Mulla, kiltillä perheenäidillä, on nyt sitten kaksi RAKASTA.
Mulla on ollut suhde toiseen mieheen kolme kuukautta. Prosessi on ollut kipeä, koska en todellakaan etsinyt enkä suunnitellut rakastuvani. Rimpuilin (molemmat meistä) vastaan, mutta hävisin ottelun.
Nyt olen monen viikon kipuilun jälkeen siinä tilassa, että hyväksyn asiantilan. Uskallan olla jopa rennosti rakastunut ainaisen syyllisyyspiinan sijaan. Mieheni ei siis tiedä mitään. Olemme päättäneet toisen miehen kanssa, että pidämme petturimaisesti yllä kakkossuhdetta. Teemme sen mahdollisimman varovasti. Emme enää (monen viikon 24h yrityksen jälkeen) jaksa tapella tunteita vastaan.
Rakastan muuten ykkösmiestäni edelleen, enkä halua hänestä eroon. Meillä on perhe, jonka haluan pitää ykkössijalla. Tämä on minun ratkaisuni, joka muilla on oikeus tuomita. Olisin itsekin tuominnut itseni (hiljaisesti tosin) vielä muutama kuukausi sitten.
Halusin vain kertoa tämän jollekin.
Kommentit (88)
Vierailija:
Naisia, jotka ovat kuvitelleet, ettei heille voi käydä näin. Kunnes huomaat, että olet keskellä jotain, mitä et millään pysty hallitsemaan. Ja pettäminen on ollut sulle niin selkeästi väärin aina ennen. Sitten kuitenkin olet rakastunut, ja olet päätynyt kaksoiselämäratkaisuun?Helpottais kuulla, että on joku muukin...
Aivan järjettömän absurdi tilanne, minä - MINÄ ja se komea mies.. Ja se mies oli muhun ihastunut, kyyneleet silmissään kahteen eri kertaan sen tunnusti. Humalassa tosin, mutta silti.. Tilanne oli tosi tosi tosi täpärä, mutta onneksi kännissäkin sain käännettyä kelkkani takaisin uskolliselle ladulle. Onneksi tiemme erosivat, hän lähti muualle töihin ja suhteenpoikanen kuihtui.. Kunnes hän PALASI, eri osastolle, mutta samaan firmaan. Pelkään jo valmiiksi mahdollista tulevaa yhteistä illanviettoa, vieläkö kipinä leimahtaa... Vaikka en haluaisi, ajatukset välillä liitelee siellä sun täällä.. kuinka tilanne olisikaan suttaantunut, jos tulta oliskin ruokkinut yhtään ja jos tiemme ei olisi eronneet silloin?
Eikö olisi kohtuullista että mieskin voisi tehdä omaa elämäänsä koskevat ratkaisut tosiasioihin nojautuen? Onko kohtuullista että mies saa elää valheessa?
Vierailija:
Rakastan muuten ykkösmiestäni edelleen, enkä halua hänestä eroon. Meillä on perhe, jonka haluan pitää ykkössijalla. Tämä on minun ratkaisuni, joka muilla on oikeus tuomita. Olisin itsekin tuominnut itseni (hiljaisesti tosin) vielä muutama kuukausi sitten..
ja petetty sinä? Eli hyväksyisitkö mieheltäsi samanlaisen toiminnan?
Minä tekisin sen, jos uudelleen eläisin viime kuukaudet. Tässä vaiheessa, kun tunteet on jo tosi syvät, se on helvetin verran vaikeempaa. Vaikka silloin tuntui, että se oli mahdotonta, se olis ollut mahdollista.
Minulla on nyt sellainen olo, että minulla tulee aina olemaan nämä kaksi miestä. Vaikka erottaisiinkin, tämä mies tulee aina olemaan " sydämessä" .
Joku kysyi, olenko valmis kestämään seuraukset, jos (kun) jään kiinni. Vastaan, että en ole. Silti toimin näin.
ap
jos hän rakastuisi johonkin toiseen. Ajattelussani on siinä mielessä tapahtunut muutos. Olisin valmis pitämään jonkinlaista kulissia yllä meidän perheen vuoksi. Ja uskoisin, jos mies sanoisi, että rakastaa myös minua syvästi.
ap
Meillä on aivan mieletöntä tämän miehen kanssa, joka suhteessa. Ei siis vain seksi, vaan kaikki synkkaa.
ap
Ja tosiaan, meidän perhe on kaikin puolin tosi toimiva yksikkö. Vaan yks pettää... :(
ap
Vierailija:
Meillä on aivan mieletöntä tämän miehen kanssa, joka suhteessa. Ei siis vain seksi, vaan kaikki synkkaa.ap
tiedän olevani itsekäs. Se harmittaakin, että oon itsekkyydessäni voinut romauttaa koko elämänarvoni. Siltikään en pysty(nyt) taistelemaan vastaan.
ap
Yritä löytää voima jostain... Järki ei siinä nyt auta, koska tunne voittaa aina järjen, mutta jos saisit jäädytettyä tilanteen niin, että et tee niille tunteille mitään, niin ne eivät leimahtaisi enempää. Jäitä hattuun, niin huuma saattaa mennä ohi. Tai ainakin laantua.
Tämä on niin hullua, kun olen todella onnellinen nyt, vaikka kamala petturi.
ap
vaikka en ollut lukenut sun rivejä.
ap
se kertoo suomalaisten naisten yleistilanteesta mitä? Ei paljon mitään...
Ja helvetti oli irti ja on kai vieläkin. Molemmat pariskunnat jatkavat edelleen aviolittojaan.
Mulla on paha olo, ei pelkästään meidän avioliiton ja lasten takia. Myös sen vuoksi miten tämä mun rakastaja kohteli mua. Jäi kiinni, kun vaimo oli lukenut mun lähetttämäm viestin hänen kännystään. Ei ilmoittanut mulle mitään, että käry kävi. Vaan hänen vaimonsa ilmoitti mun miehelle. Olen pari kertaan yrittänyt ottaa tähän mieheen yhteyttä, mutta ei halua puhua mitään. Ei edes tervehdi, kun ollaan pari kertaa vastakkain tultu. Ja luulin ,että välitti musta. Se niistä suurista tunteista ja lupauksista.
ystäväni onnistui pitämään salasuhdetta yllä 6v kunnes joku puoli tuttu oli onnistunut laskemaan 1+1 ja oli soittanut ystäväni aviomiehelle. Siinä meni sitten mies, lasten luottamus äitiin, elintaso ja myös salarakas joka oli sinkku mutta ei halunnut kunnon suhdetta. Luu jäi sille naiselle käteen.
kuvitellakkaan pettäväni miestäni, mutta sitten menin ja rakastuin naimisissa olevaan mieheen ja otimme molemmat tahoillamme eron ja nyt olemme onnellisesti yhdessä.
Tämä mies on pettänt vaimoaan aikaisemminkin, kun tämä odotti heidän lasta. Olishan mun pitänyt arvata, ettei jätä perhettään mun takia. Täytyy sanoa, että olisi hienoinen kiusaus kertoa hänen vaimolle tästä aikasemmasta suhteesta. Mutta ehkä on parempi yrittää unohtaa jo koko paska ja yrittää saada oma suhde kuntoon.
Kaikesta tästä oppineena uskallan sanoa, ei kannattanut. Kuinka voi olla ihminen näin tyhmä? Rakastuneena...
Kohtasin avioliittoni aikana komean miehen joka suorastaan huumasi minut. Kaikki oli ihanaa, elämä soljui mukavasti. Kunnes 4 vuotta jatkuneen huuman jälkeen yksi hetki muutti kaiken. Jäimme kiinni. Puolituttu ihminen käräytti. Minulle jäi kalikka käteen. Menetin kaiken. Aviomiehen, lapsen, salarakkaan, työpaikan, monta ystävääkin ja lopulta terveyden.
Silti, en tekisi mitään toisin. Ja totta, näin totean kaiken menettäneenä, mutta se sielunkumppanuuden muisto jäi.
Salarakas on edelleen naimisissa saman vaimonsa kanssa, emmekä myöskään tervehdi tavatessa, se on sanaton diili, ei yhteydenpitoa. Vain muistot seuraavat hautaan.
Aika rankka on sunkin tarina. Eikö teillä ollut mitään yhtettä enää kiinni jäännin jälkeen? Ette keskustelleet kertaakaan?
Mä haluaisin päästä irti tästä katkeruudesta. Kaikesta jäi niin paha olo ja olisin halunnut keskustella asiat halki. Mutta ei kai se mitään auttaisi.
t31
ap