Mitä pieniä "älyttömyyksiä" olet tehnyt kun olet ollut omissa ajatuksissasi?

Olen yrittänyt avata kotini ovea auton kaukosäätimellä ja painanut useamman kerran ihmeissäni kun ei toiminut!

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt avata kotini ovea auton kaukosäätimellä ja painanut useamman kerran ihmeissäni kun ei toiminut!

Kotiovi ei aukea myöskään työpaikan sähkölätkällä. Mä olen yrittänyt toistuvasti naapurin autoon, viereisessä ruudussa on myös hopeanvärinen farkku. Siihen ne yhtäläisyydet sitten loppuvatkin 🙄

Menin pitkän työpäivän jälkeen Subwayhin tilaamaan leivän. Odottelin hetken, että myyjä ehti ottaa tilauksen, odottelin kun myyjä teki leivän, maksoin, kiitin ja lähdin tyytyväisenä ilman leipää liikkeestä ulos. Vähän hävetti noin viiden minuutin päästä palata liikkeeseen kyselemään leivän perään.

Mätin lautaselle ruokaa lämmittääkseni sen, ja laitoin lautasen jääkaappiin. Seisoin hetkisen mikron edessä miettien, että mitähän nyt meni vikaan.

Olen aamutokkurassa yrittänyt pestä hampaitani käsivoiteella.

Ovikoodin sijaan olen pariinkin otteeseen paukutellut menemään pankkikortin tunnuslukua, ja ihmetellyt miksi ovi ei aukea.

Eräänä kesäpäivänä ajattelin näyttää, kuinka pätevä äiti olen ja vein kaikki 6 alle kouluikäistä lasta uimaan.

Rannalla oli paljon muitakin pikku pallopäitä, joten sain olla silmät selässänikin vahtiessani lapsia rantavedessä. 

Tunsin erityisen suurta ylpeyttä itsestäni, kun lastasin lapset autoon onnistuneen rantaretken jälkeen. Kuka on sanonut, ettei kuuden lapsen kanssa voi muka mennä uimaan...?

Kotipihassa huomasin, että uikkarit, pyyhkeet, viltti ja eväslaukku olivat sitten jääneet kyydistä. Oli soitettava miehelle, että käy kotiintullessaan uimarannan parkkipaikan kautta. Siellähän tavarat olivat nököttäneet siististi odottamassa.

Kerran ajelin täysi roskapussi pyörän korissa pitkin kyliä, oli tarkoitus jättää se roskakatokseen ennen kylille lähtöä mutta unohtui tarakalle :)

Yliopistoliikunnan jälkeen lähdin ryhmätunnilta hyvällä fiiliksellä ja aivan ajatuksissani. Kävelin pukkaria kohti vaihtamaan vaatteet, jossain välissä pieneen ja etäiseen aivojen osaan tuli ajatus "missähän kaikki muut tunnille osallistujat on..?" Noh, väliäkös tuolla mihin ne jäi. Pukuhuoneen ovesta vaan sisään, katse ylös maasta ja suoraan puolipukeisiin miehiin, jotka katsovat pikkuisen pitkään ja huvittuneina minua. Ai, ne muut osallistujat meni naisten pukuhuoneeseen, minä miesten. Ja ihan siis nuori nainen olen itse.

Nuorena tyttönä asuin viikonloput vanhempieni luona ja viikot alivuokralaishuoneessa. Unohdin joskus kummasta heräsin unenpöpperössä ja saatoin yrittää nousta ylös seinänpuolelta (siis "hyppäsin" seinälle). Siihen kolahdukseen sitten heräsi viimeistään kunnolla :)

Ja onpa kerran sattunut niinkin että raskaan työpäivän jälkeen heräsin päikkäreiltä ja luulin että on aamu. Aamupalan ja suihkun jälkeen aloin ihmetellä että miten aurinko on noin matalalla ja väärällä puolella taloa. Vähitellen sitten telkkaria auki ja toteamaan että iltahan se on ja voi jatkaa unia.

Olen pessyt hampaat kortisonivoiteella. Oli muuten pahaa mutta silti ihmettelin miksei vaahtoa.

Tärkeitä kadonneista esineitä kannattaa minun etsiä pakastimesta, koska siellä ne säilyvät parhaiten.

Kaupasta olen useamman kerran joutunut nolona poistumaan isot ostokset lyötynä kassaan, mutta lompakko kotona. Onneksi myyjät yleensä ottavat kassit hoteisiinsa noudon ajaksi.

Bussiin ei pääse vaikka näyttää pankkikorttia.

Kuviolliset puserot on jännän näköisiä nurinpäin.

Minulle on sattunut nyt muutama vuosi tabletin ostamisen jälkeen kun sillä on pidempään surffaillut ja sitten lukeekin välillä jotain paperilehteä, niin jos sivulla on vaikka pieni kuva niin huomaan yrittäväni suurentaa sitä paperilehdessä olevaa kuvaa kahdella sormella, samoin yritän vierittää välillä paperilehden sivua tai vaihtaa sivua pyyhkäisemällä sormella.

Ei kovin noloja kun ei ole kukaan muu näkemässä, mutta jaksaa kyllä hieman naurattaa aina kun niin tapahtuu :D

-Ihmetellyt miksei vesi kiehu, ja huomannut ettei levy ole ollut päällä. No, mieluummin näin kuin päinvastoin.

-Ihmetellyt laihaa teetä ja huomannut etten muistanut käyttä ollenkaan puruja/pussia

-Yrittänyt avata ovea näyttämällä tavalliselle lukolle bussilippua/kulkukorttia

-Lähtenyt kauppaan roskapussi kädessä.

-Lähtenyt hirveällä kiireellä kouluun/töihin nukuttuani pommiin vain huomatakseni että on vapaapäivä

Ollessani vielä lapseton sinkku tein yövuoroja tehtaalla . Kerran olin tullut kotiin töistä siinä kuuden maissa aamulla, lenkittänyt koiran ja kaatunut uupuneena sohvalle kuorsaamaan, olkkarin verhot tiukasti kiinni. Hätkähdin sitten hereille että mitä klo on ja kauhea paniikki kun tajusin sen olevan 10, revin takin niskaan koiran ihmetellessä vieressä ja juoksin hiuksia harjaten, leipä suussa autoon.

Olin kääntynyt pois pihasta , kun aloin ihmetellä miten on niin kirkasta. . Kymmeneltä syksyisenä iltana! Avasin ikkunan ja kysyin koiraa taluttavalta mummolta, että " Anteeksi onkohan nyt yö vai päivä? " Mummon ilme oli todella hölmistunyt

Kerran oli rintsikat kadoksissa. Käänsin koko kämpän ylösalaisin mut ei vaan näkynyt. Sit mietin et ei, en mä oo voinut... mut katon nyt kuitenkin. Ja siellähän ne oli - roskiksessa!

Kerran kotiin tultuani löysin voipurkin mikrosta. Kurkun puolestaan olen löytänyt sekä veitsilaatikosta että astiankuivauskaapista.

Monta kertaa olen esim Cittarin parkkipaikalta lähtiessäni tai sinne tullessani ajatuksissani kaivanut käsiini autotallin avaimen.

Järjestettiin pienet juhlat kesällä ja yllättävän isotöistä oli huolehtia, että pöydässä on kaikkea tarjottavaa, keittää kahvia ja muistaa vielä tarjoillakin sitä kahvia samalla kun yrittää seurustella vieraiden kanssa.

Yhdellä aikaa huomasin että lautasellinen tekemääni piirakkaa oli kadonnut kokonaan pöydästä. Etsin lautasta katseellani, eikä löytynyt mistään. Meinasin jo ääneen kysyä, että onko joku vienyt koko piirakkalautasen. No, en kysynyt, vaan nostelin jääkaapista piirakkaa toiselle lautaselle ja ajattelin käyttää mikron kautta. Mikron oven avattuani selvisi edellisen lautasellisen kohtalo: siellähän se mikrossa odotti, eikä ollut koskaan tarjolle päässytkään.

Töissä olen yrittänyt avata muutaman kerran kiinni olevaa kahvihuoneen ovea avaimella, vaikka se ei ole lukossa vaan pelkästään jonkun sulkema, että saa juoda kahvinsa rauhassa ilman toimiston käytävältä muuten kuuluvia ääniä.

Nolostutti ensimmäisen kerran mun muutama vuosi sitten yritin avaimella ja sisällä oli pari kollegaa kahvilla. Tuli syvä hiljaisuus ja toinen huokaisi, että oikein avaimella tulit -- johon minä, lievästi nolona että, joo-o niin tulin ... sitten kun sama sattui ekan kerran kun olin siellä itse kahvilla ja yksi toinen kollega tuli samalla tavalla avaimella, niin huokaisin helpotuksesta etten ole ainoa hajamielinen. Nyt sitten keväällä viimeksi tuli taas yksi toinen.

Nyt ei enää nolota, kun meitä on jo kolme ja odotamme jo kuka on seuraava ja kuinka pitkään siinä menee ennen kun se tapahtuu :)

Olen yrittänyt avata kotiovea auton avainten kaukosäätimellä, maksaa ostoksia kirjastokortilla... tänään etsin paniikissa autonavaimia kun tulin kaupasta parkkipaikalle kunnes huomasin että siellähän ne roikkuu virtalukossa, ovet auki... vastaavia sattuu ihan liian usein.

Menin silmälasit päässä suihkuun.

Ilmeisesti heitin omat housuni pyykkisäkkiin aamulla kun tulin töihin. En muista ollenkaan niin tehneeni, mutta kai siinä niin kävi kun niitä ei kaapista enää löytynyt iltapäivällä. Pyykit oli tietenkin tyhjennetty päivän aikana, joten sille tielle jäivät.

-Yritin maksaa kaupassa Kela-kortilla. Myyjää nauratti, että voispa vaan höylätä kaikkea Kelan laskuun.

- siivosin kissan oksennusta matolta, ja ihmettelin, miten vaahtopesuaine ei vaahtoa millään. Monta suihkausta myöhemmin huomasin suihkutelleeni mattoon polkupyörän ketjurasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Pesukone piippasi pesun loppumisen merkiksi. Kuljin ympäri taloa enkä tajunnut mikä ääni se on. Lapselta piti kysyä ja asia selvisi.

Mulla melkein sama tänään. Laitoin ruuan mikroon lämpiämään, käänsin ajastimen pariin minuuttiin ja menin sitten käymään vessassa.

Yhtäkkiä kuului ”pip” ja lapsi kysyi, mistä tuo ääni kuului. Vastasin, että en tiedä. Kunnes takaisin keittiöön tultuani muistin että ainiin, enhän mä laittanut mikron ajastinta ollenkaan päälle. Siis pitää kääntää ajastinta ja sitten käynnistää mikro.

Se ”pip” ääni kuului siitä, että mikro meni takaisin ”normaalitilaan” eli otti sen mun laittaman ajan pois koska en muistanut käynnistää mikroa. 😁