Lue keskustelun säännöt.
Rakas koirani lopetetaan huomenna, millä verukkeella saisin sairauslomaa?
19.08.2018 |
Olen aivan palasina. Itken vaan ja ahdistaa. En ole kykenevä työhön jossa käytetään koneita ja pitää olla tarkkuutta. Tää lopetuspäätös tuli ihan puskista eli en ole vielä edes ehtinyt sopeutumaan tilanteeseen. Koiralta löytyi viikonloppuna suuri kasvain läheltä sydäntä. Menetän perheenjäsenen jonka kanssa 10 vuotta on ollut täynnä riemua ja toveruutta. Mitä voisin sanoa lääkärille, että saisin edes pari päivää rauhassa surra? Tälläkin hetkellä kyyneleet valuu ja sydän murtuu.
Kommentit (62)
En oikein ymmärrä väheksyviä kommentteja tässä ketjussa. Monelle lemmikin kuolema on paljon suurempi asia, kuin jonkun sukulaisen kuolema. Lemmikki on kuitenkin vuosikausia vierellä 24/7, toisin kuin sukulaiset yleensä. Kirjoitin ketjussa aiemmin kissani kuolemasta. Onneksi pomoni oli ymmärtäväinen. Kertoi myöhemmin itsekin itkeneensä oman kissansa kuolemaa enemmän, kuin mummonsa kuolemaa.
Mielestäni on melkoisen selvää, ettei lemmikin vuoksi voi yleensä saada palkallista sairaslomaa. Vaikka joku kerta olisin töissä mielelläni sanonut, että minun on pakko jäädä kotiin lemmikin sairauden vuoksi, samoin kuin moni on sanonut jäävänsä kotiin lapsen sairauden vuoksi. Palkatontahan tämä poissaolo töistä on aina ollut, vaikkakin on sinänsä ihan yhtä pakollista. Vaihtoehtoja ei muutoin yksin asuvalla ole. Jos lemmikin on ottanut, siitä huolehditaan sitten loppuun asti kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoisin, että työnantaja heltyy palkattomaan vapaaseen, kun vaan kysyt. Palkallista (sairaus)vapaata ei tietenkään työnantajan tarvitse antaa.
Voihan sitä olla työkyvytön jos koira kuolee ja lääkäri kirjoittaa sairauslomaa mutta ei sen tarvitse olla palkallista ko tapauksessa, se on ihan työnantajan päätettävissä. Sinne tulee syyksi joku "stressireaktio" ja selvitys pitää antaa pyydettäessä. Työsopimuslaissa on pykälä "poissaolo pakottavista perhesyistä" pitää saada vapaata (esim. perheessä sattuneen vakavan onnettomuuden takia) mutta se on toki palkaton. Tästä pitää antaa myös selvitys työnantajan niin pyytäessä.
Onko ap ihan vakavissaan sitä mieltä, että työnantaja ei myönnä palkatonta vapaata mutta myöntäisi palkallista?
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä väheksyviä kommentteja tässä ketjussa. Monelle lemmikin kuolema on paljon suurempi asia, kuin jonkun sukulaisen kuolema. Lemmikki on kuitenkin vuosikausia vierellä 24/7, toisin kuin sukulaiset yleensä. Kirjoitin ketjussa aiemmin kissani kuolemasta. Onneksi pomoni oli ymmärtäväinen. Kertoi myöhemmin itsekin itkeneensä oman kissansa kuolemaa enemmän, kuin mummonsa kuolemaa.
Mielestäni on melkoisen selvää, ettei lemmikin vuoksi voi yleensä saada palkallista sairaslomaa. Vaikka joku kerta olisin töissä mielelläni sanonut, että minun on pakko jäädä kotiin lemmikin sairauden vuoksi, samoin kuin moni on sanonut jäävänsä kotiin lapsen sairauden vuoksi. Palkatontahan tämä poissaolo töistä on aina ollut, vaikkakin on sinänsä ihan yhtä pakollista. Vaihtoehtoja ei muutoin yksin asuvalla ole. Jos lemmikin on ottanut, siitä huolehditaan sitten loppuun asti kunnolla.
Mitä. Kuka jää saraslomalle jos tätimoonika lasketaan haudan lepoon?
Suru ei ole syy sairaslomaan. Se on vain totuus. Surun aiheuttamat asiat kuten masennus tai muu tila voi olla syy sairaslomaan.
VAlehtelu ei yleensä kannata. Mitä jos menisit töihin ja yrittäisit tehdä. Vaikka sitten itkien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin ihan tavallisen vapaapäivän rakkaan lemmikkini kuollessa. En voinut edes ajatella töitä, mutta ei tullut edes mieleenkään ottaa sairauslomaa. Huomenna haen lemmikkini tuhkat eläinlääkäristä. Vieläkin itkettää, mutta näin on vain mentävä.
Luin vain aloituksen, aihe koskettaa. Muistan näköjään ikuisesti oman rakkaan hauhaunn viimeiset hetket ja ajan, jolloin työnantajani ei antanut edes viikonloppua vapaaksi jotta saisin eläimen eläinlääkärille. Piti oikein odottaa seuraavaa vapaapäivää, jottaa eläin sittten sai viimeisen piikin. Työnantaja oli ollut ja oli paska, olisi pitänyt tajuta se tuolloin ja ottaa loparit aikaisemmin. Että oikein varmaan nautti, kun eläin haukkui tuskissaan liikkumattomana kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot, että et ole työkuntoinen kun et ole saanut nukuttua ja oot riski niissä koneissa siinä väsymyksessä. Mun pomo suoraan sanoi mulle, että sä et sit tuu töihin huomenna, kun oma koirani piti lopettaa. Pomo on viime kädessä vastuussa jos ihan paskana oleva työntekijä aiheuttaa onnettomuuden.
Vierailija kirjoitti:
Suru ei ole syy sairaslomaan. Se on vain totuus. Surun aiheuttamat asiat kuten masennus tai muu tila voi olla syy sairaslomaan.
VAlehtelu ei yleensä kannata. Mitä jos menisit töihin ja yrittäisit tehdä. Vaikka sitten itkien.
Narsistimainen ihminen pakottaa läheisimmän, rakkaan menettäneen töihin akuuttina aikana, kuten tapahtuma on juuri käsillä tai hautajaisten aikaan. Hautajaisa varten on muistaakseni työlaissa maininta, että työntekijä voi olla silloin poissa. Ja jos on surullinen tai masentunut läheisen kuolemasta, niin katso sinä peiliin, ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hautajaiset voi olla palkallinen vapaapäivä, mutta ainakin meillä vain silloin, jos kyseessä on sukulainen suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa.
Vierailija kirjoitti:
Hautajaiset voi olla palkallinen vapaapäivä, mutta ainakin meillä vain silloin, jos kyseessä on sukulainen suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa.
Näin, vanha laki. Mutta on kyllä surkeata, kun nyky-yhteiskunta on pullollaan individiluasteja, ytheiskunnan murroksen myötä. Yksinäisillä, joilla ainoa läheinen tai luotetuin tai rakastettu on eläin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suru ei ole syy sairaslomaan. Se on vain totuus. Surun aiheuttamat asiat kuten masennus tai muu tila voi olla syy sairaslomaan.
VAlehtelu ei yleensä kannata. Mitä jos menisit töihin ja yrittäisit tehdä. Vaikka sitten itkien.
Voisko ehkä olla ihan kiinni siitä toimenkuvasta, voidaanko sinne ottaa lemmikin/äidin/ystävän kuolemaa surevaa työntekijää ulisemaan ja itkemään? Varastohommissa eristyksissä on ehkä ihan ok, mutta mieti kun itse menisit parturille, joka parkuu hysteerisesti ja niistää nenää ja siinä samalla ei keskity hommaansa. Ois ihan jees vai?
Kyllä työtä on aina ja raha on vain rahaa, mutta me ihmiset ollaan vain ihmisiä. Meillä on tämä yksi elämä, jotenkin tuntuisi naurettavalta, että tunteetkin pitää sulkea pois, koska työtätyötätyötä pitää muurahaisen miettivän 24/7. Tällaisia kovia arvoja en vain kertakaikkiaan ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautajaiset voi olla palkallinen vapaapäivä, mutta ainakin meillä vain silloin, jos kyseessä on sukulainen suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa.
Näin, vanha laki. Mutta on kyllä surkeata, kun nyky-yhteiskunta on pullollaan individiluasteja, ytheiskunnan murroksen myötä. Yksinäisillä, joilla ainoa läheinen tai luotetuin tai rakastettu on eläin.
Surullista, mutta totta. Toki eläin voi olla todella rakastettu (ja yleensä onkin), vaikka olisi perhettäkin vierellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi itkee kun lemmikki kuolee mutta että aikuinen jähmettyy niin että ei kykene työskentelemään.. jotkut tietysti kasvavat pumpulissa..
Mä olen aikuinen, ja itkin 2 päivää. Töihin piti mennä sen jälkeen, vaikka pelkäsin että teen massiivisia virheitä tai alan parkumaan asiakkaille. Jotain mekaanista tylsää hommaa pystyy tekemään, jos ei tarvi ajatella tai kohdata muita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suru ei ole syy sairaslomaan. Se on vain totuus. Surun aiheuttamat asiat kuten masennus tai muu tila voi olla syy sairaslomaan.
VAlehtelu ei yleensä kannata. Mitä jos menisit töihin ja yrittäisit tehdä. Vaikka sitten itkien.
Voisko ehkä olla ihan kiinni siitä toimenkuvasta, voidaanko sinne ottaa lemmikin/äidin/ystävän kuolemaa surevaa työntekijää ulisemaan ja itkemään? Varastohommissa eristyksissä on ehkä ihan ok, mutta mieti kun itse menisit parturille, joka parkuu hysteerisesti ja niistää nenää ja siinä samalla ei keskity hommaansa. Ois ihan jees vai?
Kyllä työtä on aina ja raha on vain rahaa, mutta me ihmiset ollaan vain ihmisiä. Meillä on tämä yksi elämä, jotenkin tuntuisi naurettavalta, että tunteetkin pitää sulkea pois, koska työtätyötätyötä pitää muurahaisen miettivän 24/7. Tällaisia kovia arvoja en vain kertakaikkiaan ymmärrä.
Jos mä olisin pomo, potkisin ennemmin pois sellaisen tunteettoman psykopaatin, joka ei sure läheisensä tai lemmikkinsä kuolemaa lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Luin vain aloituksen, aihe koskettaa. Muistan näköjään ikuisesti oman rakkaan hauhaunn viimeiset hetket ja ajan, jolloin työnantajani ei antanut edes viikonloppua vapaaksi jotta saisin eläimen eläinlääkärille. Piti oikein odottaa seuraavaa vapaapäivää, jottaa eläin sittten sai viimeisen piikin. Työnantaja oli ollut ja oli paska, olisi pitänyt tajuta se tuolloin ja ottaa loparit aikaisemmin. Että oikein varmaan nautti, kun eläin haukkui tuskissaan liikkumattomana kotona.
Olisin ottanut omaa lomaa potkujenkin uhalla. Tuollainen jää harmittamaan pitkäksi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä väheksyviä kommentteja tässä ketjussa. Monelle lemmikin kuolema on paljon suurempi asia, kuin jonkun sukulaisen kuolema. Lemmikki on kuitenkin vuosikausia vierellä 24/7, toisin kuin sukulaiset yleensä. Kirjoitin ketjussa aiemmin kissani kuolemasta. Onneksi pomoni oli ymmärtäväinen. Kertoi myöhemmin itsekin itkeneensä oman kissansa kuolemaa enemmän, kuin mummonsa kuolemaa.
Mielestäni on melkoisen selvää, ettei lemmikin vuoksi voi yleensä saada palkallista sairaslomaa. Vaikka joku kerta olisin töissä mielelläni sanonut, että minun on pakko jäädä kotiin lemmikin sairauden vuoksi, samoin kuin moni on sanonut jäävänsä kotiin lapsen sairauden vuoksi. Palkatontahan tämä poissaolo töistä on aina ollut, vaikkakin on sinänsä ihan yhtä pakollista. Vaihtoehtoja ei muutoin yksin asuvalla ole. Jos lemmikin on ottanut, siitä huolehditaan sitten loppuun asti kunnolla.
Kyllä. Ja pointtihan ei sinällään ole se syy (lemmikin kuolema), miksi ap voi huonosti vaan pointti on se, että hän on niin järkyttynyt, että ei ole tällä hetkellä työkuntoinen ja voisi tuossa tilassa aiheuttaa työpaikallaan myös vakavan onnettomuuden. Silloin on vastuullista ja järkevää pyytää, saada ja ottaa sairaslomaa. Me emme voi toisten puolesta määritellä, mistä kukanenkin saa järkyttyä ja mistä ei. Siihen vaikuttaa elämäntilanne ja elämänkokemukset muutenkin, resilienssi ja ihan viimeisipänä: ihminen ei itse voi valita sitä, milloin hänen murtumispisteensä tulee, milloin se on, ja miten raskaasti hän elämän vastoinkäymiset kokee. Ainahan sitä sanotaan, että oman reagointinsa voi valita, mutta se puhe - vaikkakin on osittain totta - ei ole kokonaan totta ja on aika myötätunnotonta. Johonkin pisteeseen asti voi.
Otat palkattoman vapaan tai lomapäivän. Lemmikki on varmaan rakastettu, mutta työnantaja ei ole velvollinen maksamaan sinun vapaapäiviäsi. Pientä rajaa perseilyyn!
Vierailija kirjoitti:
Ystävällä oli sairas riipuvuus suhde koiraansa.
Sellaiset ihmiset jotka pitävät sairaana sitä, että joku toinen on kiintynyt lemmikkeihinsä, ja pitää niitä perheenjäseninä, saattavat itse kärsiä vakavasta empatien puutteesta ja vajaavaisesta kyvystä ymmärtää muiden tunteita.
Et oo sitte ruotsia siellä oppinut.? Se on 'ont i magen'.