Mulla, kiltillä perheenäidillä, on nyt sitten kaksi RAKASTA.

Menette kuin possut viettienne armoilla. Teillä ei ole lainkaan selkärankaa, ikävä kyllä. Aikuiset ihmiset eivät kykene hallitsemaan/hillitsemään tunteitaan. Oma on vikanne kun ette osaa laittaa jarrua ajoissa päälle, leikitte tulella. Toivon että teille käy ansionne mukaan. Ihastukset ovat normaalia, avioliitossakin. Se kuinka paljon antaa itselleen köyttä näissä tilanteissa on suoraan verrannollinen syntyvän sotkun määrään. Nim,merk. myös ihastunut, mutta järki päässä ja luottamus ja liitto tallella.

Miten sä selvisit ja miten unohdit. Et selvästikään ole katkera. Onko aika parantanut haavat vai oliko tilanne jo näin alusta asti. Eikö tehnyt mieli kostaa vai oliko teillä alusta asti sovittu ns. säännöt esim. perhettä ei jätetä.



t31

Aivan järjetöntä. En edes halua yhteen ex:ni kanssa.

Eikä seksi hänen kanssaan ole niin hyvää kuin uuden mieheni kanssa.



Olen ajautunut tilanteeseen sillä, että suhteeni uuteen mieheen on ollut vaikea ja horjuva alusta alkaen hänen agressiivisuutensa takia. Haen tukea ex:ltäni kun tuntuu tosi pahalta ja päädymme sitten sänkyyn.



Kauheinta on se, ettei se edes aiheuta kauheaa morkkista. Kai sitä jotenkin kostaa uudelle hänen käytöksensä tällä tavalla.... :-/

Vierailija:

Miten sä selvisit ja miten unohdit. Et selvästikään ole katkera. Onko aika parantanut haavat vai oliko tilanne jo näin alusta asti. Eikö tehnyt mieli kostaa vai oliko teillä alusta asti sovittu ns. säännöt esim. perhettä ei jätetä.

t31

Tässä elämässä on se merkillistä, että vastoinkäymisten kohdatessa (itseaiheuttettujenkin) on vain pakko jatkaa. Jaksaa ei tarvitse (sen huomasin), mutta niin kauan kuin on elämää on vain kuljettava eteenpäin. En ole mitään unohtanut, enkä katkeroitunut. Surutyö on ollut raskas tehdä yksin, sillä harva haluaa tarjota olkapäätä pettäjälle. Syyllisyydentaakka ja se että, oma lapsi tuomitsi (ihan oikeutetusti) ja hylkäsi on ollut raskasta. Lisäksi ihmiset ovat kovia lyömään polvilleen jo polvillaan olevaa. Ajalla on kuitekin se voima, että se haalistaa tuskan. En ole koskaan tuntenut koston himoa ja salasuhde toimi periaatteella " kell´ onni on, se onnen kätkeköön" . Mitään sääntöjä ei aikoinaan salarakkaan kanssa ollut, mutta olihan itsestään selvää että suhteemme oli se kakkossuhde. Kakkossuhde oli huumaa, mutta ei se oikea suhde myötä ja vastamäessä.

Erona on se, että uusi mies on kaikin puolin ihana ja korviaan myöten rakastunut minuun ja ex on se paskiainen. Eikä ex ole edes yhtä hyvä sängyssä! Ongelmana on se, että rakastan ex-miestä vieläkin,vaikka hän kohteli minua aina huonosti (ei väkivalloin, mutta pettämistä yms.)...

Totta on tosiaan se, ettei ole olkapäätä mihin nojata ja mihin vuodattaa näitä tuntoja. Tämäkin auttoi jo hieman, vaikka vieläkään en tiedä miten tästä suosta ylös noustaan.





t31

sen jälkeen olen tunnistanut " kiiman" tunnusmerkit itsessäni - ja jättänyt tilanteet sikseen. Se on pitänyt tehdä ajoissa, koska muuten tilanne olisi voinut lipsua.

Kun rakkaus on vielä tuore ja huumavaiheessa. Sitten pikkuhiljaa alkaa syyllisyys kalvaa, salailu käy henkisesti raskaaksi ja jossain vaiheessa todennäköisesti koko juttu paljastuu perheellesi. Mitä kuvittelet lastesi ajattelevan silloin?