Kun mies ei puhu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos juttelette eri tavalla hankalista asioista kuten ilmastonmuutoksesta, lähi-idän tilanteesta tai kvanttikenttäteoriasta? Onko reaktio samanlainen vai erilainen?

No ei sano juuta eikä jaata. Välillä tuntuu että olisi tyytyväinen jos kukaan ei ikinä puhuisi mitään

Esim jos äitinsä kysyy jotain - mies suuttuu HETI ja on ärsyyntynyt ”utelusta”. Kuka käyttäytyy noin?

Ap

Ihminen jolla huono olla.

Edelleen ehdotan masennusta

Läheisriippuvuus? Ei omaa minuutta, jos näin ei ihmekään, ettei osaa puhua. Selektiivinen mutismi? Puhuuko kodin ulkopuolella? Aleksitymia? Kyvyttömyys tunnistaa ja ilmaista tunteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos juttelette eri tavalla hankalista asioista kuten ilmastonmuutoksesta, lähi-idän tilanteesta tai kvanttikenttäteoriasta? Onko reaktio samanlainen vai erilainen?

No ei sano juuta eikä jaata. Välillä tuntuu että olisi tyytyväinen jos kukaan ei ikinä puhuisi mitään

Esim jos äitinsä kysyy jotain - mies suuttuu HETI ja on ärsyyntynyt ”utelusta”. Kuka käyttäytyy noin?

Ap

No minua on aina ärsyttänyt äitini utelut, koska utelut kohdistuivat aina minuun ja tekemisiini

Minusta se taas kertoo paljon ihmisestä, joka suuttuu jos kysytään ”’miten töissä menee”. Sehän on aivan normaalia kanssakäymistä sukulaisten ja ystävien kesken. Miehen äiti ei kuitenkaan soittele ja änge elämäämme vaan näemme noin kerran puolessa vuodessa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos juttelette eri tavalla hankalista asioista kuten ilmastonmuutoksesta, lähi-idän tilanteesta tai kvanttikenttäteoriasta? Onko reaktio samanlainen vai erilainen?

No ei sano juuta eikä jaata. Välillä tuntuu että olisi tyytyväinen jos kukaan ei ikinä puhuisi mitään

Esim jos äitinsä kysyy jotain - mies suuttuu HETI ja on ärsyyntynyt ”utelusta”. Kuka käyttäytyy noin?

Ap

Ihminen jolla huono olla.

Edelleen ehdotan masennusta

Masennus ei ole mikään täsmävastaus kaikkeen. Äsyttää kun sillä pyritään selittämään ihan kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuvuus? Ei omaa minuutta, jos näin ei ihmekään, ettei osaa puhua. Selektiivinen mutismi? Puhuuko kodin ulkopuolella? Aleksitymia? Kyvyttömyys tunnistaa ja ilmaista tunteita?

Mä luulen että mies on jotenkin läheisriippuvainen. Ei osaa tehdä mitään yksin / itse. Jos pitäisi - hän menee täysin lukkoon eikä tee mitään. Minun pitää aina ottaa se vetovastuu kaikesta. Alussa se ei niin näkynyt, koska olin tottunut toimimaan yksin ja itsenäisesti, mutta ajan päästä huomasin, ettei mies edes omaa autoaan saa vietyä huoltoon, vaan sekin jää minulle. Ap

Mä itse olen tosi miellyttämisenhaluinen ja kaikkia konflikteja viimeiseen asti välttävä. Lasten saamisen myötä tosin olen jonkun verran tuosta tosin parantunut. Mutta ennen mä menin vain kertakaikkiaan täysin lukkoon, jos joku (useimmiten mieheni) yritti riidellä tai väitellä. Pienetkin eriävät mielipiteet ja niistä keskustelu oli tosi vaikeaa. En pahuuttani mykäksi ruvennut vaan mua yksinkertaisesti ahdisti niin paljon, että sulkeuduin täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos juttelette eri tavalla hankalista asioista kuten ilmastonmuutoksesta, lähi-idän tilanteesta tai kvanttikenttäteoriasta? Onko reaktio samanlainen vai erilainen?

No ei sano juuta eikä jaata. Välillä tuntuu että olisi tyytyväinen jos kukaan ei ikinä puhuisi mitään

Esim jos äitinsä kysyy jotain - mies suuttuu HETI ja on ärsyyntynyt ”utelusta”. Kuka käyttäytyy noin?

Ap

No minua on aina ärsyttänyt äitini utelut, koska utelut kohdistuivat aina minuun ja tekemisiini

Sama täällä, varsinkin kun utelun lopuksi esitetään pyyntö tehdä jotakin. Ei voisi vähempää kiinnostaa kun kaikki läheisiet naispuoliset ihmiset ovat jotain vailla. Minua ei enää kiinnosta leikkiä kotia naisen kanssa, joka haluaa kotiinsa vaikka mitä, mutta näiden toteus jää minun harteille. Jos ei osaa niin harjoitellaan, näin minäkin joiudun monet asiat tekemään. Aluksi muistetaan kiittää, mutta hetken päästä nä asiat ovat itsestään selvyyksiä ja tahti vain kiihtyy. Sitten ollaan ongelmissa kun näiden toiveden toteuttamiseen menee niin paljon aikaa että, se on kotitöistä pois. Silloin mies on huono ja laiska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos juttelette eri tavalla hankalista asioista kuten ilmastonmuutoksesta, lähi-idän tilanteesta tai kvanttikenttäteoriasta? Onko reaktio samanlainen vai erilainen?

No ei sano juuta eikä jaata. Välillä tuntuu että olisi tyytyväinen jos kukaan ei ikinä puhuisi mitään

Esim jos äitinsä kysyy jotain - mies suuttuu HETI ja on ärsyyntynyt ”utelusta”. Kuka käyttäytyy noin?

Ap

Ihminen jolla huono olla.

Edelleen ehdotan masennusta

Masennus ei ole mikään täsmävastaus kaikkeen. Äsyttää kun sillä pyritään selittämään ihan kaikki.

Mutta itse masennusta sairastavana käyttäydy n juurikin noin

Onko ollut aina äidille tuollainen vai vain vuoden?

En voi lakata ihmettelemästä noita valituksia, kun mies ei puhu, ei pussaa, ei käyttäydy sulavasti, ei pukeudu tyylikkäästi jne. Itsehän te mammat olette ukkonne valinneet. Oliko se niin paljon erilainen seurusteluaikana vai kuvittelitteko lapsellisuuksissanne voivanne "kasvattaa" siitä ihan mukiinmenevän gentlemannin, jopa seurallisen ja syvällisiä puhuvan? Uskokaa jo, että toista ihmistä ei voi muuttaa, jos hän itse ei ole valmis muuttumaan.

Epäsosiaalinen mies ehkä, viihtyy vaan paremmin yksin. Mutta en tajua miksi meni parisuhteeseen, tuntuu että jotain muutakin oltava taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos juttelette eri tavalla hankalista asioista kuten ilmastonmuutoksesta, lähi-idän tilanteesta tai kvanttikenttäteoriasta? Onko reaktio samanlainen vai erilainen?

No ei sano juuta eikä jaata. Välillä tuntuu että olisi tyytyväinen jos kukaan ei ikinä puhuisi mitään

Esim jos äitinsä kysyy jotain - mies suuttuu HETI ja on ärsyyntynyt ”utelusta”. Kuka käyttäytyy noin?

Ap

Ihminen jolla huono olla.

Edelleen ehdotan masennusta

Masennus ei ole mikään täsmävastaus kaikkeen. Äsyttää kun sillä pyritään selittämään ihan kaikki.

Masennus ja narsismi. Huvittaa melkein, kun tuo narsismikin on noussut niin muotiin ja sitä on kaikkialle tungettava. Jokaisella, jolla on mennyt exän kanssa sukset ristiin ja jonka ex on käyttäytynyt itsekkäästi, on "narsisti-exä". No, kai se kuulostaa jotenkin hienolta noiden puhujien mielestä. Todellisuudessahan kyseessä on persoonallisuushäiriö, jonka esiintyvyys on aika huomattavasti pienempää luokkaa kuin mitä nämä "exä-diagnoosit" antavat ymmärtää.

1. Jos alkoi samaan aikaan olla äidille paha, jotain tapahtui vuosi sitten (masennus, burn out, pettäminen tms.)

2. Jos on aina ollut äreä äidilleen, sinusta on nyt tullut kalustoa rakkaushuuman laannuttua ja sinua kohdellaan samalla tavalla itsestäänselvänä rakkaudenantajana, joka kestää kaiken ja rakastaa, vaikkei saisikaan vastaan mitään. -> Toteat, että kahden aikuisen parisuhde vaatii tiettyjä asioita ja jos mies ei ole valmis miehistymään ja kasvamaan, sinä lähdet. Ja sitten tosiaan alat tehdä lähtöä, sitä ei tarvitse keskustella mitenkään eikä siihen tarvita miehen lupaa. Hän pysäyttäköön aikeensa ensimmäisenä kasvunmerkkinään tai sitten on parempi vaan erota. 

Vierailija kirjoitti:

1. Jos alkoi samaan aikaan olla äidille paha, jotain tapahtui vuosi sitten (masennus, burn out, pettäminen tms.)

2. Jos on aina ollut äreä äidilleen, sinusta on nyt tullut kalustoa rakkaushuuman laannuttua ja sinua kohdellaan samalla tavalla itsestäänselvänä rakkaudenantajana, joka kestää kaiken ja rakastaa, vaikkei saisikaan vastaan mitään. -> Toteat, että kahden aikuisen parisuhde vaatii tiettyjä asioita ja jos mies ei ole valmis miehistymään ja kasvamaan, sinä lähdet. Ja sitten tosiaan alat tehdä lähtöä, sitä ei tarvitse keskustella mitenkään eikä siihen tarvita miehen lupaa. Hän pysäyttäköön aikeensa ensimmäisenä kasvunmerkkinään tai sitten on parempi vaan erota. 

Tuollaisen suhteen läpikäyneenä, olet oikeassa että parisuhde vaatii tiettyjä asioita. Vaatii myös naiselta, miten monen miehen esimerkiksi sellaista kotia mitä nainen haluaa? Ja useimmiten mies toteuttaa nämä naisen toiveet. Harvemmin näen miehen lähtökohdista toteutettua kotia. Tätäkään naiset eivät arvosta pätkääkään, vaan tämä on normi mihin miehen tulee suostua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Jos alkoi samaan aikaan olla äidille paha, jotain tapahtui vuosi sitten (masennus, burn out, pettäminen tms.)

2. Jos on aina ollut äreä äidilleen, sinusta on nyt tullut kalustoa rakkaushuuman laannuttua ja sinua kohdellaan samalla tavalla itsestäänselvänä rakkaudenantajana, joka kestää kaiken ja rakastaa, vaikkei saisikaan vastaan mitään. -> Toteat, että kahden aikuisen parisuhde vaatii tiettyjä asioita ja jos mies ei ole valmis miehistymään ja kasvamaan, sinä lähdet. Ja sitten tosiaan alat tehdä lähtöä, sitä ei tarvitse keskustella mitenkään eikä siihen tarvita miehen lupaa. Hän pysäyttäköön aikeensa ensimmäisenä kasvunmerkkinään tai sitten on parempi vaan erota. 

Tuollaisen suhteen läpikäyneenä, olet oikeassa että parisuhde vaatii tiettyjä asioita. Vaatii myös naiselta, miten monen miehen esimerkiksi sellaista kotia mitä nainen haluaa? Ja useimmiten mies toteuttaa nämä naisen toiveet. Harvemmin näen miehen lähtökohdista toteutettua kotia. Tätäkään naiset eivät arvosta pätkääkään, vaan tämä on normi mihin miehen tulee suostua.

No minä olen kasvanut kodissa, joka oli miehen mielen mukaan toteutettu ja olen sitä mieltä, että kannattaisi antaa sen tehdä, joka paremmin osaa. 

Toinen kommentti on se, että pitää saada suu auki ja kertoa niistä tarpeistaan. Ap on tässä kertonut miehelle. Jos miestä risoo se, että asioita tehdään liikaa ap:n pillin mukaan, hän ei ole siitä kertonut, joten ap ei tiedä mitä häneltä haluttaisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Kun yritän jutella hankalista asioista, esim suhteemme tilasta tai omasta harmituksesta, mies ei avaa edes silmiä. Istuu sohvalla, laittaa silmät kiinni, ei vastaa, ei kommunikoi, ei tule vastaan.. itse en huuda tai raivoa vaan normaalilla äänensävyllä pyydän miestä puhumaan.

Tilanne loppuu, kun menen pois ja mies jää yleensä sohvalle loppupäiväksi/yöksi.

Ei tee mitään. Katsoo vain telkkaria, jättää koiran ja kodinhoidon minulle.

Tämä jatkuu niin kauan kun pyydän anteeksi. Vaikka minulla ei olisi mitään anteeksipyydettävää.

Suurin syy ongelmiimme on tämä miehen puhumattomuus, ja että hän jättää minut yksin, kun tulee hankaluuksia vastaan.

Olen vain niin poikki tähän.. Haluaisin voida kommunikoida avoimesti ja niin että minullakin on jotain väliä..

Ap

Mun ex on just tuosta syystä ex. Ja kehtas vielä  sanoa että ero tuli  yllätyksenä. Milläs puhut kun toinen ei kuuntele tai keskustele?

Erotkaa sitten jos kerran on niin kamalaa. Miksi otatte sellaisia miehiä mistä ette pidä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos juttelette eri tavalla hankalista asioista kuten ilmastonmuutoksesta, lähi-idän tilanteesta tai kvanttikenttäteoriasta? Onko reaktio samanlainen vai erilainen?

No ei sano juuta eikä jaata. Välillä tuntuu että olisi tyytyväinen jos kukaan ei ikinä puhuisi mitään

Esim jos äitinsä kysyy jotain - mies suuttuu HETI ja on ärsyyntynyt ”utelusta”. Kuka käyttäytyy noin?

Ap

No minua on aina ärsyttänyt äitini utelut, koska utelut kohdistuivat aina minuun ja tekemisiini

Juu aivan hirveää kun OMA ÄITI kyselee mitä sulle kuuluu...

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Minun vaimoni valittaa ihan päinvastaisesta. Olisin valmis puhumaan ja ruotimaan kaikki asiat "naismaisesti". Myöntää suoraan, että moni nainen olisi aivan innoissaan tästä piirteestäni, mutta - noh, hän on se meidän suhteen "mies". Haluaa olla rauhassa. Ei puhua mitään esim. aamupalalla.

 Meillä vaimo tosi kiukkunen aamuisin. Ei missään tapauksessa kannata avata keskustelua. Ainostaan myötäillä hänen omaa puhettaan.

Tarja Halonenkin on sanonut että hänen mielestään miehet puhuu liikaakin.

Pohjimmiltaa taitaa olla siitä kyse että jos mies puhuu se on huono ja jos ei puhu niin sekin on huono. Jos mies vonkaa seksiä niin se on huono ja jos ei vonkaa niin sekään ei käy.

Mun mies muuttui myös avioliiton jälkeen tuollaiseksi puhumattomaksi. Mitä tahansa yritin, mikään ei muuttunut. Ei reagoinut siihenkään kun itse lopetin hänelle puhumisen. Ja kas kummaa, kun hain eroa, ero tulikin miehelle yllätyksenä!

Vasta pari kuukautta eron jälkeen alkoi mies puhua. Silloin oli jo liian myöhäistä. En halunnut enää palata yhteen. Se juna oli jo mennyt.