"40 % prosenttia vastaajista välttelisi ihmistä, joka on poistanut hänet Facebook-ystävistään"

Vierailija kirjoitti:

Minä olen poistanut kaikki, jotka eivät vuoden sisään olleet ottaneet kontaktia irl - tai edes siellä facessa. Ihan saa suuttua rauhassa.

Eli tykänneet mistään jutuistasi?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen poistanut kaikki, jotka eivät vuoden sisään olleet ottaneet kontaktia irl - tai edes siellä facessa. Ihan saa suuttua rauhassa.

Minä en kyllä käy listaani vuosittain väkinäisesti läpi "Hei Liisa, mitä sinulle kuuluu?" Vaan oletan, että kuulumisia vaihdetaan lukemalla ja julkaisemalla postauksia, kommenttikentissä ja reagoimalla. Se riittää minulle. Se on minusta fb "tarkoitus". Eri asia sitten, ketä pidän kännykän kontaktilistalla esim. Sieltä kyllä poistan jos ei ole tarvetta numerolle.

Jokunen on poistanut minut kaverilistaltaan, eikä siinä mitään, kaikkien kanssa ei vain jutut synkkaa. Tuo ei liity edes arvomaailmoihin, vaan edelleen kavereista löytyy ihan kaikenlaista porukkaa. Kyse lienee huumorintajun erilaisuudesta. Itse en juuri harrasta näitä ruoka- ja kuntoilupäivityksiä saati selfieitä jokaisesta mahdollisesta paikasta.

Tietysti se on myös sellainen statement, että sen jälkeen kyseiselle tyypille minulla ei ole sanottavaa. Ei siksi, että kantaisin kaunaa, mutta onhan se nyt selvää, että kun toinen ilmaisee, ettei edes fb-tuttavuus kiinnosta, niin mistä syystä minä pyrkisin sellaisen ihmisen kanssa tekemisiin. Maailmassa on vaikka kuinka paljon niitäkin ihmisiä, joiden kanssa tulee juttuun ja on hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen poistanut kaikki, jotka eivät vuoden sisään olleet ottaneet kontaktia irl - tai edes siellä facessa. Ihan saa suuttua rauhassa.

Oletkohan kovin nuori? Mulla on monia hyviä ystäviä joita näen vain kerran vuodessa tai harvemminkin, eikä pidetä yhteyttä somessakaan. Silti olemme tärkeitä toisillemme.

Olen poistanut joitain, jotka ovat kirjoittaneet minua haukkuvia kommentteja tai sen sävyistä ikävää tekstiä. En usko, että he kokevat tehneensä mitään väärää, kun ovat joutuneet poistetuiksi, vaan pitävät sitä varmaan vaan lisätodisteena minun tyhmyydestäni.

Väkisin sitä on miettinyt onko itse tehnyt jotain ansaitakseen poiston. Niin kuin joku jo sanoikin, facebookissa on muitakin vaihtoehtoja kuin poistaminen. Joskus sitä elämä vie eri suuntiin eikä välttämättä ole mitään yhteistä, mutta ei se aina ole ikuista. Joskus ne tiet voi taas kohdatakin ja ollaan enemmän tekemisessä.

Kieltämättä on tuntunut väkinäiseltä kanssakäyminen töissä erään kanssa sen jälkeen, kun hän poisti minut kavereistaan. Emme siis hetkeen olleet samoissa tehtävissä, vaikka samalla työpaikalla olimmekin, kunnes sitten muutama vuosi myöhemmin olimmekin taas kollegoita. Mitään pakollista enempää en hänen kanssaan ole tuon jälkeen jutellut, mitäpäs sitä suotta teeskentelemään.

Minulla oli harrastuspiirissä yksi ihminen, jota ilmaiseksi kuljetin autolla harrastuksen jälkeen kotiin ja pidin hänestä ihmisenä ihan aidosti. Kun harrastuskausi loppui, hän poisti minut fb-ystävistään, vaikka monta muuta yhteistä tuttua jäi. Kai olin onnistunut suututtamaan hänet tietämättäni tai fb-päivitykseni ärsyttivät häntä. En aio ikinä olla hänen kanssaan tekemisissä, puhua hänelle tms. Tosi loukkaavaa toimia noin. Eivätkö ihmiset ajattele, että jonain päivänä he voivat joutua olemaan uudestaan tekemisissä ja tuollainen tyly käytös muistetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen poistanut kaikki, jotka eivät vuoden sisään olleet ottaneet kontaktia irl - tai edes siellä facessa. Ihan saa suuttua rauhassa.

Oletkohan kovin nuori? Mulla on monia hyviä ystäviä joita näen vain kerran vuodessa tai harvemminkin, eikä pidetä yhteyttä somessakaan. Silti olemme tärkeitä toisillemme.

En, olen 45 ja sairastan vaikeasti. En tule koskaan enää näitä ihmisiä kohtaamaan. Annoin vuoden aikaa, se meni.

En ole koskaan liittynyt faceen joten mulle ihan sama mitä ne muut siinä  hiekkalaatikossa leikkii.

No yleensäkkin poistamiseen on joku syy. Jos läheinen ihminen poistaa, oletan tietäväni syyn. Kukaan tuskin ilman syytä poistaa ketään.  Minut on poistettu ja kun kysyin syytä, toinen kertoi sen mitä en itse ollut tajunnut että on loukkaantunut. Saatiin selvitettyä asia ja hän pyysi uudestaan listalle.

Jos etäinen poistaa niin ajattelen että siivoaa listaa, en reagoi mitenkään.

Poistin kaikki kaverit ja sitten poistin myös profiilini. Oma ja kavereiden innostus ja läsnäolo facebookissa laimentunut huomattavasti vuosien myötä.  Koko facebook tuntuu keinotekoiselta. Mutta koska ilman facebook-profiilia on vaikea seurata monia "yleisiä tahoja", niin perustin uuden profiilin nimellä, jolla kukaan ei keksi etsiä minua Facebookista.  Itse en pyydä ketään kaverikseni ja kaikki asetukset on mahdollisimman salaiset. Tosin Facebook ehdottelee koko ajan uusia kavereita, mutta no thanks. Pidän yhteyttä ystäviini muilla tavoin.

Olen paha ihminen ja poistelen silloin tällöin ihmisiä, joiden kanssa ei olla todella pitkään aikaan tai jopa koskaan vaihdettu edes tykkäyksiä Facebookissa, eikä myöskään nähty tosielämässä. Myöskin ihmiset, jotka eivät kadulla vastaan tullessaan moikkaa, ovat mielestäni sen verran etäisiä, ettei heitä ole väliä pitää listalla. Yleensä olen pitänyt kaverimäärän alle sadassa ja kun se ylittyy, tulee mieleen vilkaista, ketä listalla oikein on.

Joskus kun huomaat jonkun asian ja että missä nyt todellisuudessa mennään niin on hyvä tehdä ratkaisuja, jotka helpottavat omaa elämää ja tekevät siitä itselle mielekkäämmän.

Mulla on facessa lähinnä entisiä opiskelukavereita ja nykyisiä työkavereita. Läheisimpien kanssa pidän yhteyttä muuten. Ihan sama poistaako joku, kovin hyviä kavereita ei siellä olekkaan. Jos joku vähän parempi kaveri poistaa minut kysyisin syytä. Oletan että joku syy on taustalla eli olen tehnyt tai sanonut jotain mistä pahoittanut mielensä. En suhtaudu vakavasti vaan otan asiat asioina. Tärkeimmät suhteet hoidetaan muuten kuin julkisesti facessa.

Olen poistanut FB-kavereistani ihmisiä, joiden kanssa en ole ollut enää vuosiin tekemisissä tai jotka ovat esim. kännissä kirjoitelleet seinälleni tyhmiä juttuja. Yhden miespuolisen työkaverini poistin siksi, että olin ollut häneen ihastunut, ja hän oli minua kohtaan vuoroin tyly ja vuoroin välinpitämätön eikä välillä viitsinyt edes tervehtiä minua. Minulla ei ole mitään tätä miestä vastaan, en ole enää ihastunut, ja välimme ovat nykyään töissä ihan asialliset. En vain halunnut jakaa yksityiselämääni liittyviä asioita hänen kanssaan. Vastaavasti taas jotkut ihmiset ovat poistaneet minut FB-kavereistaan. En ole asialla pahemmin vaivannut päätäni, koska useimmiten he ovat olleet jotain etäisiä tuttavuuksia, joiden kanssa en juuri enää ole ollut tekemisissä. Yksi kaveri poisti siksi, että ripitin häntä tukien väärinkäytöstä, mihin hän mielestäni syyllistyi.

Huonompi omatunto mulle tulee siitä, kun jätän jonkun kaveripyynnön hyväksymättä. Poistamani ihmiset ovat yleensä sellaisia, etten usko heidän edes huomaavan tulleensa poistetuksi.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ei ole kavereita niin ei tarvitse vaivata päätä moisilla sosiaalisilla ongelmilla.

Tää oli kyllä päivän paras ja tervein kommentti. :D

Minä poistan välillä koko profiilin, kun tuntuu, että se vie liiaksi aikaa tai muu sosiaalinen elämä kärsii  pinnallisesta tietotulvasta, jos face vie tarpeen kohdata kasvokkain. Välillä liityn takaisin, mutta lähinnä ryhmien takia. Olen joskus poistanut jonkun ihmisen, jos hänen toimintansa irl on herättänyt hämmennystä ja ahdistusta. Ei pitäisi olla yllätys siinä mielessä, että olen samanaikaisesti lopettanut muunkin vapaa-ajan yhteydenpidon tai jättänyt sen minimiin. Jonkun ihmisen seurassa tulee ahdistunut olo, ja itseä suojellakseni olen karsinut heidät myös naamakirjasta. Todennäköisesti taustalla on se, että omat traumani aktivoituvat. Esimerkiksi ailahteleva käytös, jossa välillä ollaan kavereita ja välillä ei huomatakaan, selän takana puhuminen, lupausten pettäminen ja sovittujen tapaamisten missaaminen jne. tekevät tunteen, ettei toinen välitä tai ole kunnioita yhtään. Sellaisia olen pudotellut naamakirjasta (ja ystävistä muutenkin), koska huomaan itse ragoivani ahdistuksella heidän seurassaan. 

Up

Vierailija kirjoitti:

Huonompi omatunto mulle tulee siitä, kun jätän jonkun kaveripyynnön hyväksymättä. Poistamani ihmiset ovat yleensä sellaisia, etten usko heidän edes huomaavan tulleensa poistetuksi.

Riippuu varmaan kaverimäärästä. Jos on satoja niin tuskin huomaa.