Mitä pieniä "älyttömyyksiä" olet tehnyt kun olet ollut omissa ajatuksissasi?

Aika monet heittää vaatteita vessanpönttöön!!! Eipä ole vielä omalle kohdalle sattunut..

Vierailija kirjoitti:

Hah,  nää on hauskoja. Itse heiluttelin taannoin henkilökorttia työpaikan ovea avatessani. Lasin läpi katseli työkaveri, jolta oli unohtunut lätkä. Siellä huitoi kiivaasti, että sulla on väärä pelivehje ja kumpikin ollaan myöhässä.

Roskiksen olen kantanut bussiin asti parikin kertaa yms.

Kerran haukuin sähköpostissa esimiehen ja laitoin vahingossa viestiä koko henkilökunnalle. Onneksi valveutunut työkaveri pelasti pulasta.

Miten työkaveri pelasti?

Kaurahiutaleita kahvinkeittimeen :)

Minäkin olen heittänyt alushousut vessanpönttöön. Olin juuri herännyt päiväunilta. 

Tiedän olevani liiesti ylikuormittunut ja väsynyt, mutta nämä tulee mieleen ihan lähiajoilta:

-kännykkä löytyy ostosten purkamisen jäljiltä jääkaapista

-etsin kännykkääni raivoisasti ympäri taloa samalla kun puhun puhelua siihen kyseiseen kännykkään

-maustoin omenapiirakan kanelin sijaan currylla. Ihan samanväristä. Olen myös ripotellut joulutortuille perunajauhoa.

-jätin auton tienvarsipysäköintiin, kävin ostamassa parkkilipun, jonka mielestäni jätin tuulilasille. Kaupassa kassalla tajuan piteleväni parkkilippua, puuttuva lompakko löytyi autosta siitä, mihin nyt parkkilipuke yleensä laitetaan

-olen tyhjentänyt tiskikoneen ja laittanut sen saman tien tyhjänä päälle

Näitä on vaikka kuinka paljon. Enkä ole koskaan aiemmin ollut hajamielinen, mutta viimeinen puoli vuotta on ollut vaikeaa :/

Äitiyslomalta palattua tuli usein töissä lounaalla napattua monen sentin nippu servettejä, ”kun tulee kuitenkin sotkua”. Olen myös vähän taputtanut kollegaa lempeästi pepulle, kun halusin hänen siirtyvän jonossa eteenpäin. Olen vuosikausia naimisissa oltuani esitellyt itseni tyttönimelläni, yrittänyt omilla avaimilla alakerran naapuriin, tehnyt kahvia kahvikoneella laittamatta kuppia alle, pukenut kaikki mahdolliset vaatteet eri tavoilla väärinpäin päälle jne. Ehkä paras oli, kun ihmettelin juuri ostamiani kenkiä kotona testaillessani, että miten ihmeessä nämä tuntuivat vielä kenkäkaupassa ihan sopivilta ja nyt eivät istu millään. Kengät olivat väärissä jaloissa..

- Pilkoin äidilleni viinerin pieniksi paloiksi ja äiti puuskahti että ei hän nyt näin vanha sentään  ole ! Tyttäreni oli silloin pieni ja ruuan pieniminen tuli refleksinä.

- Otin kissan matolääkkeen, en sentään antanut kissalleni allergialääkettäni.

- Lähdin vaunulenkille ja samalla pissattamaan koiran, paitsi että koira  jäi kotiin.

- Laitoin teeheni suolaa , oli vähän turhankin virkistävä teekupillinen.

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt laittaa miehelleni tutin suuhun. (Selvennykseksi kuitenkin, että siihen aikaan esikoisemme oli vauva ja nukkui välissämme.)

Esikoiseni tarkkaavaisuuslääkettä olen useammankin kerran tarjonnut kuopukselle tyyliin ”suu auki”, ja tänä aamuna kerkesin jo laskea mukillisen vettä tarkkaavaisuuslääkkeen ottamista varten. Itselleni. Ehkä se vois kyllä olla tarpeenkin. 🙄

Kerran odottelin hissiä aika tovin kaverin kerrostalon alakerrassa, kunnes tajusin että se nappula jota olin painellut, oli siivouskomeron valonappula.

Isäni opetti minulle lapsena, että tuoremehutölkkiin kannattaa leikata reikä, niin se ei pulppua kaataessa minne sattuu. Kerran opiskeluaikana krapulapäivänä sit otin neuvosta vaarin ja leikkasin. Keskelle tuoremehutölkin kylkeä.

Tarkkaavaisuuslääke? Onko se siis jotain adhd-lääkitystä vai mitä?

Olen yrittänyt kerrostalossa mennä avaimilla pitkään alakerran naapurin ovesta sisälle. Etsin silmälaseja, jotka ovat päässä.

Laitoin silmätippojen sijaan kortisoniliuosta silmään. Putsasin ripsiväriä kynsilakanpoistoaineella. Pesin hampaat käsirasvalla ja suihkautin tukkaan deodoranttia hiuslakan sijaan. Unohdin koiran parvekkeelle ja toisen kerran takapihalle. Olen yrittänyt kaupassa maksaa kela-kortilla. Melkein joka viikko lukitsen itseni työhuoneen ulkopuolelle, avaimet huoneessa. Onneksi vahtimestaria on vain naurattanut toistaiseksi.

Viikon jälkeen uudessa työpaikassa huomasin ajaneeni vanhan työpaikan pihaan. Paikoilla oli eron vajaat 10 kilometriä.

Tehnyt ylitöitä.

Viimeksi perjantaina olin työpaikan parkkipaikalla yritin päästä väärään autoon sisään. Meillä ei ole edes samanmerkkinen auto.

Joskus puen paidat, puserot ja takit nurinperin. Tein tätä melkein koko ajan äitiyslomalla. Kerran vaunulenkillä vastaantulija koputti olkaan ja sanoi ystävällisesti, että saumat kuuluu sisäpuolelle.

Töissä yksi asiakas pyysi apua ja sanoin vahingossa "Äiti auttaa kohta"...

Pettänyt miestäni

Onhan näitä... Koira ei ole ollut perheessä vielä kauaa, mutta on unohtunut minulla jo pari kertaa kaupan/postin eteen. Kotiovella olen huomannut ja hirveetä kyytiä juossut nolona takaisin. Eteisessä uppoudun myös usein ajatuksiini. Olen jo monta kertaa havahtunut siihen, että joko olen laittamassa koiran valjaita lapselleni tai lähestyn koiraa jokin lapsen ulkovaate kädessä. 

Silitysrautaa haistellessani (siinä oli musta läiskä ja pelkäsin että siitä tarttuu vaatteeseen likaa) poltin vahingossa nenänpääni kuumaan rautaan. Lapsena heitin isäni turvasumutteet naamalleni, luulin sitä jonkunlaiseksi hajuvedeksi, silloinkin piti haistella kaikkea. Nyt pitää olla varovaisempi :)

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt kerrostalossa mennä avaimilla pitkään alakerran naapurin ovesta sisälle. Etsin silmälaseja, jotka ovat päässä.

Minäkin usein etsin silmälasejani. Käytän lukulaseja ja usein nostan ne pään päälle kun en lue tms.

Välillä kun otan ne kuitenkin pois päästä, niin siitä jää sellainen "tunto" että olisivatkin vielä päässä ja kun eivät ole, niin sitten niitä etsitään kun ei muista mihin ne laski.

Huomaamattani kiitän esim. Itsepalvelukassoja ja otto-automaatteja. Sinänsä nuo kassat ei ole niin paha, kun yleensä siinä seisoo myyjä huolehtimassa kassoista niin kiitos voisi olla myös hänelle. Viikko sitten kajautin kiitoksen uimahallin portille työnnettyäni kortin siihen palautusreikään, jonka jälkeen portti avautuu automaattisesti...

Yritin nopeuttaa aamiaista yhdistämällä kahvin ja kaurapuuron, kippasin nimittäin kaurahiutaleet kahvinkeittimen vesisäiliöön!

Matkakortin sijaan olen yrittänyt maksaa lipun työpaikan kulkuavaimella ratikassa.

Kerran oli puhetta koirien viemisestä ulkomaille ja lemmikkipasseista. Omassa päässäni hetken mietin että aika vaikeaa on varmaan viranomaisilla verrata koiraa passissa olevaan kuvaan, kun samanrotuiset koirat on niin samannäköisiä. Onneksi en ehtinyt sanoa ääneen ennen kuin aivot alkoi taas toimia.