Mulla, kiltillä perheenäidillä, on nyt sitten kaksi RAKASTA.

josta kukaan ei tiedä....? ja " teen väärin" totunnaisten normien (yksiavioisuus, parisuhdesidonnaisuus, uskollisuus yms. lässynlässyn) mukaan. eivät kuulu minun elämänarvoihini, muut saavat elää niin ahdistuneesti kuin haluavat.



72

silloin kun se ilmestyi ja minulla oli silloin vielä se suhde toiseen mieheen. Ei paljoo naurattanut......

tv. 71

MissSilver:

AP: Oletko nähnyt Levottomat 3 -elokuvan " Kun mikään ei riitä" ? tsekkaapa se, ihan noin niinkuin pedagogisessa mielessä...

Omaan menneisyyteni kuuluu yksi " käry" . Kyllä vaan läheisiin sattui. Ja minuun itseenikin siinö vaiheessa.

ja jos käy, kannan siitäkin vastuun. lapsia ei onneksi ole.



72

Mutta kun ei ole ketään. Yksinäisyys vain. Miehellä oli suhde puolisen vuotta, sain selville , kun aloin ihmetellä hänen muuttunutta käytöstään. Sanoo rakastavansa minua ja haluavansa elää kanssani, tuo toinen oli vain jotakin muuta, en tiedä, kai se kuitenkin oli rakkautta. Minä ja lapset emme silloin merkinneet kai kuin tylsää arkea.



Mutta minä en pysty elämään valheissa, en halua, että elämästäni salataan asioita, jotka kuitenkin vaikuttavat siihen.



Kyynel silmässä, maailma romahtaneena, lastenkin puolesta surren



tämä äiti sanoo sinulle, että mieti vielä tarkkaan.

kun itse pettää, menettää usein sekä puolisonsa ETTÄ sen ihanan romanttisen ritarin.

Yleensä kyllä pitkän päälle varovaisuus katoaa, kun mukaan tulee tottumus ja väärä luottamus.

Yleisen elämänkokemuksen perusteella voi kyllä todeta, että salasuhde tulee aina jossain vaiheessa ilmi (ellei se sitten ehdi loppua sitä ennen). Joten et voi todellakaan kuvitella, että voisit jatkaa nykyistä kaksoiseläämääsi monta vuotta. Mitä siis haluat elämältäsi pitkällä tähtäimellä? Millaisilla nykyhetken ratkaisuilla päädyt toivetilaasi?

Jos sinulle on lapsi/lapset tärkeintä elämässäsi, niin sitten on myös heidän isänsä eli aviomiehesi. Ja rakastat edelleen miestäsi ja hän sinua. En voi ymmärtää, miksi tapailla muita. Minulle oma mies on kaikkein rakkain enkä voisi edes ajatella muita miehiä.

Onnistuu kyllä koska miestäsi rakastat. Ajattele nyt aivoillasi, älä alapäälläsi!

että miehesi haluaa olla " kakkosrakas" , se, jonka kanssa ollaan vielä siksi, että perhe pysyisi jotenkin koossa tms?



Oletko koskaan tuntenut tällaista rakkautta miehesi kanssa? SIlloin aluksi? Ajattele, jos käyttäisit saman verran energiaa parisuhteesi hoitamiseen kuin viestittelyyn, tapaamisten järjestelemiseen tuon suhteesi kanssa? Tai olisit käyttänyt? Sitä taidetaan myös kutsua parisuhteen hoitamiseksi... Olisiko jännitys ja huuma säilynyt paremmin siinäkin, plus vielä pitkä yhteinen historia, yhteiset kokemukset ja luottamus ja toisen tunteminen. Tuota uutta rakastasi et vielä tunne, hän on haavekuva, jotakin, mitä tunnet tarvitsevasi. Mutta oikea rakkaus tulee vasta myöhemmin, kun tuntee toisen ja hyväksyy hänet sellaisena kuin hän on, epätäydellisenä ihmisenä.

Vaikkei ihan käry kävisikään, niin petetty osapuoli jollain tasolla vaistoaa ettei kaikki ole kunnossa jne. Toki poikkeuksiakin varmasti on.



Itse onnistuin aikoinaan vedättämään silloista miestäni tosi pitkään. Vasta kun jätin hänet (ja aikomuksena ei todellakaan ollut kertoa toisesta miehestä mitään) asia tulikin ilmi. En kai sitten enää ollut niin varovainen.

Musta tuntuis ihan hirveeltä pettää, kestäisin paremmin senkin, että mies pettäisi kuin ajatuksen omasta pettämisestä. En voisi enää katsoa itseäni peilistä enkä miestäni silmiin.

Voi voi kun kaikki meni, eikä kukaan tarjoa edes olkapäätä, jota vasten itkeä...



Ihan oikeasti, voiko enää itsekkyydessä syvelmmälle mennä? Että itse teietoisesti tuhoaa perheensä oman nautinnonhalunsa vuoksi, ja sitten toisten pitäisi vielä lohduttaa????



Ihan oikeasti , mä veikkaan että melkein kaikilla näillä salasuhteilijoilla on vaan tosi huono itsetunto, jota sitten nostaa joku röörirassari, jonka kotiäiti on saanut vokoteltua.

koska pääasia on että sinä saat mitä ikinä keksit haluta.

(ja tilaamattakin) näitä syvällisiä elämänohjeita. eli kuinka elää nuhteettomasti, yhteiskunnan rautaisten pelisääntöjen mukaan, uskoen vankasti monogaamiseen parisuhdeutopiaan.



olisi vaan hauska tietää kuinka pahasti ne kulissit siellä monen majassa paukkuvat.



eläkää ja antakaa muiden elää. saarnatkaa omalle äijällenne, sehän teidän tulee tottelevaiseksi kouluttaa.

pian on kaik mänt...ystävättii

on varmaan tapaamassa sitä miestä ihanasti ja salaisesti. Samaan aikaan miehensä miettii, miten saisi piristystä parisuhteeseen, josko hyvä filmi ja pullo punaviinia auttaisi tekemään kivan koti-illan...

Sen olet nyt riskeerannut, elä sen kanssa niin hyvin kuin voit. Miehellesi ja lapsillesi kaikki sympatiat!

Kyllähän se pysäyttää lukea näitä viestejä. En vaan saa revittyä itsestäni irti sitä tahtoa, jonka tarvitsen päästäkseni irti salasuhteesta. Olen yrittänyt, enkä enää jaksa yrittää.



ap