Lue keskustelun säännöt.
Kun puhutaan eliniän lyhenemisen vaarasta, niin mistä ikävuosista puhutaan? 70-80? Kuka niitä edes haluaa elää?
18.08.2018 |
Mua kyllä kammottaa se että minkälaista elämä olisi todella vanhana, että mitä jos elänkin jotain kasikymppiseksi. Anoppi kuoli 86-vuotiaana, ja jo monta vuotta puhui että pääsis jo pois, kipuja ja kremppaa oli, niin ei oikein elämänlaatu ollut hyvä eikä siten myöskään elämänhalua.
Jos ajattelee että lapsuus ja nuoruus on sen ekan 20 vuotta, sitten on aikuisuutta siihen päälle joku 45 vuotta ja sitten vanhuutta vielä joku 10-35 vuotta, kyllä siitä huonommasta päästä vanhuutta voisin ihan helposti antaa pois sen 25 vuotta, en usko että niitä kituvuosia kaipaisin.
Minä olen nyt puolet anopin iästä, eli vielä eläisin toisen mokoman mitä olen nyt elänyt jos eläisin yhtä vanhaksi kuin hän, ja varmasti aika iso osa siitä elämästä tulisi olemaan aika huonoa, se loppupää... Jos näen lasteni perustavan perheet jne. olen täysin tyytyväinen. En halua kituuttaa raihnaisena ja ryppyisenä leskenä jossain vanhusten talossa tai omassa omakotitalossanikaan vuosikausia niin että joku hoitaja käy 15 min. minua hoitamassa ja kaupungin häiskä nakkaa pahaa ruokaa pahviloodassa oven raosta kerran päivässä.
Kommentit (11)
Mun isoisä on suht hyväkuntoinen vielä 89-vuotiaana. Esim. kävelee hyvin, ajaa autoa (ei ehkä niin hyvin). Kuulo alkaa olla huono kyllä.
Mummokin oli melko hyvässä kunnossa vielä n. 85-vuotiaana, nyt vanhempana kyllä jo huonommassa kunnossa. Kovia kipuja ei taida kummallakaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet 70-80-vuotiaat ovat vielä erittäin hyväkuntoisia ja elinvoimaisia ihmisiä. Joten miksi silloin ei voisi siitäkin ikävaiheesta nauttia? Varsinkin jos/kun on jo mukavasti eläkkeellä ja eläkkeet & säästöt olisivat sen verran hyvät, että rahaa riittäisi tehdä itselleen mukavia asioita jne.
jaa, no minun äitini täytti tänä vuonna 70v ja on todella hyvässä kunnossa ja nuorekas ikäisekseen.
Itse olen 49v ja kyllä minä haluaisin elää vielä mahdollisimman pitkään, jos vaan suht terveenä pysyn.
Se on hyvä, että monet ei halua elää vanhaksi. Täällä onkin liikaa ihmisiä ja liikaa vanhuksia.
Kun puhutaan eliniän lyhenemisen vaarasta, niin näissä tapauksissa ei käy niin että eletään täyttä elämää 70-vuotiaaksi ja kuollaan ns. saappaat jalassa, vaan myös se raihnainen ja sairas vanhuus iskee kauemmin. Ne on aika surullisia näkyjä, kun 80-90-vuotiaiden vanhusten kanssa on hoitokodissa vapisevia ja sänkyyn vajonneita 60-vuotiaita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhempani. Kumpikin nauttivat eläkepäivistään, eikä kumpikaan halua kuolla, vaikka sinä ihmettelisit asiaa suu ammollaan.
Joo, riippuu vähän missä kunnossa sitten on...
Olen lähihoitajana, ja nähnyt kaikenlaista. Ääriesimerkit: 55 v. sairastuneen, joka jo siinä iässä makasi vain vuoteessa kippurassa (oli maannut jo vuosia), söi hankalasti syöteltynä, ei tajunnut "mistään mitään", sai epileptisiä kohtauksia vähän väliä.
Sitten 95-vuotias virkeä, pirteä mummeli, joka aktiivisesti kiinnostunut elämänmenosta, nauravainen, hänellä kävi paljon ystäviä, tuttuja ja sukulaisia monta kertaa viikossa. Muuten terve, mutta tietystä fyysisestä vaivasta johtuen tarvitsi apua päivittäisiin toimintoihin. En silti usko yhtään, että piti elämäänsä kauheana vielä silloinkaan.
Saa nähdä mitä on itsellä edessä. Jonkin verran voi itse vaikuttaa elämäntavoilla, mutta kyllä geenit ja "tuuri" määrää paljon..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummoni kävi 85-vuotiaana kaatamassa joulukuusen metsästä ja veti sen kotiinsa. Toiselta puolelta mummo hoiti kasvimaata, nosti perunat ym. 90-vuotiaana. Isäisä auttoi isääni rakentamaan taloa 75-vuotiaana. Lisäksi matkustelivat ympäri maailman kaikki noin 80-vuotiaiksi asti.
Kun puhutaan eliniän pitenemisestä, puhutaan myös terveiden vuosien lisääntymisestä. Sen sijaan, että raihnaistuminen alkaisi 50 v ja kuollaan 70 v, tilanne voi olla se, että raihnaistuminem alkaa 80 v ja kuollaan 100 v.
Vierailija kirjoitti:
Monet 70-80-vuotiaat ovat vielä erittäin hyväkuntoisia ja elinvoimaisia ihmisiä. Joten miksi silloin ei voisi siitäkin ikävaiheesta nauttia? Varsinkin jos/kun on jo mukavasti eläkkeellä ja eläkkeet & säästöt olisivat sen verran hyvät, että rahaa riittäisi tehdä itselleen mukavia asioita jne.
Joo varmasti jos on terve ja rikas, niin ei tee tiukkaakaan elää 80-vuotiaaksi, mutta jos on köyhä ja raihnainen ja vielä ehkä yksinäinenkin, niin ei varmasti odota innolla ikävuosia 80-100.
Mun isä kuoli 61-vuotiaana syöpään. No hänen elämänsä ei ollut hääviä enää nuoruuden jälkeen muutenkaan. Ihan hyvä kun pääsi pois, oli vaimokin jo kuollut vuosia sitten, kaksi elinikäistä sairautta ja sairaseläkkeellä kituuttanut jo aika nuoresta.
En usko että minä tulen olemaan yli seitsemänkymppisenä terve ja rikas, kun en ole sitä ollut edes kolmekymppisenä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä elämäntavat alkaa vaikuttaa viimeistään keski-iässä, joten esim. lihavuutta, tupakointia tai liikkumattomuutta ei kannata perustella itselleen sillä että ihan sama elääkö 70- vai 80-vuotiaaksi. On ihan eri asia elämänlaadun kannalta olla kuusikymppisenä diabeteksestä ja selkäkivuista kärsivä, portaissa hengästyvä ihminen joka ei saa omia kengännauhojaan solmittua, tai terve ja hyvinvoiva.
Ja ihmisellä on elämänhalu, joka pitää kiinni elämässä. Halu nähdä vielä yksi ensilumi, syödä vielä yhden kesän mansikat, nähdä rakkaita..
Monet vanhukset ovat tyytyväisiä elämäänsä.
Nuorempana ja terveempänä näkee usein vain nurjan puolen iäkkäiden elämästä.