"Markkina-arvoteoriasta on keskusteltu jo vuosia netissä"

Vierailija kirjoitti:

Baarijuttuun vielä: yökerhoissa ollaan pinnallisia. Kyllä siellä naiset torjuvat myös rumat/huonosti käyttäytyvät idiootit, eikä tässä auta, vaikka olisi miten menestynyt. Eli sama statushöpinä toimii toisinpäinkin.

(Mainittakoon nyt vielä, että jos olen klubilla, niin torjun kohteliaasti myös kivannäköiset ja hyvin käyttäytyvät lähestyjät, koska olen varattu.)

Eikä kyllä sillä luonteellakaan ole paskaakaan väliä baareissa. Joten rumamies ei pärjää mitenkään siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.

Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.

Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.

Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.

Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.

Jotta deittimarkkinoilla voisi määrittää arvoa ei siihen riitä viestien määrä vaan pitää myös selvittää mitä niissä on ja mitä niiden jälkeen tapahtuu.

Minun mielestäni voi hyvin olettaa, että ihmiset lähettävät viestejä vain sellaisille ihmisille, jotka he kokevat haluttaviksi. Siksi vastaanotettujen viestien määrä kertoo henkilön haluttavuudesta.

Jonkin verran vastaanotettujen viestien määrää voi lisätä olemalla itse aktiivinen eli lähettämällä viestejä. Sitä voisi verrata sosiaalisuuteen, joka muutenkin lisää haluttavuutta.

- Tuon alkuperäisen viestin 117 kirjoittanut

Unohdat sen, että kaikki eivät lähetä kuitenkaan viestejä kaikille kiinnostaville henkilöille. Jos Matti kiinnostuu Maijasta ja Heikki Hannasta, onko Hanna suositumpi kuin Maija, jos Heikki lähetti viestin, mutta Matti ei?

Jos Matti kiinnostuu Maijasta, mutta ei kerro sitä kenellekään, niin sitä ei voi ulkopuolelta tietää. Matit jäävät siis analyysin ulkopuolelle. Täytyy tehdä olettamus, että matit ovat keskimäärin yhtä kiinnostuneita Maijasta kuin Hannasta. Jos olisi syytä olettaa, että kiinnostustaan ilmaisemattomat olisivat enemmän kiinnostuneita tietyistä vastapuolista, niin sitten pitäisi kehittää jokin tapa selvittää tätä hiljaista kiinnostusta.

Toisaalta, miksi joku on deittipalvelussa, jos ei lähetä viestejä kiinnostaville vastapuolille?

Jos teet tuollaisen oletuksen, koko tilastohan vääristyy. Näin ollen sinun on pakko myöntää, että viestit eivät ole kovin aukoton tapa mitata kiinnostusta.

Jos ajatellaan esimerkiksi, että Matti ja Maija ovat molemmat ujoja, kokemattomia, kiireisiä tai vaikka hiljattain eronneita, jolloin koko deittailu on vähän vierasta. Miksi ihmeessä näiden ihmisten molemminpuolista oikeaa kiinnostusta ei laskettaisikaan kiinnostukseksi vain koska eivät lähettäneet viestiä.

Jos luit alkuperäisen tekstini, niin kirjoitin Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. En väittänyt, että se on aukoton tapa. Ilman telepatiaa on mahdoton selvittää, mitä ihmiset hiljaa kodeissaan mahtavat ajatella. Onko sinulla jokin parempi ehdotus?

Täytyy vain olettaa, että niitä ujoja, kokemattomia ja kiireisiä on tasaisesti kaikissa ihmisryhmissä, jolloin tilastot eivät vääristy vaikka heidän kiinnostustaan ei nykytekniikalla voi mitata.

- 117

Miten niin paras? Miten se on yhtään sen parempi kuin vertailu siitä, millaisia ihmisiä parisuhteissa yleensä on tai millaiset ihmiset yleensä pariutuvat nopeasti? Koska joku tinderviestitutkimus oli u-li-logiikkaan sopivampi, niin se tietysti menee todellisten pariutumistapausten ohi?

Kysyin tuossa olisiko sinulla jokin parempi ehdotus? Miten muuten tietyn ihmisen haluttavuutta eli markkina-arvoa voisi kvantitatiivisesti tutkia? Tietysti keräämällä koehenkilöitä baariin, jossa on kameroita ja mikrofoneja tallentamassa katseita ja kontakteja. Luulen, että kymmenien tuhansien käyttäjien deittipalvelusta saadaan tilastollisesti parempia tuloksia.

Länsimaissa ihminen voi olla naimisissa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Avioliittoja tutkimalla ei voi selvittää kuinka moni muu olisi halunnut naimisiin tietyn ihmisen kanssa. Avoliittoja on vielä vaikeampi tutkia, koska niitä ei ole määritelty kuin sen kautta "ettei olla naimissa". On esimerkiksi avopareja, jotka asuvat erillään kuten jotkin avioparitkin.

Kysytkö ihan tosissasi, miten tehdää luotettava tutkimus? Siinä otetaan suuri määrä sinkkuja, listataan eri ominaisuuksia ja laitetaan ne sinkut arvioimaan näitä ominaisuuksia eri tavoilla. Parhaiten homma onnistuisi paneeliaineistolla, mutta se vie aikaa.

Voiko sinun mielestäsi tehdä luotettavan tutkimuksen suomalaisten ruokailu- tai liikuntatottumuksista haastattelemalla? Ihmisillä on tapana kaunistella tekemisiään kysyttäessa. Sama koskee parinvalintaa. "Juu, en ole ennakkoluuloinen, kaikki seurustelukumppanit ovat olleet samanlaisia aivan sattumalta..." Paperilla lueteltuna toivotut ja vältetyt ominaisuudet ja etenkin niiden painoarvot ovat aivan eri kuin kenttätutkimuksessa. Juuri siksi esimerkiksi OK Cupidin tekemät analyysit olivat niin mielenkiintoisia. Harmi, että OKC:n blogi on nykyään pelkkä markkinointikanava.

- 117

Tuo ’OKC’ on samanlaista huuhaata, ihminen voi väittää mitä vaan. Oikea avioituminen ratkaisee, ja sitä on helppo tutkia, ja on paljon tutkittukin, minkälaisen ihmisen kanssa ihmiset avioituvat. Siitä näkee, että yhteiskuntaluokka on hyvin ratkaiseva. Koulutustaso, uskonnollinen tausta ym. Kaiken tämän nämä tasotyypit tuppaavat ohittamaan, vaikka ne oikeasti vaikuttavat.

Mitä tarkoitat "ihminen voi väittää mitä vain"? OKC:n kaverit nimenomaan tutkivat tilastollisesti kuka lähettää viestejä ja kenelle, kuka saa keneltä, kuka vastaa ja kenelle, mitkä yhteydet muodostuvat ketjuiksi jne. OKC:n asiakkaat pakotettiin arvioimaan anonyymejä profiilikuvia. Niistä selvisi mm. miten miehet valitsevat järjestään huonoimmat kuvat profiiliinsa.

Miten avioiliittoja tutkimalla voi selvittää kuinka monta halukasta aviopuolisoehdokasta kenelläkin olisi ollut? Markkina-arvossa on kyse haluttavuudesta.  Joku on päässyt naimisiin kun on löytänyt jonkun joka huoli. Toisella oli pitkä lista kandeja joista valita. Molemmat naivat yhden. Miten tämä eroavuus löytyy avioliittoja tutkittaessa?

Tuossa toisessa tutkitaan niitä jotka eivät ole (vielä) onnistuneet eikä ole edes varmaa jäävätkä he nuolemaan näppejään. Jos mittarina pidetään avioon pääsyä niin silloin kannattaa tutkia aviossa olleita. Voidaan kysellä kuinka onnellisia he ovat ja sitä kautta löytää parhaat matchit heistä. Voithan tietysti kysyä kuinka monta kumppania heillä oli ennen sitä.

Seksin suhteen voit tehdä kyselytutkimuksen kumppanien määrästä (jos se on sinulle tärkeää) taikka yhdyntöjen määrästä (jos se on tärkeää, tosin tässä avioliitossa olevat voittavat) ja sen jälkeen mitata millaisia nämä olivat jaettuna sukupuoliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.

Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.

Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.

Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.

Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.

Jotta deittimarkkinoilla voisi määrittää arvoa ei siihen riitä viestien määrä vaan pitää myös selvittää mitä niissä on ja mitä niiden jälkeen tapahtuu.

Minun mielestäni voi hyvin olettaa, että ihmiset lähettävät viestejä vain sellaisille ihmisille, jotka he kokevat haluttaviksi. Siksi vastaanotettujen viestien määrä kertoo henkilön haluttavuudesta.

Jonkin verran vastaanotettujen viestien määrää voi lisätä olemalla itse aktiivinen eli lähettämällä viestejä. Sitä voisi verrata sosiaalisuuteen, joka muutenkin lisää haluttavuutta.

- Tuon alkuperäisen viestin 117 kirjoittanut

Unohdat sen, että kaikki eivät lähetä kuitenkaan viestejä kaikille kiinnostaville henkilöille. Jos Matti kiinnostuu Maijasta ja Heikki Hannasta, onko Hanna suositumpi kuin Maija, jos Heikki lähetti viestin, mutta Matti ei?

Jos Matti kiinnostuu Maijasta, mutta ei kerro sitä kenellekään, niin sitä ei voi ulkopuolelta tietää. Matit jäävät siis analyysin ulkopuolelle. Täytyy tehdä olettamus, että matit ovat keskimäärin yhtä kiinnostuneita Maijasta kuin Hannasta. Jos olisi syytä olettaa, että kiinnostustaan ilmaisemattomat olisivat enemmän kiinnostuneita tietyistä vastapuolista, niin sitten pitäisi kehittää jokin tapa selvittää tätä hiljaista kiinnostusta.

Toisaalta, miksi joku on deittipalvelussa, jos ei lähetä viestejä kiinnostaville vastapuolille?

Jos teet tuollaisen oletuksen, koko tilastohan vääristyy. Näin ollen sinun on pakko myöntää, että viestit eivät ole kovin aukoton tapa mitata kiinnostusta.

Jos ajatellaan esimerkiksi, että Matti ja Maija ovat molemmat ujoja, kokemattomia, kiireisiä tai vaikka hiljattain eronneita, jolloin koko deittailu on vähän vierasta. Miksi ihmeessä näiden ihmisten molemminpuolista oikeaa kiinnostusta ei laskettaisikaan kiinnostukseksi vain koska eivät lähettäneet viestiä.

Jos luit alkuperäisen tekstini, niin kirjoitin Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. En väittänyt, että se on aukoton tapa. Ilman telepatiaa on mahdoton selvittää, mitä ihmiset hiljaa kodeissaan mahtavat ajatella. Onko sinulla jokin parempi ehdotus?

Täytyy vain olettaa, että niitä ujoja, kokemattomia ja kiireisiä on tasaisesti kaikissa ihmisryhmissä, jolloin tilastot eivät vääristy vaikka heidän kiinnostustaan ei nykytekniikalla voi mitata.

- 117

Miten niin paras? Miten se on yhtään sen parempi kuin vertailu siitä, millaisia ihmisiä parisuhteissa yleensä on tai millaiset ihmiset yleensä pariutuvat nopeasti? Koska joku tinderviestitutkimus oli u-li-logiikkaan sopivampi, niin se tietysti menee todellisten pariutumistapausten ohi?

Kysyin tuossa olisiko sinulla jokin parempi ehdotus? Miten muuten tietyn ihmisen haluttavuutta eli markkina-arvoa voisi kvantitatiivisesti tutkia? Tietysti keräämällä koehenkilöitä baariin, jossa on kameroita ja mikrofoneja tallentamassa katseita ja kontakteja. Luulen, että kymmenien tuhansien käyttäjien deittipalvelusta saadaan tilastollisesti parempia tuloksia.

Länsimaissa ihminen voi olla naimisissa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Avioliittoja tutkimalla ei voi selvittää kuinka moni muu olisi halunnut naimisiin tietyn ihmisen kanssa. Avoliittoja on vielä vaikeampi tutkia, koska niitä ei ole määritelty kuin sen kautta "ettei olla naimissa". On esimerkiksi avopareja, jotka asuvat erillään kuten jotkin avioparitkin.

Kysytkö ihan tosissasi, miten tehdää luotettava tutkimus? Siinä otetaan suuri määrä sinkkuja, listataan eri ominaisuuksia ja laitetaan ne sinkut arvioimaan näitä ominaisuuksia eri tavoilla. Parhaiten homma onnistuisi paneeliaineistolla, mutta se vie aikaa.

Voiko sinun mielestäsi tehdä luotettavan tutkimuksen suomalaisten ruokailu- tai liikuntatottumuksista haastattelemalla? Ihmisillä on tapana kaunistella tekemisiään kysyttäessa. Sama koskee parinvalintaa. "Juu, en ole ennakkoluuloinen, kaikki seurustelukumppanit ovat olleet samanlaisia aivan sattumalta..." Paperilla lueteltuna toivotut ja vältetyt ominaisuudet ja etenkin niiden painoarvot ovat aivan eri kuin kenttätutkimuksessa. Juuri siksi esimerkiksi OK Cupidin tekemät analyysit olivat niin mielenkiintoisia. Harmi, että OKC:n blogi on nykyään pelkkä markkinointikanava.

- 117

Tuo ’OKC’ on samanlaista huuhaata, ihminen voi väittää mitä vaan. Oikea avioituminen ratkaisee, ja sitä on helppo tutkia, ja on paljon tutkittukin, minkälaisen ihmisen kanssa ihmiset avioituvat. Siitä näkee, että yhteiskuntaluokka on hyvin ratkaiseva. Koulutustaso, uskonnollinen tausta ym. Kaiken tämän nämä tasotyypit tuppaavat ohittamaan, vaikka ne oikeasti vaikuttavat.

Mitä tarkoitat "ihminen voi väittää mitä vain"? OKC:n kaverit nimenomaan tutkivat tilastollisesti kuka lähettää viestejä ja kenelle, kuka saa keneltä, kuka vastaa ja kenelle, mitkä yhteydet muodostuvat ketjuiksi jne. OKC:n asiakkaat pakotettiin arvioimaan anonyymejä profiilikuvia. Niistä selvisi mm. miten miehet valitsevat järjestään huonoimmat kuvat profiiliinsa.

Miten avioiliittoja tutkimalla voi selvittää kuinka monta halukasta aviopuolisoehdokasta kenelläkin olisi ollut? Markkina-arvossa on kyse haluttavuudesta.  Joku on päässyt naimisiin kun on löytänyt jonkun joka huoli. Toisella oli pitkä lista kandeja joista valita. Molemmat naivat yhden. Miten tämä eroavuus löytyy avioliittoja tutkittaessa?

Jos aineisto on tarpeeksi laaja, kyllä ne eroavaisuudet löytyvät. Verrataan esim miten monta prosenttia duunareista ja miten monta prosenttia korkeakoulutetuista on parisuhteessa. Jos ero on merkittävä, voidaan tehdä johtopäätös, että jompikumpi merkitsee jotain parinvalinnassa. Voidaan myös tarkastella sinkkuajan pituutta ja "aktiivisen etsinnän" aikaa.

Miten avioliitoista duunareiden ja korkeakoulutettujen osalta voidaan tehdä päätelmiä haluttavuudesta eli markkina-arvosta? Siitä saa kyllä selville ketkä päätyivät naimisiin kenenkin kanssa, mutta se on eri asia.

Miten sinkkuajan pituudesta puhdistetaan avoliitot, seurustelut ja säädöt?

Mistä lasketaan "aktiivisen etsintään" käytetty aika? Ainoa mahdollisuus on kysyä, jolloin rajoitetaan aineisto aika pieneksi ja samalla saatetaan saada vääristeltyjä vastauksia.

- 117

Juurihan sanoin, että jos ero on huomattava, voidaan päätellä, että se merkitsee. Koulutus nyt oli vain yksi esimerkki. Näitä ominaisuuksiahan pitää ottaa huomioon tosi monia.

Ja miten sinkkuajassa huomioidaan säädöt sun muut. No tietysti vähentämällä se siitä aktiivisen etsinnän ajasta.

Ei minulla nyt valmista kaavaa ole, mutta näin niitä muitakin yhteyksiä havainnoidaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Baarijuttuun vielä: yökerhoissa ollaan pinnallisia. Kyllä siellä naiset torjuvat myös rumat/huonosti käyttäytyvät idiootit, eikä tässä auta, vaikka olisi miten menestynyt. Eli sama statushöpinä toimii toisinpäinkin.

(Mainittakoon nyt vielä, että jos olen klubilla, niin torjun kohteliaasti myös kivannäköiset ja hyvin käyttäytyvät lähestyjät, koska olen varattu.)

Eikä kyllä sillä luonteellakaan ole paskaakaan väliä baareissa. Joten rumamies ei pärjää mitenkään siellä.

Voi olla. Mutta jää komea kusipääkin ilman.

Muutama huomio.

Markkina-arvo ei ole ristiriidassa sopivuuden/kemioiden tms kanssa. Suomessa on miljoonia ihmisiä, jos yksi komea/menestynyt mies ei ole sopiva kauniille naiselle, valituksi tulee joku muu komea/menestynyt mies.

Sama pätee kategorioihin. Kaunis hippimimmi ei välttämättä halua ainuttakaan komeista johtajaytmeistä, mutta valkkaa hippiporukasta sen komean ja karismaattisen johtajatyypin - joka on itse asiassa hippiversio johtajaytmistä.

Markkina-arvoteoria ei siis tarkoita sitä että kaksi samantasoista automaattisesti pitäisivät toisistaan. Se tarkoittaa sitä että että pääsääntöisesti matalatasoisempia ei haluta eikä korkeatasoisempia saada.

Teille jotka haluavat tänne luetella ja laskea erinäisiä prosentteja niin laskekaapa tämä:

Elämäni tähän suurimman rakkauden tapasin kylmällä bensiksellä. Johon johtavia tilanteita oli a. koiran akuutti tilanne. Olisin muuten tankannut vasta seuraavana päivänä mutta kun se reissu eläinlääkäriin nyt tuli sekä b. automaatti jumitti; jouduin tunkemaan sinne setelin kortin sijaan.

Ja jonka myötä juuri silloin samalle tankkauspisteelle osui eräs mies. Katseemme kohtasivat jne. Pariutuminen ei tapahtunut toki heti, vaan vasta viikkoa paria myöhemmin aloituslainilla 'Hei, eikös me muuten jo nähty..'

Olkaa hyvä. Laskekaapa tästä markkina-arvot miinus sattuma. Noin niinkun faktisesti.

Ehkä lähestymme asiaa väärin. Kannattaisi tutkia vastentahtoisesti sinkkuja/selibaatissa olevia (miehiä ja naisia) ja etsiä tekijät mitkä heitä yhdistävät ja joita ei ole muissa. Näin huomaisimme mitkä asiat alentavat markkina-arvoa huomattavasti.

121212 kirjoitti:

Muutama huomio.

Markkina-arvo ei ole ristiriidassa sopivuuden/kemioiden tms kanssa. Suomessa on miljoonia ihmisiä, jos yksi komea/menestynyt mies ei ole sopiva kauniille naiselle, valituksi tulee joku muu komea/menestynyt mies.

Sama pätee kategorioihin. Kaunis hippimimmi ei välttämättä halua ainuttakaan komeista johtajaytmeistä, mutta valkkaa hippiporukasta sen komean ja karismaattisen johtajatyypin - joka on itse asiassa hippiversio johtajaytmistä.

Markkina-arvoteoria ei siis tarkoita sitä että kaksi samantasoista automaattisesti pitäisivät toisistaan. Se tarkoittaa sitä että että pääsääntöisesti matalatasoisempia ei haluta eikä korkeatasoisempia saada.

Niin. Mutta täällä jotkut hieman yksinkertaiset väittävät, että naisessa tason määrittää vain ikä ja ulkonäkö. Kun se ei ole totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Markkina-arvoteoriasta keskustelua haluavat miehet ilmoittavat ketjun aina poistettavaksi siinä vaiheessa, kun heille ilmaisee sen kitkerän tosiasian, että jokainen saa arvoisensa puolidon. Että nämä naisettomat miehet arvioovat oman tasonsa väärin, eivätkä siksi saa missiä, jonka he itse kuvittelevst ansaitsevansa. Ja kun heitä opastaa kohottamaan tasoaan ulkonäön ja sosiaalisten taitojen osalta, he suuttuvat verisedti. Nuo miesasiamiehet eivät itse hyväksy markkina-arvoteoriaa vaan vaativat itselleen poikkeusoikeutta saada enemmän kuin ansaitsevat.

Miten ulkonäön tasoa kohotetaan? Tai siis miten se prosessi etenee? Katson miehen, josta naiset ovat kiinnostuneet ja yritän näyttää häneltä?

Ei, vaan keskityt tekemään parhaan version itsestäsi.

Jos on varaa, niin silloin kannattaa hakea vaikka useammankin oikeasti ammattistylistin mielipide.

Ilmaisia vinkkejä pukeutumiseen löytää ihan myös googlella. Voit myös vaklata vaikka tavaratalojen mallinukkeja. Niillä on usein 'toimiva' asukokonaisuus. Kysy tuttavapiirisi 'alfalta' vinkkejä.

Muista myös kengät! Jostain lantsareista tulee melkein automaattisesti miinusta.

Hyvästä optikkoliikkeestä uudet silmälasit. Kerro ihan reilusti, jos haluat trendikkäät/nuorekkaat silmälasit vs. kunhan niillä näkee. Jos tukka lähdössä, buzz cut tai kokonaan pois. Jos tukkaa, mene hyvään parturiin ja kerro taas että ulkonäön kohennus mielessä. Jos ei laatikkoleukaa, kasvata parta.

Harrasta liikuntaa. Jo pelkkä ulkoilma tekee ihmiselle hyvää saati salilla parantuva ryhti. Hanki ainakin yksi ihonhoitotuote. Pese hampaasi, valkaise tarvittaessa. Muu perushygienia oheen.

Se on aika harva nainenkaan, varsinkaan niistä ylimmäntason naisista, joka olisi pystymetsästä reväistynä superkaunis.

Ja sen jälkeen kannattaa muistaa, että lopputulos viehättää vain osaa naisista. Itse olen sitä koulukuntaa, johon mies ei vaatteillaan tai kengillään tee vaikutusta, ei edes hyvällä hiustyylillä, ja perushygieniaa pidän itsestäänselvyytenä eli en kiinnostuisi kenestäkään vain siksi, että se on kunnossa. Minuun vetoaa ennemmin "erämiestyyli" kuin hipsteri tai dressmann.

Minäkin tykkään erämiehistä. Mutta se tyyli vasta vaivaa, aikaa ja rahaa vaatiikin: täytyy omistaa kallis moottorisaha ja retkeilyvarusteet ja korrata metsässä kaiket vapaa-aikansa. Kun sitä ei saa sillä että ostaa itselleen vaatteet Partioaitasta. Se erämiehen käynti ja katse tulee van tekemällä. Paljon. Kaikessa säässä.

MUTTA kun nämä ATM:t on yleensä niitä jotka ei tee MITÄÄN. Niillä ei ole mitään luonnetta, ei kiinnostuksen kohteita (jotka näkyisi tyylissä), ei urheiluharrastuksia eli vaikka olisivat hoikkia, kuten energiajuomilla elävät nörtit usein, ovat velttoja ja huonoryhtisiä. Tukka on ehkä pesty mutta päänahka hilseilee jne. Vaatteensa ovat kulahtaneita ja nyppyyntyneitä.  Ne oikeasti tarvitsee vinkkejä siitä miten näytetään ylipäänsä ihmiseltä ja hoidetaan se hygienia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Markkina-arvoteoriasta keskustelua haluavat miehet ilmoittavat ketjun aina poistettavaksi siinä vaiheessa, kun heille ilmaisee sen kitkerän tosiasian, että jokainen saa arvoisensa puolidon. Että nämä naisettomat miehet arvioovat oman tasonsa väärin, eivätkä siksi saa missiä, jonka he itse kuvittelevst ansaitsevansa. Ja kun heitä opastaa kohottamaan tasoaan ulkonäön ja sosiaalisten taitojen osalta, he suuttuvat verisedti. Nuo miesasiamiehet eivät itse hyväksy markkina-arvoteoriaa vaan vaativat itselleen poikkeusoikeutta saada enemmän kuin ansaitsevat.

Miten ulkonäön tasoa kohotetaan? Tai siis miten se prosessi etenee? Katson miehen, josta naiset ovat kiinnostuneet ja yritän näyttää häneltä?

Ei, vaan keskityt tekemään parhaan version itsestäsi.

Jos on varaa, niin silloin kannattaa hakea vaikka useammankin oikeasti ammattistylistin mielipide.

Ilmaisia vinkkejä pukeutumiseen löytää ihan myös googlella. Voit myös vaklata vaikka tavaratalojen mallinukkeja. Niillä on usein 'toimiva' asukokonaisuus. Kysy tuttavapiirisi 'alfalta' vinkkejä.

Muista myös kengät! Jostain lantsareista tulee melkein automaattisesti miinusta.

Hyvästä optikkoliikkeestä uudet silmälasit. Kerro ihan reilusti, jos haluat trendikkäät/nuorekkaat silmälasit vs. kunhan niillä näkee. Jos tukka lähdössä, buzz cut tai kokonaan pois. Jos tukkaa, mene hyvään parturiin ja kerro taas että ulkonäön kohennus mielessä. Jos ei laatikkoleukaa, kasvata parta.

Harrasta liikuntaa. Jo pelkkä ulkoilma tekee ihmiselle hyvää saati salilla parantuva ryhti. Hanki ainakin yksi ihonhoitotuote. Pese hampaasi, valkaise tarvittaessa. Muu perushygienia oheen.

Se on aika harva nainenkaan, varsinkaan niistä ylimmäntason naisista, joka olisi pystymetsästä reväistynä superkaunis.

Joskus kysyin pukeutumisvinkkejä ja sain 10 ihan erilaista vastausta. Mistä tiedän mitkä niistä ovat tasoa nostavia?

Valitset tietysti sen joka sopii persoonaasi ja ulkonäköösi parhaiten. Niin me naisetkin teemme. Ei ole yhtä ainoaa tyyliä joka toimisi jokaiselle, vaan täytyy miettiä myös kuka itse on.

Tämä on teidän nillimiesten keskeisin ongelma: ette tiedä keitä olette ettekä siksi voi esittää sitä parasta itseänne kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Markkina-arvoteoria vetoaa autisteihin, koska se käsittelee vain pinnallisia asioita. Ulkonäkö, varallisuus, status. Näistä matemaattisesti laskemalla yrittävät löytää todennäköisyyksiä ja tässä puuhassa se elämä kuluukin.

Markkina-arvoteorian ulkopuolelle jää kaksi oleellista pariutumisen osa-aluetta, joiden havaitsemiseen autisteilta puuttuu palikat päässä.

Se päivä kun näen sen kauniin naisen köyhän puliukon käden varressa niin uskon mutta kyllä etenkin ennen suhteen syventymistä miehen status on naisille hyvin tärkeä. Naisilla on tapana avioitua samantasoisten tai omaa tasoa ylempien miesten kanssa. Joten auttamatta on olemassa miehiä jotka eivät kelpaa kenellekään olivat sitten muuten kuinka sielunveljiä tahansa. Eikä se nyt välttämättä ole kenenkään naisen syytä koska tämä on ollut perinne jokaikisessä yhteiskunnassa antiikin historiasta lähtien. Aasiassa tämä fakta korostuu vielä enemmän kun perheet ottavat osaa parinvalintaan, sielläpäin nainen ei koskaan avioidu "alaspäin".

Ne miehet, jotka ei kelpaa kenellekään, eivät ole kenenkään sielunveljiä. Sehän se koko pointti on. Tyypit ovat niin surkeita luusereita, vaikka tietysti toisin itse kuvittelevat, että jokainen nainen on mieluummin yksin kuin sellaisen kanssa.

Minä (mies) olen ollut oma itseni, pukeutunut hieman nukkavierusti enkä ole edes macho. Silti ei ole ollut ongelmaa naisten kanssa. Ei saamisen eikä kaveruuden kanssa. Ehkä syynä että arvostan ihmisiä, sukupuolsta riippumatta. Toki olen myös keskimääräistä komeampi ja koulutetumpi, lisäksi tiedän kuinka naista voi miellyttää sängyssä.  En kuitenkaan ole mikään poikkeava vaan hyvin tavallinen insinööri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Baarijuttuun vielä: yökerhoissa ollaan pinnallisia. Kyllä siellä naiset torjuvat myös rumat/huonosti käyttäytyvät idiootit, eikä tässä auta, vaikka olisi miten menestynyt. Eli sama statushöpinä toimii toisinpäinkin.

(Mainittakoon nyt vielä, että jos olen klubilla, niin torjun kohteliaasti myös kivannäköiset ja hyvin käyttäytyvät lähestyjät, koska olen varattu.)

Eikä kyllä sillä luonteellakaan ole paskaakaan väliä baareissa. Joten rumamies ei pärjää mitenkään siellä.

Voi olla. Mutta jää komea kusipääkin ilman.

Jos etsii yhden illan panoa niin mitäs sillä on väliä? Vai onko pelkona että se rupee kehumaan Halla-ahoa ja Metsäketoa kesken yhdynnän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat kiistävän markkina-arvo-teorian sillä perusteella, ettei ole mitään kaavaa millä arvon voisi laskea. Kirjaimellisesti markkina-arvo syntyy markkinoilla, se ei ole laskettu arvo. Toinen epäselvä kohta on se, millä arvoa mitataan. Rahassa sitä ei voi mitata. Monet kuvittelevat, että se on jonkinlainen keskiarvo eri ominaisuuksien pisteytyksestä. Keskiarvo pitäisi kuitenkin painottaa ja eri osa-alueiden painotukset ovat kovin henkilökohtaisia mieltymyksiä: joku painottaa ulkonäköä, toinen sivistystä, älyä, varallisuutta, sukutaustaa, ammattia tms.

Amerikkalaiset julkaistut selvitykset käyttävät markkina-arvon mittarina deittipalvelussa vastaanotettujen viestien määrää. Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. Harmi, etteivät suomalaiset deittipalvelut ole tajunneet tällaisen tiedon julkaisemisella saatavan julkisuuden hyötyä. Suomi on kuitenkin hyvin erilainen maa kuin Yhdysvallat.

Deittimarkkinoiden haluttavuutta voisi verrata asuntomarkkinoilla asunnon myyntiaikaan. Asunnoilla on rahallinen arvo, joka on ammattilaisen aika helppo arvioida asunnon koon, kunnon, sijainnin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Rahallisen arvon lisäksi on myös arvio myyntiajasta, joka kertoo myös asunnon haluttavuudesta. Joku yksiö Helsingin Punavuoresta menee nopeasti vaikka olisi kalliskin. Sen sijaan haja-asutusalueella oleva huonokuntoinen omakotitalo voi olla vuosia myynnissä, vaikka olisi halpa.

Käytetyillä autoilla on myös rahallinen arvo, mutta myös arvio myyntiajasta. Loistokunnossa oleva edustus-Citroën on vaikea myytävä, koska moni ei osta käytettyä Sitikkaa vaikka kuinka halvalla saisi. Sen sijaan halpa Mersu menee nopeasti, vaikka öljyt ja vedet olisivat meneet sekaisin. Joku kuitenkin haluaa Mersun, vaikka sillä ei muutamaa korttelia pidemmälle pääsisi.

Minun mielestäni markkina-arvo vastaa ennemmin myyntiaikaa kuin rahallista arvoa. Kyllä sen näkee baarissa tai vaikka opiskelujen alkaessa. Hyvin nopeasti viedään jotkut yksilöt päältä ja jäljelle jää ne hitaasti liikkuvat. Aina sieltäkin voi tehdä löytöjä, mutta monesti hyllyyn jäämiselle on jokin selkeästi osoitettava syy.

Jotta deittimarkkinoilla voisi määrittää arvoa ei siihen riitä viestien määrä vaan pitää myös selvittää mitä niissä on ja mitä niiden jälkeen tapahtuu.

Minun mielestäni voi hyvin olettaa, että ihmiset lähettävät viestejä vain sellaisille ihmisille, jotka he kokevat haluttaviksi. Siksi vastaanotettujen viestien määrä kertoo henkilön haluttavuudesta.

Jonkin verran vastaanotettujen viestien määrää voi lisätä olemalla itse aktiivinen eli lähettämällä viestejä. Sitä voisi verrata sosiaalisuuteen, joka muutenkin lisää haluttavuutta.

- Tuon alkuperäisen viestin 117 kirjoittanut

Unohdat sen, että kaikki eivät lähetä kuitenkaan viestejä kaikille kiinnostaville henkilöille. Jos Matti kiinnostuu Maijasta ja Heikki Hannasta, onko Hanna suositumpi kuin Maija, jos Heikki lähetti viestin, mutta Matti ei?

Jos Matti kiinnostuu Maijasta, mutta ei kerro sitä kenellekään, niin sitä ei voi ulkopuolelta tietää. Matit jäävät siis analyysin ulkopuolelle. Täytyy tehdä olettamus, että matit ovat keskimäärin yhtä kiinnostuneita Maijasta kuin Hannasta. Jos olisi syytä olettaa, että kiinnostustaan ilmaisemattomat olisivat enemmän kiinnostuneita tietyistä vastapuolista, niin sitten pitäisi kehittää jokin tapa selvittää tätä hiljaista kiinnostusta.

Toisaalta, miksi joku on deittipalvelussa, jos ei lähetä viestejä kiinnostaville vastapuolille?

Jos teet tuollaisen oletuksen, koko tilastohan vääristyy. Näin ollen sinun on pakko myöntää, että viestit eivät ole kovin aukoton tapa mitata kiinnostusta.

Jos ajatellaan esimerkiksi, että Matti ja Maija ovat molemmat ujoja, kokemattomia, kiireisiä tai vaikka hiljattain eronneita, jolloin koko deittailu on vähän vierasta. Miksi ihmeessä näiden ihmisten molemminpuolista oikeaa kiinnostusta ei laskettaisikaan kiinnostukseksi vain koska eivät lähettäneet viestiä.

Jos luit alkuperäisen tekstini, niin kirjoitin Se on varmaan paras saatavilla oleva indikaattori jonkun henkilön haluttavuudesta. En väittänyt, että se on aukoton tapa. Ilman telepatiaa on mahdoton selvittää, mitä ihmiset hiljaa kodeissaan mahtavat ajatella. Onko sinulla jokin parempi ehdotus?

Täytyy vain olettaa, että niitä ujoja, kokemattomia ja kiireisiä on tasaisesti kaikissa ihmisryhmissä, jolloin tilastot eivät vääristy vaikka heidän kiinnostustaan ei nykytekniikalla voi mitata.

- 117

Miten niin paras? Miten se on yhtään sen parempi kuin vertailu siitä, millaisia ihmisiä parisuhteissa yleensä on tai millaiset ihmiset yleensä pariutuvat nopeasti? Koska joku tinderviestitutkimus oli u-li-logiikkaan sopivampi, niin se tietysti menee todellisten pariutumistapausten ohi?

Kysyin tuossa olisiko sinulla jokin parempi ehdotus? Miten muuten tietyn ihmisen haluttavuutta eli markkina-arvoa voisi kvantitatiivisesti tutkia? Tietysti keräämällä koehenkilöitä baariin, jossa on kameroita ja mikrofoneja tallentamassa katseita ja kontakteja. Luulen, että kymmenien tuhansien käyttäjien deittipalvelusta saadaan tilastollisesti parempia tuloksia.

Länsimaissa ihminen voi olla naimisissa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Avioliittoja tutkimalla ei voi selvittää kuinka moni muu olisi halunnut naimisiin tietyn ihmisen kanssa. Avoliittoja on vielä vaikeampi tutkia, koska niitä ei ole määritelty kuin sen kautta "ettei olla naimissa". On esimerkiksi avopareja, jotka asuvat erillään kuten jotkin avioparitkin.

Kysytkö ihan tosissasi, miten tehdää luotettava tutkimus? Siinä otetaan suuri määrä sinkkuja, listataan eri ominaisuuksia ja laitetaan ne sinkut arvioimaan näitä ominaisuuksia eri tavoilla. Parhaiten homma onnistuisi paneeliaineistolla, mutta se vie aikaa.

Voiko sinun mielestäsi tehdä luotettavan tutkimuksen suomalaisten ruokailu- tai liikuntatottumuksista haastattelemalla? Ihmisillä on tapana kaunistella tekemisiään kysyttäessa. Sama koskee parinvalintaa. "Juu, en ole ennakkoluuloinen, kaikki seurustelukumppanit ovat olleet samanlaisia aivan sattumalta..." Paperilla lueteltuna toivotut ja vältetyt ominaisuudet ja etenkin niiden painoarvot ovat aivan eri kuin kenttätutkimuksessa. Juuri siksi esimerkiksi OK Cupidin tekemät analyysit olivat niin mielenkiintoisia. Harmi, että OKC:n blogi on nykyään pelkkä markkinointikanava.

- 117

Tuo ’OKC’ on samanlaista huuhaata, ihminen voi väittää mitä vaan. Oikea avioituminen ratkaisee, ja sitä on helppo tutkia, ja on paljon tutkittukin, minkälaisen ihmisen kanssa ihmiset avioituvat. Siitä näkee, että yhteiskuntaluokka on hyvin ratkaiseva. Koulutustaso, uskonnollinen tausta ym. Kaiken tämän nämä tasotyypit tuppaavat ohittamaan, vaikka ne oikeasti vaikuttavat.

Mitä tarkoitat "ihminen voi väittää mitä vain"? OKC:n kaverit nimenomaan tutkivat tilastollisesti kuka lähettää viestejä ja kenelle, kuka saa keneltä, kuka vastaa ja kenelle, mitkä yhteydet muodostuvat ketjuiksi jne. OKC:n asiakkaat pakotettiin arvioimaan anonyymejä profiilikuvia. Niistä selvisi mm. miten miehet valitsevat järjestään huonoimmat kuvat profiiliinsa.

Miten avioiliittoja tutkimalla voi selvittää kuinka monta halukasta aviopuolisoehdokasta kenelläkin olisi ollut? Markkina-arvossa on kyse haluttavuudesta.  Joku on päässyt naimisiin kun on löytänyt jonkun joka huoli. Toisella oli pitkä lista kandeja joista valita. Molemmat naivat yhden. Miten tämä eroavuus löytyy avioliittoja tutkittaessa?

Jos aineisto on tarpeeksi laaja, kyllä ne eroavaisuudet löytyvät. Verrataan esim miten monta prosenttia duunareista ja miten monta prosenttia korkeakoulutetuista on parisuhteessa. Jos ero on merkittävä, voidaan tehdä johtopäätös, että jompikumpi merkitsee jotain parinvalinnassa. Voidaan myös tarkastella sinkkuajan pituutta ja "aktiivisen etsinnän" aikaa.

Miten avioliitoista duunareiden ja korkeakoulutettujen osalta voidaan tehdä päätelmiä haluttavuudesta eli markkina-arvosta? Siitä saa kyllä selville ketkä päätyivät naimisiin kenenkin kanssa, mutta se on eri asia.

Miten sinkkuajan pituudesta puhdistetaan avoliitot, seurustelut ja säädöt?

Mistä lasketaan "aktiivisen etsintään" käytetty aika? Ainoa mahdollisuus on kysyä, jolloin rajoitetaan aineisto aika pieneksi ja samalla saatetaan saada vääristeltyjä vastauksia.

- 117

Siis miten niin rajoitetaan aineisto pieneksi? Saahan sen aineiston vaikka miten suureksi, jos vain haluaa. Se, että sinä et saa aineistoa kasaan viikossa ei tarkoita sitä, että tutkimuslähtökohta olisi mahdoton. Etpä taida oikein tutkimuksia ja tiedettä arvostaa, jos kuvittelet, että niitä ei tehdä, jos niiden eteen pitää nähdä vaivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro myös oma ikäsi kirjoitti:

Voisivatko naiset itse kertoa millainen esim 8 tason mies voisi olla ? Ja riittääkö se ?

Kivannäköinen, naisia kunnioittava ja fiksu. Riittää toki.

"Kivannäköinen" ei oikeastaan kerro juuri mitään. Kuinka suuri osuus vaikkapa 20-40-vuotiaista miehistä on mielestäsi vähintään kivannäköisiä?

Auttaako sua miten paljon että listaan omasta mielestä sen kivan? Meinaan jo niin pienellä otannalla, kuin kaksi parasta ystävääni kriteerit muuttuvat jopa paljon.

Listaa kivannäköisten osuus miehistä, kuten pyysin.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Muutama huomio.

Markkina-arvo ei ole ristiriidassa sopivuuden/kemioiden tms kanssa. Suomessa on miljoonia ihmisiä, jos yksi komea/menestynyt mies ei ole sopiva kauniille naiselle, valituksi tulee joku muu komea/menestynyt mies.

Sama pätee kategorioihin. Kaunis hippimimmi ei välttämättä halua ainuttakaan komeista johtajaytmeistä, mutta valkkaa hippiporukasta sen komean ja karismaattisen johtajatyypin - joka on itse asiassa hippiversio johtajaytmistä.

Markkina-arvoteoria ei siis tarkoita sitä että kaksi samantasoista automaattisesti pitäisivät toisistaan. Se tarkoittaa sitä että että pääsääntöisesti matalatasoisempia ei haluta eikä korkeatasoisempia saada.

Niin. Mutta täällä jotkut hieman yksinkertaiset väittävät, että naisessa tason määrittää vain ikä ja ulkonäkö. Kun se ei ole totta.

Mutta kun se on pitkälti totta.

Nuori ja kaunis nainen on tasokas missä tahansa kategoriassa, samoin kuin komea ja oman kategoriansa sosiaalisessa hierarkiassa korkealla oleva mies.

121212 kirjoitti:

Muutama huomio.

Markkina-arvo ei ole ristiriidassa sopivuuden/kemioiden tms kanssa. Suomessa on miljoonia ihmisiä, jos yksi komea/menestynyt mies ei ole sopiva kauniille naiselle, valituksi tulee joku muu komea/menestynyt mies.

Sama pätee kategorioihin. Kaunis hippimimmi ei välttämättä halua ainuttakaan komeista johtajaytmeistä, mutta valkkaa hippiporukasta sen komean ja karismaattisen johtajatyypin - joka on itse asiassa hippiversio johtajaytmistä.

Markkina-arvoteoria ei siis tarkoita sitä että kaksi samantasoista automaattisesti pitäisivät toisistaan. Se tarkoittaa sitä että että pääsääntöisesti matalatasoisempia ei haluta eikä korkeatasoisempia saada.

Ja tästä päästäänkin taas sujuvasti siihen faktaan, että pakit saanut nainen ei välttämättä ole yrittänyt väärän tasoista miestä, vaan pakkien syynä on ihan yhtä todennäköisesti tai ehkä jopa todennäköisemmin epäsopivuus ja erilaisuus. 

Ihanaa, kun taas hetken olemme tästä samaa mieltä. Kunnes taas pian alat selittää jotain hypergamiasta ja prinsessaharhoista. 

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Muutama huomio.

Markkina-arvo ei ole ristiriidassa sopivuuden/kemioiden tms kanssa. Suomessa on miljoonia ihmisiä, jos yksi komea/menestynyt mies ei ole sopiva kauniille naiselle, valituksi tulee joku muu komea/menestynyt mies.

Sama pätee kategorioihin. Kaunis hippimimmi ei välttämättä halua ainuttakaan komeista johtajaytmeistä, mutta valkkaa hippiporukasta sen komean ja karismaattisen johtajatyypin - joka on itse asiassa hippiversio johtajaytmistä.

Markkina-arvoteoria ei siis tarkoita sitä että kaksi samantasoista automaattisesti pitäisivät toisistaan. Se tarkoittaa sitä että että pääsääntöisesti matalatasoisempia ei haluta eikä korkeatasoisempia saada.

Niin. Mutta täällä jotkut hieman yksinkertaiset väittävät, että naisessa tason määrittää vain ikä ja ulkonäkö. Kun se ei ole totta.

Mutta kun se on pitkälti totta.

Nuori ja kaunis nainen on tasokas missä tahansa kategoriassa, samoin kuin komea ja oman kategoriansa sosiaalisessa hierarkiassa korkealla oleva mies.

 

Entä sitten? Tuo ei todista sitä väitettä, että nainen aina ottaisi sen absoluuttisesti tasokkaimman, vaan useimmiten se valinta tehdään siinä omassa kategoriassa. Jos Pertti kuuluu kategoriaan A ja hänen absoluuttinen tasonsa on 9 ja Martti kuuluu kategoriaan B ja hänen absoluuttinen tasonsa on 6, kategoriassa B viihtyvä nainen valitsee mieluummin Martin kuin Pertin, vaikka Pertti on korkeatasoisempi. Siksi tämä jargon on ihan turhaa. 

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Muutama huomio.

Markkina-arvo ei ole ristiriidassa sopivuuden/kemioiden tms kanssa. Suomessa on miljoonia ihmisiä, jos yksi komea/menestynyt mies ei ole sopiva kauniille naiselle, valituksi tulee joku muu komea/menestynyt mies.

Sama pätee kategorioihin. Kaunis hippimimmi ei välttämättä halua ainuttakaan komeista johtajaytmeistä, mutta valkkaa hippiporukasta sen komean ja karismaattisen johtajatyypin - joka on itse asiassa hippiversio johtajaytmistä.

Markkina-arvoteoria ei siis tarkoita sitä että kaksi samantasoista automaattisesti pitäisivät toisistaan. Se tarkoittaa sitä että että pääsääntöisesti matalatasoisempia ei haluta eikä korkeatasoisempia saada.

Ja tästä päästäänkin taas sujuvasti siihen faktaan, että pakit saanut nainen ei välttämättä ole yrittänyt väärän tasoista miestä, vaan pakkien syynä on ihan yhtä todennäköisesti tai ehkä jopa todennäköisemmin epäsopivuus ja erilaisuus. 

Ihanaa, kun taas hetken olemme tästä samaa mieltä. Kunnes taas pian alat selittää jotain hypergamiasta ja prinsessaharhoista. 

Miksi nainen on sitten tehnyt aloitteen epäsopivalle miehelle?

Pääsääntöisesti on niin että nainen mieluiten jättää aloitteen tekemisen miehen harteille. Tämä liittyy sukupuolirooleihin ja siihen että naiselle on tärkeää tuntea itsensä haluttavaksi - mistä merkkinä on se että hän houkuttelee luokseen miehiä, toisin kuin nainen joka joutuu olemaan aloitteellinen.

Siispä nainen yleensä tekee aloitteen vain jos palkinto on riittävän suuri. Eli naista tasokkaampi mies.

Asiaa sekoittaa myös SeksiMA:n ja SuhdeMA:n välinen ero, mistä merkkinä loputtomat "olinkin täydelliselle miehelle pelkkä vakipano"-ketjut tälläkin palstalla.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Muutama huomio.

Markkina-arvo ei ole ristiriidassa sopivuuden/kemioiden tms kanssa. Suomessa on miljoonia ihmisiä, jos yksi komea/menestynyt mies ei ole sopiva kauniille naiselle, valituksi tulee joku muu komea/menestynyt mies.

Sama pätee kategorioihin. Kaunis hippimimmi ei välttämättä halua ainuttakaan komeista johtajaytmeistä, mutta valkkaa hippiporukasta sen komean ja karismaattisen johtajatyypin - joka on itse asiassa hippiversio johtajaytmistä.

Markkina-arvoteoria ei siis tarkoita sitä että kaksi samantasoista automaattisesti pitäisivät toisistaan. Se tarkoittaa sitä että että pääsääntöisesti matalatasoisempia ei haluta eikä korkeatasoisempia saada.

Ja tästä päästäänkin taas sujuvasti siihen faktaan, että pakit saanut nainen ei välttämättä ole yrittänyt väärän tasoista miestä, vaan pakkien syynä on ihan yhtä todennäköisesti tai ehkä jopa todennäköisemmin epäsopivuus ja erilaisuus. 

Ihanaa, kun taas hetken olemme tästä samaa mieltä. Kunnes taas pian alat selittää jotain hypergamiasta ja prinsessaharhoista. 

Miksi nainen on sitten tehnyt aloitteen epäsopivalle miehelle?

Pääsääntöisesti on niin että nainen mieluiten jättää aloitteen tekemisen miehen harteille. Tämä liittyy sukupuolirooleihin ja siihen että naiselle on tärkeää tuntea itsensä haluttavaksi - mistä merkkinä on se että hän houkuttelee luokseen miehiä, toisin kuin nainen joka joutuu olemaan aloitteellinen.

Siispä nainen yleensä tekee aloitteen vain jos palkinto on riittävän suuri. Eli naista tasokkaampi mies.

Asiaa sekoittaa myös SeksiMA:n ja SuhdeMA:n välinen ero, mistä merkkinä loputtomat "olinkin täydelliselle miehelle pelkkä vakipano"-ketjut tälläkin palstalla.

Tarkoittaako tuo että mies jolle naiset tekevät aloitteita olisi markkina-arvoltaan erikoisen korkea? Siinä tapauksessa ainakaan valta ja raha ei ole merkitsevä miehen markkina-arvon kannalta.