Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä pieniä "älyttömyyksiä" olet tehnyt kun olet ollut omissa ajatuksissasi?
Itse yhtenä päivänä menin kotiin tultuani vessaan ja kun sain riisuttua toisen sukan pois jalastani, niin heitin sen epähuomiossa wc-pönttöön vaikka piti laittaa pyykkikoriin joka oli siinä pk:n päällä. Mietin siinä uskoakseni jotain työjuttua vielä.
Kommentit (922)
Etsin autonavaimia kaapista, housuntaskuista. Ei löydy. Sitten kaikkialta muualta. Ei löydy.
Sitten uudestaan samojen housujen taskusta. Ja löytyy?? Ketään muita ei kotona.
Autonavaimet/kodinavaimet jääkaapissa. Viili avainkaapissa. Puhelimia mulla on 3 kpl prepaid , että jos yksi edes löytyy, niin voin soittaa toisiin.
Kuntosalilla unohdan täysin mihin kaappiin laitoin ulkovaatteet. Lukkoa ei ole, kun se hävisi.
Menen ostamaan kaupasta esimerkiksi margariinia ja tuon kotiin kaikkea muuta tarpeellista paitsi margariinia.
Kun tulen ovesta kotiin, niin aivot menee nollatilaan. Jo lapsena äiti sanoi minua hajamieliseksi professoriksi. Kuitenkin töissä hommat pysyy kutakuinkin hanskassa. Mutta sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Olen ajanut useasti väärään määränpäähän tai risteyksen / liittymän ohi
- Ketsupin tursottaminen maitolasiin
- Pesin koiran shampoolla hiukset
- Nettipankkitunnukset löytyivät pitkällisen etsimisen jälkeen paperiroskista
- Unohdin koiran kaupan pihaan
- Olen pessyt hampaat useasti puolison hammasharjalla (on nykyään piilottanut omansa)
- Havahduin postissa asioidessani että minulla on paita väärinpäin päällä
- Normaaliin arkeen kuuluu myös auton etsiminen parkkihallista
Bemarissani sellainen "ominaisuus" , että joskus sateen jälkeen ovet ei aukea avaimella "kaukona".
Kerran taas manailin, kunnes huomasin, että kyseessä oli samanvärinen vw. Ja bemari ihan toisessa paikassa. On muuten markettien parkkihalleissa erinäisiä kertoja etsitty autoa. Ja ihan varma jo, että se varastettu, kunnes löytyy jonkun pakettiauton takaa.
Tämä ei kai kovin epätavallista. Ensin ulko-ovi kiinni (lukkoon) ja sitten tarkistan onko avain taskussa. Nykyään on 2 kpl vara-avaimia piilossa.
Roskapussin kanssa matkalla roskakatokseen. Samalla reissulla hyvä napata postit postilaatikosta. Asumme rivitalossa. Ja siten heitän postit roskikseen - hups. No, ei korjaamaton vahinko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin kämpille ja kävelin vahingossa naapurikämppään sisälle. Heitin kengät eteiseen ja marssin sisälle ja ihmettelin kuka h**tti on vaihtanut sohvan ja järjestyksen. Hetken päästä tajusin että menin väärään asuntoon, äkkiä ulos!!
Kahvin keittäminen ilman vettä.
Ilman sähköä - johto irti pistorasiasta, mikä on kun kestää.
Vettä ennen puruja ja vettä purujen jälkeen. Tulipa paljon kahvia, mutta laihaa.
Pyykinpesu ja pesun jälkeen pesuainepallo löytyy täysinäisenä pesukoneen päältä.
Hyi, kuka ei ole vetänyt vessaa? jaa, siis yksin olen kotona.
Kaupassa käynnin jälkeen kotiin ja ostoksista puolet kadoksissa.
Ei ole kuitissakaan. Takaisin kauppaan ja sieltä löytyy toinen kärri, jossa ostokseni.
Oli siis ollut tyhjä kärri unohtuneena, johon lappasin ostoksiani, omani lisäksi.
Ja montako kertaa laittanut ostoksia jonkun toisen kärriin. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin isoisän pyörällä kauppaan. Ja tulin takaisin toisella.
No vaihtoivat sitten päittäin myöhemmin ja isoisä lisäsi nimilapun omaansa.
70 luvulla ei ollut tapana lukita pyöriä kaupassakäynnin ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Itse myös sählään aina ties mitä, tavarat hukassa ja ties mitä.
Ehkä parhain mokani on, kun etsin kännykkääni. Minulla oli kiire lapsen neuvolaan, joten fiksuna tyttönä päätin soittaa miehelleni töihin. Puhelu meni kutakuinkin näin :
Mies: moi
Minä: hei voitko nopeesti soittaa mun kännykkään kun en löydä sitä mistään ja kohta pitää lähteä neuvolaan?
Mies: *hetken hiljaisuus * siis anteeks mitä mun pitää tehdä? Siis mihin mun pitää soittaa?
Minä: no mun kännykkään kun en löydä sitä!
Mies: *mega repeäminen nauruun* oota hetki! Hei jätkät mun vaimo soittaa ja pyytää mua soittaa sen kännykkään kun ei löydä sitä *taustalta kuuluu ison mies porukan nauruun repeäminen*
Minä: mitä sä oikeen naurat! Voitko nyt soittaa mulle et löydän sen kännykän!!
Mies: joo hei tiedän ettet ole penaalin terävin kynä mut hei millä sä nyt soitat mulle *lisää naurua*
Minä jo hieman vihaisena: no milläköhän luulet että soitan?! Mun kännykällä!
Mies kuolemaisillaan nauruun : niin ja mikä sulla olikaan hukassa?
Minä: aa joo, ei tartte enää soittaa, löysin sen puhelimen. Heippa!Tästä on pari vuotta aikaa ja vieläkin saan kuulla tästä. Oli kuulemma pojilla hauskaa töissä mun puhelun jälkeen, ei kuulemma meinannut tulla naurusta loppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muhvi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse myös sählään aina ties mitä, tavarat hukassa ja ties mitä.
Ehkä parhain mokani on, kun etsin kännykkääni. Minulla oli kiire lapsen neuvolaan, joten fiksuna tyttönä päätin soittaa miehelleni töihin. Puhelu meni kutakuinkin näin :
Mies: moi
Minä: hei voitko nopeesti soittaa mun kännykkään kun en löydä sitä mistään ja kohta pitää lähteä neuvolaan?
Mies: *hetken hiljaisuus * siis anteeks mitä mun pitää tehdä? Siis mihin mun pitää soittaa?
Minä: no mun kännykkään kun en löydä sitä!
Mies: *mega repeäminen nauruun* oota hetki! Hei jätkät mun vaimo soittaa ja pyytää mua soittaa sen kännykkään kun ei löydä sitä *taustalta kuuluu ison mies porukan nauruun repeäminen*
Minä: mitä sä oikeen naurat! Voitko nyt soittaa mulle et löydän sen kännykän!!
Mies: joo hei tiedän ettet ole penaalin terävin kynä mut hei millä sä nyt soitat mulle *lisää naurua*
Minä jo hieman vihaisena: no milläköhän luulet että soitan?! Mun kännykällä!
Mies kuolemaisillaan nauruun : niin ja mikä sulla olikaan hukassa?
Minä: aa joo, ei tartte enää soittaa, löysin sen puhelimen. Heippa!Tästä on pari vuotta aikaa ja vieläkin saan kuulla tästä. Oli kuulemma pojilla hauskaa töissä mun puhelun jälkeen, ei kuulemma meinannut tulla naurusta loppua.
Tiedättekö sen tunteen kun selaillessa tökkää johonkin, ja sillä samaisella sekunnilla sivulle latautuu jotain valmiiksi ja siihen peukalon alle ilmestyy jotain ihan muuta kuin se mitä halusit tökätä? Mulle käy niin vähän väliä ja tässä kävi juurikin niin.
Piti sanomani, että onhan se hauskaa että joku sählää ja kyllä sille saakin nauraa, mutta tällainen puolison nolaaminen kavereiden silmissä ja tyhmäksi haukkuminen kiertoilmaisuin ei mielestäni kuulu parisuhteeseen, eikä todellakaan ole reilua. Kaikilla on jumituspäiviä eikä se liity älykkyyteen mitenkään.
Kelaislin työasiaa, otin samalla valmista kahvia keittimestä, aivo raksuttaa samalla koko ajan. Heitin suodatinpussin roskiin, kaadoin kahvin viemäriin, ja ihmettelin mikä meni vikaan - kuppi oli tyhjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä olen useasti yrittänyt piipata tuotteen viivakoodia hinnoittelijakoneella. Tämä siis silloin kun on pitänyt koneelta tarkastaa tuotteen tietoja.. Jää hölmö tunne, kun painat ja odotat infrapunavalon ilmaantumista, mutta sen sijaan laitteesta pulpahtaakin hintalappu ja toivot, ettei kukaan nähnyt.
Kaupassa nappasin toisen kärryt kesken kaiken. Muutaman hyllyvälin ehdin kulkea kunnes tuo toinen sai kiinni. Itse en ollut ehtinyt huomata mitään.
Unohdin oman nimeni esittäytyessäni toiselle. Meidän nimet oli samanalkuiset, tyyliin Jaana ja Jaakko. Sanoinpa siis ensin nimekseni Jaakko, tai ehkä Jaakk...na.
Työnsin pankkikortin kassalla lukijaan ja pin-koodin osalta löi vain tyhjää. Kokeilin kerran tai pari parasta arvausta mutta väärin meni. Oli pakko myöntää etten vaan muista ja vaihtaa korttia.
(Toisen kerran oli täpärällä, kun summa oli melkein kuin pin-koodi, ehkä tyyliin 23,40 vs 2345. Vaati kovaa keskittymistä ensin etten huudahtanut ääneen tätä hauskaa yhteensattumaa ja sitten saada oikein koodi näpyteltyä.)
Kahvinkeittimeni on mallia "paina tuota ja tuota nappia", eli laitetaan ensin päälle yhdestä napista. Ei ole kerta eikä kaksi kun olen napsauttanut koneen ajatuksissani päälle mennessäni keittämään iltateetä tai -kaakaota. Havahdun aina ihmettelemään miksi se on päällä.
Mikroon syötän nykyään aina ajaksi 1 min 30 sek, koska se on peruskahvimaitoni lämmitysaika. Aiemmin taas aina 3 min, koska se oli lasten puuronkeittoaika. Ihan sama mitä sinne mikroon laittaa, niin aika tulee selkärangasta. Välillä aika on ok, välillä huomaan erheeni ajoissa, ja välillä saan aikaiseksi vaikkapa korppua sulaneen leivän sijaan tai mukista ylikiehuneet maidot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säikähdin Clars Olsonilla semmoista pahvihemmoa ja huusin kurkku suorana " Hui hitto miten pelästyin"
Klassiset eli nuorena kun asuimme pienellä kylällä siellä oli todella hyvän näköinen nuori mies joka usein istuskeli kylillä iltaisin autossa ja sitä ihaillessa ja pienet ruusunpunaiset lasit silmillä haaveillessa kävelin päin valotolppaa ja totta kai tämä ihastus sen huomasi. Posket punaisena ja otsa mustelmilla kiirehdin äkkiä pois paikalta.
Laitoin kesken intensiivisen etätyöpäivän koiralle märkäruokaa kuppiin ja itselleni korvapuustin lautaselle kahvin kanssa. Lusikoituani muutaman lusikallisen koiranruokaa poskeeni ja hörpättyäni kahvia päälle heräsin käsittämään tilanteen. Yllättävästä herkusta edelleen onnellinen koira nuoleskeli lattialla suupieliään putipuhtaaksi nuoltu lautanen edessään.
Juttelin perin mekaanisesti ostoskärryille koko kauppareissun ajan. Kyselin, ostetaanko näkkäriä, kehuin miten hyvän näköisiä omenoita ja aina pysähdyksissä ollessa heijasin kärryä edestakaisin. Kassalla tajusin, että niin lapsi on kotona.
Kotona harva se päivä heiluttelen käsiäni pimeään vessaan mennessä ja istun pöntölle ärsyyntyneenä kun ei valot syty. Kunnes muistan että töissä on liiketunnistimet, kotona ei.
Ajanut kotiristeyksen ohi. Kahdesti. Eli en takaisin tullessakaan osannut kääntyä oikeasta kohtaa.. päälle kolmekymppinen olen ja tuo pisti kyllä miettimään että mikä alkava muistisairaus mulla on.. :/
Alue: Aihe vapaa
Olen ollut viemässä pyörää rappukäytävään lastenvaunujen sijaan. Onhan se tavallista että pyöriä säilytetään asunnossa mutta meillä ei niin on tullut ihan dorka olo.