Miksi joku laittaa vanhemman lapsensa päiväkotiin jos on itse kotona nuoremman kanssa
Kommentit (528)
Suomalainen yhteiskunta korostaa instituutionaalisen varhaiskasvatuksen paremmuutta suhteessa kotihoitoon. Oletetaan, että ammattikasvattaja (=usein lähihoitaja) olisi muka pätevämpi ja osaavampi huolehtimaan lapsesta kuin hänen omat vanhempansa. Ymmärrän, että perheissä on erilaisia tilanteita, enkä halua arvostella yhdenkään perheen valintoja. Olen kuitenkin huolissani tästä vanhemmuuden katoamisesta. Siis siitä, että jotkut vanhemmat aidosti uskovat, että lapsi saa parempaa hoitoa päivähoidossa kuin kotonaan! Se on eräänlaista yhteiskunnan syöttämää kasvatususkontoa, johon jotkut ihmiset valitettavasti hurahtavat. He luulevat tarjoavansa lapselleen parasta, vaikka totuus on kaukana siitä. Ammattikasvattajat näkevät todellisen tilanteen.
Vanhimmalla todettiin Asperger ja hoidoksi määrättiin vanhempien lasten seura ja LTOn, mieluummin ELTOn ohjaus eli päiväkoti. Hän oli silloin 3v, itse olin 1½v:n kanssa kotona. Aikoinaan ratkaisua paheksuttiin tällä palstalla - minun olisi pitänyt uhmata neuvoa ja pitää lapsi kotona ja käyttää kerhoissa. Meidän alueella ei vain ollut juuri kerhoja- paitsi srk:n ja me emme kuulu kirkkoon.
Tuossa vaiheessa olin jo raskaana. Kun keskimmäinen oli melkein 3v, vein hänetkin päiväkotiin. Mielestäni kuopuskin (tuolloin 11kk) ansaitsi äidin jakamattoman huomion päivisin. Tarkoitukseni oli olla kuopuksen kanssa kotona siksi kunnes hän täyttää 2v mutten jaksanut. Kotiäitiys ei ole mun juttu. Kuopuskin meni päiväkotiin ollessaan 1v 7kk. Mulla ei ollut työpaikkaa, mutta aloin etsiä sitä. Ai niin- työtönhän ei saa viedä lapsia hoitoon! Miten luulette kolmen alle kouluikäisen lapsen äidin saavan työpaikan, jollei ole hoitopaikkaa valmiina? Sitä kysyttiin jokaisessa työhaastattelussa. En saanut silloin töitä, mutta 1½kk myöhemmin hakeuduin työkkärin kurssille, jossa oli myös työharjoittelua. Kurssin jälkeen työllistyin harjoittelupaikkaani ja olen ollut siellä nyt 16v töissä. Teidän mielestä minun olisi tietysti pitänyt istua kotona lapsia hoitamassa ja olla edelleen työtön.
Joku kysyi miksi pitää tehdä lisää lapsia jollei jaksa hoitaa entisiäkään. Missä on simulaattori, jossa voi tutustua monilapsisen perheen elämään? Yhden kanssa on helppoa eikä osaa ajatella että kahden kanssa onkin vaikeaa. Meillä kolmas sai alkunsa ehkäisystä huolimatta. Olin kyllä tiedostanut voimavarani, mutta en kyennyt aborttiin. Ja eihän abortti ole ylipäänsä sallittu, jos sen tekee voimavarojen puuttumisen vuoksi (palstan mielipide).
No kaikesta selvittiin, kiitos päiväkodin. Kaikki lapseni ovat jo täysi-ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh, lapsen paras sitä ja tätä. Tämä nyt on tietysti täysin kielletty näkemys, mutta ei meillä mennä sokeasti yhden lapsen parhaan perässä vaan sen mukaan, mikä on koko perheelle paras ratkaisu. Ei siis tietenkään tehdä mitään mistä lapsi kärsii, mutta kun lapsi selkeästi viihtyy päivähoidossa, niin ei nähdä järkeväksi ottaa poiskaan. Ja meillä on tuttu pph joten mistään itkemisistä valehtelusta ei ole kyse.
Muut tekevät niinkuin itse haluavat, mutta toisten perheiden ratkaisuista on aika lailla lapsellista vinkua. Ja jos nyt haluaa välttämättä ventovieraiden asioista närkästyä, niin eiköhän sillekin tarpeelle löydy parempaa käyttöä oikeasti kaltoinkohdeltujen lasten kanssa. Antaisitte näiden tavallisten ihmisten arkiratkaisujen nyt vaan olla.
Juuri näin.
Aika huonohan se koti ja äiti on, jos pienen lapsen etu ei ole olla siellä.
Oletko aidosti yllättynyt siitä, että lapsia kasvaa monenlaisissa perheissä? Myös elämäntilanteet voivat muuttua, tulee yllättäviä sairastumisia yms. Pitäisikö sinua lapsia rangaista "huonoista" vanhemmista eväämällä heiltä oikeus päästä päivähoitoon?
En mutta sitten ei pidä lässyttää jotain korkealentoista ns varhaiskasvatuksesta baan myöntää että on vaan surkea äiti.
Et voi sanoa noin. Nyt jotain käytöstä! Elämäntilanteet ja jaksaminen vaihtelevat. Ulkopuolinen apu vaikeassa tilanteessa voi auttaa ihmistä jaksamaan hoitaa sen roolinsa vanhempana oikein hyvin.
Samaa mieltä kanssasi, nyt menee tyyppi jo asiattomaksi puheissaan. Jotkut eivät käsitä toisilla on erilaiset elämäntilanteet, erilaisia voimavaroja ja voi olla täysin ilman turvaverkkoa. On harvinaisen vajaaälyistä mennä haukkumaan toisia surkeaksi ilman mitään faktoja tukemaan väitettään, ainoastaan oma puolueellinen mielipiteensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo sosiaalinen 4-v jaksa eskariin asti kökkiä kotona äidin ja pikkusiskon kanssa, josta ei ole mitään seuraa ainakaan pariin vuoteen.
No voittehan tehdä vaikka ja mitä hauskaa yhdessä.
Miksi äidin pitäisi jaksaa järjestää tekemistä vauvanhoidon ohella? Vauvaa pitää hoitaa, kotityöt tehdä ja omasta jaksamisesta huolehtia. Ei arkielämä ole sitä, että koko ajan tehdään " vaikka ja mitä hauskaa".
No ihan siksi että hankkii lapsia. Niistä on sitten myös vastuussa. Vastuu. Ikinä kuullut?
Kylläpä näitäkin viisastelijoita riittää. Kun on lapsen/lapsia hankkinut pitää venyä, kärsiä ja sietää ihan mitä vaan. Tietenkin lapsista on vastuussa, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki pitää tehdä itse, omista tarpeista tinkimällä. Ei se tee kenestäkään huonompaa, jos järjestelee lastensa hoidon ammattilaisten avulla. Eikä se te kenestäkään parempaa, jos ylisuorittaa 24 h äärirajoilla usean lapsen hoitajana. Siinä kaikki osapuolet häviävät.
Kaksi lasta ei vaadi äidin venymistä äärimmilleen 24/7. Jos ei ehdi tehdä kaikkea, isä auttaa. Ja kotityöt voi ulkoistaa.
Ja jos jo yhden kanssa on raskasta ja äärimmilleen venynyt, niin kannattaisi tosissaan pohtia sitä, kannattaako pakkaan lisätä lapsia.
Yhdessä perheessä nelivuotias esikoinen oli päivähoidossa, kun vauvasisarus kotona. Äitinsä oli jo tämän yhden kanssa pinna niin kireällä, että ihmettelen miksi toinen piti saada. Lapsilleen tiuskii minkä ehtii, jos nämä pitävät vähääkään ääntä. Valittaa lapsiperheen arjen raskautta, valitti jo yhden kanssa, mutta halusi yhtäkkiä toisen. Nyt valittaa, miten raskasta kahden kanssa on.
Toisessa perheessä on kolme lasta, ja perhevapaiden aikana kaikki lapset olleet aina kotona. Äitinsä rauhallinen ja liki hämmästyttävän villipytty, vaikka lapset riehuisivat miten paljon tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ihme, että vapaaehtoisesti lapsettomia on niin paljon... Tämä ketjuhan hyvin kiteyttää sen, millaiseen älyttömään myllytykseen lapsia hankkiva nainen päätyy.
Ei tämä ole koko totuus. Valitettavasti kuitenkin iso osa naisista muuttuu tekopyhiksi typeryksiski saatuaan lapsia. Heistä tulee yhden asian ihmisiä, joiden koko elämänsisältö on äitiys. Kammottavaa. Nämä äitylit kuvittelevat olevansa sitä parempia ihmisiä, mitä enemmän järjestävät asiansa vain lapsen ehdoilla. Ei lapselle tee hyvää olla kaiken napa, jonka elämä on tasoitettu kaikilla mahdollisilla tavoilla. Päiväkodit ovat olemassa lasten hoitamista varten.
Monet päivähoidon työntekijät pyrkivät pitämään omat lapsensa mahdollisimman pitkään pois päiväkodista. Ovatko nämä superäityleitä, vai mistähän muusta tämä voisi kertoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se 5v olisi hyötynyt mun imetyssessioista ja vaippojen vaihdosta kotona? Se sai olla kakkonen (kyllä, vanhempi lapsi joutuu odottamaan vauvan tarpeiden mukaan vaikkette sitä halua myöntää) ihan tarpeeksi.
No kuvittele kuinka paljon se lapsi joutuu siellä hoidossa odottelemaan kun joku muu tulee aina ensin. Ei siellä ainakaan kotia enempää yksilöllistä huomiota ehditä antaa kun huomioi hoitaja/lapsi-suhdeluvut
En ole tuo, jolle vastasit. Mutta runsaasti on minullakin kokemusta vauvan ja isompien kanssa olemisesta.
Yksilöllistä huomiota on helppo antaa isommalle. Voi imettää ja lukea, voi jutella ja vaihtaa vaippaa. Ruoan saa pöytään nopeasti.
Mutta on vaikea tarjota riittävää ulkoilua, jos sattuu haastava vauva ja haastava vuodenaika. On vaikea tarjota monipuolista liikuntaa ja lapsiryhmää ihmissuhteineen. On vaikea tarjota konsertteja ja teatteriesityksiä, joita ainakin omien lasteni päiväkodissa on ollut vähintään pari kertaa kuussa, kiitos läheisten taidealan koulujen.
No ei kyl ole yhtään vaikeaa.
Juu, kelpo palstamamma kulkee vauva tissillä umpihangessa opettamassa esikoista hiihtämään. Ja sieltä palstamamma menee lastensa kanssa sinfoniakonserttiin. Paitsi että hei, julkisesti ei saa imettää ettei joku pahastu. No kyllä tähän joku ratkaisu keksitään. Ihan mikä tahansa ratkaisu, ettei lapsi vain vie yhteiskunnan resursseja päiväkodissa vaan on saman tuntimäärän kerhossa.
Isä voi hoitaa vauvaa sillä aikaa kun esikoinen hiihtää. Tai opettaa hiihtämään tultuaan töistä.
Ja konserttiin/oopperaan mennään myös yleensä iltaisin.
Ratkaisu on ne omat vanhemmat.
Todellakaan ei lähdetä kuudelta arki-illalla (silloin isä on tullut kotiin ja jotain haukannut) sysipimeään harjoittelemaan hiihtoa. Siihen aikaan ollaan kotona ja vietetään aikaa perheenä. Joskus kesäisin saatetaan puistoilla. Miten se esikoinen edes kiintyy omaan perheeseensä, jos ei syödä rauhassa edes yhteistä ilta-ateriaa?
Myöskään lastenkonsertteja tai näytelmiä ei järjestetä iltaisin, kun lapset ovat väsyneitä. Siksi parasta, että isompi käy päiväkodin kanssa tapahtumissa.
Hyvään lapsuuteen kuuluu aika paljon asioita nykyään. Liikuntaa pitäisi olla kolme tuntia päivässä, osa hyvin reipasta. Pitäisi oppia perustaidot ja joukkuepelien alkeet eskariin mennessä. Aika haastavaa vauvan kanssa. Talvella etenkin.
Paljon pystyn tekemään. Huolehdin vauvan kanssa isompien riittävästä levosta, terveellisestä ruoasta, lukemisesta, keskusteluista ja kädentaidoista. Mutta liikunnan ja kulttuurimenojen suhteen turvaudun päiväkodin apuun. Illat on pyhitetty rauhalliselle yhdessäololle ja levolle, ei ympäriinsä hösäämiselle.
Miettikää lapsen etua.
Ja jostain syystä päiväkodin superäitylitädit hoitaa kaikilla kahdella kädellään 12 pientä tuosta noin vaan. Ainakin palstalaisten mielestä.
t: Lastenhoitaja ja äiti
Pienten nukkarissa aikaa vietettyäni olo on välillä kuin venäläisessä orpokodissa. Lapset huutavat yhteen ääneen, kolme hoitajaa ei millään kerkeä yhtäaikaa jokaisen luo.. ja jokainen joutuu odottamaan vuoroaan. Nukkumaan meno on monelle pienelle lapselle se herkin hetki, ja äiti tai isä tulee juuri silloin mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo sosiaalinen 4-v jaksa eskariin asti kökkiä kotona äidin ja pikkusiskon kanssa, josta ei ole mitään seuraa ainakaan pariin vuoteen.
No voittehan tehdä vaikka ja mitä hauskaa yhdessä.
Miksi äidin pitäisi jaksaa järjestää tekemistä vauvanhoidon ohella? Vauvaa pitää hoitaa, kotityöt tehdä ja omasta jaksamisesta huolehtia. Ei arkielämä ole sitä, että koko ajan tehdään " vaikka ja mitä hauskaa".
No ihan siksi että hankkii lapsia. Niistä on sitten myös vastuussa. Vastuu. Ikinä kuullut?
Kylläpä näitäkin viisastelijoita riittää. Kun on lapsen/lapsia hankkinut pitää venyä, kärsiä ja sietää ihan mitä vaan. Tietenkin lapsista on vastuussa, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki pitää tehdä itse, omista tarpeista tinkimällä. Ei se tee kenestäkään huonompaa, jos järjestelee lastensa hoidon ammattilaisten avulla. Eikä se te kenestäkään parempaa, jos ylisuorittaa 24 h äärirajoilla usean lapsen hoitajana. Siinä kaikki osapuolet häviävät.
Kaksi lasta ei vaadi äidin venymistä äärimmilleen 24/7. Jos ei ehdi tehdä kaikkea, isä auttaa. Ja kotityöt voi ulkoistaa.
Ja jos jo yhden kanssa on raskasta ja äärimmilleen venynyt, niin kannattaisi tosissaan pohtia sitä, kannattaako pakkaan lisätä lapsia.
Yhdessä perheessä nelivuotias esikoinen oli päivähoidossa, kun vauvasisarus kotona. Äitinsä oli jo tämän yhden kanssa pinna niin kireällä, että ihmettelen miksi toinen piti saada. Lapsilleen tiuskii minkä ehtii, jos nämä pitävät vähääkään ääntä. Valittaa lapsiperheen arjen raskautta, valitti jo yhden kanssa, mutta halusi yhtäkkiä toisen. Nyt valittaa, miten raskasta kahden kanssa on.
Toisessa perheessä on kolme lasta, ja perhevapaiden aikana kaikki lapset olleet aina kotona. Äitinsä rauhallinen ja liki hämmästyttävän villipytty, vaikka lapset riehuisivat miten paljon tahansa.
Äiti on viilipyttynä, kun lapset riehuvat? Mistä alkaen tuo on ollut tällä palstalla jotenkin positiivinen asia?
dkdknn kirjoitti:
Ja jostain syystä päiväkodin superäitylitädit hoitaa kaikilla kahdella kädellään 12 pientä tuosta noin vaan. Ainakin palstalaisten mielestä.
t: Lastenhoitaja ja äiti
🤪🤪🤪🤪😋
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se 5v olisi hyötynyt mun imetyssessioista ja vaippojen vaihdosta kotona? Se sai olla kakkonen (kyllä, vanhempi lapsi joutuu odottamaan vauvan tarpeiden mukaan vaikkette sitä halua myöntää) ihan tarpeeksi.
No kuvittele kuinka paljon se lapsi joutuu siellä hoidossa odottelemaan kun joku muu tulee aina ensin. Ei siellä ainakaan kotia enempää yksilöllistä huomiota ehditä antaa kun huomioi hoitaja/lapsi-suhdeluvut
En ole tuo, jolle vastasit. Mutta runsaasti on minullakin kokemusta vauvan ja isompien kanssa olemisesta.
Yksilöllistä huomiota on helppo antaa isommalle. Voi imettää ja lukea, voi jutella ja vaihtaa vaippaa. Ruoan saa pöytään nopeasti.
Mutta on vaikea tarjota riittävää ulkoilua, jos sattuu haastava vauva ja haastava vuodenaika. On vaikea tarjota monipuolista liikuntaa ja lapsiryhmää ihmissuhteineen. On vaikea tarjota konsertteja ja teatteriesityksiä, joita ainakin omien lasteni päiväkodissa on ollut vähintään pari kertaa kuussa, kiitos läheisten taidealan koulujen.
No ei kyl ole yhtään vaikeaa.
Juu, kelpo palstamamma kulkee vauva tissillä umpihangessa opettamassa esikoista hiihtämään. Ja sieltä palstamamma menee lastensa kanssa sinfoniakonserttiin. Paitsi että hei, julkisesti ei saa imettää ettei joku pahastu. No kyllä tähän joku ratkaisu keksitään. Ihan mikä tahansa ratkaisu, ettei lapsi vain vie yhteiskunnan resursseja päiväkodissa vaan on saman tuntimäärän kerhossa.
Isä voi hoitaa vauvaa sillä aikaa kun esikoinen hiihtää. Tai opettaa hiihtämään tultuaan töistä.
Ja konserttiin/oopperaan mennään myös yleensä iltaisin.
Ratkaisu on ne omat vanhemmat.
Todellakaan ei lähdetä kuudelta arki-illalla (silloin isä on tullut kotiin ja jotain haukannut) sysipimeään harjoittelemaan hiihtoa. Siihen aikaan ollaan kotona ja vietetään aikaa perheenä. Joskus kesäisin saatetaan puistoilla. Miten se esikoinen edes kiintyy omaan perheeseensä, jos ei syödä rauhassa edes yhteistä ilta-ateriaa?
Myöskään lastenkonsertteja tai näytelmiä ei järjestetä iltaisin, kun lapset ovat väsyneitä. Siksi parasta, että isompi käy päiväkodin kanssa tapahtumissa.
Hyvään lapsuuteen kuuluu aika paljon asioita nykyään. Liikuntaa pitäisi olla kolme tuntia päivässä, osa hyvin reipasta. Pitäisi oppia perustaidot ja joukkuepelien alkeet eskariin mennessä. Aika haastavaa vauvan kanssa. Talvella etenkin.
Paljon pystyn tekemään. Huolehdin vauvan kanssa isompien riittävästä levosta, terveellisestä ruoasta, lukemisesta, keskusteluista ja kädentaidoista. Mutta liikunnan ja kulttuurimenojen suhteen turvaudun päiväkodin apuun. Illat on pyhitetty rauhalliselle yhdessäololle ja levolle, ei ympäriinsä hösäämiselle.
Miettikää lapsen etua.
Ai se yksi ateria on se kiintymisen hetki. Miksei äiti muka voi viedä hiihtämään päivällä tai koko perhe koko viikonloppua. Mikä autuaaksi tekevä asia se hiihto ylimalkaan on? Mun lapset ei hiihtäneet päiväkodissa kertaakaan. Montako kertaa ne muka siellä hiihtää?
Tarviiko kaksivuotias sinfoniaorkesterin kulttuurin nälkään? Eikö riitä esim muskari kerran viikossa ja viikonloppuisin rientoja?
Miksei arkipäivät voi olla kotona rauhallisia ja illalla sitten tehdään jotain?
lastenhoitajafll kirjoitti:
Pienten nukkarissa aikaa vietettyäni olo on välillä kuin venäläisessä orpokodissa. Lapset huutavat yhteen ääneen, kolme hoitajaa ei millään kerkeä yhtäaikaa jokaisen luo.. ja jokainen joutuu odottamaan vuoroaan. Nukkumaan meno on monelle pienelle lapselle se herkin hetki, ja äiti tai isä tulee juuri silloin mieleen.
Eiköhän ne työssäkäyvien lapset siellä itke. Ainakin meidän päiväkodissa (yli kolmevuotiaiden tosin) kaikki kynnelle kykenevät hakevat lapset pois ennen pakkomakuutusta. Kaikki pedagoginen sisältöhän on aamupäivisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se 5v olisi hyötynyt mun imetyssessioista ja vaippojen vaihdosta kotona? Se sai olla kakkonen (kyllä, vanhempi lapsi joutuu odottamaan vauvan tarpeiden mukaan vaikkette sitä halua myöntää) ihan tarpeeksi.
No kuvittele kuinka paljon se lapsi joutuu siellä hoidossa odottelemaan kun joku muu tulee aina ensin. Ei siellä ainakaan kotia enempää yksilöllistä huomiota ehditä antaa kun huomioi hoitaja/lapsi-suhdeluvut
En ole tuo, jolle vastasit. Mutta runsaasti on minullakin kokemusta vauvan ja isompien kanssa olemisesta.
Yksilöllistä huomiota on helppo antaa isommalle. Voi imettää ja lukea, voi jutella ja vaihtaa vaippaa. Ruoan saa pöytään nopeasti.
Mutta on vaikea tarjota riittävää ulkoilua, jos sattuu haastava vauva ja haastava vuodenaika. On vaikea tarjota monipuolista liikuntaa ja lapsiryhmää ihmissuhteineen. On vaikea tarjota konsertteja ja teatteriesityksiä, joita ainakin omien lasteni päiväkodissa on ollut vähintään pari kertaa kuussa, kiitos läheisten taidealan koulujen.
No ei kyl ole yhtään vaikeaa.
Juu, kelpo palstamamma kulkee vauva tissillä umpihangessa opettamassa esikoista hiihtämään. Ja sieltä palstamamma menee lastensa kanssa sinfoniakonserttiin. Paitsi että hei, julkisesti ei saa imettää ettei joku pahastu. No kyllä tähän joku ratkaisu keksitään. Ihan mikä tahansa ratkaisu, ettei lapsi vain vie yhteiskunnan resursseja päiväkodissa vaan on saman tuntimäärän kerhossa.
Isä voi hoitaa vauvaa sillä aikaa kun esikoinen hiihtää. Tai opettaa hiihtämään tultuaan töistä.
Ja konserttiin/oopperaan mennään myös yleensä iltaisin.
Ratkaisu on ne omat vanhemmat.
Todellakaan ei lähdetä kuudelta arki-illalla (silloin isä on tullut kotiin ja jotain haukannut) sysipimeään harjoittelemaan hiihtoa. Siihen aikaan ollaan kotona ja vietetään aikaa perheenä. Joskus kesäisin saatetaan puistoilla. Miten se esikoinen edes kiintyy omaan perheeseensä, jos ei syödä rauhassa edes yhteistä ilta-ateriaa?
Myöskään lastenkonsertteja tai näytelmiä ei järjestetä iltaisin, kun lapset ovat väsyneitä. Siksi parasta, että isompi käy päiväkodin kanssa tapahtumissa.
Hyvään lapsuuteen kuuluu aika paljon asioita nykyään. Liikuntaa pitäisi olla kolme tuntia päivässä, osa hyvin reipasta. Pitäisi oppia perustaidot ja joukkuepelien alkeet eskariin mennessä. Aika haastavaa vauvan kanssa. Talvella etenkin.
Paljon pystyn tekemään. Huolehdin vauvan kanssa isompien riittävästä levosta, terveellisestä ruoasta, lukemisesta, keskusteluista ja kädentaidoista. Mutta liikunnan ja kulttuurimenojen suhteen turvaudun päiväkodin apuun. Illat on pyhitetty rauhalliselle yhdessäololle ja levolle, ei ympäriinsä hösäämiselle.
Miettikää lapsen etua.
Miten olet jatkossa ajatellut selvitä monen lapsen kanssa, jos jo nyt mitään ei pysty monen kanssa tekemään? Ihan mielenkiinnosta kysyn, kun nuo luettelemasi asiat ovat lopulta vaan järjestelykysymyksiä.
Viisivuotias ei mitenkään tarvitse erikoista liikuntaa, lapsi saa liikuntansa kun päästät leikkipuistoon riehumaan, juoksemaan ja kiipeilemään. Etenkin asukaspuistoissa niitä leikkikavereitakin yleensä myös löytyy. Lapset tutustuvat leikkiessä, ja äidit voivat sopia keskenään yhteisiä puistotapaamisia, jotta lapset näkevät toisiaan.
Näin esimerkkinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo sosiaalinen 4-v jaksa eskariin asti kökkiä kotona äidin ja pikkusiskon kanssa, josta ei ole mitään seuraa ainakaan pariin vuoteen.
No voittehan tehdä vaikka ja mitä hauskaa yhdessä.
Miksi äidin pitäisi jaksaa järjestää tekemistä vauvanhoidon ohella? Vauvaa pitää hoitaa, kotityöt tehdä ja omasta jaksamisesta huolehtia. Ei arkielämä ole sitä, että koko ajan tehdään " vaikka ja mitä hauskaa".
No ihan siksi että hankkii lapsia. Niistä on sitten myös vastuussa. Vastuu. Ikinä kuullut?
Kylläpä näitäkin viisastelijoita riittää. Kun on lapsen/lapsia hankkinut pitää venyä, kärsiä ja sietää ihan mitä vaan. Tietenkin lapsista on vastuussa, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki pitää tehdä itse, omista tarpeista tinkimällä. Ei se tee kenestäkään huonompaa, jos järjestelee lastensa hoidon ammattilaisten avulla. Eikä se te kenestäkään parempaa, jos ylisuorittaa 24 h äärirajoilla usean lapsen hoitajana. Siinä kaikki osapuolet häviävät.
Kaksi lasta ei vaadi äidin venymistä äärimmilleen 24/7. Jos ei ehdi tehdä kaikkea, isä auttaa. Ja kotityöt voi ulkoistaa.
Ja jos jo yhden kanssa on raskasta ja äärimmilleen venynyt, niin kannattaisi tosissaan pohtia sitä, kannattaako pakkaan lisätä lapsia.
Yhdessä perheessä nelivuotias esikoinen oli päivähoidossa, kun vauvasisarus kotona. Äitinsä oli jo tämän yhden kanssa pinna niin kireällä, että ihmettelen miksi toinen piti saada. Lapsilleen tiuskii minkä ehtii, jos nämä pitävät vähääkään ääntä. Valittaa lapsiperheen arjen raskautta, valitti jo yhden kanssa, mutta halusi yhtäkkiä toisen. Nyt valittaa, miten raskasta kahden kanssa on.
Toisessa perheessä on kolme lasta, ja perhevapaiden aikana kaikki lapset olleet aina kotona. Äitinsä rauhallinen ja liki hämmästyttävän villipytty, vaikka lapset riehuisivat miten paljon tahansa.
Äiti on viilipyttynä, kun lapset riehuvat? Mistä alkaen tuo on ollut tällä palstalla jotenkin positiivinen asia?
Olisikohan kuitenkin kuvakieli siitä, että äidillä riittää pinnaa ja hermoja monen lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
lastenhoitajafll kirjoitti:
Pienten nukkarissa aikaa vietettyäni olo on välillä kuin venäläisessä orpokodissa. Lapset huutavat yhteen ääneen, kolme hoitajaa ei millään kerkeä yhtäaikaa jokaisen luo.. ja jokainen joutuu odottamaan vuoroaan. Nukkumaan meno on monelle pienelle lapselle se herkin hetki, ja äiti tai isä tulee juuri silloin mieleen.
Eiköhän ne työssäkäyvien lapset siellä itke. Ainakin meidän päiväkodissa (yli kolmevuotiaiden tosin) kaikki kynnelle kykenevät hakevat lapset pois ennen pakkomakuutusta. Kaikki pedagoginen sisältöhän on aamupäivisin.
No tuo nyt oli osittain vitsi. :D Mutta on ainakin meidän pienten ryhmässä myös subjektiivisia kokopäivähoidossa 8-16, parina päivänä viikossa. Isojen ryhmässä usein subjektiiviset on myös koko päivän. Mutta ei tätä itkua siellä isoilla niin olekkaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se 5v olisi hyötynyt mun imetyssessioista ja vaippojen vaihdosta kotona? Se sai olla kakkonen (kyllä, vanhempi lapsi joutuu odottamaan vauvan tarpeiden mukaan vaikkette sitä halua myöntää) ihan tarpeeksi.
No kuvittele kuinka paljon se lapsi joutuu siellä hoidossa odottelemaan kun joku muu tulee aina ensin. Ei siellä ainakaan kotia enempää yksilöllistä huomiota ehditä antaa kun huomioi hoitaja/lapsi-suhdeluvut
Ei elämässä aina saa kaikkea odottelematta. Loputon "yksilöllinen huomio" ei ole lapselle tarpeen, eikä hyväksi.
Mutta huomiota lapsi viedään kuitenkin päiväkotiin saamaan, kun äiti ei vauvan hoidolta sitä ehdi antamaan.
En ymmärrä, että miksi ei vaan voi suoraan sanoa,että ei jaksa kokoaikaa kahden lapsen viihdytystä. Se on ihan ok.
Ihan turhaa ainakaan varhaiskasvatuksen vuoksi on sitä alle 3 veetä sinne viedä, se on jo melkoista ylistämistä päivähoitoa kohtaan.
Lastenhoitaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se 5v olisi hyötynyt mun imetyssessioista ja vaippojen vaihdosta kotona? Se sai olla kakkonen (kyllä, vanhempi lapsi joutuu odottamaan vauvan tarpeiden mukaan vaikkette sitä halua myöntää) ihan tarpeeksi.
No kuvittele kuinka paljon se lapsi joutuu siellä hoidossa odottelemaan kun joku muu tulee aina ensin. Ei siellä ainakaan kotia enempää yksilöllistä huomiota ehditä antaa kun huomioi hoitaja/lapsi-suhdeluvut
En ole tuo, jolle vastasit. Mutta runsaasti on minullakin kokemusta vauvan ja isompien kanssa olemisesta.
Yksilöllistä huomiota on helppo antaa isommalle. Voi imettää ja lukea, voi jutella ja vaihtaa vaippaa. Ruoan saa pöytään nopeasti.
Mutta on vaikea tarjota riittävää ulkoilua, jos sattuu haastava vauva ja haastava vuodenaika. On vaikea tarjota monipuolista liikuntaa ja lapsiryhmää ihmissuhteineen. On vaikea tarjota konsertteja ja teatteriesityksiä, joita ainakin omien lasteni päiväkodissa on ollut vähintään pari kertaa kuussa, kiitos läheisten taidealan koulujen.
No ei kyl ole yhtään vaikeaa.
Juu, kelpo palstamamma kulkee vauva tissillä umpihangessa opettamassa esikoista hiihtämään. Ja sieltä palstamamma menee lastensa kanssa sinfoniakonserttiin. Paitsi että hei, julkisesti ei saa imettää ettei joku pahastu. No kyllä tähän joku ratkaisu keksitään. Ihan mikä tahansa ratkaisu, ettei lapsi vain vie yhteiskunnan resursseja päiväkodissa vaan on saman tuntimäärän kerhossa.
Isä voi hoitaa vauvaa sillä aikaa kun esikoinen hiihtää. Tai opettaa hiihtämään tultuaan töistä.
Ja konserttiin/oopperaan mennään myös yleensä iltaisin.
Ratkaisu on ne omat vanhemmat.
Todellakaan ei lähdetä kuudelta arki-illalla (silloin isä on tullut kotiin ja jotain haukannut) sysipimeään harjoittelemaan hiihtoa. Siihen aikaan ollaan kotona ja vietetään aikaa perheenä. Joskus kesäisin saatetaan puistoilla. Miten se esikoinen edes kiintyy omaan perheeseensä, jos ei syödä rauhassa edes yhteistä ilta-ateriaa?
Myöskään lastenkonsertteja tai näytelmiä ei järjestetä iltaisin, kun lapset ovat väsyneitä. Siksi parasta, että isompi käy päiväkodin kanssa tapahtumissa.
Hyvään lapsuuteen kuuluu aika paljon asioita nykyään. Liikuntaa pitäisi olla kolme tuntia päivässä, osa hyvin reipasta. Pitäisi oppia perustaidot ja joukkuepelien alkeet eskariin mennessä. Aika haastavaa vauvan kanssa. Talvella etenkin.
Paljon pystyn tekemään. Huolehdin vauvan kanssa isompien riittävästä levosta, terveellisestä ruoasta, lukemisesta, keskusteluista ja kädentaidoista. Mutta liikunnan ja kulttuurimenojen suhteen turvaudun päiväkodin apuun. Illat on pyhitetty rauhalliselle yhdessäololle ja levolle, ei ympäriinsä hösäämiselle.
Miettikää lapsen etua.
Miten olet jatkossa ajatellut selvitä monen lapsen kanssa, jos jo nyt mitään ei pysty monen kanssa tekemään? Ihan mielenkiinnosta kysyn, kun nuo luettelemasi asiat ovat lopulta vaan järjestelykysymyksiä.
Viisivuotias ei mitenkään tarvitse erikoista liikuntaa, lapsi saa liikuntansa kun päästät leikkipuistoon riehumaan, juoksemaan ja kiipeilemään. Etenkin asukaspuistoissa niitä leikkikavereitakin yleensä myös löytyy. Lapset tutustuvat leikkiessä, ja äidit voivat sopia keskenään yhteisiä puistotapaamisia, jotta lapset näkevät toisiaan.
Näin esimerkkinä.
No eikö se ole vain kaikille hyvä juttu, että kyseinen kommentoija vie lapsen/lapsensa päiväkotiin. Lapsi saa siellä virikkeitä, jos vanhemmilla ei ole resursseja niitä järjestää.
dkdknn kirjoitti:
Ja jostain syystä päiväkodin superäitylitädit hoitaa kaikilla kahdella kädellään 12 pientä tuosta noin vaan. Ainakin palstalaisten mielestä.
t: Lastenhoitaja ja äiti
Tuli niin mieleen... Läheinen pisti vanhemman lapsen päikkyyn ollessaan toisen kanssa kotona, koska kahden kanssa raskasta.
Sitten arvostelee päiväkodin työntekijöitä, että miten niin muka on haastavaa pärjätä yksinään kymmenen lapsen kanssa 👍
Hänen mukaansa pitäisi järjestää mm. 1-2v. taaperoille pihalla ohjattua leikkiä ja liikuntaa, niin helposti pysyy pakka kasassa 😂😂😂😂
Ihan sama mulle, miten kukin tekee..
Mutta sitten tulevat nämä äidit jotka on itse kotona ja lapset hoidossa ja tulevat minulle selittämään kuinka huono äiti olen kun en tarjoa lapsilleni LAADUKASTA VARHAISKASVATUSTA ja VIRIKKEITÄ, niin kyllä siinä rupeaa *ituttamaan.