Lue keskustelun säännöt.
Instagram-feimiys muutti ystäväni
18.08.2018 |
Niin sitä löytää itsensä tällaisesta tilanteesta. Olen 30, eli en mikään teini enää. Minulla oli ihana ystävä, aito, jonka kanssa kävimme pitkillä lenkeillä, keskustelimme kaikesta. Hän oli tosi läheinen. Kaikki lähti muutama vuosi sitten yhdestä instagram-kuvasta, jolla hän sai ystäviltä ja tuttavilta paljon huomiota. Kuva oli siis erittäin onnistunut ja taidokas selfie. Siitä lähtien alkoi tulla saman tyylisiä, erittäin loppuun asti höylättyjä kuvia itsestään hienoine efekteineen ja asetelmineen. Minua se ei häirinnyt, ihastelin itsekin! Nyt kuitenkin tilanne on karannut sellaiseksi, että hänellä on tuhansia seuraajia, tuhansia tykkääjiä ja kommentoijia, joka toinen kuva on joku proteiinipatukkamainos tai koruarvonta. Kuvatekstit on muuttuneet aforismeiksi, jotka ei ole olleet hänen tyyppisiään. Kaikesta, ihan kaikesta otetaan kuva, täydellisestä tuorepuuropurkista, piknikistä ystävien kanssa, uusi mekko kymmenestä eri kulmasta, ylifiilistelyä KAIKESTA! Ja minä olen lakanut huomaamaan, että koko tyyppi on alkanut ärsyttämään. Olen tehnyt itsetutkiskelua. Olen mennyt peilin eteen, ja kysynyt itseltäni, voisinko mahdollisesti olla kateellinen hänelle. Kuitenkin tulin siihen lopputulokseen, että en jaksaisi itse panostaa johonkin some-vaikuttajan uraan, enkä tulisi onnelliseksi tuhansista seuraajista. Enkä edes ilmaisista kengistä, joita minulle lähetettäisiin mainostamisen toivossa. En ole kuullut hänestä kuukausiin mitään. Tuntuu, ettei häntä ole enää aikoihin itseasiassa kiinnostanut kuulumiseni. Hän nykyään liikkuu muiden samanlaisten kanssa, jotka tykkää kuvailla itseään ja jääkaapin sisältöään. Olen harmissani. Tiedän, että siellä jossain on se sama ystävä, ja minulla on ikävä häntä! Nyt vain tuntuu, että kaikki on pintaliitoa. Kaikkea hehkutetaan ja kiillotetaan, teatteri tulee mieleen. Sehän minua häiritsee, kun hän ei sen verran kuinka hyvin hänet tunsin, vaikuta enää aidolta itseltään. Harmittaa. Olen jotenkin surrut kai häntä tässä viime päivinä, kai minä totuttelen hänestä luopumaan. Vastaavia tilanteita?
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseasiassa olen yli vuoden odottanut, että tapaisimme. Siis viimeksi kun näimme, hän kutsui minut luokseen syömään. Olin toki iloinen ja se sopi. Hän meinasi, että ilmoittaa heti, kun hänelle aikataulullisesti sopii. Ymmärsin hyvin. Aina välillä hän laittoi viestiä, missä sama sisältö, ilmoittaa heti kun sopii. Nyt kun tuntuu siirtävän ja siirtävän, niin alkaa tuntua, että miksipä toisaalta kyselisin kun ei kerran aika riitä. Ja tietenkin kaiken tämän kiireen keskellä tasaisin väliajoin tulee hienoja kuvia, kuinka on pyytänyt muita ystäviään syömään, viettäneet mukavaa sunnuntaibrunssia, käyneet juomassa viiniä, on tuparia, synttäriä jne. Olen tullut siihen lopputulokseen, että minä en varmaan enää mahdu hänen elämäänsä, ja siksi kai tätä nyt työstän. Meistä on tullut niin erilaisia, että kai se elämä vei erilleen. Ymmärrän kuitenkin pointtisi, sinä numero 1, mitä ajat takaa ☺️
entä jos ystäväsi on huomannut käytöksestäsi rivien välissä että halveksit instailua ja sitä maailmaa?
itse vähensin yhteydenpitoa ystävään joka ei suoraan sanonut että on kateellinen ja katkera minulle vaan piilotti sen hienovaraiseksi huomautteluksi, ihmettelyksi, "huumoriksi" jne. Luulen että tuota on vaikea piilottaakaan jos kerran et ymmärrä ystäväsi uutta maailmaa, ehkä ystäväsi on vaistonnut sen ja sen vuoksi tuntee olonsa ikäväksi seurassasi eikä sen vuoksi niin hanakasti hakeudu seuraasi.
Vierailija kirjoitti:
entä jos ystäväsi on huomannut käytöksestäsi rivien välissä että halveksit instailua ja sitä maailmaa?
itse vähensin yhteydenpitoa ystävään joka ei suoraan sanonut että on kateellinen ja katkera minulle vaan piilotti sen hienovaraiseksi huomautteluksi, ihmettelyksi, "huumoriksi" jne. Luulen että tuota on vaikea piilottaakaan jos kerran et ymmärrä ystäväsi uutta maailmaa, ehkä ystäväsi on vaistonnut sen ja sen vuoksi tuntee olonsa ikäväksi seurassasi eikä sen vuoksi niin hanakasti hakeudu seuraasi.
Jotenkin mun on hankala uskoa tätä, koska emme ole nähneet aikoihin, joten ei ole mitään mistä ystävä voisi tulkita minut kielteisenä. Viimeksi kun näimme, emme puhuneet mistään kuvista ja tästä hänen harrastelustaan, vaan ihan tavallisista asioista, niin kuin ennenkin. Ja toisin kun sinun ystäväsi, minä en ole kateellinen enkä katkera. Ainoastaan minua häiritsee se, että hän ei vaikuta enää olevan aito ja oma itsensä, vaan kaikki pyörii itsensä kuvaamisen ja suosionsa ympärillä. Toisin sanoen eri ihminen, jonka kanssa aikoinaan ystävystyin.
Jos kerta haluat olla yhteydessä, ole. Omien instafeimien ystävien someja en seuraa ollenkaan. He ovat täysin samanlaisia ihmisiä nähdessä ja jutellessa mitä olivat aiemminkin. Toki niitä kuvia otetaan usein ja eri tilanteista, mutta miksipä en auttaisi ystävää ottamaan paria kuvaa jonka jälkeen voidaan jatkaa hauskanpitoa? Niiden kuvien ottamiseen menee kuitenkin vain muutama minuutti joka ei ole kovin paljoa parin tunnin näkemisestä.
Joten jos haluat olla ystäväsi kanssa niin ole. Ja lopeta somejen seuraus kerta se sinua ärsyttää. Olet varmaan huomannut, että bloggaritkin kaunistelee blogeissaan maailmaa ja elämänsä on ruusuilla tanssimista.
Itse en todellakaan ole some-ihminen enkä ymmärrä tuollaista vouhotusta, mutta ei se minua haittaa jos joku haluaa sellaista tehdä.