimmiltaan kertoo on naisten iänikuinen halu pelastaa ihmisiä. Tässä tapauksessa omilta typeriltä päähänpinttymiltään, jotka tuomitsevat teikäläiset ikuiseen yksinäisyyteen. Ehkä naisten pitäisi oikeasti vain sanoa whatevö ja jättää teidät suosiolla junnaamaan yhä syvenevään uraanne.

Myönnän, että osui. Eli että olin yksi niistä naisista, joka on nyt tähänkin keskusteluun osallistunut siksi, että jos edes yhden saisi autettua 'naiskuvioissaan' eteenpäin.

Hinta sille kuitenkin vaikuttaisi olevan kohtuuton. Eli ns. pitäkää tunkkinne. Sen kun katkeroidutte. Ei voi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.

Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.

Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.

Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.

Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.

Jotta deittimarkkinoilla voisi määrittää arvoa ei siihen riitä viestien määrä vaan pitää myös selvittää mitä niissä on ja mitä niiden jälkeen tapahtuu.

Minun mielestäni voi hyvin olettaa, että ihmiset lähettävät viestejä vain sellaisille ihmisille, jotka he kokevat haluttaviksi. Siksi vastaanotettujen viestien määrä kertoo henkilön haluttavuudesta.

Jonkin verran vastaanotettujen viestien määrää voi lisätä olemalla itse aktiivinen eli lähettämällä viestejä. Sitä voisi verrata sosiaalisuuteen, joka muutenkin lisää haluttavuutta.

- Tuon alkuperäisen viestin 117 kirjoittanut

Unohdat sen, että kaikki eivät lähetä kuitenkaan viestejä kaikille kiinnostaville henkilöille. Jos Matti kiinnostuu Maijasta ja Heikki Hannasta, onko Hanna suositumpi kuin Maija, jos Heikki lähetti viestin, mutta Matti ei?

Jos Matti kiinnostuu Maijasta, mutta ei kerro sitä kenellekään, niin sitä ei voi ulkopuolelta tietää. Matit jäävät siis analyysin ulkopuolelle. Täytyy tehdä olettamus, että matit ovat keskimäärin yhtä kiinnostuneita Maijasta kuin Hannasta. Jos olisi syytä olettaa, että kiinnostustaan ilmaisemattomat olisivat enemmän kiinnostuneita tietyistä vastapuolista, niin sitten pitäisi kehittää jokin tapa selvittää tätä hiljaista kiinnostusta.

Toisaalta, miksi joku on deittipalvelussa, jos ei lähetä viestejä kiinnostaville vastapuolille?

Jos teet tuollaisen oletuksen, koko tilastohan vääristyy. Näin ollen sinun on pakko myöntää, että viestit eivät ole kovin aukoton tapa mitata kiinnostusta.

Jos ajatellaan esimerkiksi, että Matti ja Maija ovat molemmat ujoja, kokemattomia, kiireisiä tai vaikka hiljattain eronneita, jolloin koko deittailu on vähän vierasta. Miksi ihmeessä näiden ihmisten molemminpuolista oikeaa kiinnostusta ei laskettaisikaan kiinnostukseksi vain koska eivät lähettäneet viestiä.

Jos luit alkuperäisen tekstini, niin kirjoitin Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. En väittänyt, että se on aukoton tapa. Ilman telepatiaa on mahdoton selvittää, mitä ihmiset hiljaa kodeissaan mahtavat ajatella. Onko sinulla jokin parempi ehdotus?

Täytyy vain olettaa, että niitä ujoja, kokemattomia ja kiireisiä on tasaisesti kaikissa ihmisryhmissä, jolloin tilastot eivät vääristy vaikka heidän kiinnostustaan ei nykytekniikalla voi mitata.

- 117

Miten niin paras? Miten se on yhtään sen parempi kuin vertailu siitä, millaisia ihmisiä parisuhteissa yleensä on tai millaiset ihmiset yleensä pariutuvat nopeasti? Koska joku tinderviestitutkimus oli u-li-logiikkaan sopivampi, niin se tietysti menee todellisten pariutumistapausten ohi?

Kysyin tuossa olisiko sinulla jokin parempi ehdotus? Miten muuten tietyn ihmisen haluttavuutta eli markkina-arvoa voisi kvantitatiivisesti tutkia? Tietysti keräämällä koehenkilöitä baariin, jossa on kameroita ja mikrofoneja tallentamassa katseita ja kontakteja. Luulen, että kymmenien tuhansien käyttäjien deittipalvelusta saadaan tilastollisesti parempia tuloksia.

Länsimaissa ihminen voi olla naimisissa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Avioliittoja tutkimalla ei voi selvittää kuinka moni muu olisi halunnut naimisiin tietyn ihmisen kanssa. Avoliittoja on vielä vaikeampi tutkia, koska niitä ei ole määritelty kuin sen kautta "ettei olla naimissa". On esimerkiksi avopareja, jotka asuvat erillään kuten jotkin avioparitkin.

Kysytkö ihan tosissasi, miten tehdää luotettava tutkimus? Siinä otetaan suuri määrä sinkkuja, listataan eri ominaisuuksia ja laitetaan ne sinkut arvioimaan näitä ominaisuuksia eri tavoilla. Parhaiten homma onnistuisi paneeliaineistolla, mutta se vie aikaa.

Voiko sinun mielestäsi tehdä luotettavan tutkimuksen suomalaisten ruokailu- tai liikuntatottumuksista haastattelemalla? Ihmisillä on tapana kaunistella tekemisiään kysyttäessa. Sama koskee parinvalintaa. "Juu, en ole ennakkoluuloinen, kaikki seurustelukumppanit ovat olleet samanlaisia aivan sattumalta..." Paperilla lueteltuna toivotut ja vältetyt ominaisuudet ja etenkin niiden painoarvot ovat aivan eri kuin kenttätutkimuksessa. Juuri siksi esimerkiksi OK Cupidin tekemät analyysit olivat niin mielenkiintoisia. Harmi, että OKC:n blogi on nykyään pelkkä markkinointikanava.

- 117

Etkö lukenut viestiäni? Kirjoitin "eri tavoilla", jolla tarkoitin nimenomaan sitä, että tehdään muutakin kuin haastatellaan. Esim järjestettäisiin koetilanteita. Ja mainitsin myös sanan paneeliaineisto, joka tarkoittaa sitä, että samoja henkilöitä seurataan usean vuoden ajan, jolloin voidaan havaita, ketkä pariutuvat ja ketkä eivät.

Kannattaisi käydä jokin tutkimusmenetelmäkurssi, jos oikeasti kuvittelet, että ainoat keinot ovat kyselytutkimukset tai tindertilastojen analysointi.

Millä tavalla ne sinkut sitten mahtaisivat arvioida eri kandidaattien ominaisuuksia rehellisimmin? Ja kuka ne ominaisuudet valikoi ja määrittää?

...laitetaan ne sinkut arvioimaan näitä ominaisuuksia eri tavoilla...

Minä ehdotin tuota koetilannetta baarissa, jossa on kamerat ja mikrofonit. Se vain ei mielestäni ole realistinen tapa kerätä tilastollisesti merkittävän kokoisia aineistoja.

En missään kohtaa väittänyt, että kyselyt tai tindertilastot ovat ainoat keinot. Tinder ei tietääkseni julkaise mitään, mikä on harmi. OK Cupid on julkaissut ja jostain syystä suurten massojan tilastoanalyysi tuotti aivan eri tuloksia kuin perinteiset menetelmät. Minun mielestäni se on hyvä syy jatkaa tutkimuksia. Ainakin eroavaisuuksien syy olisi mielenkiintoista tietää.

- 117

Viestittely on vain leikkiä, ei siitä voi päätellä paljoa. Helposti seksiä antavan oloista lähestytään eniten, vaikka olisi aika rumakin. Vaimoksi huorahtava rumilus ei kelpaa, saati suositulle miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.

Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.

Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.

Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.

Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.

Jotta deittimarkkinoilla voisi määrittää arvoa ei siihen riitä viestien määrä vaan pitää myös selvittää mitä niissä on ja mitä niiden jälkeen tapahtuu.

Minun mielestäni voi hyvin olettaa, että ihmiset lähettävät viestejä vain sellaisille ihmisille, jotka he kokevat haluttaviksi. Siksi vastaanotettujen viestien määrä kertoo henkilön haluttavuudesta.

Jonkin verran vastaanotettujen viestien määrää voi lisätä olemalla itse aktiivinen eli lähettämällä viestejä. Sitä voisi verrata sosiaalisuuteen, joka muutenkin lisää haluttavuutta.

- Tuon alkuperäisen viestin 117 kirjoittanut

Unohdat sen, että kaikki eivät lähetä kuitenkaan viestejä kaikille kiinnostaville henkilöille. Jos Matti kiinnostuu Maijasta ja Heikki Hannasta, onko Hanna suositumpi kuin Maija, jos Heikki lähetti viestin, mutta Matti ei?

Jos Matti kiinnostuu Maijasta, mutta ei kerro sitä kenellekään, niin sitä ei voi ulkopuolelta tietää. Matit jäävät siis analyysin ulkopuolelle. Täytyy tehdä olettamus, että matit ovat keskimäärin yhtä kiinnostuneita Maijasta kuin Hannasta. Jos olisi syytä olettaa, että kiinnostustaan ilmaisemattomat olisivat enemmän kiinnostuneita tietyistä vastapuolista, niin sitten pitäisi kehittää jokin tapa selvittää tätä hiljaista kiinnostusta.

Toisaalta, miksi joku on deittipalvelussa, jos ei lähetä viestejä kiinnostaville vastapuolille?

Jos teet tuollaisen oletuksen, koko tilastohan vääristyy. Näin ollen sinun on pakko myöntää, että viestit eivät ole kovin aukoton tapa mitata kiinnostusta.

Jos ajatellaan esimerkiksi, että Matti ja Maija ovat molemmat ujoja, kokemattomia, kiireisiä tai vaikka hiljattain eronneita, jolloin koko deittailu on vähän vierasta. Miksi ihmeessä näiden ihmisten molemminpuolista oikeaa kiinnostusta ei laskettaisikaan kiinnostukseksi vain koska eivät lähettäneet viestiä.

Jos luit alkuperäisen tekstini, niin kirjoitin Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. En väittänyt, että se on aukoton tapa. Ilman telepatiaa on mahdoton selvittää, mitä ihmiset hiljaa kodeissaan mahtavat ajatella. Onko sinulla jokin parempi ehdotus?

Täytyy vain olettaa, että niitä ujoja, kokemattomia ja kiireisiä on tasaisesti kaikissa ihmisryhmissä, jolloin tilastot eivät vääristy vaikka heidän kiinnostustaan ei nykytekniikalla voi mitata.

- 117

Miten niin paras? Miten se on yhtään sen parempi kuin vertailu siitä, millaisia ihmisiä parisuhteissa yleensä on tai millaiset ihmiset yleensä pariutuvat nopeasti? Koska joku tinderviestitutkimus oli u-li-logiikkaan sopivampi, niin se tietysti menee todellisten pariutumistapausten ohi?

Kysyin tuossa olisiko sinulla jokin parempi ehdotus? Miten muuten tietyn ihmisen haluttavuutta eli markkina-arvoa voisi kvantitatiivisesti tutkia? Tietysti keräämällä koehenkilöitä baariin, jossa on kameroita ja mikrofoneja tallentamassa katseita ja kontakteja. Luulen, että kymmenien tuhansien käyttäjien deittipalvelusta saadaan tilastollisesti parempia tuloksia.

Länsimaissa ihminen voi olla naimisissa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Avioliittoja tutkimalla ei voi selvittää kuinka moni muu olisi halunnut naimisiin tietyn ihmisen kanssa. Avoliittoja on vielä vaikeampi tutkia, koska niitä ei ole määritelty kuin sen kautta "ettei olla naimissa". On esimerkiksi avopareja, jotka asuvat erillään kuten jotkin avioparitkin.

Kysytkö ihan tosissasi, miten tehdää luotettava tutkimus? Siinä otetaan suuri määrä sinkkuja, listataan eri ominaisuuksia ja laitetaan ne sinkut arvioimaan näitä ominaisuuksia eri tavoilla. Parhaiten homma onnistuisi paneeliaineistolla, mutta se vie aikaa.

Voiko sinun mielestäsi tehdä luotettavan tutkimuksen suomalaisten ruokailu- tai liikuntatottumuksista haastattelemalla? Ihmisillä on tapana kaunistella tekemisiään kysyttäessa. Sama koskee parinvalintaa. "Juu, en ole ennakkoluuloinen, kaikki seurustelukumppanit ovat olleet samanlaisia aivan sattumalta..." Paperilla lueteltuna toivotut ja vältetyt ominaisuudet ja etenkin niiden painoarvot ovat aivan eri kuin kenttätutkimuksessa. Juuri siksi esimerkiksi OK Cupidin tekemät analyysit olivat niin mielenkiintoisia. Harmi, että OKC:n blogi on nykyään pelkkä markkinointikanava.

- 117

Tuo ’OKC’ on samanlaista huuhaata, ihminen voi väittää mitä vaan. Oikea avioituminen ratkaisee, ja sitä on helppo tutkia, ja on paljon tutkittukin, minkälaisen ihmisen kanssa ihmiset avioituvat. Siitä näkee, että yhteiskuntaluokka on hyvin ratkaiseva. Koulutustaso, uskonnollinen tausta ym. Kaiken tämän nämä tasotyypit tuppaavat ohittamaan, vaikka ne oikeasti vaikuttavat.

Mitä tarkoitat "ihminen voi väittää mitä vain"? OKC:n kaverit nimenomaan tutkivat tilastollisesti kuka lähettää viestejä ja kenelle, kuka saa keneltä, kuka vastaa ja kenelle, mitkä yhteydet muodostuvat ketjuiksi jne. OKC:n asiakkaat pakotettiin arvioimaan anonyymejä profiilikuvia. Niistä selvisi mm. miten miehet valitsevat järjestään huonoimmat kuvat profiiliinsa.

Miten avioiliittoja tutkimalla voi selvittää kuinka monta halukasta aviopuolisoehdokasta kenelläkin olisi ollut? Markkina-arvossa on kyse haluttavuudesta.  Joku on päässyt naimisiin kun on löytänyt jonkun joka huoli. Toisella oli pitkä lista kandeja joista valita. Molemmat naivat yhden. Miten tämä eroavuus löytyy avioliittoja tutkittaessa?

Jos aineisto on tarpeeksi laaja, kyllä ne eroavaisuudet löytyvät. Verrataan esim miten monta prosenttia duunareista ja miten monta prosenttia korkeakoulutetuista on parisuhteessa. Jos ero on merkittävä, voidaan tehdä johtopäätös, että jompikumpi merkitsee jotain parinvalinnassa. Voidaan myös tarkastella sinkkuajan pituutta ja "aktiivisen etsinnän" aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pidempi ketju, sitä enemmän alan uskoa että miesten valituksessa on perää. Eihän sitä muuten niin raivolla vastustettaisi. Merkityksettömistä asioista ei synny pitkiä ketjuja. Ei täällä ole yhtään keskustelua Seppo Lehdostakaan.

Ihan vapaasti voit tehdä sen päätelmän ja loppuelämäsi vatvoa katkerana asioita jotka eivät ole totta tai ovat totta vain osalla ihmisistä. Ei ole minulta pois. Uskokaa huviksenne, se mistä nämäkin ketjut pohjimmiltaan kertoo on naisten iänikuinen halu pelastaa ihmisiä. Tässä tapauksessa omilta typeriltä päähänpinttymiltään, jotka tuomitsevat teikäläiset ikuiseen yksinäisyyteen. Ehkä naisten pitäisi oikeasti vain sanoa whatevö ja jättää teidät suosiolla junnaamaan yhä syvenevään uraanne.

Tämä teidän "pelastamisenne" on melko suomalaiskansallista "management by perkelettä". Kannattaisi ehkä kokeilla humaanimpaa tyyliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.

Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.

Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.

Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.

Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.

Jotta deittimarkkinoilla voisi määrittää arvoa ei siihen riitä viestien määrä vaan pitää myös selvittää mitä niissä on ja mitä niiden jälkeen tapahtuu.

Minun mielestäni voi hyvin olettaa, että ihmiset lähettävät viestejä vain sellaisille ihmisille, jotka he kokevat haluttaviksi. Siksi vastaanotettujen viestien määrä kertoo henkilön haluttavuudesta.

Jonkin verran vastaanotettujen viestien määrää voi lisätä olemalla itse aktiivinen eli lähettämällä viestejä. Sitä voisi verrata sosiaalisuuteen, joka muutenkin lisää haluttavuutta.

- Tuon alkuperäisen viestin 117 kirjoittanut

Unohdat sen, että kaikki eivät lähetä kuitenkaan viestejä kaikille kiinnostaville henkilöille. Jos Matti kiinnostuu Maijasta ja Heikki Hannasta, onko Hanna suositumpi kuin Maija, jos Heikki lähetti viestin, mutta Matti ei?

Jos Matti kiinnostuu Maijasta, mutta ei kerro sitä kenellekään, niin sitä ei voi ulkopuolelta tietää. Matit jäävät siis analyysin ulkopuolelle. Täytyy tehdä olettamus, että matit ovat keskimäärin yhtä kiinnostuneita Maijasta kuin Hannasta. Jos olisi syytä olettaa, että kiinnostustaan ilmaisemattomat olisivat enemmän kiinnostuneita tietyistä vastapuolista, niin sitten pitäisi kehittää jokin tapa selvittää tätä hiljaista kiinnostusta.

Toisaalta, miksi joku on deittipalvelussa, jos ei lähetä viestejä kiinnostaville vastapuolille?

Jos teet tuollaisen oletuksen, koko tilastohan vääristyy. Näin ollen sinun on pakko myöntää, että viestit eivät ole kovin aukoton tapa mitata kiinnostusta.

Jos ajatellaan esimerkiksi, että Matti ja Maija ovat molemmat ujoja, kokemattomia, kiireisiä tai vaikka hiljattain eronneita, jolloin koko deittailu on vähän vierasta. Miksi ihmeessä näiden ihmisten molemminpuolista oikeaa kiinnostusta ei laskettaisikaan kiinnostukseksi vain koska eivät lähettäneet viestiä.

Jos luit alkuperäisen tekstini, niin kirjoitin Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. En väittänyt, että se on aukoton tapa. Ilman telepatiaa on mahdoton selvittää, mitä ihmiset hiljaa kodeissaan mahtavat ajatella. Onko sinulla jokin parempi ehdotus?

Täytyy vain olettaa, että niitä ujoja, kokemattomia ja kiireisiä on tasaisesti kaikissa ihmisryhmissä, jolloin tilastot eivät vääristy vaikka heidän kiinnostustaan ei nykytekniikalla voi mitata.

- 117

Miten niin paras? Miten se on yhtään sen parempi kuin vertailu siitä, millaisia ihmisiä parisuhteissa yleensä on tai millaiset ihmiset yleensä pariutuvat nopeasti? Koska joku tinderviestitutkimus oli u-li-logiikkaan sopivampi, niin se tietysti menee todellisten pariutumistapausten ohi?

Kysyin tuossa olisiko sinulla jokin parempi ehdotus? Miten muuten tietyn ihmisen haluttavuutta eli markkina-arvoa voisi kvantitatiivisesti tutkia? Tietysti keräämällä koehenkilöitä baariin, jossa on kameroita ja mikrofoneja tallentamassa katseita ja kontakteja. Luulen, että kymmenien tuhansien käyttäjien deittipalvelusta saadaan tilastollisesti parempia tuloksia.

Länsimaissa ihminen voi olla naimisissa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Avioliittoja tutkimalla ei voi selvittää kuinka moni muu olisi halunnut naimisiin tietyn ihmisen kanssa. Avoliittoja on vielä vaikeampi tutkia, koska niitä ei ole määritelty kuin sen kautta "ettei olla naimissa". On esimerkiksi avopareja, jotka asuvat erillään kuten jotkin avioparitkin.

Kysytkö ihan tosissasi, miten tehdää luotettava tutkimus? Siinä otetaan suuri määrä sinkkuja, listataan eri ominaisuuksia ja laitetaan ne sinkut arvioimaan näitä ominaisuuksia eri tavoilla. Parhaiten homma onnistuisi paneeliaineistolla, mutta se vie aikaa.

Voiko sinun mielestäsi tehdä luotettavan tutkimuksen suomalaisten ruokailu- tai liikuntatottumuksista haastattelemalla? Ihmisillä on tapana kaunistella tekemisiään kysyttäessa. Sama koskee parinvalintaa. "Juu, en ole ennakkoluuloinen, kaikki seurustelukumppanit ovat olleet samanlaisia aivan sattumalta..." Paperilla lueteltuna toivotut ja vältetyt ominaisuudet ja etenkin niiden painoarvot ovat aivan eri kuin kenttätutkimuksessa. Juuri siksi esimerkiksi OK Cupidin tekemät analyysit olivat niin mielenkiintoisia. Harmi, että OKC:n blogi on nykyään pelkkä markkinointikanava.

- 117

Tuo ’OKC’ on samanlaista huuhaata, ihminen voi väittää mitä vaan. Oikea avioituminen ratkaisee, ja sitä on helppo tutkia, ja on paljon tutkittukin, minkälaisen ihmisen kanssa ihmiset avioituvat. Siitä näkee, että yhteiskuntaluokka on hyvin ratkaiseva. Koulutustaso, uskonnollinen tausta ym. Kaiken tämän nämä tasotyypit tuppaavat ohittamaan, vaikka ne oikeasti vaikuttavat.

Mitä tarkoitat "ihminen voi väittää mitä vain"? OKC:n kaverit nimenomaan tutkivat tilastollisesti kuka lähettää viestejä ja kenelle, kuka saa keneltä, kuka vastaa ja kenelle, mitkä yhteydet muodostuvat ketjuiksi jne. OKC:n asiakkaat pakotettiin arvioimaan anonyymejä profiilikuvia. Niistä selvisi mm. miten miehet valitsevat järjestään huonoimmat kuvat profiiliinsa.

Miten avioiliittoja tutkimalla voi selvittää kuinka monta halukasta aviopuolisoehdokasta kenelläkin olisi ollut? Markkina-arvossa on kyse haluttavuudesta.  Joku on päässyt naimisiin kun on löytänyt jonkun joka huoli. Toisella oli pitkä lista kandeja joista valita. Molemmat naivat yhden. Miten tämä eroavuus löytyy avioliittoja tutkittaessa?

Avioliittoja tutkimalla voi selvittää, mitä ominaisuuksia on niillä ihmisillä, jotka ovat olleet parhaita mitä heidän puolisonsa ovat voineet saada. Viestejä voit lähettää miljoona, ne eivät merkitse mitään. Avioitua voi vain yhden kanssa kerrallaan, siinä ominaisuudet ovat oikeasti ne, mitä halutaan, ei niitä, mistä on hauska fantasioida.

Ulkonäkö kuuluu näihin mitkä ovat seksisuhteessa tai fantasioissa yhtä, mutta todellisessa valinnassa painaa enemmän muut asiat. Ja sieltä löytyy ne todelliset arvot.

Ketjun aiheena on markkina-arvoteoria ja yksi sen komponentti on haluttavuus, sitä ei kai kukaan kiistä. Muista komponenteista ja niiden tärkeydestä on sitten monta mielipidettä. Yritin kysyä miten avioliittoja tutkimalla saisi selville henkilöiden haluttavuutta. Sitä en tästäkään vastauksesta ymmärtänyt.

Avioliittoja tutkimalla voi saada selville monia muita, mielenkiintoisia asioita. Sitä en kiistä. Ne eivät vain liity markkina-arvoon etenkin kun avioitunut on poistunut markkinoilta. Puhe on siis markkina-arvosta.

- 117

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.

Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.

Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.

Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.

Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.

Jotta deittimarkkinoilla voisi määrittää arvoa ei siihen riitä viestien määrä vaan pitää myös selvittää mitä niissä on ja mitä niiden jälkeen tapahtuu.

Minun mielestäni voi hyvin olettaa, että ihmiset lähettävät viestejä vain sellaisille ihmisille, jotka he kokevat haluttaviksi. Siksi vastaanotettujen viestien määrä kertoo henkilön haluttavuudesta.

Jonkin verran vastaanotettujen viestien määrää voi lisätä olemalla itse aktiivinen eli lähettämällä viestejä. Sitä voisi verrata sosiaalisuuteen, joka muutenkin lisää haluttavuutta.

- Tuon alkuperäisen viestin 117 kirjoittanut

Unohdat sen, että kaikki eivät lähetä kuitenkaan viestejä kaikille kiinnostaville henkilöille. Jos Matti kiinnostuu Maijasta ja Heikki Hannasta, onko Hanna suositumpi kuin Maija, jos Heikki lähetti viestin, mutta Matti ei?

Jos Matti kiinnostuu Maijasta, mutta ei kerro sitä kenellekään, niin sitä ei voi ulkopuolelta tietää. Matit jäävät siis analyysin ulkopuolelle. Täytyy tehdä olettamus, että matit ovat keskimäärin yhtä kiinnostuneita Maijasta kuin Hannasta. Jos olisi syytä olettaa, että kiinnostustaan ilmaisemattomat olisivat enemmän kiinnostuneita tietyistä vastapuolista, niin sitten pitäisi kehittää jokin tapa selvittää tätä hiljaista kiinnostusta.

Toisaalta, miksi joku on deittipalvelussa, jos ei lähetä viestejä kiinnostaville vastapuolille?

Jos teet tuollaisen oletuksen, koko tilastohan vääristyy. Näin ollen sinun on pakko myöntää, että viestit eivät ole kovin aukoton tapa mitata kiinnostusta.

Jos ajatellaan esimerkiksi, että Matti ja Maija ovat molemmat ujoja, kokemattomia, kiireisiä tai vaikka hiljattain eronneita, jolloin koko deittailu on vähän vierasta. Miksi ihmeessä näiden ihmisten molemminpuolista oikeaa kiinnostusta ei laskettaisikaan kiinnostukseksi vain koska eivät lähettäneet viestiä.

Jos luit alkuperäisen tekstini, niin kirjoitin Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. En väittänyt, että se on aukoton tapa. Ilman telepatiaa on mahdoton selvittää, mitä ihmiset hiljaa kodeissaan mahtavat ajatella. Onko sinulla jokin parempi ehdotus?

Täytyy vain olettaa, että niitä ujoja, kokemattomia ja kiireisiä on tasaisesti kaikissa ihmisryhmissä, jolloin tilastot eivät vääristy vaikka heidän kiinnostustaan ei nykytekniikalla voi mitata.

- 117

Miten niin paras? Miten se on yhtään sen parempi kuin vertailu siitä, millaisia ihmisiä parisuhteissa yleensä on tai millaiset ihmiset yleensä pariutuvat nopeasti? Koska joku tinderviestitutkimus oli u-li-logiikkaan sopivampi, niin se tietysti menee todellisten pariutumistapausten ohi?

Kysyin tuossa olisiko sinulla jokin parempi ehdotus? Miten muuten tietyn ihmisen haluttavuutta eli markkina-arvoa voisi kvantitatiivisesti tutkia? Tietysti keräämällä koehenkilöitä baariin, jossa on kameroita ja mikrofoneja tallentamassa katseita ja kontakteja. Luulen, että kymmenien tuhansien käyttäjien deittipalvelusta saadaan tilastollisesti parempia tuloksia.

Länsimaissa ihminen voi olla naimisissa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Avioliittoja tutkimalla ei voi selvittää kuinka moni muu olisi halunnut naimisiin tietyn ihmisen kanssa. Avoliittoja on vielä vaikeampi tutkia, koska niitä ei ole määritelty kuin sen kautta "ettei olla naimissa". On esimerkiksi avopareja, jotka asuvat erillään kuten jotkin avioparitkin.

Kysytkö ihan tosissasi, miten tehdää luotettava tutkimus? Siinä otetaan suuri määrä sinkkuja, listataan eri ominaisuuksia ja laitetaan ne sinkut arvioimaan näitä ominaisuuksia eri tavoilla. Parhaiten homma onnistuisi paneeliaineistolla, mutta se vie aikaa.

Voiko sinun mielestäsi tehdä luotettavan tutkimuksen suomalaisten ruokailu- tai liikuntatottumuksista haastattelemalla? Ihmisillä on tapana kaunistella tekemisiään kysyttäessa. Sama koskee parinvalintaa. "Juu, en ole ennakkoluuloinen, kaikki seurustelukumppanit ovat olleet samanlaisia aivan sattumalta..." Paperilla lueteltuna toivotut ja vältetyt ominaisuudet ja etenkin niiden painoarvot ovat aivan eri kuin kenttätutkimuksessa. Juuri siksi esimerkiksi OK Cupidin tekemät analyysit olivat niin mielenkiintoisia. Harmi, että OKC:n blogi on nykyään pelkkä markkinointikanava.

- 117

Etkö lukenut viestiäni? Kirjoitin "eri tavoilla", jolla tarkoitin nimenomaan sitä, että tehdään muutakin kuin haastatellaan. Esim järjestettäisiin koetilanteita. Ja mainitsin myös sanan paneeliaineisto, joka tarkoittaa sitä, että samoja henkilöitä seurataan usean vuoden ajan, jolloin voidaan havaita, ketkä pariutuvat ja ketkä eivät.

Kannattaisi käydä jokin tutkimusmenetelmäkurssi, jos oikeasti kuvittelet, että ainoat keinot ovat kyselytutkimukset tai tindertilastojen analysointi.

Millä tavalla ne sinkut sitten mahtaisivat arvioida eri kandidaattien ominaisuuksia rehellisimmin? Ja kuka ne ominaisuudet valikoi ja määrittää?

...laitetaan ne sinkut arvioimaan näitä ominaisuuksia eri tavoilla...

Minä ehdotin tuota koetilannetta baarissa, jossa on kamerat ja mikrofonit. Se vain ei mielestäni ole realistinen tapa kerätä tilastollisesti merkittävän kokoisia aineistoja.

En missään kohtaa väittänyt, että kyselyt tai tindertilastot ovat ainoat keinot. Tinder ei tietääkseni julkaise mitään, mikä on harmi. OK Cupid on julkaissut ja jostain syystä suurten massojan tilastoanalyysi tuotti aivan eri tuloksia kuin perinteiset menetelmät. Minun mielestäni se on hyvä syy jatkaa tutkimuksia. Ainakin eroavaisuuksien syy olisi mielenkiintoista tietää.

- 117

Tuossa sinun ehdotuksessasi menee heti alkuun vinoon jo siinä, että tarkkaillaan ainoastaan baarissa olevia ihmisiä. He ovat yleensä varsin heterogeenistä sakkia, kännissä ja seksin perässä, vaikka saataisiinkin iso otanta.

Jos homma toteutettaisiin niin, että suuri määrä sinkkuja laitetaan treffeille toistensa kanssa ja sinkut sitten saavat laittaa järjestykseen mieluisimmat tyypit, ollaan paljon lähempänä totuutta. Silloin kukaan ei pääse itse nimeämään niitä ominaisuuksia, joita arvostaa, vaan tutkijat nimeävät ne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.

Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.

Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.

Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.

Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.

Jotta deittimarkkinoilla voisi määrittää arvoa ei siihen riitä viestien määrä vaan pitää myös selvittää mitä niissä on ja mitä niiden jälkeen tapahtuu.

Minun mielestäni voi hyvin olettaa, että ihmiset lähettävät viestejä vain sellaisille ihmisille, jotka he kokevat haluttaviksi. Siksi vastaanotettujen viestien määrä kertoo henkilön haluttavuudesta.

Jonkin verran vastaanotettujen viestien määrää voi lisätä olemalla itse aktiivinen eli lähettämällä viestejä. Sitä voisi verrata sosiaalisuuteen, joka muutenkin lisää haluttavuutta.

- Tuon alkuperäisen viestin 117 kirjoittanut

Unohdat sen, että kaikki eivät lähetä kuitenkaan viestejä kaikille kiinnostaville henkilöille. Jos Matti kiinnostuu Maijasta ja Heikki Hannasta, onko Hanna suositumpi kuin Maija, jos Heikki lähetti viestin, mutta Matti ei?

Jos Matti kiinnostuu Maijasta, mutta ei kerro sitä kenellekään, niin sitä ei voi ulkopuolelta tietää. Matit jäävät siis analyysin ulkopuolelle. Täytyy tehdä olettamus, että matit ovat keskimäärin yhtä kiinnostuneita Maijasta kuin Hannasta. Jos olisi syytä olettaa, että kiinnostustaan ilmaisemattomat olisivat enemmän kiinnostuneita tietyistä vastapuolista, niin sitten pitäisi kehittää jokin tapa selvittää tätä hiljaista kiinnostusta.

Toisaalta, miksi joku on deittipalvelussa, jos ei lähetä viestejä kiinnostaville vastapuolille?

Jos teet tuollaisen oletuksen, koko tilastohan vääristyy. Näin ollen sinun on pakko myöntää, että viestit eivät ole kovin aukoton tapa mitata kiinnostusta.

Jos ajatellaan esimerkiksi, että Matti ja Maija ovat molemmat ujoja, kokemattomia, kiireisiä tai vaikka hiljattain eronneita, jolloin koko deittailu on vähän vierasta. Miksi ihmeessä näiden ihmisten molemminpuolista oikeaa kiinnostusta ei laskettaisikaan kiinnostukseksi vain koska eivät lähettäneet viestiä.

Jos luit alkuperäisen tekstini, niin kirjoitin Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. En väittänyt, että se on aukoton tapa. Ilman telepatiaa on mahdoton selvittää, mitä ihmiset hiljaa kodeissaan mahtavat ajatella. Onko sinulla jokin parempi ehdotus?

Täytyy vain olettaa, että niitä ujoja, kokemattomia ja kiireisiä on tasaisesti kaikissa ihmisryhmissä, jolloin tilastot eivät vääristy vaikka heidän kiinnostustaan ei nykytekniikalla voi mitata.

- 117

Miten niin paras? Miten se on yhtään sen parempi kuin vertailu siitä, millaisia ihmisiä parisuhteissa yleensä on tai millaiset ihmiset yleensä pariutuvat nopeasti? Koska joku tinderviestitutkimus oli u-li-logiikkaan sopivampi, niin se tietysti menee todellisten pariutumistapausten ohi?

Kysyin tuossa olisiko sinulla jokin parempi ehdotus? Miten muuten tietyn ihmisen haluttavuutta eli markkina-arvoa voisi kvantitatiivisesti tutkia? Tietysti keräämällä koehenkilöitä baariin, jossa on kameroita ja mikrofoneja tallentamassa katseita ja kontakteja. Luulen, että kymmenien tuhansien käyttäjien deittipalvelusta saadaan tilastollisesti parempia tuloksia.

Länsimaissa ihminen voi olla naimisissa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Avioliittoja tutkimalla ei voi selvittää kuinka moni muu olisi halunnut naimisiin tietyn ihmisen kanssa. Avoliittoja on vielä vaikeampi tutkia, koska niitä ei ole määritelty kuin sen kautta "ettei olla naimissa". On esimerkiksi avopareja, jotka asuvat erillään kuten jotkin avioparitkin.

Kysytkö ihan tosissasi, miten tehdää luotettava tutkimus? Siinä otetaan suuri määrä sinkkuja, listataan eri ominaisuuksia ja laitetaan ne sinkut arvioimaan näitä ominaisuuksia eri tavoilla. Parhaiten homma onnistuisi paneeliaineistolla, mutta se vie aikaa.

Voiko sinun mielestäsi tehdä luotettavan tutkimuksen suomalaisten ruokailu- tai liikuntatottumuksista haastattelemalla? Ihmisillä on tapana kaunistella tekemisiään kysyttäessa. Sama koskee parinvalintaa. "Juu, en ole ennakkoluuloinen, kaikki seurustelukumppanit ovat olleet samanlaisia aivan sattumalta..." Paperilla lueteltuna toivotut ja vältetyt ominaisuudet ja etenkin niiden painoarvot ovat aivan eri kuin kenttätutkimuksessa. Juuri siksi esimerkiksi OK Cupidin tekemät analyysit olivat niin mielenkiintoisia. Harmi, että OKC:n blogi on nykyään pelkkä markkinointikanava.

- 117

Tuo ’OKC’ on samanlaista huuhaata, ihminen voi väittää mitä vaan. Oikea avioituminen ratkaisee, ja sitä on helppo tutkia, ja on paljon tutkittukin, minkälaisen ihmisen kanssa ihmiset avioituvat. Siitä näkee, että yhteiskuntaluokka on hyvin ratkaiseva. Koulutustaso, uskonnollinen tausta ym. Kaiken tämän nämä tasotyypit tuppaavat ohittamaan, vaikka ne oikeasti vaikuttavat.

Mitä tarkoitat "ihminen voi väittää mitä vain"? OKC:n kaverit nimenomaan tutkivat tilastollisesti kuka lähettää viestejä ja kenelle, kuka saa keneltä, kuka vastaa ja kenelle, mitkä yhteydet muodostuvat ketjuiksi jne. OKC:n asiakkaat pakotettiin arvioimaan anonyymejä profiilikuvia. Niistä selvisi mm. miten miehet valitsevat järjestään huonoimmat kuvat profiiliinsa.

Miten avioiliittoja tutkimalla voi selvittää kuinka monta halukasta aviopuolisoehdokasta kenelläkin olisi ollut? Markkina-arvossa on kyse haluttavuudesta.  Joku on päässyt naimisiin kun on löytänyt jonkun joka huoli. Toisella oli pitkä lista kandeja joista valita. Molemmat naivat yhden. Miten tämä eroavuus löytyy avioliittoja tutkittaessa?

Jos aineisto on tarpeeksi laaja, kyllä ne eroavaisuudet löytyvät. Verrataan esim miten monta prosenttia duunareista ja miten monta prosenttia korkeakoulutetuista on parisuhteessa. Jos ero on merkittävä, voidaan tehdä johtopäätös, että jompikumpi merkitsee jotain parinvalinnassa. Voidaan myös tarkastella sinkkuajan pituutta ja "aktiivisen etsinnän" aikaa.

Kyllä ja näin saadaan tutkimukseen myös se enemmistö, joka tapaa kumppanin oikeassa elämässä, eikä jouduta puhumaan netissä puolisoa hakevasta marginaalijoukosta.

Ihmisillä on mieltymyksiä, miehillä ne koskevat enemmän ulkonäköä kuin naisilla. Silti miehilläkin ulkonäkö on vain yksi tekijä. Vaikka olisi kuinka kaunis nainen niin jos ei muuten miellytä niin he eivät häntä kelpuuta. Yhteensopivuus ratkaisee molemmilla paljon.  Kuinka toinen hyväksyy toisen tavat.

Baarijuttuun vielä: yökerhoissa ollaan pinnallisia. Kyllä siellä naiset torjuvat myös rumat/huonosti käyttäytyvät idiootit, eikä tässä auta, vaikka olisi miten menestynyt. Eli sama statushöpinä toimii toisinpäinkin.

(Mainittakoon nyt vielä, että jos olen klubilla, niin torjun kohteliaasti myös kivannäköiset ja hyvin käyttäytyvät lähestyjät, koska olen varattu.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.

Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.

Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.

Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.

Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.

Jotta deittimarkkinoilla voisi määrittää arvoa ei siihen riitä viestien määrä vaan pitää myös selvittää mitä niissä on ja mitä niiden jälkeen tapahtuu.

Minun mielestäni voi hyvin olettaa, että ihmiset lähettävät viestejä vain sellaisille ihmisille, jotka he kokevat haluttaviksi. Siksi vastaanotettujen viestien määrä kertoo henkilön haluttavuudesta.

Jonkin verran vastaanotettujen viestien määrää voi lisätä olemalla itse aktiivinen eli lähettämällä viestejä. Sitä voisi verrata sosiaalisuuteen, joka muutenkin lisää haluttavuutta.

- Tuon alkuperäisen viestin 117 kirjoittanut

Unohdat sen, että kaikki eivät lähetä kuitenkaan viestejä kaikille kiinnostaville henkilöille. Jos Matti kiinnostuu Maijasta ja Heikki Hannasta, onko Hanna suositumpi kuin Maija, jos Heikki lähetti viestin, mutta Matti ei?

Jos Matti kiinnostuu Maijasta, mutta ei kerro sitä kenellekään, niin sitä ei voi ulkopuolelta tietää. Matit jäävät siis analyysin ulkopuolelle. Täytyy tehdä olettamus, että matit ovat keskimäärin yhtä kiinnostuneita Maijasta kuin Hannasta. Jos olisi syytä olettaa, että kiinnostustaan ilmaisemattomat olisivat enemmän kiinnostuneita tietyistä vastapuolista, niin sitten pitäisi kehittää jokin tapa selvittää tätä hiljaista kiinnostusta.

Toisaalta, miksi joku on deittipalvelussa, jos ei lähetä viestejä kiinnostaville vastapuolille?

Jos teet tuollaisen oletuksen, koko tilastohan vääristyy. Näin ollen sinun on pakko myöntää, että viestit eivät ole kovin aukoton tapa mitata kiinnostusta.

Jos ajatellaan esimerkiksi, että Matti ja Maija ovat molemmat ujoja, kokemattomia, kiireisiä tai vaikka hiljattain eronneita, jolloin koko deittailu on vähän vierasta. Miksi ihmeessä näiden ihmisten molemminpuolista oikeaa kiinnostusta ei laskettaisikaan kiinnostukseksi vain koska eivät lähettäneet viestiä.

Jos luit alkuperäisen tekstini, niin kirjoitin Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. En väittänyt, että se on aukoton tapa. Ilman telepatiaa on mahdoton selvittää, mitä ihmiset hiljaa kodeissaan mahtavat ajatella. Onko sinulla jokin parempi ehdotus?

Täytyy vain olettaa, että niitä ujoja, kokemattomia ja kiireisiä on tasaisesti kaikissa ihmisryhmissä, jolloin tilastot eivät vääristy vaikka heidän kiinnostustaan ei nykytekniikalla voi mitata.

- 117

Miten niin paras? Miten se on yhtään sen parempi kuin vertailu siitä, millaisia ihmisiä parisuhteissa yleensä on tai millaiset ihmiset yleensä pariutuvat nopeasti? Koska joku tinderviestitutkimus oli u-li-logiikkaan sopivampi, niin se tietysti menee todellisten pariutumistapausten ohi?

Kysyin tuossa olisiko sinulla jokin parempi ehdotus? Miten muuten tietyn ihmisen haluttavuutta eli markkina-arvoa voisi kvantitatiivisesti tutkia? Tietysti keräämällä koehenkilöitä baariin, jossa on kameroita ja mikrofoneja tallentamassa katseita ja kontakteja. Luulen, että kymmenien tuhansien käyttäjien deittipalvelusta saadaan tilastollisesti parempia tuloksia.

Länsimaissa ihminen voi olla naimisissa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Avioliittoja tutkimalla ei voi selvittää kuinka moni muu olisi halunnut naimisiin tietyn ihmisen kanssa. Avoliittoja on vielä vaikeampi tutkia, koska niitä ei ole määritelty kuin sen kautta "ettei olla naimissa". On esimerkiksi avopareja, jotka asuvat erillään kuten jotkin avioparitkin.

Kysytkö ihan tosissasi, miten tehdää luotettava tutkimus? Siinä otetaan suuri määrä sinkkuja, listataan eri ominaisuuksia ja laitetaan ne sinkut arvioimaan näitä ominaisuuksia eri tavoilla. Parhaiten homma onnistuisi paneeliaineistolla, mutta se vie aikaa.

Voiko sinun mielestäsi tehdä luotettavan tutkimuksen suomalaisten ruokailu- tai liikuntatottumuksista haastattelemalla? Ihmisillä on tapana kaunistella tekemisiään kysyttäessa. Sama koskee parinvalintaa. "Juu, en ole ennakkoluuloinen, kaikki seurustelukumppanit ovat olleet samanlaisia aivan sattumalta..." Paperilla lueteltuna toivotut ja vältetyt ominaisuudet ja etenkin niiden painoarvot ovat aivan eri kuin kenttätutkimuksessa. Juuri siksi esimerkiksi OK Cupidin tekemät analyysit olivat niin mielenkiintoisia. Harmi, että OKC:n blogi on nykyään pelkkä markkinointikanava.

- 117

Etkö lukenut viestiäni? Kirjoitin "eri tavoilla", jolla tarkoitin nimenomaan sitä, että tehdään muutakin kuin haastatellaan. Esim järjestettäisiin koetilanteita. Ja mainitsin myös sanan paneeliaineisto, joka tarkoittaa sitä, että samoja henkilöitä seurataan usean vuoden ajan, jolloin voidaan havaita, ketkä pariutuvat ja ketkä eivät.

Kannattaisi käydä jokin tutkimusmenetelmäkurssi, jos oikeasti kuvittelet, että ainoat keinot ovat kyselytutkimukset tai tindertilastojen analysointi.

Millä tavalla ne sinkut sitten mahtaisivat arvioida eri kandidaattien ominaisuuksia rehellisimmin? Ja kuka ne ominaisuudet valikoi ja määrittää?

...laitetaan ne sinkut arvioimaan näitä ominaisuuksia eri tavoilla...

Minä ehdotin tuota koetilannetta baarissa, jossa on kamerat ja mikrofonit. Se vain ei mielestäni ole realistinen tapa kerätä tilastollisesti merkittävän kokoisia aineistoja.

En missään kohtaa väittänyt, että kyselyt tai tindertilastot ovat ainoat keinot. Tinder ei tietääkseni julkaise mitään, mikä on harmi. OK Cupid on julkaissut ja jostain syystä suurten massojan tilastoanalyysi tuotti aivan eri tuloksia kuin perinteiset menetelmät. Minun mielestäni se on hyvä syy jatkaa tutkimuksia. Ainakin eroavaisuuksien syy olisi mielenkiintoista tietää.

- 117

Tuossa sinun ehdotuksessasi menee heti alkuun vinoon jo siinä, että tarkkaillaan ainoastaan baarissa olevia ihmisiä. He ovat yleensä varsin heterogeenistä sakkia, kännissä ja seksin perässä, vaikka saataisiinkin iso otanta.

Jos homma toteutettaisiin niin, että suuri määrä sinkkuja laitetaan treffeille toistensa kanssa ja sinkut sitten saavat laittaa järjestykseen mieluisimmat tyypit, ollaan paljon lähempänä totuutta. Silloin kukaan ei pääse itse nimeämään niitä ominaisuuksia, joita arvostaa, vaan tutkijat nimeävät ne.

Ja tilanteen täytyy olla sellainen, missä jo tunnetaan toinen, jotta oikeasti voitaisiin puhua oikeista kriteereistä, eikä jäädä ulkonäön tasolle.

Markkina-arvoissa on myös eri valuuttoja/indexejä. Kaunis stringeissä tinderissä heruttava nainen voi olla amis salijäbälle korkeaa valuuttaa, mutta koulutetulle DI.lle halpa hor@zu, jolle ei anna paljoakaan arvoa, toisin kun sillä fiinillä asianajajanaisella on paljon korkeampi arvo mitä taas amispate ei arvosta, mutta ei tämä nainenkaan pidä häntä minään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.

Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.

Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.

Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.

Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.

Jotta deittimarkkinoilla voisi määrittää arvoa ei siihen riitä viestien määrä vaan pitää myös selvittää mitä niissä on ja mitä niiden jälkeen tapahtuu.

Minun mielestäni voi hyvin olettaa, että ihmiset lähettävät viestejä vain sellaisille ihmisille, jotka he kokevat haluttaviksi. Siksi vastaanotettujen viestien määrä kertoo henkilön haluttavuudesta.

Jonkin verran vastaanotettujen viestien määrää voi lisätä olemalla itse aktiivinen eli lähettämällä viestejä. Sitä voisi verrata sosiaalisuuteen, joka muutenkin lisää haluttavuutta.

- Tuon alkuperäisen viestin 117 kirjoittanut

Unohdat sen, että kaikki eivät lähetä kuitenkaan viestejä kaikille kiinnostaville henkilöille. Jos Matti kiinnostuu Maijasta ja Heikki Hannasta, onko Hanna suositumpi kuin Maija, jos Heikki lähetti viestin, mutta Matti ei?

Jos Matti kiinnostuu Maijasta, mutta ei kerro sitä kenellekään, niin sitä ei voi ulkopuolelta tietää. Matit jäävät siis analyysin ulkopuolelle. Täytyy tehdä olettamus, että matit ovat keskimäärin yhtä kiinnostuneita Maijasta kuin Hannasta. Jos olisi syytä olettaa, että kiinnostustaan ilmaisemattomat olisivat enemmän kiinnostuneita tietyistä vastapuolista, niin sitten pitäisi kehittää jokin tapa selvittää tätä hiljaista kiinnostusta.

Toisaalta, miksi joku on deittipalvelussa, jos ei lähetä viestejä kiinnostaville vastapuolille?

Jos teet tuollaisen oletuksen, koko tilastohan vääristyy. Näin ollen sinun on pakko myöntää, että viestit eivät ole kovin aukoton tapa mitata kiinnostusta.

Jos ajatellaan esimerkiksi, että Matti ja Maija ovat molemmat ujoja, kokemattomia, kiireisiä tai vaikka hiljattain eronneita, jolloin koko deittailu on vähän vierasta. Miksi ihmeessä näiden ihmisten molemminpuolista oikeaa kiinnostusta ei laskettaisikaan kiinnostukseksi vain koska eivät lähettäneet viestiä.

Jos luit alkuperäisen tekstini, niin kirjoitin Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. En väittänyt, että se on aukoton tapa. Ilman telepatiaa on mahdoton selvittää, mitä ihmiset hiljaa kodeissaan mahtavat ajatella. Onko sinulla jokin parempi ehdotus?

Täytyy vain olettaa, että niitä ujoja, kokemattomia ja kiireisiä on tasaisesti kaikissa ihmisryhmissä, jolloin tilastot eivät vääristy vaikka heidän kiinnostustaan ei nykytekniikalla voi mitata.

- 117

Miten niin paras? Miten se on yhtään sen parempi kuin vertailu siitä, millaisia ihmisiä parisuhteissa yleensä on tai millaiset ihmiset yleensä pariutuvat nopeasti? Koska joku tinderviestitutkimus oli u-li-logiikkaan sopivampi, niin se tietysti menee todellisten pariutumistapausten ohi?

Kysyin tuossa olisiko sinulla jokin parempi ehdotus? Miten muuten tietyn ihmisen haluttavuutta eli markkina-arvoa voisi kvantitatiivisesti tutkia? Tietysti keräämällä koehenkilöitä baariin, jossa on kameroita ja mikrofoneja tallentamassa katseita ja kontakteja. Luulen, että kymmenien tuhansien käyttäjien deittipalvelusta saadaan tilastollisesti parempia tuloksia.

Länsimaissa ihminen voi olla naimisissa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Avioliittoja tutkimalla ei voi selvittää kuinka moni muu olisi halunnut naimisiin tietyn ihmisen kanssa. Avoliittoja on vielä vaikeampi tutkia, koska niitä ei ole määritelty kuin sen kautta "ettei olla naimissa". On esimerkiksi avopareja, jotka asuvat erillään kuten jotkin avioparitkin.

Kysytkö ihan tosissasi, miten tehdää luotettava tutkimus? Siinä otetaan suuri määrä sinkkuja, listataan eri ominaisuuksia ja laitetaan ne sinkut arvioimaan näitä ominaisuuksia eri tavoilla. Parhaiten homma onnistuisi paneeliaineistolla, mutta se vie aikaa.

Voiko sinun mielestäsi tehdä luotettavan tutkimuksen suomalaisten ruokailu- tai liikuntatottumuksista haastattelemalla? Ihmisillä on tapana kaunistella tekemisiään kysyttäessa. Sama koskee parinvalintaa. "Juu, en ole ennakkoluuloinen, kaikki seurustelukumppanit ovat olleet samanlaisia aivan sattumalta..." Paperilla lueteltuna toivotut ja vältetyt ominaisuudet ja etenkin niiden painoarvot ovat aivan eri kuin kenttätutkimuksessa. Juuri siksi esimerkiksi OK Cupidin tekemät analyysit olivat niin mielenkiintoisia. Harmi, että OKC:n blogi on nykyään pelkkä markkinointikanava.

- 117

Tuo ’OKC’ on samanlaista huuhaata, ihminen voi väittää mitä vaan. Oikea avioituminen ratkaisee, ja sitä on helppo tutkia, ja on paljon tutkittukin, minkälaisen ihmisen kanssa ihmiset avioituvat. Siitä näkee, että yhteiskuntaluokka on hyvin ratkaiseva. Koulutustaso, uskonnollinen tausta ym. Kaiken tämän nämä tasotyypit tuppaavat ohittamaan, vaikka ne oikeasti vaikuttavat.

Mitä tarkoitat "ihminen voi väittää mitä vain"? OKC:n kaverit nimenomaan tutkivat tilastollisesti kuka lähettää viestejä ja kenelle, kuka saa keneltä, kuka vastaa ja kenelle, mitkä yhteydet muodostuvat ketjuiksi jne. OKC:n asiakkaat pakotettiin arvioimaan anonyymejä profiilikuvia. Niistä selvisi mm. miten miehet valitsevat järjestään huonoimmat kuvat profiiliinsa.

Miten avioiliittoja tutkimalla voi selvittää kuinka monta halukasta aviopuolisoehdokasta kenelläkin olisi ollut? Markkina-arvossa on kyse haluttavuudesta.  Joku on päässyt naimisiin kun on löytänyt jonkun joka huoli. Toisella oli pitkä lista kandeja joista valita. Molemmat naivat yhden. Miten tämä eroavuus löytyy avioliittoja tutkittaessa?

Jos aineisto on tarpeeksi laaja, kyllä ne eroavaisuudet löytyvät. Verrataan esim miten monta prosenttia duunareista ja miten monta prosenttia korkeakoulutetuista on parisuhteessa. Jos ero on merkittävä, voidaan tehdä johtopäätös, että jompikumpi merkitsee jotain parinvalinnassa. Voidaan myös tarkastella sinkkuajan pituutta ja "aktiivisen etsinnän" aikaa.

Miten avioliitoista duunareiden ja korkeakoulutettujen osalta voidaan tehdä päätelmiä haluttavuudesta eli markkina-arvosta? Siitä saa kyllä selville ketkä päätyivät naimisiin kenenkin kanssa, mutta se on eri asia.

Miten sinkkuajan pituudesta puhdistetaan avoliitot, seurustelut ja säädöt?

Mistä lasketaan "aktiivisen etsintään" käytetty aika? Ainoa mahdollisuus on kysyä, jolloin rajoitetaan aineisto aika pieneksi ja samalla saatetaan saada vääristeltyjä vastauksia.

- 117

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.

Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.

Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.

Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.

Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.

Jotta deittimarkkinoilla voisi määrittää arvoa ei siihen riitä viestien määrä vaan pitää myös selvittää mitä niissä on ja mitä niiden jälkeen tapahtuu.

Minun mielestäni voi hyvin olettaa, että ihmiset lähettävät viestejä vain sellaisille ihmisille, jotka he kokevat haluttaviksi. Siksi vastaanotettujen viestien määrä kertoo henkilön haluttavuudesta.

Jonkin verran vastaanotettujen viestien määrää voi lisätä olemalla itse aktiivinen eli lähettämällä viestejä. Sitä voisi verrata sosiaalisuuteen, joka muutenkin lisää haluttavuutta.

- Tuon alkuperäisen viestin 117 kirjoittanut

Unohdat sen, että kaikki eivät lähetä kuitenkaan viestejä kaikille kiinnostaville henkilöille. Jos Matti kiinnostuu Maijasta ja Heikki Hannasta, onko Hanna suositumpi kuin Maija, jos Heikki lähetti viestin, mutta Matti ei?

Jos Matti kiinnostuu Maijasta, mutta ei kerro sitä kenellekään, niin sitä ei voi ulkopuolelta tietää. Matit jäävät siis analyysin ulkopuolelle. Täytyy tehdä olettamus, että matit ovat keskimäärin yhtä kiinnostuneita Maijasta kuin Hannasta. Jos olisi syytä olettaa, että kiinnostustaan ilmaisemattomat olisivat enemmän kiinnostuneita tietyistä vastapuolista, niin sitten pitäisi kehittää jokin tapa selvittää tätä hiljaista kiinnostusta.

Toisaalta, miksi joku on deittipalvelussa, jos ei lähetä viestejä kiinnostaville vastapuolille?

Jos teet tuollaisen oletuksen, koko tilastohan vääristyy. Näin ollen sinun on pakko myöntää, että viestit eivät ole kovin aukoton tapa mitata kiinnostusta.

Jos ajatellaan esimerkiksi, että Matti ja Maija ovat molemmat ujoja, kokemattomia, kiireisiä tai vaikka hiljattain eronneita, jolloin koko deittailu on vähän vierasta. Miksi ihmeessä näiden ihmisten molemminpuolista oikeaa kiinnostusta ei laskettaisikaan kiinnostukseksi vain koska eivät lähettäneet viestiä.

Jos luit alkuperäisen tekstini, niin kirjoitin Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. En väittänyt, että se on aukoton tapa. Ilman telepatiaa on mahdoton selvittää, mitä ihmiset hiljaa kodeissaan mahtavat ajatella. Onko sinulla jokin parempi ehdotus?

Täytyy vain olettaa, että niitä ujoja, kokemattomia ja kiireisiä on tasaisesti kaikissa ihmisryhmissä, jolloin tilastot eivät vääristy vaikka heidän kiinnostustaan ei nykytekniikalla voi mitata.

- 117

Miten niin paras? Miten se on yhtään sen parempi kuin vertailu siitä, millaisia ihmisiä parisuhteissa yleensä on tai millaiset ihmiset yleensä pariutuvat nopeasti? Koska joku tinderviestitutkimus oli u-li-logiikkaan sopivampi, niin se tietysti menee todellisten pariutumistapausten ohi?

Kysyin tuossa olisiko sinulla jokin parempi ehdotus? Miten muuten tietyn ihmisen haluttavuutta eli markkina-arvoa voisi kvantitatiivisesti tutkia? Tietysti keräämällä koehenkilöitä baariin, jossa on kameroita ja mikrofoneja tallentamassa katseita ja kontakteja. Luulen, että kymmenien tuhansien käyttäjien deittipalvelusta saadaan tilastollisesti parempia tuloksia.

Länsimaissa ihminen voi olla naimisissa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Avioliittoja tutkimalla ei voi selvittää kuinka moni muu olisi halunnut naimisiin tietyn ihmisen kanssa. Avoliittoja on vielä vaikeampi tutkia, koska niitä ei ole määritelty kuin sen kautta "ettei olla naimissa". On esimerkiksi avopareja, jotka asuvat erillään kuten jotkin avioparitkin.

Kysytkö ihan tosissasi, miten tehdää luotettava tutkimus? Siinä otetaan suuri määrä sinkkuja, listataan eri ominaisuuksia ja laitetaan ne sinkut arvioimaan näitä ominaisuuksia eri tavoilla. Parhaiten homma onnistuisi paneeliaineistolla, mutta se vie aikaa.

Voiko sinun mielestäsi tehdä luotettavan tutkimuksen suomalaisten ruokailu- tai liikuntatottumuksista haastattelemalla? Ihmisillä on tapana kaunistella tekemisiään kysyttäessa. Sama koskee parinvalintaa. "Juu, en ole ennakkoluuloinen, kaikki seurustelukumppanit ovat olleet samanlaisia aivan sattumalta..." Paperilla lueteltuna toivotut ja vältetyt ominaisuudet ja etenkin niiden painoarvot ovat aivan eri kuin kenttätutkimuksessa. Juuri siksi esimerkiksi OK Cupidin tekemät analyysit olivat niin mielenkiintoisia. Harmi, että OKC:n blogi on nykyään pelkkä markkinointikanava.

- 117

Tuo ’OKC’ on samanlaista huuhaata, ihminen voi väittää mitä vaan. Oikea avioituminen ratkaisee, ja sitä on helppo tutkia, ja on paljon tutkittukin, minkälaisen ihmisen kanssa ihmiset avioituvat. Siitä näkee, että yhteiskuntaluokka on hyvin ratkaiseva. Koulutustaso, uskonnollinen tausta ym. Kaiken tämän nämä tasotyypit tuppaavat ohittamaan, vaikka ne oikeasti vaikuttavat.

Mitä tarkoitat "ihminen voi väittää mitä vain"? OKC:n kaverit nimenomaan tutkivat tilastollisesti kuka lähettää viestejä ja kenelle, kuka saa keneltä, kuka vastaa ja kenelle, mitkä yhteydet muodostuvat ketjuiksi jne. OKC:n asiakkaat pakotettiin arvioimaan anonyymejä profiilikuvia. Niistä selvisi mm. miten miehet valitsevat järjestään huonoimmat kuvat profiiliinsa.

Miten avioiliittoja tutkimalla voi selvittää kuinka monta halukasta aviopuolisoehdokasta kenelläkin olisi ollut? Markkina-arvossa on kyse haluttavuudesta.  Joku on päässyt naimisiin kun on löytänyt jonkun joka huoli. Toisella oli pitkä lista kandeja joista valita. Molemmat naivat yhden. Miten tämä eroavuus löytyy avioliittoja tutkittaessa?

Avioliittoja tutkimalla voi selvittää, mitä ominaisuuksia on niillä ihmisillä, jotka ovat olleet parhaita mitä heidän puolisonsa ovat voineet saada. Viestejä voit lähettää miljoona, ne eivät merkitse mitään. Avioitua voi vain yhden kanssa kerrallaan, siinä ominaisuudet ovat oikeasti ne, mitä halutaan, ei niitä, mistä on hauska fantasioida.

Ulkonäkö kuuluu näihin mitkä ovat seksisuhteessa tai fantasioissa yhtä, mutta todellisessa valinnassa painaa enemmän muut asiat. Ja sieltä löytyy ne todelliset arvot.

Ketjun aiheena on markkina-arvoteoria ja yksi sen komponentti on haluttavuus, sitä ei kai kukaan kiistä. Muista komponenteista ja niiden tärkeydestä on sitten monta mielipidettä. Yritin kysyä miten avioliittoja tutkimalla saisi selville henkilöiden haluttavuutta. Sitä en tästäkään vastauksesta ymmärtänyt.

Avioliittoja tutkimalla voi saada selville monia muita, mielenkiintoisia asioita. Sitä en kiistä. Ne eivät vain liity markkina-arvoon etenkin kun avioitunut on poistunut markkinoilta. Puhe on siis markkina-arvosta.

- 117

Jos puhut asunnon markkkna-arvosta, se on se hinta, jolla se on myyty, ei se, moniko utelias sitä käy katsomassa. Sama parisuhteissa. Avioliitto on se, mikä vastaa asunnon myyntiä. Lopullinen valinta. Se, mitä siinä tilanteessa saat, on sinun todellinen markkina-arvosi. Ei se, moniko sinua testaa, koska vaikutat helpolta.

Vierailija kirjoitti:

Markkina-arvoissa on myös eri valuuttoja/indexejä. Kaunis stringeissä tinderissä heruttava nainen voi olla amis salijäbälle korkeaa valuuttaa, mutta koulutetulle DI.lle halpa hor@zu, jolle ei anna paljoakaan arvoa, toisin kun sillä fiinillä asianajajanaisella on paljon korkeampi arvo mitä taas amispate ei arvosta, mutta ei tämä nainenkaan pidä häntä minään.

Tätä on jo yritetty monta kertaa sanoa, mutta kun nämä tyypit ovat niin pihalla oikeiden ihmisten elämästä, etteivät ollenkaan ymmärrä muiden ihmisten ajattelua. Eivätkä usko, kun sanotaan.