Kun mies ei puhu

No sun mies ei halua kommunikoida avoimesti. Lapsellinen kusipäähän se on, mutta jos se ei halua niin se ei halua. Jätä se?

Vierailija kirjoitti:

No sun mies ei halua kommunikoida avoimesti. Lapsellinen kusipäähän se on, mutta jos se ei halua niin se ei halua. Jätä se?

Yritän. Mutta mies ei suostu puhumaan edes siitä. APUA olen niin jumissa ja yksinäinen :(

Onko parempi että en puhu itsekään? Vai yritän edes jotain? Ap

Lopeta se nöyristely, eli anteeksipyytäminen kun mitään et edes ole tehnyt. Ala itsekin kylmäksi. Hissukseen sinunkin tunteesi siitä katoaa, ja on helpompi pakata kamppeet ja lähteä, jos mies ei reagoi uuteen käytökseesi.

Jahas, olet opettanut hänelle miten tilanteista pääsee lusmuilemalla ja sinä vielä pyytelet anteeksi! Hänhän viestii sinulle että ei kiinnosta sun jutut, kehtaatkon tulla siihen niitä vatvomaan.

Et ole yksin. Haluaisit puolison, elämänkumppanin mutta sait miehen kuvatuksen joka ei muuta tee kuin syö ja haisee ja väheksyy sinua. Miksi hyväksyt tuollaisen loukkaavan käytöksen? Lähde pois. Ennen lähtöäsi muista kertoa syy tuolle mykälle miehelle, selkokielellä. Josko oppisi jotain.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta se nöyristely, eli anteeksipyytäminen kun mitään et edes ole tehnyt. Ala itsekin kylmäksi. Hissukseen sinunkin tunteesi siitä katoaa, ja on helpompi pakata kamppeet ja lähteä, jos mies ei reagoi uuteen käytökseesi.

Joo. Olen vain sellainen luonteeltaan etten osaa olla ilkeä.. Yritän aina korjata asiat ja .. se ei toimi. Pitää yrittää tätä. Jos mies tulee puhumaan - alan tekemään samoin kuin hän. Silmät kiinni ja omaan maailmaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jahas, olet opettanut hänelle miten tilanteista pääsee lusmuilemalla ja sinä vielä pyytelet anteeksi! Hänhän viestii sinulle että ei kiinnosta sun jutut, kehtaatkon tulla siihen niitä vatvomaan.

Et ole yksin. Haluaisit puolison, elämänkumppanin mutta sait miehen kuvatuksen joka ei muuta tee kuin syö ja haisee ja väheksyy sinua. Miksi hyväksyt tuollaisen loukkaavan käytöksen? Lähde pois. Ennen lähtöäsi muista kertoa syy tuolle mykälle miehelle, selkokielellä. Josko oppisi jotain.

Tiedän... Kai mä vain haluan niin kovasti että mies rakastaisi minua niin paljon että välittäisi. Olen vain niin hukassa tällä hetkellä ja janoan huomiota.

Mies jotenkin saa aina kaiken käännettyä minun syyksi ja sitten kannan sitä syyllisyyttä pitkään ja voin pahoin.

Ap

Meillä tilanne aiemmin sama, mies ei osannut puhua. Sanoi että kasvatettu niin, että vaikeista asioista ei kuulu puhua. Tilanne ei muuttunut vaikka sovimme että hissukseen yritetään keskustella. Sanoin että haluan kahden aikuisen ihmisen välisen parisuhteen, jossa niin hyvistä kuin vaikeistakin asioista voidaan puhua avoimesti. Halusin rinnalleni kumppanin, en huollettava.

Mitään muutostahan ei tapahtunut, joten lopetin itsekin puhumasta. Pian mies säikähti, alkoi kyselemään mitä kaikkea elämässäni tapahtuu, haluanko vielä elää hänen kanssaan. Hänen ei koskaan aiemmin tarvinnut miettiä mitään tunteisiin liittyvää, kun kerroin asioita yrittäessäni saada häntä puhumaan. Nyt meillä tilanne parempi, suunnittelemme yhdessä asiat ja keskustelemme avoimesti kaikesta. Mies kertoo, että hänen ahdistuksessa ja omat pelkonsa estivät puhumisen, oli helpompaa tukahduttaa tunteet.

Olisin jättänyt miehen jos sama peli olisi jatkunut. Lapsellinen käyttäytymismalli, joka tuhoaa kyllä kaiken rakkauden.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tilanne aiemmin sama, mies ei osannut puhua. Sanoi että kasvatettu niin, että vaikeista asioista ei kuulu puhua. Tilanne ei muuttunut vaikka sovimme että hissukseen yritetään keskustella. Sanoin että haluan kahden aikuisen ihmisen välisen parisuhteen, jossa niin hyvistä kuin vaikeistakin asioista voidaan puhua avoimesti. Halusin rinnalleni kumppanin, en huollettava.

Mitään muutostahan ei tapahtunut, joten lopetin itsekin puhumasta. Pian mies säikähti, alkoi kyselemään mitä kaikkea elämässäni tapahtuu, haluanko vielä elää hänen kanssaan. Hänen ei koskaan aiemmin tarvinnut miettiä mitään tunteisiin liittyvää, kun kerroin asioita yrittäessäni saada häntä puhumaan. Nyt meillä tilanne parempi, suunnittelemme yhdessä asiat ja keskustelemme avoimesti kaikesta. Mies kertoo, että hänen ahdistuksessa ja omat pelkonsa estivät puhumisen, oli helpompaa tukahduttaa tunteet.

Olisin jättänyt miehen jos sama peli olisi jatkunut. Lapsellinen käyttäytymismalli, joka tuhoaa kyllä kaiken rakkauden.

Kuulostaa hyvin tutulta. Meillä mies ei ota vastuuta edes pyykinpesusta. Taantunut aivan teiniksi. Olen vain niin järkyttynyt tästä. 3 vuotta yhdessä ja ensimmäiset 2 meni ihan hyvin. Tai en huomannut ainakaan tälläistä käytöstä silloin. Aina ollut huono puhumaan, mutta ei ihan tällä tasolla...

Jättää muutenkin huomioimatta, ei kysele, ei ole huolissaan, ei ole kiinnostunut kenestäkään.

Ero on tässä tilanteessa aivan pakollinen. Niin monet itkut väännetty ja olen vaatinut miestä osallistumaan tähän parisuhteeseen, mutta se ei tapahdu koskaan.

Ap

Jos hän kuitenkin tulee puhumaan sulle joskus - suunnittelit aiemmin kostoa - niin tartu siihen tilaisuuteen. Hyvillä mielin, rakentavasti.

Mies on luolassa jostain syystä. Isosta ja hänelle raskaasta syystä. Mitä tapahtui vuosi sitten kun tilanne muuttui?

Älä hae luolasta väkisin. Älä uhkaa, vaadi, odota luolan suulla. Elä nyt sen aikaa omaa elämääsi ja etsi kiitollisuuden aiheita. Kuuntele äläkä suutu mistään sitten kun hän lähestyy sinua.

Kaikki tunteet ja tarpeet eivät ole rakkautta. Sitä joka laittaa toisen hyvän aina edee ja myötäkärsiikin. Jos rakastaisin, yrittäisin tätä. Ottaisin perheterapeutille menon puheeksi kun tilanne on otollinen.

Laittaisin luultavasti kommunikoimaan opettelun puolin JA toisin ehdoksi sille, että jatkaisin. Aika pitäisi varata, alkaa käydä yhdessä eikä vain todeta että no ehkä sitten joskus.

Jos en voisi mitenkään ajatella elämääni ilman juuri tätä miestä, olisi annettava tilaa ja aikaa. Mies puhuu sitten kun mielestään on sen aika. O

Luottamus, rauha, kuulluksi tuleminen eikä välitön tuomio tai tinkaaminen vastaan.

Ole rehellinen itsellesi. Ja armollinen. Kaikkien suhteiden ei ole pakko kestää ikuisesti. Voi olla niinkin, että miehen tunteet sinuun ovat muuttuneet. Kuvaamasi käytös - mikäli et liioittele -on oire jostakin. Mies voi olla myös masentunut.

Voimaa ja viisautta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tilanne aiemmin sama, mies ei osannut puhua. Sanoi että kasvatettu niin, että vaikeista asioista ei kuulu puhua. Tilanne ei muuttunut vaikka sovimme että hissukseen yritetään keskustella. Sanoin että haluan kahden aikuisen ihmisen välisen parisuhteen, jossa niin hyvistä kuin vaikeistakin asioista voidaan puhua avoimesti. Halusin rinnalleni kumppanin, en huollettava.

Mitään muutostahan ei tapahtunut, joten lopetin itsekin puhumasta. Pian mies säikähti, alkoi kyselemään mitä kaikkea elämässäni tapahtuu, haluanko vielä elää hänen kanssaan. Hänen ei koskaan aiemmin tarvinnut miettiä mitään tunteisiin liittyvää, kun kerroin asioita yrittäessäni saada häntä puhumaan. Nyt meillä tilanne parempi, suunnittelemme yhdessä asiat ja keskustelemme avoimesti kaikesta. Mies kertoo, että hänen ahdistuksessa ja omat pelkonsa estivät puhumisen, oli helpompaa tukahduttaa tunteet.

Olisin jättänyt miehen jos sama peli olisi jatkunut. Lapsellinen käyttäytymismalli, joka tuhoaa kyllä kaiken rakkauden.

Kuulostaa hyvin tutulta. Meillä mies ei ota vastuuta edes pyykinpesusta. Taantunut aivan teiniksi. Olen vain niin järkyttynyt tästä. 3 vuotta yhdessä ja ensimmäiset 2 meni ihan hyvin. Tai en huomannut ainakaan tälläistä käytöstä silloin. Aina ollut huono puhumaan, mutta ei ihan tällä tasolla...

Jättää muutenkin huomioimatta, ei kysele, ei ole huolissaan, ei ole kiinnostunut kenestäkään.

Ero on tässä tilanteessa aivan pakollinen. Niin monet itkut väännetty ja olen vaatinut miestä osallistumaan tähän parisuhteeseen, mutta se ei tapahdu koskaan.

Ap

Ihmisen elämässä tapahtuu paljon raskaita asioita, parisuhteen ei kuulu kasata siihen päälle lisää pahaa mieltä. Jos koet olevasi yksin, parempi erota ja olla oikeasti yksin, sillä elämänlaatu paranee huomattavasti ja voit olla taas onnellinen. Todennäköisesti löydät rinnallesi uuden kumppanin, joka haluaa panostaa yhteiseen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tilanne aiemmin sama, mies ei osannut puhua. Sanoi että kasvatettu niin, että vaikeista asioista ei kuulu puhua. Tilanne ei muuttunut vaikka sovimme että hissukseen yritetään keskustella. Sanoin että haluan kahden aikuisen ihmisen välisen parisuhteen, jossa niin hyvistä kuin vaikeistakin asioista voidaan puhua avoimesti. Halusin rinnalleni kumppanin, en huollettava.

Mitään muutostahan ei tapahtunut, joten lopetin itsekin puhumasta. Pian mies säikähti, alkoi kyselemään mitä kaikkea elämässäni tapahtuu, haluanko vielä elää hänen kanssaan. Hänen ei koskaan aiemmin tarvinnut miettiä mitään tunteisiin liittyvää, kun kerroin asioita yrittäessäni saada häntä puhumaan. Nyt meillä tilanne parempi, suunnittelemme yhdessä asiat ja keskustelemme avoimesti kaikesta. Mies kertoo, että hänen ahdistuksessa ja omat pelkonsa estivät puhumisen, oli helpompaa tukahduttaa tunteet.

Olisin jättänyt miehen jos sama peli olisi jatkunut. Lapsellinen käyttäytymismalli, joka tuhoaa kyllä kaiken rakkauden.

Kuulostaa hyvin tutulta. Meillä mies ei ota vastuuta edes pyykinpesusta. Taantunut aivan teiniksi. Olen vain niin järkyttynyt tästä. 3 vuotta yhdessä ja ensimmäiset 2 meni ihan hyvin. Tai en huomannut ainakaan tälläistä käytöstä silloin. Aina ollut huono puhumaan, mutta ei ihan tällä tasolla...

Jättää muutenkin huomioimatta, ei kysele, ei ole huolissaan, ei ole kiinnostunut kenestäkään.

Ero on tässä tilanteessa aivan pakollinen. Niin monet itkut väännetty ja olen vaatinut miestä osallistumaan tähän parisuhteeseen, mutta se ei tapahdu koskaan.

Ap

Ihmisen elämässä tapahtuu paljon raskaita asioita, parisuhteen ei kuulu kasata siihen päälle lisää pahaa mieltä. Jos koet olevasi yksin, parempi erota ja olla oikeasti yksin, sillä elämänlaatu paranee huomattavasti ja voit olla taas onnellinen. Todennäköisesti löydät rinnallesi uuden kumppanin, joka haluaa panostaa yhteiseen elämään.

Tätä olen miettinyt. Eikä minua edes pelota olla yksin. Mielummin yksin kuin ahdistunut joka päivä ja odottava olo, että ”milloinhan se toinen muuttuu”. Itse en nimittäin lähde siihen, ettei asioista (huonoistakin) voi puhua. Liian ahdistava ajatus.. En tykkää lakaista mitään maton alle. Se on minusta väärin parisuhteessa

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tilanne aiemmin sama, mies ei osannut puhua. Sanoi että kasvatettu niin, että vaikeista asioista ei kuulu puhua. Tilanne ei muuttunut vaikka sovimme että hissukseen yritetään keskustella. Sanoin että haluan kahden aikuisen ihmisen välisen parisuhteen, jossa niin hyvistä kuin vaikeistakin asioista voidaan puhua avoimesti. Halusin rinnalleni kumppanin, en huollettava.

Mitään muutostahan ei tapahtunut, joten lopetin itsekin puhumasta. Pian mies säikähti, alkoi kyselemään mitä kaikkea elämässäni tapahtuu, haluanko vielä elää hänen kanssaan. Hänen ei koskaan aiemmin tarvinnut miettiä mitään tunteisiin liittyvää, kun kerroin asioita yrittäessäni saada häntä puhumaan. Nyt meillä tilanne parempi, suunnittelemme yhdessä asiat ja keskustelemme avoimesti kaikesta. Mies kertoo, että hänen ahdistuksessa ja omat pelkonsa estivät puhumisen, oli helpompaa tukahduttaa tunteet.

Olisin jättänyt miehen jos sama peli olisi jatkunut. Lapsellinen käyttäytymismalli, joka tuhoaa kyllä kaiken rakkauden.

Kuulostaa hyvin tutulta. Meillä mies ei ota vastuuta edes pyykinpesusta. Taantunut aivan teiniksi. Olen vain niin järkyttynyt tästä. 3 vuotta yhdessä ja ensimmäiset 2 meni ihan hyvin. Tai en huomannut ainakaan tälläistä käytöstä silloin. Aina ollut huono puhumaan, mutta ei ihan tällä tasolla...

Jättää muutenkin huomioimatta, ei kysele, ei ole huolissaan, ei ole kiinnostunut kenestäkään.

Ero on tässä tilanteessa aivan pakollinen. Niin monet itkut väännetty ja olen vaatinut miestä osallistumaan tähän parisuhteeseen, mutta se ei tapahdu koskaan.

Ap

Kannattaa miettiä ettei hänellä ole masennusta ja se voisi selittää "taantumisen"

Vierailija kirjoitti:

Kun yritän jutella hankalista asioista, esim suhteemme tilasta tai omasta harmituksesta, mies ei avaa edes silmiä. Istuu sohvalla, laittaa silmät kiinni, ei vastaa, ei kommunikoi, ei tule vastaan.. itse en huuda tai raivoa vaan normaalilla äänensävyllä pyydän miestä puhumaan.

Tilanne loppuu, kun menen pois ja mies jää yleensä sohvalle loppupäiväksi/yöksi.

Ei tee mitään. Katsoo vain telkkaria, jättää koiran ja kodinhoidon minulle.

Tämä jatkuu niin kauan kun pyydän anteeksi. Vaikka minulla ei olisi mitään anteeksipyydettävää.

Suurin syy ongelmiimme on tämä miehen puhumattomuus, ja että hän jättää minut yksin, kun tulee hankaluuksia vastaan.

Olen vain niin poikki tähän.. Haluaisin voida kommunikoida avoimesti ja niin että minullakin on jotain väliä..

Ap

  Ihan sama täällä, en tiedä miten tästä selviää?

Kuten sanottiinkin, kun se mies koittaa edes vähän puhua, silloin kannattaa kuunnella ja unohtaa sukat lattialla.

Onko se Minttu ?

Entä jos juttelette eri tavalla hankalista asioista kuten ilmastonmuutoksesta, lähi-idän tilanteesta tai kvanttikenttäteoriasta? Onko reaktio samanlainen vai erilainen?

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanottiinkin, kun se mies koittaa edes vähän puhua, silloin kannattaa kuunnella ja unohtaa sukat lattialla.

Kun ei se tule. Tai ehkä hyvin monen pyynnön jälkeen, saattaa tulla kysymään haluanko ruokaa, mutta ei edelleenkään ole valmis keskustellaan aikuisten kesken. Vaikk kuinka itkisin tai olisin surullinen - mies jäättäå yksi ja on liikahtamatta sohvalla. Haluaa unohtaa kaiken ongelman - ruoalla. Ja tätä tapahtuu HARVOIN! Ap

Vierailija kirjoitti:

Entä jos juttelette eri tavalla hankalista asioista kuten ilmastonmuutoksesta, lähi-idän tilanteesta tai kvanttikenttäteoriasta? Onko reaktio samanlainen vai erilainen?

No ei sano juuta eikä jaata. Välillä tuntuu että olisi tyytyväinen jos kukaan ei ikinä puhuisi mitään

Esim jos äitinsä kysyy jotain - mies suuttuu HETI ja on ärsyyntynyt ”utelusta”. Kuka käyttäytyy noin?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos juttelette eri tavalla hankalista asioista kuten ilmastonmuutoksesta, lähi-idän tilanteesta tai kvanttikenttäteoriasta? Onko reaktio samanlainen vai erilainen?

No ei sano juuta eikä jaata. Välillä tuntuu että olisi tyytyväinen jos kukaan ei ikinä puhuisi mitään

Esim jos äitinsä kysyy jotain - mies suuttuu HETI ja on ärsyyntynyt ”utelusta”. Kuka käyttäytyy noin?

Ap

No minua on aina ärsyttänyt äitini utelut, koska utelut kohdistuivat aina minuun ja tekemisiini

Jaa. Minun vaimoni valittaa ihan päinvastaisesta. Olisin valmis puhumaan ja ruotimaan kaikki asiat "naismaisesti". Myöntää suoraan, että moni nainen olisi aivan innoissaan tästä piirteestäni, mutta - noh, hän on se meidän suhteen "mies". Haluaa olla rauhassa. Ei puhua mitään esim. aamupalalla.