"Markkina-arvoteoriasta on keskusteltu jo vuosia netissä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se vielä jonkun mielestä jotenkin tavatonta, että toiset ihmiset ovat yleisesti halutumpia siinä missä joitakin toisia taas ei halua kukaan? 

Ei se, mutta mikä selittää asian. Miksi jotkut ovat halutumpia kuin toiset

Naisia kiinnostaa miehen sosiaalinen status, komeus plussaa. Miehiä kiinnostaa naisen ulkonäkö. Siitä se sitten monimutkaistuu ja syventyy ensivaikutelmien jälkeen. Pitemmän ja menestyneen parisuhteen määrittelee se kuinka hyvin kemiat kohtaavat, siinä vaiheessa markkina-arvoilla ei ole enää mitään väliä.

No kun ei. Ei naisen ulkonäkö saa mua kiinnostumaan. Toki jos ulkonäkö on huono laiminlyöntien seurauksena, se saa kiinnostusta häipymään, mutta ei toisinpäin

Mikei sinua kiinnosta kiltti ja hyväsydäminen puliakka, kun puliukkojen pitäisi kelvata naisille?

Naiset voivat mun puolesta tehdä juuri sellaisia valintoja kuin itse haluavat. Niin mäkin teen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aijaa. Miksiköhän itse akateemisena naisena kiinnostuin komeasta työttömästä duunarista?

Olisitko kiinnostunut rumasta työttömästä duunarista? Naismarkkinoilla mies saa olla köyhä tai saa olla ruma mutta ei koskaan molempia.

En varmaankaan, mutta komea duunari menee myös ruman menestyjän edelle.

Ai menee vai?

http://trendelier.com/wp-content/uploads/2015/05/article-0-021A8FAB0000…

https://thenypost.files.wordpress.com/2013/09/trophy7.jpg?quality=90&st…

https://pixel.nymag.com/imgs/daily/science/2014/06/17/17-donald-melania…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.

Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.

Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.

Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.

Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.

Jotta deittimarkkinoilla voisi määrittää arvoa ei siihen riitä viestien määrä vaan pitää myös selvittää mitä niissä on ja mitä niiden jälkeen tapahtuu.

Minun mielestäni voi hyvin olettaa, että ihmiset lähettävät viestejä vain sellaisille ihmisille, jotka he kokevat haluttaviksi. Siksi vastaanotettujen viestien määrä kertoo henkilön haluttavuudesta.

Jonkin verran vastaanotettujen viestien määrää voi lisätä olemalla itse aktiivinen eli lähettämällä viestejä. Sitä voisi verrata sosiaalisuuteen, joka muutenkin lisää haluttavuutta.

- Tuon alkuperäisen viestin 117 kirjoittanut

Unohdat sen, että kaikki eivät lähetä kuitenkaan viestejä kaikille kiinnostaville henkilöille. Jos Matti kiinnostuu Maijasta ja Heikki Hannasta, onko Hanna suositumpi kuin Maija, jos Heikki lähetti viestin, mutta Matti ei?

Jos Matti kiinnostuu Maijasta, mutta ei kerro sitä kenellekään, niin sitä ei voi ulkopuolelta tietää. Matit jäävät siis analyysin ulkopuolelle. Täytyy tehdä olettamus, että matit ovat keskimäärin yhtä kiinnostuneita Maijasta kuin Hannasta. Jos olisi syytä olettaa, että kiinnostustaan ilmaisemattomat olisivat enemmän kiinnostuneita tietyistä vastapuolista, niin sitten pitäisi kehittää jokin tapa selvittää tätä hiljaista kiinnostusta.

Toisaalta, miksi joku on deittipalvelussa, jos ei lähetä viestejä kiinnostaville vastapuolille?

Jos teet tuollaisen oletuksen, koko tilastohan vääristyy. Näin ollen sinun on pakko myöntää, että viestit eivät ole kovin aukoton tapa mitata kiinnostusta.

Jos ajatellaan esimerkiksi, että Matti ja Maija ovat molemmat ujoja, kokemattomia, kiireisiä tai vaikka hiljattain eronneita, jolloin koko deittailu on vähän vierasta. Miksi ihmeessä näiden ihmisten molemminpuolista oikeaa kiinnostusta ei laskettaisikaan kiinnostukseksi vain koska eivät lähettäneet viestiä.

Jos luit alkuperäisen tekstini, niin kirjoitin Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. En väittänyt, että se on aukoton tapa. Ilman telepatiaa on mahdoton selvittää, mitä ihmiset hiljaa kodeissaan mahtavat ajatella. Onko sinulla jokin parempi ehdotus?

Täytyy vain olettaa, että niitä ujoja, kokemattomia ja kiireisiä on tasaisesti kaikissa ihmisryhmissä, jolloin tilastot eivät vääristy vaikka heidän kiinnostustaan ei nykytekniikalla voi mitata.

- 117

Miten niin paras? Miten se on yhtään sen parempi kuin vertailu siitä, millaisia ihmisiä parisuhteissa yleensä on tai millaiset ihmiset yleensä pariutuvat nopeasti? Koska joku tinderviestitutkimus oli u-li-logiikkaan sopivampi, niin se tietysti menee todellisten pariutumistapausten ohi?

Kysyin tuossa olisiko sinulla jokin parempi ehdotus? Miten muuten tietyn ihmisen haluttavuutta eli markkina-arvoa voisi kvantitatiivisesti tutkia? Tietysti keräämällä koehenkilöitä baariin, jossa on kameroita ja mikrofoneja tallentamassa katseita ja kontakteja. Luulen, että kymmenien tuhansien käyttäjien deittipalvelusta saadaan tilastollisesti parempia tuloksia.

Länsimaissa ihminen voi olla naimisissa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Avioliittoja tutkimalla ei voi selvittää kuinka moni muu olisi halunnut naimisiin tietyn ihmisen kanssa. Avoliittoja on vielä vaikeampi tutkia, koska niitä ei ole määritelty kuin sen kautta "ettei olla naimissa". On esimerkiksi avopareja, jotka asuvat erillään kuten jotkin avioparitkin.

Kysytkö ihan tosissasi, miten tehdää luotettava tutkimus? Siinä otetaan suuri määrä sinkkuja, listataan eri ominaisuuksia ja laitetaan ne sinkut arvioimaan näitä ominaisuuksia eri tavoilla. Parhaiten homma onnistuisi paneeliaineistolla, mutta se vie aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna baarissa ei haeta puolisoa vaan seksiä. Siksi kriteerit ovat pinnallisemmat. Mutta kun katsotaan, kenen kanssa huippumenestyjät oikeasti ovat naimisissa, nähdään todelliset kriteerit, ja kyllä, vaimot ovat akateemisia. Eivätkä mitä tahansa akateemisia, vaan ylemmän statuksen, lakimiehiä, lääkäreitä ym huippuyliopistoista.

Kun katsotaan mitä huippumenestyvät miehet tuntuvat suosivan vaimoehdokkaissa, heidän ammattina on yleisesti mallinura.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Markkina-arvoteoria on todellakin yhtä pätevä ja pitkään käsitelty kuin mikä hyvänsä muu foliohattuteoria netin keskustelupalstoilta.

HS Tiede 10.8. 2018

Mies on parhaimmillaan 50-vuotiaana ja etenkin naiset tiedostavat markkina-arvonsa – tutkijat analysoivat viestittelyä amerikkalaisessa deittipalvelussa

Lähes 200 000 ihmistä kattanut tutkimus.

Menit sitten laittamaan tutkimuspohjaista faktaa.

Odotas vaan kun alapeukkuja alkaa satamaan.

Kyseinen tutkimus tehty USAssa, jossa pariskunnan on pakko alkaa säästämään jo ennen kuin kohtaavat toisensa että mahdolliset tulevat lapset on vara kasvattaa ilman tuettua päivähoitoa ja kouluttaa pitkälle. USAssa on pakko ajatella rahaa ennen perheen perustamista. Pienituloinen mies tarkoittaa että et voi pitää äitiysvapaata ja lapsesi ei saa koulutusta. Suomessa peli ei ole alkuunkaan tuollaista, vaan täällä voit ottaa kenet tahansa tissiposken ja yhteiskunta kyllä jeesaa ja tuuppii eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aijaa. Miksiköhän itse akateemisena naisena kiinnostuin komeasta työttömästä duunarista?

Olisitko kiinnostunut rumasta työttömästä duunarista? Naismarkkinoilla mies saa olla köyhä tai saa olla ruma mutta ei koskaan molempia.

En varmaankaan, mutta komea duunari menee myös ruman menestyjän edelle.

Ai menee vai?

http://trendelier.com/wp-content/uploads/2015/05/article-0-021A8FAB0000…

https://thenypost.files.wordpress.com/2013/09/trophy7.jpg?quality=90&st…

https://pixel.nymag.com/imgs/daily/science/2014/06/17/17-donald-melania…

Voisin löytää myös vastaesimerkkejä. Minun ja ystävieni kohdallani ainakin, koska raha ja menestys eivät ole meille tärkeitä arvoja. En ikinä ottaisi trumppia puolisoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se vielä jonkun mielestä jotenkin tavatonta, että toiset ihmiset ovat yleisesti halutumpia siinä missä joitakin toisia taas ei halua kukaan? 

Ei se, mutta mikä selittää asian. Miksi jotkut ovat halutumpia kuin toiset

Tietyt ominaisuudet ihmisissä ovat luultavastikin halutumpia kuin toiset. Katsoo niitä haluttujen ominaisuuksia niin se selviää.

Tässä se hauskuus tuleekin, kun todellisuus on ristiriidassa sen kanssa mitkä ovat paperilla halutut ominaisuudet. Sinkkumiehistä löytyy niitä, joiden pitäisi olla todella haluttuja ominaisuuksiensa perusteella, mutta oikeasti eivät kelpaa kellekään

No jaa, joillain voi toki olla vääriä tulkintoja siitä mitkä ovat niitä haluttuja tai epähaluttuja ominaisuuksia ja kenenkin mielestä. Ja sitten on nämä poikkeus vahvistaa säännön-tapaukset, outolinnut ja parafiilit. Yleisesti ottaen ei ole kyllä hirveän hankala nähdä miksi joku on haluttu ja joku toinen taas ei.

Mitä pidempi ketju, sitä enemmän alan uskoa että miesten valituksessa on perää. Eihän sitä muuten niin raivolla vastustettaisi. Merkityksettömistä asioista ei synny pitkiä ketjuja. Ei täällä ole yhtään keskustelua Seppo Lehdostakaan.

Tinder ja baari aineistona ei anna sen parempaa kuvaa kun tehdä vaaligallup soittamalla tuhannelle YHDEN puolueen jäsenelle. Lopputulos vääristyy kun otos on vääristynyt, parinvalintaa ei tehdä tinderissä vaan IRL.

Tinderissä eniten huomiota saa huorahtava nainen, jotka avioliittomarkkinoilla on nollan arvoinen vaikka kuinka saa tykkäyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.

Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.

Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.

Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.

Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.

Jotta deittimarkkinoilla voisi määrittää arvoa ei siihen riitä viestien määrä vaan pitää myös selvittää mitä niissä on ja mitä niiden jälkeen tapahtuu.

Minun mielestäni voi hyvin olettaa, että ihmiset lähettävät viestejä vain sellaisille ihmisille, jotka he kokevat haluttaviksi. Siksi vastaanotettujen viestien määrä kertoo henkilön haluttavuudesta.

Jonkin verran vastaanotettujen viestien määrää voi lisätä olemalla itse aktiivinen eli lähettämällä viestejä. Sitä voisi verrata sosiaalisuuteen, joka muutenkin lisää haluttavuutta.

- Tuon alkuperäisen viestin 117 kirjoittanut

Unohdat sen, että kaikki eivät lähetä kuitenkaan viestejä kaikille kiinnostaville henkilöille. Jos Matti kiinnostuu Maijasta ja Heikki Hannasta, onko Hanna suositumpi kuin Maija, jos Heikki lähetti viestin, mutta Matti ei?

Jos Matti kiinnostuu Maijasta, mutta ei kerro sitä kenellekään, niin sitä ei voi ulkopuolelta tietää. Matit jäävät siis analyysin ulkopuolelle. Täytyy tehdä olettamus, että matit ovat keskimäärin yhtä kiinnostuneita Maijasta kuin Hannasta. Jos olisi syytä olettaa, että kiinnostustaan ilmaisemattomat olisivat enemmän kiinnostuneita tietyistä vastapuolista, niin sitten pitäisi kehittää jokin tapa selvittää tätä hiljaista kiinnostusta.

Toisaalta, miksi joku on deittipalvelussa, jos ei lähetä viestejä kiinnostaville vastapuolille?

Jos teet tuollaisen oletuksen, koko tilastohan vääristyy. Näin ollen sinun on pakko myöntää, että viestit eivät ole kovin aukoton tapa mitata kiinnostusta.

Jos ajatellaan esimerkiksi, että Matti ja Maija ovat molemmat ujoja, kokemattomia, kiireisiä tai vaikka hiljattain eronneita, jolloin koko deittailu on vähän vierasta. Miksi ihmeessä näiden ihmisten molemminpuolista oikeaa kiinnostusta ei laskettaisikaan kiinnostukseksi vain koska eivät lähettäneet viestiä.

Jos luit alkuperäisen tekstini, niin kirjoitin Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. En väittänyt, että se on aukoton tapa. Ilman telepatiaa on mahdoton selvittää, mitä ihmiset hiljaa kodeissaan mahtavat ajatella. Onko sinulla jokin parempi ehdotus?

Täytyy vain olettaa, että niitä ujoja, kokemattomia ja kiireisiä on tasaisesti kaikissa ihmisryhmissä, jolloin tilastot eivät vääristy vaikka heidän kiinnostustaan ei nykytekniikalla voi mitata.

- 117

Miten niin paras? Miten se on yhtään sen parempi kuin vertailu siitä, millaisia ihmisiä parisuhteissa yleensä on tai millaiset ihmiset yleensä pariutuvat nopeasti? Koska joku tinderviestitutkimus oli u-li-logiikkaan sopivampi, niin se tietysti menee todellisten pariutumistapausten ohi?

Kysyin tuossa olisiko sinulla jokin parempi ehdotus? Miten muuten tietyn ihmisen haluttavuutta eli markkina-arvoa voisi kvantitatiivisesti tutkia? Tietysti keräämällä koehenkilöitä baariin, jossa on kameroita ja mikrofoneja tallentamassa katseita ja kontakteja. Luulen, että kymmenien tuhansien käyttäjien deittipalvelusta saadaan tilastollisesti parempia tuloksia.

Länsimaissa ihminen voi olla naimisissa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Avioliittoja tutkimalla ei voi selvittää kuinka moni muu olisi halunnut naimisiin tietyn ihmisen kanssa. Avoliittoja on vielä vaikeampi tutkia, koska niitä ei ole määritelty kuin sen kautta "ettei olla naimissa". On esimerkiksi avopareja, jotka asuvat erillään kuten jotkin avioparitkin.

Kysytkö ihan tosissasi, miten tehdää luotettava tutkimus? Siinä otetaan suuri määrä sinkkuja, listataan eri ominaisuuksia ja laitetaan ne sinkut arvioimaan näitä ominaisuuksia eri tavoilla. Parhaiten homma onnistuisi paneeliaineistolla, mutta se vie aikaa.

Voiko sinun mielestäsi tehdä luotettavan tutkimuksen suomalaisten ruokailu- tai liikuntatottumuksista haastattelemalla? Ihmisillä on tapana kaunistella tekemisiään kysyttäessa. Sama koskee parinvalintaa. "Juu, en ole ennakkoluuloinen, kaikki seurustelukumppanit ovat olleet samanlaisia aivan sattumalta..." Paperilla lueteltuna toivotut ja vältetyt ominaisuudet ja etenkin niiden painoarvot ovat aivan eri kuin kenttätutkimuksessa. Juuri siksi esimerkiksi OK Cupidin tekemät analyysit olivat niin mielenkiintoisia. Harmi, että OKC:n blogi on nykyään pelkkä markkinointikanava.

- 117

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna baarissa ei haeta puolisoa vaan seksiä. Siksi kriteerit ovat pinnallisemmat. Mutta kun katsotaan, kenen kanssa huippumenestyjät oikeasti ovat naimisissa, nähdään todelliset kriteerit, ja kyllä, vaimot ovat akateemisia. Eivätkä mitä tahansa akateemisia, vaan ylemmän statuksen, lakimiehiä, lääkäreitä ym huippuyliopistoista.

Kun katsotaan mitä huippumenestyvät miehet tuntuvat suosivan vaimoehdokkaissa, heidän ammattina on yleisesti mallinura.

 

Tämä ei muuten ole totta. Tutkipa amerikkalaisia yritysjohtajia ja huippupoliitikkoja, ei heillä ole vaimoina malleja. (Ja jätetään nyt Trump laskuista ääriesimerkkinä, hän on enemmän viihdemaailman tyyppi kuin oikea poliitikko, ja hänenkin vaimonsa on opiskellut yliopistossa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se vielä jonkun mielestä jotenkin tavatonta, että toiset ihmiset ovat yleisesti halutumpia siinä missä joitakin toisia taas ei halua kukaan? 

Ei se, mutta mikä selittää asian. Miksi jotkut ovat halutumpia kuin toiset

Naisia kiinnostaa miehen sosiaalinen status, komeus plussaa. Miehiä kiinnostaa naisen ulkonäkö. Siitä se sitten monimutkaistuu ja syventyy ensivaikutelmien jälkeen. Pitemmän ja menestyneen parisuhteen määrittelee se kuinka hyvin kemiat kohtaavat, siinä vaiheessa markkina-arvoilla ei ole enää mitään väliä.

Aijaa. Miksiköhän itse akateemisena naisena kiinnostuin komeasta työttömästä duunarista?

On maailman suurin valhe, että naisia kiinnostaisi ensisijaisesti miehen status. Ehkä tämä pätee vanhempiin sukupolviin?

Aamen! Minua henkilökohtaisesti vituttaa tuo iänikuinen status-vänkytys, niinkuin se nyt oikeasti olisi KAIKILLE maailman naisille se tärkein asia. Itseäni ei kiinnosta pätkän vertaa. Paljon tärkeämpi asia miehessä on esim. miellyttävä ulkonäkö, OIkeastaan se on tärkein.  Sen jälkeen tulee luonne, huumori yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.

Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.

Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.

Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.

Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.

Jotta deittimarkkinoilla voisi määrittää arvoa ei siihen riitä viestien määrä vaan pitää myös selvittää mitä niissä on ja mitä niiden jälkeen tapahtuu.

Minun mielestäni voi hyvin olettaa, että ihmiset lähettävät viestejä vain sellaisille ihmisille, jotka he kokevat haluttaviksi. Siksi vastaanotettujen viestien määrä kertoo henkilön haluttavuudesta.

Jonkin verran vastaanotettujen viestien määrää voi lisätä olemalla itse aktiivinen eli lähettämällä viestejä. Sitä voisi verrata sosiaalisuuteen, joka muutenkin lisää haluttavuutta.

- Tuon alkuperäisen viestin 117 kirjoittanut

Unohdat sen, että kaikki eivät lähetä kuitenkaan viestejä kaikille kiinnostaville henkilöille. Jos Matti kiinnostuu Maijasta ja Heikki Hannasta, onko Hanna suositumpi kuin Maija, jos Heikki lähetti viestin, mutta Matti ei?

Jos Matti kiinnostuu Maijasta, mutta ei kerro sitä kenellekään, niin sitä ei voi ulkopuolelta tietää. Matit jäävät siis analyysin ulkopuolelle. Täytyy tehdä olettamus, että matit ovat keskimäärin yhtä kiinnostuneita Maijasta kuin Hannasta. Jos olisi syytä olettaa, että kiinnostustaan ilmaisemattomat olisivat enemmän kiinnostuneita tietyistä vastapuolista, niin sitten pitäisi kehittää jokin tapa selvittää tätä hiljaista kiinnostusta.

Toisaalta, miksi joku on deittipalvelussa, jos ei lähetä viestejä kiinnostaville vastapuolille?

Jos teet tuollaisen oletuksen, koko tilastohan vääristyy. Näin ollen sinun on pakko myöntää, että viestit eivät ole kovin aukoton tapa mitata kiinnostusta.

Jos ajatellaan esimerkiksi, että Matti ja Maija ovat molemmat ujoja, kokemattomia, kiireisiä tai vaikka hiljattain eronneita, jolloin koko deittailu on vähän vierasta. Miksi ihmeessä näiden ihmisten molemminpuolista oikeaa kiinnostusta ei laskettaisikaan kiinnostukseksi vain koska eivät lähettäneet viestiä.

Jos luit alkuperäisen tekstini, niin kirjoitin Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. En väittänyt, että se on aukoton tapa. Ilman telepatiaa on mahdoton selvittää, mitä ihmiset hiljaa kodeissaan mahtavat ajatella. Onko sinulla jokin parempi ehdotus?

Täytyy vain olettaa, että niitä ujoja, kokemattomia ja kiireisiä on tasaisesti kaikissa ihmisryhmissä, jolloin tilastot eivät vääristy vaikka heidän kiinnostustaan ei nykytekniikalla voi mitata.

- 117

Miten niin paras? Miten se on yhtään sen parempi kuin vertailu siitä, millaisia ihmisiä parisuhteissa yleensä on tai millaiset ihmiset yleensä pariutuvat nopeasti? Koska joku tinderviestitutkimus oli u-li-logiikkaan sopivampi, niin se tietysti menee todellisten pariutumistapausten ohi?

Kysyin tuossa olisiko sinulla jokin parempi ehdotus? Miten muuten tietyn ihmisen haluttavuutta eli markkina-arvoa voisi kvantitatiivisesti tutkia? Tietysti keräämällä koehenkilöitä baariin, jossa on kameroita ja mikrofoneja tallentamassa katseita ja kontakteja. Luulen, että kymmenien tuhansien käyttäjien deittipalvelusta saadaan tilastollisesti parempia tuloksia.

Länsimaissa ihminen voi olla naimisissa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Avioliittoja tutkimalla ei voi selvittää kuinka moni muu olisi halunnut naimisiin tietyn ihmisen kanssa. Avoliittoja on vielä vaikeampi tutkia, koska niitä ei ole määritelty kuin sen kautta "ettei olla naimissa". On esimerkiksi avopareja, jotka asuvat erillään kuten jotkin avioparitkin.

Kysytkö ihan tosissasi, miten tehdää luotettava tutkimus? Siinä otetaan suuri määrä sinkkuja, listataan eri ominaisuuksia ja laitetaan ne sinkut arvioimaan näitä ominaisuuksia eri tavoilla. Parhaiten homma onnistuisi paneeliaineistolla, mutta se vie aikaa.

Voiko sinun mielestäsi tehdä luotettavan tutkimuksen suomalaisten ruokailu- tai liikuntatottumuksista haastattelemalla? Ihmisillä on tapana kaunistella tekemisiään kysyttäessa. Sama koskee parinvalintaa. "Juu, en ole ennakkoluuloinen, kaikki seurustelukumppanit ovat olleet samanlaisia aivan sattumalta..." Paperilla lueteltuna toivotut ja vältetyt ominaisuudet ja etenkin niiden painoarvot ovat aivan eri kuin kenttätutkimuksessa. Juuri siksi esimerkiksi OK Cupidin tekemät analyysit olivat niin mielenkiintoisia. Harmi, että OKC:n blogi on nykyään pelkkä markkinointikanava.

- 117

Tuo ’OKC’ on samanlaista huuhaata, ihminen voi väittää mitä vaan. Oikea avioituminen ratkaisee, ja sitä on helppo tutkia, ja on paljon tutkittukin, minkälaisen ihmisen kanssa ihmiset avioituvat. Siitä näkee, että yhteiskuntaluokka on hyvin ratkaiseva. Koulutustaso, uskonnollinen tausta ym. Kaiken tämän nämä tasotyypit tuppaavat ohittamaan, vaikka ne oikeasti vaikuttavat.

Vierailija kirjoitti:

Kerro myös oma ikäsi kirjoitti:

Voisivatko naiset itse kertoa millainen esim 8 tason mies voisi olla ? Ja riittääkö se ?

Kivannäköinen, naisia kunnioittava ja fiksu. Riittää toki.

"Kivannäköinen" ei oikeastaan kerro juuri mitään. Kuinka suuri osuus vaikkapa 20-40-vuotiaista miehistä on mielestäsi vähintään kivannäköisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.

Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.

Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.

Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.

Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.

Jotta deittimarkkinoilla voisi määrittää arvoa ei siihen riitä viestien määrä vaan pitää myös selvittää mitä niissä on ja mitä niiden jälkeen tapahtuu.

Minun mielestäni voi hyvin olettaa, että ihmiset lähettävät viestejä vain sellaisille ihmisille, jotka he kokevat haluttaviksi. Siksi vastaanotettujen viestien määrä kertoo henkilön haluttavuudesta.

Jonkin verran vastaanotettujen viestien määrää voi lisätä olemalla itse aktiivinen eli lähettämällä viestejä. Sitä voisi verrata sosiaalisuuteen, joka muutenkin lisää haluttavuutta.

- Tuon alkuperäisen viestin 117 kirjoittanut

Unohdat sen, että kaikki eivät lähetä kuitenkaan viestejä kaikille kiinnostaville henkilöille. Jos Matti kiinnostuu Maijasta ja Heikki Hannasta, onko Hanna suositumpi kuin Maija, jos Heikki lähetti viestin, mutta Matti ei?

Jos Matti kiinnostuu Maijasta, mutta ei kerro sitä kenellekään, niin sitä ei voi ulkopuolelta tietää. Matit jäävät siis analyysin ulkopuolelle. Täytyy tehdä olettamus, että matit ovat keskimäärin yhtä kiinnostuneita Maijasta kuin Hannasta. Jos olisi syytä olettaa, että kiinnostustaan ilmaisemattomat olisivat enemmän kiinnostuneita tietyistä vastapuolista, niin sitten pitäisi kehittää jokin tapa selvittää tätä hiljaista kiinnostusta.

Toisaalta, miksi joku on deittipalvelussa, jos ei lähetä viestejä kiinnostaville vastapuolille?

Jos teet tuollaisen oletuksen, koko tilastohan vääristyy. Näin ollen sinun on pakko myöntää, että viestit eivät ole kovin aukoton tapa mitata kiinnostusta.

Jos ajatellaan esimerkiksi, että Matti ja Maija ovat molemmat ujoja, kokemattomia, kiireisiä tai vaikka hiljattain eronneita, jolloin koko deittailu on vähän vierasta. Miksi ihmeessä näiden ihmisten molemminpuolista oikeaa kiinnostusta ei laskettaisikaan kiinnostukseksi vain koska eivät lähettäneet viestiä.

Jos luit alkuperäisen tekstini, niin kirjoitin Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. En väittänyt, että se on aukoton tapa. Ilman telepatiaa on mahdoton selvittää, mitä ihmiset hiljaa kodeissaan mahtavat ajatella. Onko sinulla jokin parempi ehdotus?

Täytyy vain olettaa, että niitä ujoja, kokemattomia ja kiireisiä on tasaisesti kaikissa ihmisryhmissä, jolloin tilastot eivät vääristy vaikka heidän kiinnostustaan ei nykytekniikalla voi mitata.

- 117

Miten niin paras? Miten se on yhtään sen parempi kuin vertailu siitä, millaisia ihmisiä parisuhteissa yleensä on tai millaiset ihmiset yleensä pariutuvat nopeasti? Koska joku tinderviestitutkimus oli u-li-logiikkaan sopivampi, niin se tietysti menee todellisten pariutumistapausten ohi?

Kysyin tuossa olisiko sinulla jokin parempi ehdotus? Miten muuten tietyn ihmisen haluttavuutta eli markkina-arvoa voisi kvantitatiivisesti tutkia? Tietysti keräämällä koehenkilöitä baariin, jossa on kameroita ja mikrofoneja tallentamassa katseita ja kontakteja. Luulen, että kymmenien tuhansien käyttäjien deittipalvelusta saadaan tilastollisesti parempia tuloksia.

Länsimaissa ihminen voi olla naimisissa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Avioliittoja tutkimalla ei voi selvittää kuinka moni muu olisi halunnut naimisiin tietyn ihmisen kanssa. Avoliittoja on vielä vaikeampi tutkia, koska niitä ei ole määritelty kuin sen kautta "ettei olla naimissa". On esimerkiksi avopareja, jotka asuvat erillään kuten jotkin avioparitkin.

Kysytkö ihan tosissasi, miten tehdää luotettava tutkimus? Siinä otetaan suuri määrä sinkkuja, listataan eri ominaisuuksia ja laitetaan ne sinkut arvioimaan näitä ominaisuuksia eri tavoilla. Parhaiten homma onnistuisi paneeliaineistolla, mutta se vie aikaa.

Voiko sinun mielestäsi tehdä luotettavan tutkimuksen suomalaisten ruokailu- tai liikuntatottumuksista haastattelemalla? Ihmisillä on tapana kaunistella tekemisiään kysyttäessa. Sama koskee parinvalintaa. "Juu, en ole ennakkoluuloinen, kaikki seurustelukumppanit ovat olleet samanlaisia aivan sattumalta..." Paperilla lueteltuna toivotut ja vältetyt ominaisuudet ja etenkin niiden painoarvot ovat aivan eri kuin kenttätutkimuksessa. Juuri siksi esimerkiksi OK Cupidin tekemät analyysit olivat niin mielenkiintoisia. Harmi, että OKC:n blogi on nykyään pelkkä markkinointikanava.

- 117

Etkö lukenut viestiäni? Kirjoitin "eri tavoilla", jolla tarkoitin nimenomaan sitä, että tehdään muutakin kuin haastatellaan. Esim järjestettäisiin koetilanteita. Ja mainitsin myös sanan paneeliaineisto, joka tarkoittaa sitä, että samoja henkilöitä seurataan usean vuoden ajan, jolloin voidaan havaita, ketkä pariutuvat ja ketkä eivät.

Kannattaisi käydä jokin tutkimusmenetelmäkurssi, jos oikeasti kuvittelet, että ainoat keinot ovat kyselytutkimukset tai tindertilastojen analysointi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro myös oma ikäsi kirjoitti:

Voisivatko naiset itse kertoa millainen esim 8 tason mies voisi olla ? Ja riittääkö se ?

Kivannäköinen, naisia kunnioittava ja fiksu. Riittää toki.

"Kivannäköinen" ei oikeastaan kerro juuri mitään. Kuinka suuri osuus vaikkapa 20-40-vuotiaista miehistä on mielestäsi vähintään kivannäköisiä?

Hitostako minä tiedän, en ole asiaa liiemmin tutkinut. Voin tehdä laskelmia tänään kaupungilla, tulen sitten illalla kertomaan prosentit :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro myös oma ikäsi kirjoitti:

Voisivatko naiset itse kertoa millainen esim 8 tason mies voisi olla ? Ja riittääkö se ?

Kivannäköinen, naisia kunnioittava ja fiksu. Riittää toki.

"Kivannäköinen" ei oikeastaan kerro juuri mitään. Kuinka suuri osuus vaikkapa 20-40-vuotiaista miehistä on mielestäsi vähintään kivannäköisiä?

Auttaako sua miten paljon että listaan omasta mielestä sen kivan? Meinaan jo niin pienellä otannalla, kuin kaksi parasta ystävääni kriteerit muuttuvat jopa paljon.

Vierailija kirjoitti:

Kerro myös oma ikäsi kirjoitti:

Voisivatko naiset itse kertoa millainen esim 8 tason mies voisi olla ? Ja riittääkö se ?

Kivannäköinen, naisia kunnioittava ja fiksu. Riittää toki.

Miten sinä määrittelet kivannäköinen tai fiksu?

Tuo ei vielä vastaa mitään kysymykseen millainen hän olisi. Esim pitkä +180cm hiukset päässä, työpaikka jne, yksilöi tai jäsennä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.

Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.

Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.

Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.

Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.

Jotta deittimarkkinoilla voisi määrittää arvoa ei siihen riitä viestien määrä vaan pitää myös selvittää mitä niissä on ja mitä niiden jälkeen tapahtuu.

Minun mielestäni voi hyvin olettaa, että ihmiset lähettävät viestejä vain sellaisille ihmisille, jotka he kokevat haluttaviksi. Siksi vastaanotettujen viestien määrä kertoo henkilön haluttavuudesta.

Jonkin verran vastaanotettujen viestien määrää voi lisätä olemalla itse aktiivinen eli lähettämällä viestejä. Sitä voisi verrata sosiaalisuuteen, joka muutenkin lisää haluttavuutta.

- Tuon alkuperäisen viestin 117 kirjoittanut

Unohdat sen, että kaikki eivät lähetä kuitenkaan viestejä kaikille kiinnostaville henkilöille. Jos Matti kiinnostuu Maijasta ja Heikki Hannasta, onko Hanna suositumpi kuin Maija, jos Heikki lähetti viestin, mutta Matti ei?

Jos Matti kiinnostuu Maijasta, mutta ei kerro sitä kenellekään, niin sitä ei voi ulkopuolelta tietää. Matit jäävät siis analyysin ulkopuolelle. Täytyy tehdä olettamus, että matit ovat keskimäärin yhtä kiinnostuneita Maijasta kuin Hannasta. Jos olisi syytä olettaa, että kiinnostustaan ilmaisemattomat olisivat enemmän kiinnostuneita tietyistä vastapuolista, niin sitten pitäisi kehittää jokin tapa selvittää tätä hiljaista kiinnostusta.

Toisaalta, miksi joku on deittipalvelussa, jos ei lähetä viestejä kiinnostaville vastapuolille?

Jos teet tuollaisen oletuksen, koko tilastohan vääristyy. Näin ollen sinun on pakko myöntää, että viestit eivät ole kovin aukoton tapa mitata kiinnostusta.

Jos ajatellaan esimerkiksi, että Matti ja Maija ovat molemmat ujoja, kokemattomia, kiireisiä tai vaikka hiljattain eronneita, jolloin koko deittailu on vähän vierasta. Miksi ihmeessä näiden ihmisten molemminpuolista oikeaa kiinnostusta ei laskettaisikaan kiinnostukseksi vain koska eivät lähettäneet viestiä.

Jos luit alkuperäisen tekstini, niin kirjoitin Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. En väittänyt, että se on aukoton tapa. Ilman telepatiaa on mahdoton selvittää, mitä ihmiset hiljaa kodeissaan mahtavat ajatella. Onko sinulla jokin parempi ehdotus?

Täytyy vain olettaa, että niitä ujoja, kokemattomia ja kiireisiä on tasaisesti kaikissa ihmisryhmissä, jolloin tilastot eivät vääristy vaikka heidän kiinnostustaan ei nykytekniikalla voi mitata.

- 117

Miten niin paras? Miten se on yhtään sen parempi kuin vertailu siitä, millaisia ihmisiä parisuhteissa yleensä on tai millaiset ihmiset yleensä pariutuvat nopeasti? Koska joku tinderviestitutkimus oli u-li-logiikkaan sopivampi, niin se tietysti menee todellisten pariutumistapausten ohi?

Kysyin tuossa olisiko sinulla jokin parempi ehdotus? Miten muuten tietyn ihmisen haluttavuutta eli markkina-arvoa voisi kvantitatiivisesti tutkia? Tietysti keräämällä koehenkilöitä baariin, jossa on kameroita ja mikrofoneja tallentamassa katseita ja kontakteja. Luulen, että kymmenien tuhansien käyttäjien deittipalvelusta saadaan tilastollisesti parempia tuloksia.

Länsimaissa ihminen voi olla naimisissa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Avioliittoja tutkimalla ei voi selvittää kuinka moni muu olisi halunnut naimisiin tietyn ihmisen kanssa. Avoliittoja on vielä vaikeampi tutkia, koska niitä ei ole määritelty kuin sen kautta "ettei olla naimissa". On esimerkiksi avopareja, jotka asuvat erillään kuten jotkin avioparitkin.

Kysytkö ihan tosissasi, miten tehdää luotettava tutkimus? Siinä otetaan suuri määrä sinkkuja, listataan eri ominaisuuksia ja laitetaan ne sinkut arvioimaan näitä ominaisuuksia eri tavoilla. Parhaiten homma onnistuisi paneeliaineistolla, mutta se vie aikaa.

Voiko sinun mielestäsi tehdä luotettavan tutkimuksen suomalaisten ruokailu- tai liikuntatottumuksista haastattelemalla? Ihmisillä on tapana kaunistella tekemisiään kysyttäessa. Sama koskee parinvalintaa. "Juu, en ole ennakkoluuloinen, kaikki seurustelukumppanit ovat olleet samanlaisia aivan sattumalta..." Paperilla lueteltuna toivotut ja vältetyt ominaisuudet ja etenkin niiden painoarvot ovat aivan eri kuin kenttätutkimuksessa. Juuri siksi esimerkiksi OK Cupidin tekemät analyysit olivat niin mielenkiintoisia. Harmi, että OKC:n blogi on nykyään pelkkä markkinointikanava.

- 117

Tuo ’OKC’ on samanlaista huuhaata, ihminen voi väittää mitä vaan. Oikea avioituminen ratkaisee, ja sitä on helppo tutkia, ja on paljon tutkittukin, minkälaisen ihmisen kanssa ihmiset avioituvat. Siitä näkee, että yhteiskuntaluokka on hyvin ratkaiseva. Koulutustaso, uskonnollinen tausta ym. Kaiken tämän nämä tasotyypit tuppaavat ohittamaan, vaikka ne oikeasti vaikuttavat.

Mitä tarkoitat "ihminen voi väittää mitä vain"? OKC:n kaverit nimenomaan tutkivat tilastollisesti kuka lähettää viestejä ja kenelle, kuka saa keneltä, kuka vastaa ja kenelle, mitkä yhteydet muodostuvat ketjuiksi jne. OKC:n asiakkaat pakotettiin arvioimaan anonyymejä profiilikuvia. Niistä selvisi mm. miten miehet valitsevat järjestään huonoimmat kuvat profiiliinsa.

Miten avioiliittoja tutkimalla voi selvittää kuinka monta halukasta aviopuolisoehdokasta kenelläkin olisi ollut? Markkina-arvossa on kyse haluttavuudesta.  Joku on päässyt naimisiin kun on löytänyt jonkun joka huoli. Toisella oli pitkä lista kandeja joista valita. Molemmat naivat yhden. Miten tämä eroavuus löytyy avioliittoja tutkittaessa?

245 oli siis 117:n kirjoittama.