Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuuko sinusta, että iän myötä itsetuntemuksesi ja -varmuutesi on lisääntynyt?
17.08.2018 |
Miten tämä käytännössä näkyy toiminnassasi aiempaan verrattuna?
Kommentit (10)
Jo vain! Nykyään tiedän, mitä haluan. Olen rauhassa itseni kanssa. Hyväksyn epätäydellisyyteni. Käytännössä tämä näkyy:
- vähempänä laittautumisena (en yritä näyttää joltakin muulta kuin olen)
- olemattomana mustasukkaisuutena
- stressittömyytenä (en stressaa oikeastaan pieniä enkä isojakaan asioita, koska siitä ei ole mitään hyötyä)
- hyväksyn muut ihmiset sellaisena kuin he ovat
- käytän vapaa-aikaani tehden asioita, joista nautin
- teen asiat omaan tahtiini
- olen aidosti oma itseni joka tilanteessa, enkä menetä yöuniani, jos joku ei minusta pidä
Kaiken kaikkiaan, elämä on ihanan helppoa nykyään verrattuna aiempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tunnu. Ehkä pitää odottaa vielä pari vuosikymmentä.
N26
Ei. Ainoa mikä minulla mihinkään vaikuttaa on terapia.
On.
Nykyään hyvinvointini tulee sisältä, eikä ulkoisista tekijöistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Ainoa mikä minulla mihinkään vaikuttaa on terapia.
Ahaa. Miksi käyt terapiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Parikymppisenä tiesin kuka olen ja kymmenen vuotta myöhemmin ihan hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Parikymppisenä tiesin kuka olen ja kymmenen vuotta myöhemmin ihan hukassa.
Mitä tapahtui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan. Yhtä huono on edelleen. Vain maniassa saan itsevarmuutta. En usko koskaan pystyväni rehellisesti sanomaan ”olen itsevarma nainen.” N29
Alue: Aihe vapaa
Kyllä ehdottomasti.
En enää mieti jatkuvasti mitä ihmiset muka minusta ajattelevat... ennen se oli suurikin murhe. Ihmisillä on niin paljon ajateltavaa omissakin asioissaan että eivätpä pohdi meikäläistä juurikaan. Enkä minä heitä. Eikä sillä ole enää merkitystä jos tiedän jonkun joka ei pidä minusta... se on hänen murheensa. Vapauttavaa.
Kun lähden kotoa ihmisten ilmoille en enää mieti miltähän mahdan näyttää muiden silmissä. Onko takapuoleni iso? Sou vat. Jonkun mielestä varmasti on mutta en enää pahastu jos joku kommentoi. Omanipa on. Pitäkööt muut huolen omista peffoistaan.
Tukkani on joskus laitettu, joskus vähemmän. Se ei haittaa kaupassa käyntiä. Jos on tärkeämpi tilaisuus olen tottakai huoliteltu. Mutta yleensä en mieti asiaa enää niin paljon. Enkä enää välitä kerätä katseita kuten ennen. Itsetuntoni ei kaipaa sitä buustia enää.
Minusta tuntuu että tykkään itsestäni paljon enemmän kuin ennen. Ja ihmisistä yleensäkin. Vanheneminen ei aina ole hauskaa. Mutta nämä ovat hyviä puolia.