Pahin painajaiseni on kotiin tulevat vieraat. Muita?

Kotini on linnani. Rauhan tyyssija, jossa on kiva olla rauhassa. Ei tarvii kuunnella tyhjäpäisten ihmisten turhaa lässytystä. 

Lasten kaverit oli ihan kiva juttu kyläilemässäkin ja yökylässäkin joskus. Murrosiän tienoilla heidän käyntinsä jäivät pois ja he tapasivat muualla. Lasten rippijuhlat ja ylpparit vietettiin juhlahuoneistoissa, joihin mahtuivat kaikki ja oli tuoleja ja astioita riittämiin.

Kotona on keskinkertaisen siistiä. Täällä maalla on keski-ikäisiä miehiä, jotka saattavat kävellä sisään eivätkä viitsi edes ovikelloa rimpauttaa, että muijat ehtis vetää rättiä niskaan hellepäivänä t. yökkärin päälle jotain. En pidä yllätysvieraista enkä näistä, jotka kävelevät sisään noin vain kysymään jotain.

Vieraita kutsun harvoin ja silloinkin on stressiä, kun pitäis olla jotain itse tehtyä tarjottavaa.

Tässä joku käväisi tekstailun jälkeen ja oli jotain tarjottavaakin. Lopuksi käväisi sitten oma-aloitteisesti kurkistamassa pariin huoneeseen, joita ei esitelty. Höh!

Kotini on linnani vaan ei edustustilani.

En minäkään tykkää kestitä vieraita. Tapaan kyllä ihmisiä mielelläni, meillä on laaja ystäväpiiri. Ja kotimme on ihan esittelykelpoinen oikeastaan aina.

Stressaan vaan ihan kohtuuttomasti tarjoomuksista. Siis aivan järjettömästi. Pitäisi olla itse tehtyä, muodikasta ja kekseliästä, kevyttä mutta maukasta, ja riittävästi ja riittävän montaa sorttia. Nämä paineet olen ihan itse kehittänyt, en tietenkään kylässä odota kummempia, tai tarkalleen ottaen mitään, en ole perso herkuille.

Jos voisikin kyläillä ilman tarjottavia, mitään ongelmaa ei olisi.

Ihanaa, on siis muitakin joita vieraat ja kestitseminen häiritsevät. Olen aina luullut ettei muita näin vierasvastaista ihmistä olekaan.

Ikävä kyllä mua ahdistaa myös lasten kaverit. En pysty ollenkaan rentoutumaan jos kodissani on joku ulkopuolinen. Onneksi lapseni eivät näytä kärsineen siitä, että äiti aina suhtautuu nihkeästi kavereiden kyläilyyn. Muutama kaveri on sellaisia, joiden läsnä olo ei ihan niin paljon häiritse, joten he ovatkin sitten käyneet useammin.

Juhlat ovat kaikkein ahdistavinta. Siivous, leipominen, seurustelu. Olen kiukkuinen kuin ampiainen aina ennen juhlia ihan vain tuon epämukavuuden takia.

Lähisukulaisia meillä käy ns. kutsumatta, mutta onneksi harvoin.

Itse en koskaan käy kenenkään luona ilman, että asiasta on sovittu. Pääasiassa tapaan kavereitani kaupungilla.

Vierailija kirjoitti:

Lasten kaverit oli ihan kiva juttu kyläilemässäkin ja yökylässäkin joskus. Murrosiän tienoilla heidän käyntinsä jäivät pois ja he tapasivat muualla. Lasten rippijuhlat ja ylpparit vietettiin juhlahuoneistoissa, joihin mahtuivat kaikki ja oli tuoleja ja astioita riittämiin.

Kotona on keskinkertaisen siistiä. Täällä maalla on keski-ikäisiä miehiä, jotka saattavat kävellä sisään eivätkä viitsi edes ovikelloa rimpauttaa, että muijat ehtis vetää rättiä niskaan hellepäivänä t. yökkärin päälle jotain. En pidä yllätysvieraista enkä näistä, jotka kävelevät sisään noin vain kysymään jotain.

Vieraita kutsun harvoin ja silloinkin on stressiä, kun pitäis olla jotain itse tehtyä tarjottavaa.

Tässä joku käväisi tekstailun jälkeen ja oli jotain tarjottavaakin. Lopuksi käväisi sitten oma-aloitteisesti kurkistamassa pariin huoneeseen, joita ei esitelty. Höh!

Kotini on linnani vaan ei edustustilani.

Me asutaan maalla, eikä tänne kukaan naapuri tuppaa. Käske miestäsi laittamaan portti ja kyltti, pääsy kielletty. Ja opettamaan tunkeilijat tavoille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kaverit oli ihan kiva juttu kyläilemässäkin ja yökylässäkin joskus. Murrosiän tienoilla heidän käyntinsä jäivät pois ja he tapasivat muualla. Lasten rippijuhlat ja ylpparit vietettiin juhlahuoneistoissa, joihin mahtuivat kaikki ja oli tuoleja ja astioita riittämiin.

Kotona on keskinkertaisen siistiä. Täällä maalla on keski-ikäisiä miehiä, jotka saattavat kävellä sisään eivätkä viitsi edes ovikelloa rimpauttaa, että muijat ehtis vetää rättiä niskaan hellepäivänä t. yökkärin päälle jotain. En pidä yllätysvieraista enkä näistä, jotka kävelevät sisään noin vain kysymään jotain.

Vieraita kutsun harvoin ja silloinkin on stressiä, kun pitäis olla jotain itse tehtyä tarjottavaa.

Tässä joku käväisi tekstailun jälkeen ja oli jotain tarjottavaakin. Lopuksi käväisi sitten oma-aloitteisesti kurkistamassa pariin huoneeseen, joita ei esitelty. Höh!

Kotini on linnani vaan ei edustustilani.

Me asutaan maalla, eikä tänne kukaan naapuri tuppaa. Käske miestäsi laittamaan portti ja kyltti, pääsy kielletty. Ja opettamaan tunkeilijat tavoille. 

Vielä parempaa, jos ihan itse laitat sen portin ja pääsy kielletty -kyltin. Ja ihan itse opetat tunkeilijat tavoille.

Mitä hemmettiä sitä vaivata miestä hommaan, minkä pystyy vaivatta itsekin tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kaverit oli ihan kiva juttu kyläilemässäkin ja yökylässäkin joskus. Murrosiän tienoilla heidän käyntinsä jäivät pois ja he tapasivat muualla. Lasten rippijuhlat ja ylpparit vietettiin juhlahuoneistoissa, joihin mahtuivat kaikki ja oli tuoleja ja astioita riittämiin.

Kotona on keskinkertaisen siistiä. Täällä maalla on keski-ikäisiä miehiä, jotka saattavat kävellä sisään eivätkä viitsi edes ovikelloa rimpauttaa, että muijat ehtis vetää rättiä niskaan hellepäivänä t. yökkärin päälle jotain. En pidä yllätysvieraista enkä näistä, jotka kävelevät sisään noin vain kysymään jotain.

Vieraita kutsun harvoin ja silloinkin on stressiä, kun pitäis olla jotain itse tehtyä tarjottavaa.

Tässä joku käväisi tekstailun jälkeen ja oli jotain tarjottavaakin. Lopuksi käväisi sitten oma-aloitteisesti kurkistamassa pariin huoneeseen, joita ei esitelty. Höh!

Kotini on linnani vaan ei edustustilani.

Me asutaan maalla, eikä tänne kukaan naapuri tuppaa. Käske miestäsi laittamaan portti ja kyltti, pääsy kielletty. Ja opettamaan tunkeilijat tavoille. 

Vielä parempaa, jos ihan itse laitat sen portin ja pääsy kielletty -kyltin. Ja ihan itse opetat tunkeilijat tavoille.

Mitä hemmettiä sitä vaivata miestä hommaan, minkä pystyy vaivatta itsekin tekemään.

Tottakai, jos siihen kykenee. Useimmin vain edelleen miehet kykenevät tekemään käytännön remppahommia. Tosin nykymiehistäkään kaikki ei osaa edes vaihtaa öljyjä autoon, nainen joka sen osaa on jo ihmetyksen aihe. Jotta turha vetää mitään tasa-arvohernettä nenään, tosiasia vain on, että edelleen miehet tekee enimmän osan remppahommista kotona. Jos nekään kykenee. 

Ihana huomata, että teitä on muitakin näin tuntevia!

Olen potenut huonoa omatuntoa, kun en jaksa kutsua vieraita. Viime aikoina en ole jaksanut edes lasten sukulaissynttäreitä järjestää, ihan liian iso stressi.

En minäkään tykkää yllätysvieraista. Vaikka kuinka tultaisiin vain piipahtamaan. Olen töiden jälkeen väsynyt ja on lapset ja ruoanlaittoa, kotia ei ole ehtinyt siivota jne. Sitä toivoisi hetken omaa rauhaa. On tosi raskasta alkaa pitää seuraa puolitutuille yllärivieraille ja järjestää äkkiä jotain tarjottavaakin. Vähän tilannetajua toivoisi. Tosi läheiset ystävät ja omat vanhemmat saavat tulla ihan milloin vain. Heistä ei ole vaivaa, päinvastoin tuovat voimaa arkeen. Heidän kanssa ei tatvitse yrittää keksiä juteltavaa, jos ei jaksa.

Inhoan vierailuita. En mene kenellekään kylään ihan vapaaehtoisesti ja meillehän ei tulla. Jos tavata halutaan, se tehdään kahvilassa tai ravintolassa.

Vuosi vuodelta olen muuttunut introvertimmaksi ja mielestäni se ei ole ollenkaan huono juttu.

My home is my castle!

Ahdistavinta vieraissa on se, että tilanteesta ei voi lähteä pois sillpin kun itsestä siltä tuntuu. Väsyn sosiaalisuudesta ja saan sitä töissä ihan tarpeeksi. Töiden jälkeen kaipaisin yksin oloa, että jaksan taas ihmisiä. Mutta mihin lähdet kotoasi, jos sinne tuppaa vieraita? En voi sulkeutua makuuhuoneeseen ja jättää vieraita keskenään. Ja jos yllätysvieraita ei päästä sisään, niin se on kyllä sosiaalinen itsemurha pidemmän päälle. Sitä on selkä seinää vasten loukussa sitten, siltä se tuntuu. Ja vieraat tulee ja lähtee ihan ailloin kun itse haluavat. En ole koskaan ymmärtänyt yllätyskyläilijöitä, mitä heidän päässä liikkuu?!? Lasten kaverit toki saavat tulla ja mennä niinkuin tykkäävät, he eivät mua haittaa. Mutta aikuiset yllätysvieraat. Se tuntuu itseasiassa ihan vallankäytöltä. Eikö olisi reilua edes soittaa ja kysyä, voisiko tulla käymään.