Eronneet, mitä ajattelet miehesi nykyisestä naisesta?

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku kirjoitti asiasta; koko ajan "se riittämätön tunne". Tämä tulee tajuta parisuhteessa. Jos koko ajan tuntuu siltä että toinen haluaa jotain muuta kuin itse on, ja toinen ilmaiseekin sitä ajoittain, niin siihen ei oikeasti auta mikään terapia, ei lapsuuden traumojen kaivelu vaan etsiä, löytää sellainen puoliso, joka haluaa juuri sinut, sellaisena kuin sinä olet.

Otetaan esimerkki: Jos nainen ei ole korkokenkien käyttäjä vaan mieluummin vetää lenkkarit jalkaan ja ukko koko ajan haikailee jonkun korkokenkäkäyttäjän perään, onko kumpikaan silloin onnellinen. Miksi pitäisi alkaa käyttämään korkokenkiä; siksikö että ukko on onnellinen ja nainen onneton, vai että ei käytä korkkareita > ukko on onneton ja nainen onnellinen. (sivusta ja vähän aiheen vierestä)

Kiitos tästä ohiksesta! Mulla on parikin tälläistä entistä suhdetta jossa vaivasi jatkuvasti se joku selittämätön riittämättömyyden tunne ja koitin muokata/muuttaa itseäni 'sopivammaksi'. Eihän siinä hyvin käynyt, eli pari vuotta tuhlaantui per mies sellaiseen ollaan ei olla -vatkaamiseen.

Toinen löysi minun jälkeen hyvin pian vaimon, toisesta tuli nyt isä. Nähtyäni nykyiset kumppanit olen tajunnut, että ongelma ei koskaan ollut minussa vaan siinä ettei mies tiennyt mitä haluaa, tai jos tiesikin, ei kuunnellut sitä. Toki olisi pitänyt itsekin osata vain luovuttaa.

Olen ihan aidosti kaikkien osapuolien puolesta onnellinen. Ainoa mikä jälkikäteen satuttaa, on että noissa suhteissa tuhlaantuivat minun viimeiset lastentekovuoteni.

Ihan hyvä tyyppi on, käydään joskus shoppailemassa tai lenkillä yhdessä. Mun eksällä kanssa hyvät välit mun nykyiseen, käyvät salilla yhdessä silloin tällöin. Vietetään joskus myös nelisin iltaa yhdessä. 

En ole tavannut, mutta exäni puheiden perusteella oikein mukava ja järkevä nainen. Ainakin hän tuntuu siinä mielessä täyspäiseltä, että ei turhia skitsoile minun ja exäni hyvistä väleistä ja siitä, että hoidamme lastemme asioita sulassa sovussa ja olemme edelleen toistemme hyvät ystävät. 

Mun olisi pitänyt olla sosiaalinen, tykätä baareista ja yöelämästä, tälläytyä ja meikata vahvasti. Olen aivan päinvastainen, mutta yritin kovasti muuttua, kunnes ymmärsin, etten vain ole sellainen ihminen enkä nauti noista asioista.

Mies ei olisi halunnut erota, koska vika ei kuulemma ollut muussa kuin että en yrittänyt tarpeeksi, enkä välittänyt hänestä kylliksi tehdäkseni näitä asioita. Hänen mielestään olin epänormaali ja masentunut. Suhteen loppuaikoina olin kyllä jo sitäkin, kun mikään ei riittänyt.

En ole exän nykyistä nähnytkään, mutta toivon, että hän on sellainen, jollaista ex minusta koetti tehdä.

Vielä ei ole niin tyhmää naista löytynyt, että olisi exän huolinut. Erosta kahdeksan vuotta, eikä enää mitään säpinää sillä saralla. Exälläni on mielenkiinto vain ressukoihin ja nuoriin naisiin, mutta heitä ei ehkä homssuinen ja persaukinen vanhus enää kiinnosta. 

Säälin, muun muassa siksi, että eksäni laittelee vieläkin minulle harva se viikonloppu viestejä, joissa vonkaa milloin seuraksi paljuun (näiden yhteiseen kotiin), tanssimaan, hotelliviikonlopulle... Vaikka siis en näihin viesteihin vastaa ikinä mitään! Epäilen, etten ole ainoa, jolta tuo nuljaska vonkaa.

Vierailija kirjoitti:

Säälin, muun muassa siksi, että eksäni laittelee vieläkin minulle harva se viikonloppu viestejä, joissa vonkaa milloin seuraksi paljuun (näiden yhteiseen kotiin), tanssimaan, hotelliviikonlopulle... Vaikka siis en näihin viesteihin vastaa ikinä mitään! Epäilen, etten ole ainoa, jolta tuo nuljaska vonkaa.

Minä estäisin tuollaisen ääliön. 

Ihana ihminen kun korjasi pois miehen jonka oli vaikea uskoa etten todellakaan ota häntä takaisin. Toisaalta myös säälin häntä mutta sain jossain vaiheessa kuulla ettei uusi kumppani ole mikään järjen jättiläinen exänikään ei ollut joten uusi kumppani on hänelle oikeasti sopivampi kuin minä, onnea ja suhteen pitkää kestoa heille.